Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Veljille esitetyt kysymykset.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Nefastos »

Kun yksi pisimmistä kotisivuiltamme löytyvistä teksteistä on nimeltään "Tieteen uskonto" ja kritisoi voimakkaasti tieteellistä ajattelutapaa edustavien ihmisten (mielestäni) yleisiä erehdyksiä, ei ole outoa että veljeskuntaa voidaan helposti pitää tiedevihamielisenä. Koska asiasta on useaan otteeseen ollut puhetta seuran sisällä, on mielestäni syytä tuoda tätä keskustelua myös ulkoiselle puolelle. Seuran jäsenet kuten muutkin voivat siten esittää kantaansa asiaan & toivon mukaan edistää todellista, objektiivista pohdintaa ilman tunnepitoisia reaktioita puoleen tai toiseen. Omasta puolestani aloitan seuraavalla vastauksella:

Kyllä, suhtaudun kielteisesti tieteeseen siinä muodossa kuin minkä merkityksen tuo sana käytännössä niin kovin usein saa, ts. maailmankatsomuksena, joka ei noudata oman objektiivisen neutraaliuden kriteereitään. Tieteen uskonnon lukeneet tietänevät pointtini: Siinä missä muut uskonnot tunnustavat toimivansa emotionaaliselta pohjalta, tiedeuskonto kieltää tämän lähtökohtansa, & tämä hybrinen ja epätosi ylivertaisuusajatus on se seikka, joka saa minut tuomitsemaan tieteisuskon voimakkaammin kuin monet muut uskovaisuuden muodot, joista toki löytyy omat kritisoitavat kohtansa.

Onko "tieteen uskonto" kuitenkin vain myytti? Tieteen puolustajille erikoisesti on tässä mahdollisuus kannanottoihin & keskusteluun.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Wyrmfang »

Pääasiassa suhtaudun tieteeseen hyvin positiivisesti. Täysin toinen asia on skientismi eli tieteelle oleellisen metodologisen naturalismin laajentaminen ontologiseksi naturalismiksi, mikä tuttavallisemmin tunnetaan tiedeuskovaisuuden nimellä. Itse asiassa tässäkään ei mielestäni ole yhtään mitään vikaa niin kauan kuin ymmärretään, että tällöin näkökulma muuttuu tieteellisesti filosofiseksi keskusteluksi. Tiedeuskovaisuuskin on kuitenkin mielestäni paljon järkevämpää ja ennen kaikkea vähemmän vahingollista kuin "uskonnollinen" fundamentalismi. Niin paljon kuin joku Dawkins pistääkin välistä vituttamaan, niin verrattaessa siihen vastapuoleen alkaa arvostaa kummasti hänenkin tekemää työtään.

Mielestäni tieteeseen itsessään ei liity mitään erityistä älyllisen ylpeyden virettä. Jos puhutaan esimerkiksi uskonnosta siten kuinka se ihmisten valtaosalle näyttäytyy, niin kuinka positiivisessa valossa tämä "uskonto" näyttäytyy yhtään millään tavalla? Dogmaattisuutta, antropomorfismia, projisaatiota, massahysteriaa, stagnaation ylistämistä, sekä vinoutuneemmissa muodoissaan suoranaista väkivaltaa ja alistamista. AT kuitenkin korostaa näkemystä, jonka mukaan uskonnosta on löydettävissä tietty ydinolemus, joka ei palaudu pelkästään älylliseen kypsymättömyyteen ja psykopatologiaan. Samoin valtaosa tieteen edustajista ei esitä tiedettä parhaassa mahdollisessa valossa uskonnollisen ihmisen näkökulmasta. Uskonnollisten ihmisten keskuudessa on kuitenkin yleisesti ottaen todella virheellinen kuva niin tieteestä kuin "tiedeuskovaisuudestakin". Oma johtopäätökseni on, että tämä johtuu ihmisten yleisestä huonoudesta. Todella harva ihminen ei pyri pönkittämään omaa egoaan ajattelullaan. Totuudellisuuden pyrkimys tuppaa aina sotkeutumaan persoonalliseen ylpeyteen.

