The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Jos oletetaan että jälleensyntyminen on todellinen ilmiö ja itsemurhaaja joutuu kohtaamaan samat ongelmat mitä teollaan pyrki pakenemaan tai vielä pahempaa itsemurhaa seuraavassa elämässä, niin onko tiedossa metodia, jonka avulla itsemurha voidaan suorittaa niin, että se todella vapauttaa ongelmista eikä johda ojasta allikkoon?

Aiheesta on jo oma ketjunsa täällä.

Vastaan nyt tähän toisesta ketjusta huolimatta, koska viestistäni tuli nimenomaan vastaus sinulle, Maija, enkä jaksa nyt koko toista ketjua tykittää tajuntaan. Pienellä vilkuilulla hyvää keskustelua siellä oli.

Mutta siis, saman tapaisia olen itsekin toisinaan pohtinut elämän mielettömyyden edessä. Toivon todella, että kysymyksesi on teoreettinen...

Jos jokin uudelleen syntyy on sen oltava tietoisuus. Ajatellessani uudelleen syntyvää (tai pikemminkin johonkin toiseen muotoon olennoituvaa) tietoisuutta koko käsitys tietoisuudesta laajenee niin suureksi abstraktioksi, että en enää kykene sanomaan siitä mitään. Silloin minä olen sinä sekä tuo ulkona oleva kukkapuska ja naapurin Pekka, ja sinä olet minä. Eli kysymys olisi pikemminkin; miten sammuttaa tietoisuus? Kenties olennoitumalla joksikin muuksi? Eikä sekään riittäisi, jos tietoisuus nyt todella on, näin villisti hahmoteltuna, rajaton.

Itsemurha ei menetä väkevyyttään, jos sitä lähestyy enempi symbolisena. Tarkoitan, että itsemurhan voi tehdä ahtaaksi käynyt persoona jolloin se jokin syvyyksistä kannatteleva pääsee pukemaan itsensä sopivampiin vaatteisiin. Ja syntyy uusi ihminen ilman kyyneliä, katkeruutta ja rikkoutunutta kehoa.

Annan varmuuden vuoksi täältä foorumiviestin takaa cyber-halin, sen saa ottaa vastaan vaikkei sitä niin tarvitsisikaan!

Näitä asioita olen itsekin hyvin paljon miettinyt.

Malja wrote:Jos oletetaan että jälleensyntyminen on todellinen ilmiö ja itsemurhaaja joutuu kohtaamaan samat ongelmat mitä teollaan pyrki pakenemaan

Okkultismin näkökulmasta tämä ei ole ainoa ongelma. Toinen on muuntuneen mielen kuolemanjälkeisten tilojen pysähtynyt pulmallisuus, johon tilanteesta riippuen saattaa saada ulkoista armoa & apua tai sitten ei. (Ei kannata luottaa siihen että saa, joskin vaikuttaa siltä että monet liiallisen kärsimyksen vuoksi itselleen kuoleman tuottamaan päätyneet ihmiset - jos eivät ole liian edenneitä okkulttisesti tai elämässään pahansuopuuteen taipuvaisia - saavat osittain "nukahtaa" sen sijaan että joutuisivat jatkamaan helvettejään.) Kolmas on se väkivalta, jota itsemurhaaja tekee toiseutta kohtaan itsessään. Tämä kolmas kohta on se mitä itse olen lopulta eniten päätynyt miettimään, joten sananen siitä. Se liittyy mielestäni saumattomasti esittämäsi kysymyksen pohdintaan.

Nimittäin, se mitä tapamme ei ole "minä", itsemurha ei itse asiassa ole itsen murha vaan kehon. "Itsemurha" tehdään juuri siksi että ihminen, mieli, ei pysty kestämään ulkoisen toiseuden eli oman ruumiillistumisensa mukanaan tuomaa taakkaa. Se on siis itseyttä lähelle tulevan toiseuden murha, eikä sen vuoksi voi olla sen enempää ratkaisu kuin mikään muukaan murha. Asiat joita koetamme väkivaltaisesti tuhota eivät ole tuhottavissa, sillä ne eivät ole omassa hallinnassamme tai yksin meitä; mieli on kehon käskynhaltija eikä suvereeni mestari. Koska keho hermoineen ja muine ahdistusta & hankaluuksia tuottavine osineen on vuosimiljardien psykobiologisen atavismin varasto, jossa hengittää miljoonia eläviä, väreileviä säikeitä kaikkialta, meillä ei ole voimaa tuhota sitä tai sanoutua siitä irti. Moni itsemurhaaja huomaakin tekoonsa ryhtyessään kehon elämänhalun nousevan yllättävän suurena, ulkopuolisena tekijänä silloinkin, kun mieli itse kokisi olevansa siitä täysin valmis luopumaan.

