Flamen wrote:Eikö varsin yleinen satanistisen kasvun polku, (tapa)kristillisyys -> LaVey -> teistinen satanismi, ilmennä juuri tätä periaatetta?
Tuntemassani tapauksessa jatkumo on mennyt muodossa: rappiollinen saatananpalvonta --> LaVey-satanismi --> teistinen satanismi (eräänlaisessa muodossaan) --> kaikki jumalat (myös Saatanan) ja uskonnot hylkäävä ateismi. Tässä tapauksessa kyse on varmasti yksilöllisesti kokonaisuudessaan kehittävästä jatkumosta ja tuntemani ihminen on hieno mies (luonteeltaan myös mielestäni "ateistin" lähes täydellinen vastakohta, mikä todentaa osaltaan tuota Tnaharan näkemystä); mutta, joka tapauksessa hänen yksisilmäinen haluttomuutensa ymmärtää mm. teistisiä näkemyksiä ja uskontojen
ydintä niiden kuoren sijaan on jossain määrin taantumuksellista, merkityksessään enemmän laajempaa ymmärrystä sulkevaa ja kaventavaa kuin sitä avaavaa.
Flamen wrote:Vaikka ensimmäisessä vaiheessa siirrytään ateistiseen katsomukseen ja vieläpä annetaan valta egolle, syy siihen on useilla henkisen laiskuuden sijasta totuuteen pyrkiminen. Jos tämä pysyy etsinnän todellisena päämääränä, toiseen siirtymiseen päädytään väkisin jossain vaiheessa ateistisen katsomuksen epäonnistuessa vastaamaan etsijän kysymyksiin.
Helposti voi käydä myös niin, että (mm. ylpeyden ja itsepäisyyden vuoksi) viskataan lapsi kokonaan pesuveden mukana pois. Yksi syy tähän voi olla se, että johtuen symboliikan ja esoterismin kielen universaaliudesta sen totuudet samaistetaan virheellisesti a) kirkon luomiin sijaissovitusoppeihin, b) muihin valheisiin, ja mikä "huvittavinta", yksittäisten uskovaisten tai uskonlahkojen suorittamiin virheisiin.
Flamen wrote:Juuri tästä syystä en halua vähätellä LaVey-vaihetta satanistin polun osana niin paljoa kuin nykypäivänä olisi muodikasta.
Itsekin olen toiminut joskus aiemmin LaVey-satanismin joidenkin osatekijöiden puolustajana, mutta kun hänen "oppiaan" tutkii yhtään tarkemmin, huomaa sen olevan sellainen tilkkutäkkifilosofia ettei tiedä itkeäkö vaiko nauraako.
Flamen wrote:Ihminen on nykyisten kirkkojen toimesta asetettu ansaitsemattomalle, jumalaiselle valtaistuimelle riistämään muuta luontoa. Usein on siis ensin astuttava alas valheelliselta jalustalta pedoksi petojen joukkoon, ennen kuin voi nähdä, mikä ihmisessä todella on jumalaista ja mikä erottaa hänet eläimistä.
Ensimmäistä lausetta en kykene ihan täysin allekirjoittamaan, vaikka toki "luomakunnan kruunu" onkin käsitetty melko usein täysin päin mäntyä. Kokisin pikemminkin, että ateismi, materialismi, tiede- ja teknologiausko sekä näihin helposti linkittyvä hedonistinen itsekkyys yhdistettynä tiettyihin utilitaristisiin "mikä on mahdollista ja toimii on hyväksi" -tyylisiin (sosio-ekonomisiin ym.) oppeihin on tehnyt paljon enemmän tuhoa ihmisen ja luonnon väliselle suhteelle. Rehellinen itsekkyys on toki parempi vaihtoehto ja kunnioitettavampaa kuin tekopyhyys, mutta ei se silti ole mikään kovin mieltä ylentävä maailmankatsomus, etenkin kun muistaa että hyvin moni jämähtää siihen, kivettyy "kovettuneeksi materialistiksi" ja kyynistyy. Puut tunnetaan edelleenkin hedelmistään.
Obnoxion wrote:Meillä tuskin on varaa arvostella mitään vakavassa hengessä omaksuttua näkemystä.
Pääpaino tuleekin olla sanalla "vakavassa hengessä". Kaikki loput näkemykset ja mielipiteet ovat täysin avointa riistaa arvostelulle, mutta toki tämä on tehtävä ihmistä itseään kunnioittavassa hengessä. Joillekin henkilöille toimii paremmin "ravistelu", joillekin ystävällinen keskustelu sivistyneessä hengessä. Oli miten oli, asioiden on taisteltava eikä ihmisten.
Obnoxion wrote:Kyse on valmistavista vaiheista ketjussa, jonka alkua tai loppua me emme tunne. Ainakin omalla kohdallani asia on edelleen näin, enkä suostuisi nimittään vaatimattomia näkemyksiäni miksikään muuksi kuin yhdeksi valmistavaksi vaiheeksi.
Tietenkin näin on, mutta itse en kuitenkaan halua vajota siihen nykymaailman "tää ny on vaa mun mielipide" -suohon, mikä on usein puhdasta pelkuruutta ja halua välttää omien näkemystensä asettamista saman arvostelun kohteeksi vetäytymällä teennäisen ystävällisyyden, nöyryyden ja vaatimattomuuden verhoon. Sinut tuntien toki tiedän ettei tästä ole kohdallasi kyse, ja aito nöyryys totuutta itseään kohtaan sekä vaatimattomuus ovat tietenkin vähintään yhtä tärkeitä piirteitä. Jatkuva miekan kalistelu on varsin hyvä merkki siitä, ettei voi olla varma omasta maailmankuvastaan.
Kun tässä nyt kuitenkin puhutaan "miksi kristus" -ketjun alla, niin asetanpa tämän seikan vaikka sellaisen retorisen kysymyksen muotoon, että olisiko Jeesuksen pitänyt pitää vain turpansa kiinni ja myötäillä julkisesti fariseuksia ja lainoppineita, ja sen jälkeen vetäytyä Getsemanen metsiin kyräilemään salassa heitä kohtaan?
Obnoxion wrote:Kun omaksumme halveksivan asenteen naapurimme näkemystä kohtaan, emmekö silloin ole itse valinneet kaikkein halveksittavimman asenteen? Emmehän voi erottaa halveksuntaa keinona halveksunnasta päämääränä.
Halveksunta ja arvostelu ovat kaksi täysin eri asiaa. Ensinmainittu ei tosiaan ole kovin kehittävä toimintatapa, mutta jälkimmäistä (arvostelu = asioiden arvottamista) tekee jokainen ihminen jo huomaamattaan, ja se on suorastaan välttämätön piirre niin salatieteilijälle kuin jokaiselle kehittymään pyrkivälle "tavalliselle" ihmisellekin. Kysehän on erottelukyvystä, vivêkasta.
Asiat eivät ole samanarvoisia, mutta meidän ei tule tietenkään sortua separatismin virheeseen halveksunnan kautta; "okkultistin on kyettävä tuntemaan muut ihmiset kuin omaksi kudoksekseen,
mitä he tosi asiassa ovatkin, mutta samalla on muistettava, että kaikki kehitys käy keskinkertaisuutta ja massojen maallista järkeilyä vastaan".