Ei sovi myöskään unohtaa tiedeyhteisössä varsin yleistäkin näkemystä, että tieteellinen työ opettaa nöyryyttä. Kaikki työ alistetaan mitä ankarimmalle kritiikille, missä kaikki henkilökohtaisuudet joutuvat väistymään tai muuttumaan täysin toisarvoisiksi. Henkilökohtaisesta kokemuksesta voisin sanoa, että nöyryyttä opettaa yhtä hyvin ehkä ainoastaan parisuhde.

"Tieteen uskonto" ei ole pelkkä myytti, mutta paljon väärinkäsityksiä aiheeseen liittyy. Äärettömän paljon on työtä tehtävänä molemmin puolin, että väärinkäsitykset voidaan oikaista sekä uskonnollisuuden että tieteellisyyden suhteen. En pidätä hengitystäni asian etenemisen suhteen ainakaan lähivuosina.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by obnoxion »

Mielestäni hyvin kiinnostava ja hyvin tärkeä aihe, josta itselläni on enemmän kysyttävää kuin sanottavaa.
Nefastos wrote:Kyllä, suhtaudun kielteisesti tieteeseen siinä muodossa kuin minkä merkityksen tuo sana käytännössä niin kovin usein saa, ts. maailmankatsomuksena, joka ei noudata oman objektiivisen neutraaliuden kriteereitään.
Wyrmfang wrote:Pääasiassa suhtaudun tieteeseen hyvin positiivisesti. Täysin toinen asia on skientismi eli tieteelle oleellisen metodologisen naturalismin laajentaminen ontologiseksi naturalismiksi, mikä tuttavallisemmin tunnetaan tiedeuskovaisuuden nimellä. Itse asiassa tässäkään ei mielestäni ole yhtään mitään vikaa niin kauan kuin ymmärretään, että tällöin näkökulma muuttuu tieteellisesti filosofiseksi keskusteluksi.
Ymmäränkö oikein että olette yhtä mieltä?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Nefastos »

obnoxion wrote:Ymmäränkö oikein että olette yhtä mieltä?


Minun käsittääkseni kyllä, vaikka painotusalueemme toimivat eri suuntiin.

Uskonnoissa jotka avoimemmin/tietoisemmin perustuvat uskoon tiettyjen perusoletustensa oikeellisuudesta, on todellakin paljon kritiikin varaa. Ja on niitä raskaasti AT:nkin julkaisujen piirissä kritisoitu. Omalta kohdaltani näen asian kuitenkin sellaisessa valossa, että nuo suoraviivaisesti uskonvaraiset uskonnot ovat jo ytimellisesti jääneet menneisyyteen, ja se mitä nykyään näemme on enää niiden kummitteleva jäänne. Tuollainen kummittelu kestää toki vielä vuosisatoja, mutta vanhakantainen uskonnollisuus on sellainen dodo-lintu, jolla ei enää todellista tulevaisuutta näy.

Tiedeuskon kanssa asia on toisin. Se on elinvoimainen ilmiö, ja sellaisena se voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen laaja-alaisempaa älyn käyttöä herpaisevasti. Juuri se että tämä uskovaisuuden muoto ei näe omaa uskonvaraisuuttaan ja että se samalla kuitenkin nauttii yhteiskunnan älyllisen eliitin kannatusta tekee sen niin negatiiviseksi. Siinä vaiheessa kun tieteen uskonto hyväksyisi tiettyjen argumenttiensa epäfilosofisuuden ja induktioidensa rampuuden metafyysisellä kentällä, julistautuen siten ensisijaisesti maailmankatsomukselliseksi ja vasta jossain osatekijöissään älyllislähtöiseksi, se saisi osakseen saman sympatian & osittaisen synninpäästön kuin varsinaiset uskonnot.

