The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Mitä mieltä olette Aleister Crowleystä?

CleanCave wrote:Mitä mieltä olette Aleister Crowleystä?

Aiheesta on ollut puhetta useammassakin ketjussa tällä foorumille, viimeisimmin mm. täällä.
Myöskin täällä ja täällä.

RaktaZoci wrote:

CleanCave wrote:Mitä mieltä olette Aleister Crowleystä?

Aiheesta on ollut puhetta useammassakin ketjussa tällä foorumille, viimeisimmin mm. täällä.
Myöskin täällä ja täällä.

Toivon aloittavani uuden ketjun liittyen vain herraan Aleister Crowley, mutta kiitos paljon linkeistä kuitenkin!
Täytyypä käydä noihinkin kirjoittelemassa kun vaikuttavat jo melkein kuivuneilta jostain kummallisista syistä.

Aleisteir Crowley omasi mystisiä voimia ja suuremman ymmärryksen magiasta ja mystisistä asioista, mutta hän ei ollut ihmisenä kovin miellyttävä ja empaattinen, vaan pikemminkin hyvin sairaan narsistinen. Lisäksi hän kielsi persoonallisen Jumalan ja Luciferin, jota pidän hänen suurimpana virhetulkintanaan.

Kun sain tietää 90-luvun lopulla että paikallinen kirjakauppa voi hankkia minulla lähes mitä tahansa kirjoja ulkomailta, hankin kaksi ensimmäistä Crowleyani, jotka oliva "777" sekä "Moonchild". Vuosien saatossa luin sitten suurimman osa hänen tuotannostaan. Olin jo melko omistautunut 2000-luvun puolivälissä. Sitten aloin suhtautumaan kriittisemmin sekä hänen elämäänsä että hänen kabbalaansa. Olin myös hiljattain tehnyt suuria elämäntapamuutoksia, jotka vieraannuttivat minua entisestään Crowleysta. Tutustuminen sekä Johanneksen että Rene Guenonin esittämään modernin okkultismin kritiikkiin sinetöi suunnan jota olen joskus kuvannut kuin isänmurhaksi. Olen siis pyrkinyt erottelemaan crowleylaisia tekijöitä omassa kehityksessäni, ja arvioimaan niiden vaikutuksia laajasti. Tästä johtuu hyvin ktiittinen suhtautumiseni crowleylaisuuteen.

Crowleyn perinteen jatkajana Kenneth Grant oli minulle hyvin merkittävä, oikeastaan Crowleyn itsensä veroinen hahmo. Grantiin tutustuin kuitenkin sen verran kypsemmässä iässä, että varsinaista isähahmoa hänestä ei muodostunut. Koin että Grant oli nerokas, mutta hänen elämäntyönsä on sillä tavalla ainutlaatuinen että siitä ei minusta koskaan onnistuttu johtamaan kollektiivista jatkumoa, vaan se jäi yksilölliseksi saavutukseksi. Grantin maailma on niin vapaamuotoinen että se ei suostu kristalloitumaan dogmaksi, ja siksi pyrkimys uskollisuuteen johtaa yleensä painottuneeseen pinnallisuuteen.

Täytyy muuten sanoa että olen pitkään ihmetellyt miksi Kenneth Grantilla on niin synkkä maine verratua Crowleyn maineeseen. Grant vaikuttaa käytännön elämässään sovinnaiselta introvertilta. Hän ei koskaan eronnut nuoruuden rakastetustaan, ei aiheuttanut skandaaleja eikä tuonut julkisuuteen omaa persoonaansa. Crowley taas jätti jälkeensä ihmisraunioita kulkiessaan skandaalista toiseen.

Joka tapauksessa, kun kritisoin Crowleya joskus voimakkaasti, on hyvä tietää että en silloin osoita sanojani kenellekkään Crowleyn perintöä arvostavalle ja siitä aidosti hyötyvälle veljelle tai sisarelle. Kyse on pitkästä sisäisestä prosessista, joka kumpuaa omiin ihanteisiini ja arvoihini liittyvästä sisäisestä välienselvittelystä.

Crowley on minulle yksi kaikkien aikojen tärkeimpiä uskonnollis-maagillisia edelläkävijöitä. Hänen opetuksissaan on kaikki se ydin, mihin oman maailmankatsomukseni perustan. Mutta siis mitä mieltä itse Al-sedästä? Minusta hän on eräänlainen Abraxasmainen hahmo itsekin; mikään inhimillinen ei ollut hänelle vierasta, vaan tantran tutkiminen sisälsi jumalaista rakkautta, paskassa tarpomista, hyvin pitkiä askeettisia kausia ja taas hedonismia seksin ja huumeiden parissa. Ekstaasiin ja sieltä pois. Maailman korkeimmille vuorille. Kukaan ei päässyt helpolla, vähiten hän itse. Sikarintuoksuinen saatanallinen vanhoilta kirjoilta haiseva ukko, eikä mikään tekarit kiiltäen hymyilevä pyhimys. Eli pisteet Allu-sedälle!

On sanottava että intention osalta Crowleya kuitenkin ohjasivat bodhisattviset ihanteet, tai näin olen käsittänyt A.: A.: -valan. Ja jos Crowley olisikin Gabriele d'Annunzion tyylinen "rogue poet" ennemmin kuin varsinainen "rascal guru" (kuten tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan), voisin toisaalta ajatella että hän olisi kuudennen Dalai Laman kaltainen lenkki bodhisattvisessa inkarnaatioiden ketjussa.

Muistaakseni Vision & Voice -teoksessa Crowley samaisti itsensä keltaiseen veljeskuntaan, erotuksena mustasta ja valkoisesta. Ajattelen että tämä keltainen veljeskunta vastaa hyvin sitä Johanneksen käsittelemää harmaata veljeskuntaa, joka on henkisten tavotteiden ohessa hyvin sitoutunut maailmallisiin asioihin, hitaamman henkisen kehityksen kustannuksella. Tähän sopisivat hyvin Crowleyn kohtuuttomilta tuntuvat vaatimukset oppilailleen, sekä poliittiset vaikuttamispyrkimykset.

Omat pohdintani voi sikäli jättää omaan arvoonsa, että thelemiiteilla on aina ollut paikkansa seurassa, usein käsittääkseni myös vastuuasemissa. Ja tämä on pelkästään hyvä asia!