Malja wrote:onko tiedossa metodia, jonka avulla itsemurha voidaan suorittaa niin, että se todella vapauttaa ongelmista eikä johda ojasta allikkoon?

Edellisen valossa, ainoa keino joka teoriassa voisi toimia olisi äärimmäisen hidas mortifikaatio, jossa mielen suhde kehoon näivetetään kuukausien ja vuosien aikana. Nopean väkivallan sijaan valitaan tällöin pitkä, sanoisinko passiivis-aggressiivinen lähestymistapa, jossa mieli opettaa itselleen täydellisimmän mahdollisen irtioton, kieltäytyen kaikesta lohdutuksesta, kuten nautinnosta, onnesta & niin positiivisista kuin negatiivisista mielenliikutuksista, so. niihin reagoimisesta. Tällä tavoin voidaan teoriassa saavuttaa "aito" itsemurha, joka johtaa pois fyysisten energioiden yhteydestä siinä määrin kuin se ylipäätään on mahdollista. Tällainen mustan magian mortifikaatio johtaa silloin pois inhimillisestä elämänsyklistä, ei täydelliseen sammumiseen saati nirvânaan, mutta pois elämänaaltojen yhteydestä siihen toisentyyppiseen psyykkiseen elämään, jonka mieli koki enemmän omakseen. Okkultismin näkökulmasta on tällöin valittu kiertotie, polku joka ei ole suoranaisesti ylös- tai alaspäinen. Käytännössä toki näin absoluuttiseen mortifikaatioprosessiin liittyvät voimakkaat energeettiset haasteet tempaavat sen hyvin helposti katkeruuden & negatiivisuuden kautta alaspäiselle tielle.

Obscüürus wrote:Jos jokin uudelleen syntyy on sen oltava tietoisuus.

Tai, kaikki jälleensyntyy, mutta se minkä voimme nimittää omilla samaistumiskyvyillämme "tietoisuudeksi", ilmaisee sen minkä jatkuvuudesta kykenemme olemaan kiinnostuneita.

Obscüürus wrote:Itsemurha ei menetä väkevyyttään, jos sitä lähestyy enempi symbolisena.

Nimenomaan. Milloin itsemurha koetaan hyvin konkreettisesti, kokija joko ei usko mielen todelliseen pysyvyyteen (nykyaikana toki hyvin ymmärrettävää), tai sitten vallan on ottanut jonkinlainen hysteerinen hyppäämisen halu, joka lopulta ei voi johtaa mihinkään lopputulokseen. Sillä yksi esoteerisen elämänymmärryksen piinallisimpia asioita on, että jokaisen kuilun pohjalta paljastuu yhä uusi kuilu (kuten taivaidenkin takaa uudet taivaat). "Lopullisten" tekojen sijaan valintamme (ja ajelehtimisemme...) ovat siten lenkkejä pitkässä ketjussa, joka sekä alkaa että päättyy tämän kehon, mutta ei kuitenkaan yhteisen, ikuisen tietoisuuden, ulkopuolelle.

Minä puolestani olen miettinyt lisäksi, miten mahtaa käydä sellaiselle joka itsemurhan suorittaa täydessä sovussa itsensä ja maailman kanssa. Jos vaikka vanhus kokee kokeneensa ja nähneensä kaiken tarpeellisen, eikä voi olla enää muillekaan hyödyksi, ja haluaa vain jatkaa eteenpäin, ja aikoo tehdä sen hallitusti oman käden kautta, onnellisena?

Fra Nefastoksen mainitsemasi äärimmäisen hitaasta mortifikaatiosta voisi toimia esimerkkinä tantrisen buddhalaisuuden sokushinbutsu-menetelmä, jossa harjoittaja luopuu hiljalleen ravinnosta, ja lopulta sulkeutuu esimerkiksi kivenkoloon, jonne muumioituu meditoinen. Menetelmäperinne ilmeisesti elää ainoastaan Japanissa, jossa näitä askeetteja kutsutaan "puunsyöjiksi" (mokujikigyo), sillä lopulta he syövät vain puunneulasia. Myös Milarepan kerrotaan noudattaneet tällaista ruokavaliota, minkä takia hänet kuvataan joskus iholta vihreänä, ikään kuin merkkinä siitä että hän on syönyt vain vihreitä neulaset.