Todellista tiedettä vastaan en usko kirjoituksistani löytyvän yhtään pahaa sanaa, milloin tiedettä käsitellään tutkimuksena eikä pragmaattisista vaikutuksistaan käsin. Päin vastoin, Luciferin lankeemuksessa esitin, että todellinen tiede on siinä määrin korkea asia, että se vertautuu mysteereihin ja olisi (ollut) pidettävä "salattuna" ihmisiltä vielä kauan, jos olisimme halunneet ja kyenneet estämään erinäisiä katastrofeja. Tieteen suuret uudistajat kuten Bacon tai Edison tai Einstein ovat myös henkisen elämän uudistajia. Konflikti tieteen ja okkultismin välillä on tosiasiassa aina konfliktia joko okkultismin ja pseudotieteen, tai tieteen ja pseudo-okkultismin välillä. Jälkimmäisestä on kyse, jos okkultismin nimellä esiintyy lahkolaishenkistä pyrkimystä poispäin ulkoisesta (vaikkakin asteittaisesta) kehityksestä; edellisestä puolestaan silloin, kun tieteen edustajat erehtyvät asettamaan luonnon toimintojen ympärille liian ahtaita raja-aitoja. Jokainen näkee, että monet modernin tieteen teoriat ovat jo äärimmäisen lähellä suoranaista okkulttista maailmakuvaa, ja tiede itse flirttailee kyllä okkultismin kanssa koko ajan, vaikka niin kutsutut tieteelliset ajattelijat sellaista ajatusta inhoaisivatkin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote:
Uskonnoissa jotka avoimemmin/tietoisemmin perustuvat uskoon tiettyjen perusoletustensa oikeellisuudesta, on todellakin paljon kritiikin varaa. Ja on niitä raskaasti AT:nkin julkaisujen piirissä kritisoitu. Omalta kohdaltani näen asian kuitenkin sellaisessa valossa, että nuo suoraviivaisesti uskonvaraiset uskonnot ovat jo ytimellisesti jääneet menneisyyteen, ja se mitä nykyään näemme on enää niiden kummitteleva jäänne. Tuollainen kummittelu kestää toki vielä vuosisatoja, mutta vanhakantainen uskonnollisuus on sellainen dodo-lintu, jolla ei enää todellista tulevaisuutta näy.
Tämä on vähän moniulotteinen aihe. Toisaalta noin, mutta uskontojen vaikutukset ovat kuitenkin valtavat ja aiheuttavat paljon vahinkoa. Täällä Suomessa se ei juuri näy muuten kuin takapajuisten lahkojen messuamisena, mutta maailmalla tilanne on aika toinen ja esim. Islam pelkästään voimistuu jatkuvasti. Ainakin sosiologian, evoluutiopsykologian ym. tieteiden näkemys on, että uskonnot eivät ole väistymässä mihinkään. Toisekseen, vaikka maailma on pitkälti "sekularisoitunut" tämä tarkoittaa useimpien ihmisten kohdalla oikeastaan vain varsinaisen ajattelun puuttumista. Ollaan aika kaukana tilanteesta, jossa enemmistö päätyisi omilla aivoillaan tieteelliseen maailmaankuvan saati sen ylittämiseen. Näkisin, että ateistisen maailmankuvan omaksuminen on välttämätön välivaihe, että todellinen henkisyys voi löytyä. Siten kannatan suuressa mittakaavassa "valistuksen ideaalien" levittämistä, vaikka itse kokisikin ne jo ylittäneensä.
Nefastos wrote:
