The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Erään ihmisen itsemurhan myötä suhtautumiseni kuolemaan on muuttunut radikaalisti.
En usko minkäänlaiseen sielunkiertoon, enkä sitä haluaisikaan. Olisi turhaa laittaa pikkuruinen ihmirääpäle vastuuseen tässä murskaavassa maailmassa.
Kuoleman myötä elämän merkitys on muuttunut. Elämä on ainutlaatuinen tilaisuus, jonka voimme haaskata tai olla haaskaamatta. Rakastaa tai olla rakastamatta. Se on meidän päätettävissämme. Mikäli kykenemme vaikuttamaan siihen. Heikkouttamme harvoin pystymme.

Kysymyksen asettelu on muuttunut. Ajattelen, että miten voin valjastaa tämän hetkisen elämäni, minuuteni, ajatukseni, toiveeni, moraalini jne. täyteen potentiaaliinsa. Onko se edes mahdollista.
Voisin periaatteessa kuolla nyt, ellen henkilökohtaisella tasolla haluaisi täyttyä. Voi olla että voimani loppuvat. Silloin saan luovuttaa.

Isobel wrote: En haluaisi kuolla ennekuin olen saanut poikani kasvatettua tarpeeksi vanhaksi.

Isäksi tuleminen on lisännyt omaa kuoleman pelkoani. En haluaisi millään jättää tytärtäni tänne ilman että voin olla tukena hänen rinnallaan mitä sitten elämä heittääkin eteen.

Erään läheisen kuolema on hieman muokannut kuolemakäsitystäni, mutta uskon edelleen sielunkiertoon.

Nyt olen pohtinut sen mahdollisuutta voiko asiaan liittyä henkilön tai olennon valinta. Jos näin on, uskoisin että okkultisti pystyy ehkä valitsemaan laajemmin -olettaen siis että hän on eheä. Eheällä tarkoitan sitä että hän ei ole tuhonnut sieluaan esimerkiksi alaspäisen tien valinnoilla, jotka varmasti ajavat jonkinlaiseen umpikujaan.

Samalla olen miettinyt myös hautaamisrituaalin merkityksiä. Läheiseni haudattiin ev.lut. kirkon menojen mukaisesti. Tilaisuus ja tila olivat molemmat todella ahdistavia ja saivat farssinomaisia piirteitä. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, olen tuntunut ahdistusta ja vihan tunteita tilaisuuden aikana, toimittavan papin ajattelemattomuuden takia. Tunsin myös hetkellisesti kauhua sillä minusta tuntui että tila oli jonkinlainen täysin luonnoton henkinen tyhjiö, missä ei mitenkään henki ollut läsnä. Olin jopa yllättynyt siitä miten totaalisen hengettömältä haudattava vaikutti - tällä tarkoitan että usein minusta vaikuttaisi siltä että jokin näkymätön osa, sanotaan nyt vaikka henki, kiertelee aikansa kunnes se lähtee (tai katoaa).

Olen kuitenkin tuntenut tuona päivänä erään hengen tai henkiolennin läsnäolon kosketuksena. Uskoakseni tämä on sama olento joka toisinaan käy luonani. Hän on pienikokoinen. Tästä johtaen olen pohdiskellut sielun moninaisuutta esimerkiksi suomalais-ugrilaisen käsitteen mukaan. Minusta vaikuttaisi siltä että tämä pieni ystävä on haltija tai muu auttajani, mutta en osaa sanoa onko hän osa minua vai ei. Hän kuitenkin on ollut mukanani jo pidemmän aikaa, vaikka huomaankin hänet vain harvoin.

On kiehtovaa arvailla, onko pieni ystäväni edesmennyt sukulainen vai kenties jotain aivan muuta. Menehtynyt läheiseni sen sijaan tuskin haluaa pitää minuun mitään yhteyttä koska arvatenkin hän kuoli luullen etten välitä siitä että hän on sairaalassa kuolemassa. En vain tiennyt asiasta, sillä minulle ei kerrottu.

Pystyn kyllä samaistumaan ihmisten mainitsemaan kuolemanpelkoon liittyen siihen ettei tahdo jättää omaa lastaan yksin maailmaan. Minä tunnen näin koirastani, ja olen useasti kysynyt läheisiltäni että jos kuolen, huolehtivatko he sitten varmasti koirastani. Minua ahdistaa ajatus siitä että hän joutuisi kärsimään tai takaisin jonnekin huonoihin oloihin.

Sama kokemus hautajaisista. Mummoa halventava sirkus ja eräälle toiselle, juuri se asia, mitä hän kielsi tekemästä.

Mutta ei kai sellainen vihkonen ole juridisesti pitävä? Hiljattain tuli mietittyä sitä, että määräisikö vaikkapa äitini, että minua pidetään teknisesti elossa laitteissa, jos siitä ei ole virallista kieltoa. Täytyykin kysyä häneltä myös, onko selvä juttu, että minua ei saa haudata , eikä pappia saa olla missään vaiheessa mukana. En kylläkään enää odota kuolevani. Epäilen, että joudun elämään kohtuuttoman pitkään, korjaillen virheitäni.

Nefastos wrote:

Benemal wrote:eräälle toiselle, juuri se asia, mitä hän kielsi tekemästä.

Olen jo pitempään ajatellut, että olisi hyödyllistä (ks. AT:n kuudes peruskohta) julkaista sellainen vihkonen, johon henkilö itse on voinut eläessään selkeiden apukysymysten avulla täyttää omat toiveensa koskien omia hautajaisiaan. Nyt kun henkilökohtaisessa elämäntilanteessani olen tekemisissä hautajaisjärjestelyjen kanssa, huomaan, että tarve tällaiseen olisi todellakin hyvin suuri.

Hyvä ja kannatettava idea!

edit. Yritin hakukoneilla etsiä vastaavaa "Viimeinen toive-pohjaa" suomesta, mutta en löytänyt.

Minä joskus raapustin elinluovutuskortin kääntöpuolelle hautaustoiveen. Kortti on kylläkin hävitetty koska ajatukset on muuttuneet ja itse korttikin on käsittääkseni nykyään aika turha. Nykyisin pitäisi olla ennemminkin elintenluovutuskieltokortti jos erikseen haluaa sen kieltää. Ja hyvä niin. Oikeastaan todella outoa että jotain tällaista ei ole kehitelty. Tai ehkä se kertoo vaan siitä että kuolema halutaan mahdollisimman pitkälle pitää poissa mielestä.

Kappas. Olin itse eilen hautajaisissa ja rupesin oikein miettimään tätä asiaa. Lehto ry:n sivuilta löytyy jotain infoa miten menetellä jos haluaa varautua omiin hautajaisiinsa ja pari valmista testamenttipohjaakin: http://www.lehto-ry.org/hautaus.html