Erittäin hyvä teksti kaiken kaikkiaan. Tuli mieleeni tuosta kuvasta, jonka laitoit tekstin loppuun, että pidätkö joitakin teosofiseen seuraan liittyviä mestareita myös Azazelin Tähden aktuaalisina mestareina, vai oliko kuva pelkästään yleisesti asiaan liittyvänä "ikonina"?
Tuli myös mieleeni näin traditionalistina, että missä tärkeysjärjestyksessä näet osallistumisen traditionaaliseen eksoterismiin osana vihkimystä, vai voiko sen "ohittaa" nykyisellä ajalla, kun eksoteeriset traditiot ovat hyvin pitkälti degeneroituneet?
"Osallistuminen traditionaaliseen eksoterismiin osana vihkimystä" tarkoittanee tässä jonkin tunnustetun ulkoisen vihkimyslinjan seuraamista, tyyliin kreikkalais- tai roomalaiskatolisen kristinuskon, tiibetinbuddhalaisuuden tms., joiden kaikkien piirissä käytetään tekstissä mainittua "apostolisen suksession" periaatetta vihkimysten antamisessa. Jos tulkitsin oikein, niin nämä kuuluvat juuri niiden fyysisten vihkimysten piiriin, joiden tekstissä esitin olevan "parhaimmillaan hyviä vastaavuuksia" aidoille vihkimyksille. Nykyaikana mielestäni syytä ajatella lähtökohtana että ulkoinen vihkimys ei ole validi, joskin pyrkijän harras toive & oikea pyrkimys voi antaa sille melko syvän merkityksen sisäisenä etappina.
Jos initioitava henkilö omaa aidot valmiudet & tilanne sinänsä on oikein toteutettu, on mielestäni teoriassa mahdollista että sisäinen vihkimys asettuu niin sanotusti ulkoisen seremonian päälle, jolloin jälkimmäisen yhteydessä - vaikkakaan ei sen voimasta ex opere operato - voi todentua myös aito sisäinen vihkimysmysteeri. Mutta pikemminkin harvinaisena erikoistapauksena. Näiden "eksoteeristen" linjojen (joihin kuuluvat myös tunnetut salaseurat) sijaan uskon kuitenkin olevan olemassa myös sellaisia äärimmäisen harvinaisia suljettuja rakenteita, joissa kyseinen "seremoniallinen" vihkimys voidaan toteuttaa korrektin yksilölähtöisesti, sen sijaan että kyseessä olisi vain enemmän tai vähemmän puutteellisesti oivalletun ulkoisen muodon toistaminen. Sekään ei luonnollisesti tee vihkimyksestä vielä absoluuttista, koska inhimillisellä tasolla inhimillisen erehdyksen mahdollisuuskin on väistämättä olemassa aina.
Kuva ei ollut mukana yksinomaan somistuksellisista syistä; tietyin varauksin vastaus aivan ensimmäiseen kysymykseen on kyllä. Mutta koska tässä tullaan hyvin mystiselle alueelle, asian käsittäminen liian nopeasti suuntaan tai toiseen on helposti erehdyttävää. Aivan kuten vastauksessa toiseen kysymykseen sanoin, inhimillinen erehtyväisyys on läsnä aina, kun toimitaan inhimillisellä tasolla. Tämä pätee myös aina ja poikkeuksetta siihen, kuinka "mestareita" representoidaan. Niinpä kaikki dokumentit, tiedot & opetukset, mikä tahansa on niinden väitetty tai todellinenkin alkuperä, aivan väistämättä tulevat välittävän oppilaan (ml. Blavatsky) psyyken, energetiikan, siten myös traumatiikan läpi. Näin myös esimerkiksi presipitaatiotapauksissa, kaikenlaisista kanavoinneista ym. puhumattakaan. Niinpä mikään opetus sinänsä ei ole automaattisesti validi, vaan läpi tuleva valo on aina värittynyttä. Ergo, myös se mitä "teosofisilla mestareilla" ylipäänsä tarkoitetaan riippuu siitä miten & mitä dokumentteja tulkitsemme.