Tiedeuskon kanssa asia on toisin. Se on elinvoimainen ilmiö, ja sellaisena se voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen laaja-alaisempaa älyn käyttöä herpaisevasti. Juuri se että tämä uskovaisuuden muoto ei näe omaa uskonvaraisuuttaan ja että se samalla kuitenkin nauttii yhteiskunnan älyllisen eliitin kannatusta tekee sen niin negatiiviseksi. Siinä vaiheessa kun tieteen uskonto hyväksyisi tiettyjen argumenttiensa epäfilosofisuuden ja induktioidensa rampuuden metafyysisellä kentällä, julistautuen siten ensisijaisesti maailmankatsomukselliseksi ja vasta jossain osatekijöissään älyllislähtöiseksi, se saisi osakseen saman sympatian & osittaisen synninpäästön kuin varsinaiset uskonnot.
Ehkä jonkinlainen yleisvire on tosiaan skientistinen, mutta todella paljon näkee skientismin kritiikkiä myös tiedeyhteisössä. Mielestäni ihan saman verran kuin näkee uskonnollisten ihmisten keskuudessa uskonnon olemuksen tiedostamista.
Nefastos wrote:
Todellista tiedettä vastaan en usko kirjoituksistani löytyvän yhtään pahaa sanaa, milloin tiedettä käsitellään tutkimuksena eikä pragmaattisista vaikutuksistaan käsin. Päin vastoin, Luciferin lankeemuksessa esitin, että todellinen tiede on siinä määrin korkea asia, että se vertautuu mysteereihin ja olisi (ollut) pidettävä "salattuna" ihmisiltä vielä kauan, jos olisimme halunneet ja kyenneet estämään erinäisiä katastrofeja. Tieteen suuret uudistajat kuten Bacon tai Edison tai Einstein ovat myös henkisen elämän uudistajia. Konflikti tieteen ja okkultismin välillä on tosiasiassa aina konfliktia joko okkultismin ja pseudotieteen, tai tieteen ja pseudo-okkultismin välillä. Jälkimmäisestä on kyse, jos okkultismin nimellä esiintyy lahkolaishenkistä pyrkimystä poispäin ulkoisesta (vaikkakin asteittaisesta) kehityksestä; edellisestä puolestaan silloin, kun tieteen edustajat erehtyvät asettamaan luonnon toimintojen ympärille liian ahtaita raja-aitoja. Jokainen näkee, että monet modernin tieteen teoriat ovat jo äärimmäisen lähellä suoranaista okkulttista maailmakuvaa, ja tiede itse flirttailee kyllä okkultismin kanssa koko ajan, vaikka niin kutsutut tieteelliset ajattelijat sellaista ajatusta inhoaisivatkin.
Tulee kuitenkin huomata, että koko tämä päättely myös kuitenkin jo olettaa tietynlaisen uskonnollisen totuuden. Minun näkökulmasta todellinen tiede on ihan se metodologiseen naturalismiin perustuva tiede, jollaisena se nykyään tunnetaan. Sen ulkopuolelle jää mm. uskonto. Näkisin myös, että tiede on ainoa objektiivista totuutta tarjoava taho. Uskonnon olemuksen pyhyyteen kuuluu nimenomaan se, että se ei ole tietoa. Tai sitten tiedolle täytyy antaa hyvin eri merkitys. Kuitenkin esim. gnostisen seuran retoriikka puhuessaan korkeammasta tiedosta suhteessa tieteeseen aika hyvin toteuttaa itse sitä samaa teknis-rationaalisen järjen loukkuun jäämistä, jota se pyrkii kritisoimaan. Puhuttaessa tieteellistä maailmankuvaa kokonaisvaltaisemmasta näkemyksestä täytyy mielestäni kritisoida itse tietoa: "give the king what is justly his to claim, a tomb of thought so frail and low".

