Nomad wrote:Wyrmfang: Minä olen ihan samaa mieltä edellisen viestisi väittämistä. Uskon että tämä näennäinen debatti johtuu siitä, että etiikasta ja moraalista on käytetty liian laveamerkityksellisiä muotoiluja (subjektiivinen ja objektiivinen sekaisin), mutta korjaa toki jos olen mielestäsi väärässä.
Tästä on todennäköisesti kyse. Pitäisikin ottaa joskus selkeästi erikseen esille jälleen yksi teema nimittäin okkultismin metaetiikka. Roolikseni on hiljalleen muodostunut asettaa kyseenalaiseksi totuuksiksi oletettuja oppeja, jotka eivät suoraan seuraa AT:n opinkohdista, mutta ovat kuitenkin yleisesti seuran piirissä melko kyseenalaistamattomassa asemassa. Huomaan nyt kuitenkin itse olettaneeni tietyn moraaliteorian ilman, että asiaa on suoraan otettu kunnolla esille.
Olen nyt siis kuitenkin sitä mieltä, että kantilainen etiikka on todennäköisesti ainoa mahdollinen okkultismin kanssa yhteensopiva teoria. Moraalinen realismi voisi kai olla myös mahdollinen, mutta näen Kantin argumentin etiikan autonomiasta kohtuullisen ylittämättömänä (kuin myöskin Humen giljotiinin, joka siinä tietysti on taustalla). Ainakin relativistiset teoriat jäävät pois, samoin kuin nähdäkseni naturalistiset (riippuen Humen giljotiinin pitävyydestä).
Mainittakoon vielä, että ns. oppikirjaesitys Kantin etiikasta on yleensä varsinkin okkultismin näkökulmasta monilta osin suorastaan päinvastainen siihen, mikä on hänen oppinsa ydin.
Wyrmfang wrote:Olen sitä mieltä, että moraalia ei voi mitenkään kääntää empiirisesti tutkittavaksi. Siinä ei ole kysymys tietystä oikeasta ajatuksesta, teosta tms. vaan abstraktista tahdon suuntautumisesta (vrt. äskettäin Nefastoksen kanssa puhuttu "henkisen materialismin" mahdollisuus). Kullakin moraalisesti oikealla tai väärällä teolla on tietysti olemassa fyysisiä korrelaatteja, mutta ei ole mahdollista luoda mitään kaavaa millä erotettaisiin oikeat teot vääristä, sillä moraalisuus olemukseltaan on juuri kaavoiksi osittain taipuvan empirian vastakohta.
Nomad wrote:
Ei minunkaan mielestäni empiirinen tutkimus voi millään kuviteltavissa olevalla tavalla löytää mitään objektiivista moraalia, eikä Humen giljotiini omissa silmissäni todellakaan näytä ruostumisen merkkejä. Mutta kuten aiemmin totesin, esimerkkini toimivuus riippuu etiikan määritelmästä. On olemassa erilaisia "etiikoita" ja Etiikoita, jotka on määritelty esimerkkini hypoteettiseen tutkimukseen nähden a priori ja eri yhteyksissä, ja joissa intentio määrittää monesti toiminnan eettisyyttä. Ja nyt jos selviäisi, että intentio vaikuttaa jollakin selittämättömällä tavalla aineeseen, tulisi samalla selväksi että joidenkin eettisten systeemien näkökulmasta eettisellä toiminnalla on vaikutus aineeseen.
Aikaisemmin jo sanoinkin, että toki kaikella toiminnalla on vaikutus aineeseen, mutta milläpä erotella oikean ja väärän toiminnan vaikutus. Tämän eron tekeminen edellyttäisi nähdäkseni naturalistista käsitystä etiikasta jossain muodossa, minkä näen yhteensopimattomana okkultismin kanssa.
Nomad wrote:
EDIT: Huomaan että puimme aika tarkasti tämän yksittäisen esimerkin käytännön merkitystä, toteutusta ja seurauksia, toivottavasti ei aiheuta harmaita hiuksia kenellekään. Itseäni ei tietenkään haittaa, koska ...heh, tätähän minä tavallaan pyysin alkuperäisessä kysymyksessäni.
Saattaahan tuo joillekin aiheuttaa, mutta esimerkki on kuitenkin täysin ongelmanasettelua kuvaava ja siten yksinomaan valaiseva, ja vasta nyt on ajauduttu varsinaisesti ulos aiheesta.