The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Aquila wrote: ↑Tue Jan 22, 2019 12:26 pm Ei ollut tietenkään tarkoituksena hiljentää sinua kysymyksinesi tai pitää niitä haihatteluna! Yritin hakea lähtökohtaa, että mistä näkökulmasta asiaa katsellaan ja millaisia rajoituksia se asettaa, ja kuinka se asettuu topikin aiheeseen henkisistä tavoitteista. Aihe (ihmissielun jälleensyntymä, eri aionit ja tajunnantilat) kiinnostaa paljon, vaikka sitten ihan spekuloinnin tasolla ja millaisia vaikutuksia sillä käytännön toimintaan olisi. Mitään täysin ehdottomia ja eksakteja esityksiä on kuitenkin vaikea antaa, vaikka pyrin pitämään vähintäänkin hypoteeseina niitä ajatuksia, joita aiheesta on fra Nefastoksen tekteissä annettu ja millaisia käsityksiä joidenkin uskontojen puitteissa on esitetty.

Ei, en mitenkään ottanut asiaa niin, että olisit kysymykseni yrittänyt hiljentää. "Haihattelu" oli omia sanojani. Minulla epäselvä tapa ilmaista itseäni, koska en ole tottunut juuri käymään pitkiä keskusteluja muiden ihmisten kun itseni kanssa. Mukava kuulla, että jollakin muulla samankaltaisia ajatuksia edemmällä olleista aiheista.

Totuudellisuuden muita ja itseä kohtaan.Olen keskittynyt asiaan noin vuoden nyt ja päässyt vähän lähemmäs sitä,kuinka näin toimiminen tuntuu luonnolliselta.Samalla totuudellisuus aiheuttaa helposti surua,kipua etääntymistä ja syvälle "katsomista".Joskus tämä aiheuttaa välttelyä,jolloin tunnen liikkuvan vähän harmaalla alueella.

Olen silti pysynyt tässä ajattelutavassa ja pyrkinyt toteuttamaan totuudellisuutta yställisyydellä.Sekin on joskus monimutkaista.

Käsitän,että ihmisen evoluutiossa valheella on ollut sijansa.Sen vastustaminen omassa toiminnassa ei ole yksinkertaista,mutta ehkä juuri se on oman henkisen kehityksen edistämistä.Jää nähtäväksi.

Ensimmäinen, intuitiivinen vastaus; en mitään. Toisena mieleen nousee nirvana mutta se vaikuttaa karmalleni niin kaukaiselta, etten sitä paljoa ajattele.
Mulla ei ole varsinaisia tavoitteita polulla, ainakaan sellaisia mihin tietoisesti kiinnittäisin huomiota, vaan keskityn lähinnä askel kerrallaan kulkemaan mahdollisimman vähän harhaan. Koen henkisyyden ja kehityksen asioina mille ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa, enkä kykene paljoa samaistumaan muutamasti mainittuun kiitollisuuden tunteeseen henkiselle polulle astumisesta; suurimmaksi osaksi se on kohdallani merkinnyt ahdistusta (toisaalta myös toisenlaisen ahdistuksen poistumista), "katkeransuloinen" tuntuu adjektiivina tutummalta. Jos olisin oikeasti ymmärtänyt satanismin ja magian kanssa vasta flirttaillessa mihin olen ryhtymässä niin olisi jäänyt tekemättä ja rehellinen vastaukseni tähän samaan kysymykseen olisi joitakin vuosia sitten, ennen varsinaista polulle astumista, ollut vähintään vaivaannuttava.
Olen kuitenkin tyytyväinen etten ymmärtänyt.

Olisi kivaa kertoa hienoista pyrkimyksistä ja puhtoisista intentioista okkultismin ja ympäröivän maailman suhteen, mutta näin loppuviimein
haluan vain kuolla rauhassa, sitten kun aika koittaa.
-Henkinen polku on minulle eniten sisäinen työskentelytapa, se miltä se näyttää toisten silmissä, on toisarvoinen asia niin kauan, kun olen rehellinen itselleni ja muille.

Vihkimyksen mysteereihin, kuolemattomuuden ja vapautumisen olemassaolon kiertokulusta (nirvana). Näiden tavoitteiden täyttyessä myös luomakunta tulee uskoakseni parhaiten autetuksi.

Boreas wrote: ↑Wed Mar 04, 2020 10:07 pm Vihkimyksen mysteereihin, kuolemattomuuden ja vapautumisen olemassaolon kiertokulusta (nirvana). Näiden tavoitteiden täyttyessä myös luomakunta tulee uskoakseni parhaiten autetuksi.

Miten kuolemattomuus ja vapautuminen olemassolon kiertokulusta sinusta suhteutuvat toisiinsa. Eikö ikuinen pysyminen olemassaolon kiertokulussa ole kuolemattomuutta? Ja olemassaolemattomuus totaalinen kuolema?

Kenazis wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 8:20 am
Miten kuolemattomuus ja vapautuminen olemassolon kiertokulusta sinusta suhteutuvat toisiinsa. Eikö ikuinen pysyminen olemassaolon kiertokulussa ole kuolemattomuutta? Ja olemassaolemattomuus totaalinen kuolema?

Pidän tietoisen yhteyden saavuttamista kuolemattomaan ytimeen yhtenä korkean vihkimyksen ja vapautumisen seurauksista, ja se on eri asia kuin lukemattomat jälleensyntymät fyysiseen ruumiiseen, jota en osaa kuolemattomuudeksi mieltää. Sellaista tilaa kuin olemassaolemattomuus absoluuttisena käsitteenä en osaa edes kuvitella ja/tai johon en usko.

Haluan päästä lähemmäs totuutta, jotta voin tehdä parempia ratkaisuja ja näin ollen aiheuttaa vähemmän kärsimystä itselleni ja muille.

Olen vuosia haaveillut, että jossain tulevassa elämässä kantaisin (ylöspäisen tien) pahuuden mestarin arvonimeä ja olisin siinä asemassa, jossa pidetään huolta Mustasta looshista ja ns. ohjataan tämän toimintaa ja huolehditaan, että tämä toiminta tapahtuu Rakkauden alaisuudessa. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyse ei ole haaveesta vaan ennemminkin lupauksesta, jonka olen antanut Itselleni, Saatanalle ja koko maaimalle. Minun dharmani.

Totuuden kaikkeudesta. Haluan ymmärtää kaiken kaikesta tiivistettynä ymmärrettävään muotoon jonka ihmismieli voi vielä käsittää. Melkoinen paradoxi ellenkö sanoisi. Toinen ymmärrettävämpi tavoite on olla "Shadow Scholar", mitä tarkoitan tällä ei ole sitä mihin tuo termi useasti pistetään, vaan tarkoitan tuolla "Shadow Scholar" termillä henkilöä jolla valtava tietous niin pimeästä kuin valosta, totuudesta ja valheesta, henkilöstä jolla voimaa muuttaa asioita mutta ei välttämättä tee niin vaan kerää tietoa ja taitoa muita varten. Henkilö joka elää ja hengittää tiedosta ja viisaudesta pelkästään niiden itsensä takia. Yritin parhaani mukaan pistää sanoiksi mitä tunnen ja haluan.