Uskonnollinen ajattelu on uskonnollista juuri siksi, että se pyrkii tiedon yli. Tämän ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa myöskään irrationalismia. Ainoastaan sitä, että perimmäiseen merkitykseen täytyy liittyy tietty avoimuus. Tietysti voidaan väittää teosofian hengessä, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmisen ajattelun kategorioiden luonne tulee muuttumaan, jolloin uskonto ja tiede voidaan yhdistää. Mutta tämä on edelleen uskonnollinen oletus.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Insanus »

Wyrmfang wrote:Näkisin, että ateistisen maailmankuvan omaksuminen on välttämätön välivaihe, että todellinen henkisyys voi löytyä. Siten kannatan suuressa mittakaavassa "valistuksen ideaalien" levittämistä, vaikka itse kokisikin ne jo ylittäneensä.
Hyvin sanottu! Tietyt asiat tulevat tosiksi vasta kun tiellä on edennyt jonkin verran. Olisi vähintäänkin väkivaltaista koettaa paiskata joku ylimpään kerrokseen, kun matkan voisi kulkea portaitakin pitkin. Tai vetää jotain jolla on omakin tahto kävellä. Lapset ja pesuvedet. LaVeykin teki hyviä(kin) asioita.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Lux

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Lux »

Wyrmfang wrote:Näkisin, että ateistisen maailmankuvan omaksuminen on välttämätön välivaihe, että todellinen henkisyys voi löytyä.
Tässä lienee tärkeää määritellä se, mitä ateismilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Nihilismi ei välttämättä vaadi ateismia seuralaisekseen. Jos kyse on teistisen ja antaumuksellisen uskonnon antropomorfisesta, moraalisaarnoja jakelevasta ja synnintuskia aiheuttavasta persoonallisesta jumalasta, niin sen hylkääminen "ateismin" nimissä lienee tosiaan pelkästään edistysaskel. Tässä on kuitenkin se hyvin merkittävä vaara, että metafysiikan todellinen ja kuolematon Jumala / Jumaluus lentää myös roskakoriin ja ihminen redusoi itsensä pelkäksi järkikoneeksi ja sulkee kaikki todellisen henkisen kehityksen portit entistä tiiviimmin kiinni hyvin haitallisin seurauksin. Tähän myös ilmeisesti Goreart viittasi lapsena ja pesuvetenä, ja kuten valistuksen ajan ideaalit, deismit ja rationalismit sekä niitä seuranneet evolutionismit, darwinismit ym. seurauksineen ovat osoittaneet. :arrow: Jumalan hylkäämisen tie on johtanut usein yksinomaan alaspäin, eikä pelkästään yksilötasolla vaan ihan yleismaailmallisesti.

Enemmän itse aiheeseen paremmalla ajalla ja levänneellä mielellä. Tiede on mielenkiintoinen ja moniulotteinen aihealue.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Wyrmfang »

Nagahel wrote: Tässä lienee tärkeää määritellä se, mitä ateismilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Nihilismi ei välttämättä vaadi ateismia seuralaisekseen. Jos kyse on teistisen ja antaumuksellisen uskonnon antropomorfisesta, moraalisaarnoja jakelevasta ja synnintuskia aiheuttavasta persoonallisesta jumalasta, niin sen hylkääminen "ateismin" nimissä lienee tosiaan pelkästään edistysaskel.
Vähintään tässä mielessä, mutta tarkoitin ateismia myös yleismaailmallisen merkityksen kyseenalaistamisena. Nihilismi ei ole minusta sanana hyvä tässä, sillä nihilismiä on monenlaista (eettinen, ontologinen jne.) eikä kukaan edusta kaikenlaista nihilismiä ja toisaalta kaikki nihilismin muodot eivät ole missään tekemisissä tämän aiheen kanssa. Kuten Kain asian ilmaisi, vasemman käden tie ensinnäkin ilmentää älyllisyyttä, ja toisekseen sillä otetaan isoja askeleita, jotka täytyy kullakin hetkellä nähdä itseisarvoisina, vaikka ne eivät sitä saisi olla. On tietysti suuri vaara jäädä jumiin johonkin kohtaan, mutta toisaalta edistyessä ymmärrys on sitäkin syvempi.
Nagahel wrote: Tähän myös ilmeisesti Goreart viittasi lapsena ja pesuvetenä, ja kuten valistuksen ajan ideaalit, deismit ja rationalismit sekä niitä seuranneet evolutionismit, darwinismit ym. seurauksineen ovat osoittaneet. :arrow: Jumalan hylkäämisen tie on johtanut usein yksinomaan alaspäin, eikä pelkästään yksilötasolla vaan ihan yleismaailmallisesti.
Minusta taas ei välttämättä kumminkaan. Yleisellä tasolla esim. Spinoza, jota enemmän kukaan ei puhu Jumalasta, on yleisesti tunnustettu reduktionistisen materialismin ja jopa mekanismin isänä. Taas vaikka Schopenhauerilta ja Nietzcheltä, jotka molemmat pilkkaavat käsitystä maailmasta merkityksellisenä, löytyy aika paljon linkkejä okkultismin suuntaan. Yksilötasolla taas en edelleenkään hyväksy ajatusta, että ateismi veisi alaspäin sen enempää kuin "uskonnollisuus". Henkinen edistyminen on riippumatonta käsitteistä ja voi tapahtua ajasta riippuen mitä erilaisimpien ulkoisten filosofioiden puitteissa ja mitä erilaisimmilla nimillä. Olen melko lailla vakuuttunut, että väittelyssä "onko uskonto vai tiede aiheuttanut enemmän pahaa" ei ole mitään kehittävää.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by obnoxion »