Tällainen prosessi saattoi kestää noin kymmenen vuotta. Tosin buddhalainen traditio ei katso että kyseessä olisi itsemurha, vaan nämä muumiotuneet askeetit ovat eläviä bodhisattvoja Muumiota pidetään näytillä temppelissä, hieman samoin kuin katolilaiset pyhimystensä jäänteitä. Myös joidenkin buddhalaisten patsaiden sisältä on löydetty puunsyöjämuumioita. Minun ymmärtääkseni tätä prosessia ei pidetä minään ahdistavaa kärsimysnäytelämän. Nämä muumiotuneet ovat tyynen, jopa onnellisen näköisiä. En ole syvällisen perehtynyt menetelmään, mutta uskoisin että sen kulmakivenä on jonkinlainen jooginen itseriittoisen autuuden tila.

Itse pidän jotenkin tällaisia radikaaleja "mind over matter" menetelmiä jotenkin vieraina. Oma käsitykseni kokonaisvaltaisesta saavutuksesta on, että siihen liittyy täydellinen läsnäolo, eikä niinkään etäinen tuonpuoleisuus - mahasiddhojen tapaan "siirtyminen Dakiniparatiisiin tässä kehossa".

Mainitsemasi menetelmä on, muistan lukeneeni mutta voin olla väärässä, nykyään laiton. Japanissa (taas muistaakseni) on kuitenkin ollut yksi tällainen tapaus lähivuosina.

Neulasten syöminen, sekä muistan fra Teratokrioksen kertoneen, eräästä tietystä vesilähteestä tai purosta juominen, sisältää paljon mineraalia tai muuta ainetta mikä edesauttaa muumioitumisprosessia. Sitä en muista mikä tämä aine oli.

Prosessi on vaikea ja epävarma, sillä vaikka noudattaisi ohjeistusta keho saattaa silti mädäntyä. Muumioituneet sen sijaan ovat, kuten mainitsit, eräänlaisia pyhimyksiä.

Käsittääkseni "puunsyöjiä" on jossain päin maailmaa yhä. En muista mistä luin. He menevät kivilaatikkoon, joka suljetaan ja siellä sitten pysytään. Siinä alareunassa on pieni rako, josta työnnettään kupillinen vuohenkusta, tai hammastikkuja, tai jotain sen tyyppistä askeetikon herkkua. Tällaista tinkimättömyyttä ja päätäväisyyttä on pakko vähäsen ihailla, mutta en usko, että itsekidutusta palkitaan poispääsyllä reinkarnaation syklistä, jos se on tavoite.

Heith wrote:Mainitsemasi menetelmä on, muistan lukeneeni mutta voin olla väärässä, nykyään laiton. Japanissa (taas muistaakseni) on kuitenkin ollut yksi tällainen tapaus lähivuosina.

Neulasten syöminen, sekä muistan fra Teratokrioksen kertoneen, eräästä tietystä vesilähteestä tai purosta juominen, sisältää paljon mineraalia tai muuta ainetta mikä edesauttaa muumioitumisprosessia. Sitä en muista mikä tämä aine oli.

Prosessi on vaikea ja epävarma, sillä vaikka noudattaisi ohjeistusta keho saattaa silti mädäntyä. Muumioituneet sen sijaan ovat, kuten mainitsit, eräänlaisia pyhimyksiä.

Kyseinen mineraali on arsenikki. Yudono vuorella virtaavat pyhät luonnonlähteet sisältävät tätä bakteereja tappavaa mineraalia, tämä yhdistettynä nestettä poistavaan ja myös myrkyllisen urushi-teen nauttiminen ovat varmasti olleet suotuisia prosessin onnistumiselle. Nykyisin japanissa on 16 shokushinbutsu muumiota, joista 8 on Yamagata-prefektuurissa jossa juuri Yodono vuorikin sijaitsee.

Tässä myös vuosia sitten näkemäni sympaattinen dokkari aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=LKkVo02LD2A