obnoxion wrote:Ihmisenä olemiseen kuuluu kuoleman ja kuoleman takaisten asioiden ajattelu. Minusta on hyvä aloittaa lukemalla tibetiläinen ja egyptiläinen kuolĺeiden kirja, sekä mahdollisesti Danten Jumalainen näytelmä. Ne ovat kukin poikkeuksellisen vaikuttavia pyrkimyksiä kurottautua verhojen taakse, ja niitä on luettu monissa kulttuureissa läpi vuosisatojen.
Nämä ovat kaikki hyviä teoksia. Kuoleminen sekä kuoleman takaisen taikka jälkeisen olemisen tai olemattomuuden pohtiminen on asia mikä on askarruttanut ihmismieltä ammoisista ajoista asti. Tällaisten asioiden huolelliseen tutkimiseen menee ja pitääkin siten myös mennä varmasti vuosia, kokonainen elinikä -tai minun tapauksessani kuten
uskon, useampi elämä.
Ja tästä onkin ehkä pohjimmiltaan kyse. Me kaikki
uskomme jotakin. Osa uskoo että kuolemassa kaikki katoaa, osa uskoo että näin ei käy. Kukaan meistä ei
tiedä varmasti.
On hieman vaikea kirjoittaa tähän koska olet Malja tosiaan tuossa maininnut ettei asia ole sinulle teoreettinen, ja minä kuten muutkaan täällä, emme siten halua "avustaa", mutta haluaisin kuitenkin huomauttaa että mielestäni ei tällaiseen asiaan voi suhtautua "kylmän tieteellisesti, tunteetta" eikä toisaalta myöskään "romantisoiden, tunteella". Tällä haluan sanoa että joka ikinen teksti mitä on koskaan tällaisesta aiheesta kirjoitettu on aina yhden yksilön, ryhmän tai aikakautensa tuotos, eikä näitä ehkä kannata tarkastella objektiivisina asioina; ne ovat tulkintoja, joita värittää aina jollain tapaa niiden luojan oma maailmankuva. Kuten toisaalta lukijan ymmärrykseen vaikuttaa hänen oma subjektiivinen kokemusmaailmansa, aina.
Miten tällaista tapahtumaa kuin kuoleman jälkeinen olotila sitten voisi ihminen hallita? Uskoakseni vain hyvin, hyvin vaikeasti, todennäköisesti ei laisinkaan. Oman kokemukseni mukaan, jos puhumme maagisesta ymmärryksestä tai teosta, millaiseksi nyt kenties tämän pohtimasi voisi rinnastaa koska käsittelet tätä ns. esoterian osa-alueella, mitä paremmin henkilö ymmärtää magian lainalaisuuksia, siis luontoa tai kenties paremmin ymmärrettynä, kaikkeutta, mitä suurempi on henkilön ymmärrys, sen pienemmäksi käy hänen halunsa puuttua näihin lainalaisuuksiin.
Minä en halua sinulle taikka muillekaan täällä paasata, enhän tiedä kenenkään toisen elämästä tai olemisesta mitään. Enkä minä myöskään sano että sinä et ymmärrä, koska haluat tutkia tai muuttaa tai varmistaa jotakin, etkä tahdo vain odottaa. Mutta huomasin että asia jäi minua hieman vaivaamaan, halusin hieman jotain vastata. On siltikin, vaikka aihepiiri on vaikea ja nyt sinulla ei-teoreettinen, uskoakseni positiivista että foorumimme on paikka missä voi keskustella aiheista. Nämä ovat niin hankalia aiheita, että ns. kahvipöytäjuttuja nämä eivät ole, ja toisaalta tiedostan myös sen että mielenterveyden hoidon piirissä ei aina aivan oikein osata keskittyä esimerkiksi siihen että kärsimys vähenisi.
En tiedä hälventääkö nämä keskustelut sinun kärsimystäsi, mutta toivottavasti ne eivät ainakaan lisää niitä.