Wyrmfang wrote:Yksilötasolla taas en edelleenkään hyväksy ajatusta, että ateismi veisi alaspäin sen enempää kuin "uskonnollisuus". Henkinen edistyminen on riippumatonta käsitteistä ja voi tapahtua ajasta riippuen mitä erilaisimpien ulkoisten filosofioiden puitteissa ja mitä erilaisimmilla nimillä.
Olen samaa mieltä. Henkisessä kehityksessä voi olla - ja uskon että etenkin VKT:lla usein on - vaiheita, joista voisi pintapuolisesti päätellä että "tuo ihminen lankesi kaksikymmentä vuotta sitten, eikä hänestä ole muuhun kuin helvettiin". Se kuinka ratkaisevaa askelta ja mihin suuntaan oikeasti otetaan, tietää yksin, jos tällainen ilmaisu sallitaan, Jumala.

Muutenkin ajatus siitä että tällaisissa radikaaleissa vaiheissa pitäisi aina hyvin selvästi näkyä se punainen tai kultainen lanka, on minusta usein vesittävä ajatus. Kun tällainen lanka näkyy, todennäköisesti "radikaalit" muutokset ovat vain pinnallisia, eivätkä ne johda mihinkään muuhun kuin hyvin hitaasti kypsyvään oivallukseen omasta paikallaan olemisesta tai kehän kiertämisestä.

En tarkoita että tällaiseen vaiheeseen pitäisi erityisesti pyrkiä, sillä pyrinnön kohteeksi voidaan kelpuuttaa ainoastaan Totuuden tai Rakkauden kaltainen Idea. Sen sijaan tarkoitan että tällainen vaihe pitäisi mahdollisimman täydellisesti sallia.

Jos alamme vaatia hyvin lyhyiltä jaksoilta, kuten on yksi ihmiselämä, sellaista arkkityyppistä kaarta jonka voisimme itse selvästi huomata, olemme silloin pieniä, ja vaatimassa maailmaa mukautumaan pienuuteemme. Emme tiedä mistä tulemme tai minne menemme, miltä pohjalta meidän on hyvin vaikea saada varmaa käsitystä siitä, mikä kullekin on yksilökohtiasesti ja pitkällä aikavälillä kehittävä tai taannuttava askel; etenkään kun nämä vastakkaisina toimivat vaikutukset yhdistyvät oudoilla tavoilla.

Edit: typo
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Suhtaudutko kielteisesti tieteeseen ja miksi

Post by Sothoth »

obnoxion wrote:Olen samaa mieltä. Henkisessä kehityksessä voi olla - ja uskon että etenkin VKT:lla usein on - vaiheita, joista voisi pintapuolisesti päätellä että "tuo ihminen lankesi kaksikymmentä vuotta sitten, eikä hänestä ole muuhun kuin helvettiin". Se kuinka ratkaisevaa askelta ja mihin suuntaan oikeasti otetaan, tietää yksin, jos tällainen ilamisu sallitaan, Jumala.

