Sielun omistaminen jumaluudelle

[Badb]

Monet meistä (minäkin) ovat omistaneet sielunsa Saatanalle, Luciferille ja/tai jollekin muulle jumaluudelle ja tehneet jonkinlainsen sopimuksen ja rituaalin. Minkälaisia nämä sopimukset ja/tai rituaalit ovat olleet?

Kysyisin lisäksi, minkälaisia seurauksia ja merkityksiä näillä sopimuksilla on maagisessa mielessä ja sielusta kumpuavina lupauksina?

[Smaragd]

Minulta löytyy sumuinen muistikuva ajoilta jolloin aloin tutustumaan okkultismiin ja halusin ymmärtää näitä asioita ja koko maailmaa, havahtua hereille hinnalla millä hyvänsä. Mietin asiaa ja tavallaan siinä hetkessä mietteissäni pyysin tätä "itseltäni". En siis osoittanut tätä päivätajunnalleni, vaan nyt vuosien jälkeen sanoisin; toiseudelle itsessäni tai mestarille. En ajatellut tuolle mitään nimeä, se jokin vain tuntui luontevalta kohteelta. Idea tähän tuli erään okkultistin tarinaan tutustuttuani ja ajattelin että kaikki nuo koitokset olisivat tervetulleita. Sen hetkisestä naiivista mielentilastani kertonee paljon se seikka, että rupesin fyysisesti oireilemaan saman kaltaisin oirein kuin tämä tarinan okkultisti. Kohdallani oireet vaan eivät johtaneet mihinkään suureen oivallukseen, vaan ennemminkin maadoitti ja rauhoitti suhtautumistani näihin taiteisiin. Ajoi takaisin "koulunpenkille". Vaikka nyt katsonkin sitä hetkeä hieman kriittisellä silmällä, niin sieltä löytyvän tahdon, pyhittää elämä totuudelle, allekirjoitan edelleen kaikin mokomin.

[obnoxion]

Fra Nefastos lainasi englanninkielisellä puolella neoplatonistia Jamblikhosta, joka totesi jotenkin niin että meidän sisäinen kaipuumme jumalia kohtaan on keskeinen todistus jumalista itsestään. Ja tämä ainakin osuu omaan perimmäiseen hengelliseen motivaatiooni. Kysymys on rakkaudesta, hyvin syvästä ja suuresta rakkaudesta. Se rakkaus on osoittautunut kestäväksi ja eläväksi, ja se on osoittautunut ainoaksi asiaksi jota minulta ei voida milloinkaan viedä. Tämä rakkaus on todellista, ja vasta siinä - näin uskon - ihmiset ja heidän jumalansa todella kohtaavat toisensa elävinä, ihmeellisinä ja täynnä yhteistä merkitystä. Tätä on theurgia, tätä on bhakti-jooga, ja ennen kaikkea, tätä on ihmisen arvoinen elämä.

[Amantes]

Ajattelen, että Jumalalle tehdään lupaus, uhraus tai riitti jokainen hetki. Mun maailmankuva ei mahdollista sitä, että tälläistä vuorovaikuttamista voitaisiin jotenkin väistää. Se missä (vuoro)vaikuttaminen tapahtuu, tapahtuu kaikki. Mitä lähemmäs pääsen tätä sisässä lausuttua sanaa, sitä vähemmän tiedän itsestäni ja silti enemmän kuin eilen. En ikäänkuin usko itseeni; olen raunioituva linna ja mitä enemmän muistutan sammalta ja kivikasaa, sitä lähemmäs pääsen sitä pistettä, jossa oli vain aava nummi ja tuulen humina. Se on se piste missä kulkuriin syttyy kipinä ja tästä haltioituneena hän lausuu sanan, mikä synnyttää tähdet taivaalle, jotka johdattavat öistä pientä kulkijaa.

[Insanus]

Olen joitakin kertoja tehnyt valan sitovassa ja alistuvassa mielessä, joihin on kuulunut joskus jotain tulta ja verta. Pointti on ollut jonkinlainen henkinen kurinpalautus ja oman vastarinnan vaientaminen. Selkeyttää ja pitää prioriteetit oikeassa järjestyksessä.