Muutenkin ajatus siitä että tällaisissa radikaaleissa vaiheissa pitäisi aina hyvin selvästi näkyä se punainen tai kultainen lanka, on minusta usein vesittävä ajatus. Kun tällainen lanka näkyy, todennäköisesti "radikaalit" muutokset ovat vain pinnallisia, eivätkä ne johda mihinkään muuhun kuin hyvin hitaasti kypsyvään oivallukseen omasta paikallaan olemisesta tai kehän kiertämisestä.

En tarkoita että tällaiseen vaiheeseen pitäisi erityisesti pyrkiä, sillä pyrinnön kohteeksi voidaan kelpuuttaa ainoastaan Totuuden tai Rakkauden kaltainen Idea. Sen sijaan tarkoitan että tällainen vaihe pitäisi mahdollisimman täydellisesti sallia.

Jos alamme vaatia hyvin lyhyiltä jaksoilta, kuten on yksi ihmiselämä, sellaista arkkityyppistä kaarta jonka voisimme itse selvästi huomata, olemme silloin pieniä, ja vaatimassa maailmaa mukautumaan pienuuteemme. Emme tiedä mistä tulemme tai minne menemme, miltä pohjalta meidän on hyvin vaikea saada varmaa käsitystä siitä, mikä kullekin on yksilökohtiasesti ja pitkällä aikavälillä kehittävä tai taannuttava askel; etenkään kun nämä vastakkaisina toimivat vaikutukset yhdistyvät oudoilla tavoilla.
Hienosti puhuttu! Olen itse tilanteessa jossa kaikki vaihtoehdot näyttävät yhtäläisen huonoilta. Emme me voi olettaa välttämättä näkevämme mitään punaista lankaa yhtään missään muualla kuin tähdettömän avaruuden sysipimeydessä, ja rohkenen väittää, ettei useimmilla ole aavistustakaan tuosta syvimmästä totuudesta vaikka he kuinka kokisivat olevansa Tiellä. Sielun on tultava sellaiseen vaiheeseen, jossa kaikki merkitys katoaa Ainoan todellisen saavuttamiseksi. Tämän myöksi täydellinen merkityksen puuttuminen voidaan nähdä suorastaan posiitivisena asiana. Nykyaikana emme ole sellaisessa vaiheessa, jossa voisimme vain seurata jotain valmista mallia, jokaisen on se itse työllä ja tuskalla itsestään haettava.

Joskus "lankeemus" on väistämätön vaihe polulla. Se on sitä "pienessä" mittakaavassa henkilökohtaisestikin, kuin myös "suuressa" mittakaavassa kokonaisten kehitysjärjestelmien tasolla. CASUS LUCIFERI. En tällä puheellani lankeemuksesta tarkoita mitään välttämättä mitään intentionaalista kärsimyksen lisäämistä väkivallan keinoin, vaan sitä että näennäisessä epätäydellisessäkin voi piillä, ja itse asiassa piileekin se suurin totuus. Särö täydellistää. Tässäkin asiassa olla niiden kaikkein perustavimpien, olennaisesti Saatanaan, kylmään Saturnukseen, ankaraan isään liittyvien kysymysten äärellä. Vain mustista vesistä ja täydellisestä lohduttomuudesta voi löytää vastauksen perustavimpiin kysymyksiin.

Voimme olla tilanteessa jossa epätoivo sumentaa silmämme, mutta siitä huolimatta meidän on löydettävä oma suuntamme maailmassa. "Lankeemus" voi olla kaunein asia tässä maailmassa. Muistan sen kun katselen katuojassa rypevää juoppoa, itseään myyvää huoraa tai mielenterveysongelmaista teinityttöä. Nämä ihmisen ovat ottaneet kannettavaksen särön ja lankeemuksen pyhän mysteerin. Jumalan mustissa kasvoissa piilee totuus. Kaikki näennäiset rakennelmat on murrettava ja temppeli poltettava Viisasten kiven löytämiseksi.
Locked