Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Veljille esitetyt kysymykset.
Segel
Soror
Posts: 66
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Segel » Thu Jan 10, 2019 12:21 pm

Vanha ketju, mutta silti pakko päästä oksentamaan, jotta voi hävetä ja ruotia sanojaan taas seuraavat ties kuinka monta päivää.

Vastaan myös nirvana. Nirvanan käsitän (ehkä slaavilaisen melankolisen persoonani harhaista toiveajattelua) myös tuon kaikkialla olon lisäksi myös samalla olemassa oloksi ei yhtään missään.
Olemassa olo ei yhtään missään vetää persoonaani enemmän puoleensa, kuin kaikkialla olemassa olo, vaikka se onkin itselleni sama asia, ilmaisu eri. Sitä en vielä varmasti tiedä, mikä minua vetää puoleensa, kun persoonani on kuollut. Voiko tämän "paikan" saavuttaa fyysinen elämän aikana vai kehon kuoleman jälkeen? Onko tämä "paikka" lopullinen? Sitä en tiedä. Levollinen se ainakin on. Luultavasti joudun syntymään ja kuolemaan vielä useita kertoja ennen kuin saan tietää, mutta toivon että syntymissäni minuun jää edes piirun verran siitä ikuisuudesta (tai no mikä olisi ikuisuuden vastakohta?), jota aina vain uudestaan yritän tavoittaa ja toivon että tämä elämä vie minua sitä lähemmäs. Välillä toivoisin, että kaikki valot sammuu ja välillä että valo olisi kaikkialla.
(En siis tietenkään tarkoita valojen sammumisella sitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ei olisi mitään, en sitä, että aivokuolema olisi lopullinen kuolema, sillä se veisi merkityksen kaikelta ja luultavasti löytyisin Suomen itsemurhatilastoista.)

Edittiä vielä sen verran, että toisin sanoen koska uudestisyntymisen kiertokultu on minulle fakta, henkinen polkuni tähtää siihen, että pääsen kiertokulusta ulos. En vielä tiedä mitä polku tuo tullessaan, enkä sitä millä lailla kuvaillakkaan tuota päämäärää.
Segel
Soror
Posts: 66
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Segel » Fri Jan 18, 2019 1:29 pm

Segel wrote:
Thu Jan 10, 2019 12:21 pm
Vanha ketju, mutta silti pakko päästä oksentamaan, jotta voi hävetä ja ruotia sanojaan taas seuraavat ties kuinka monta päivää.

Vastaan myös nirvana. Nirvanan käsitän (ehkä slaavilaisen melankolisen persoonani harhaista toiveajattelua) myös tuon kaikkialla olon lisäksi myös samalla olemassa oloksi ei yhtään missään.
Olemassa olo ei yhtään missään vetää persoonaani enemmän puoleensa, kuin kaikkialla olemassa olo, vaikka se onkin itselleni sama asia, ilmaisu eri. Sitä en vielä varmasti tiedä, mikä minua vetää puoleensa, kun persoonani on kuollut. Voiko tämän "paikan" saavuttaa fyysinen elämän aikana vai kehon kuoleman jälkeen? Onko tämä "paikka" lopullinen? Sitä en tiedä. Levollinen se ainakin on. Luultavasti joudun syntymään ja kuolemaan vielä useita kertoja ennen kuin saan tietää, mutta toivon että syntymissäni minuun jää edes piirun verran siitä ikuisuudesta (tai no mikä olisi ikuisuuden vastakohta?), jota aina vain uudestaan yritän tavoittaa ja toivon että tämä elämä vie minua sitä lähemmäs. Välillä toivoisin, että kaikki valot sammuu ja välillä että valo olisi kaikkialla.
(En siis tietenkään tarkoita valojen sammumisella sitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ei olisi mitään, en sitä, että aivokuolema olisi lopullinen kuolema, sillä se veisi merkityksen kaikelta ja luultavasti löytyisin Suomen itsemurhatilastoista.)

Edittiä vielä sen verran, että toisin sanoen koska uudestisyntymisen kiertokultu on minulle fakta, henkinen polkuni tähtää siihen, että pääsen kiertokulusta ulos. En vielä tiedä mitä polku tuo tullessaan, enkä sitä millä lailla kuvaillakkaan tuota päämäärää.
Nyt sanojani pohtineena näen, että vaikka kuinka rukoilisin iltaisin Kuolemaa viemään minut lopullisesti unessani, ei hän sitä tee, sillä kertakaikkiaan ei Jumala saata antaa minun lopullisesti sammua. Valon on kasvettava minussa ja ainoa pois pääsy on Jumalan yhteydessä. Voi kuinka vihaankaan Jumalaa, sillä hän on saattanut heittää minut alas valtakunnastaan ja kantamaan näitä raskaita ruumiita ja ajatuksia toinen toisensa jälkeen. Edelleen herään aamuisin silmiäni ummistamatta ja lepoa en saata saada ennen kun olen ansainnut paikkani taas Ikuisessa valtakunnassa.
Ei se olekkaan Isäni käsi, joka minua kurittaa, vaan se käsi on minun omani.
Ja se Kuolema, jolta rukoilin lopullista, ikuista kuolemaa ei voi tätä tehtäväänsä siis täyttää. Vaikka hän esiintyykin jatkuvasti, ei hänen ominaisuuksiinsa kuulu lopullisuutta tai ikuisuutta.
Vanha ystäväni Kuolema on myös Isäni alamainen.
Mutta voiko Jumalassa viipyä ikuisuuden?
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3357
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Nefastos » Fri Jan 18, 2019 3:19 pm

Segel wrote:
Fri Jan 18, 2019 1:29 pm
Nyt sanojani pohtineena näen, että vaikka kuinka rukoilisin iltaisin Kuolemaa viemään minut lopullisesti unessani, ei hän sitä tee, sillä kertakaikkiaan ei Jumala saata antaa minun lopullisesti sammua. Valon on kasvettava minussa ja ainoa pois pääsy on Jumalan yhteydessä. Voi kuinka vihaankaan Jumalaa, sillä hän on saattanut heittää minut alas valtakunnastaan ja kantamaan näitä raskaita ruumiita ja ajatuksia toinen toisensa jälkeen. Edelleen herään aamuisin silmiäni ummistamatta ja lepoa en saata saada ennen kun olen ansainnut paikkani taas Ikuisessa valtakunnassa.


Juuri näihin kokemuksiin ja tunnelmiin viittaa veljeskunnan sinettiin kuuluva motto Omnia Mors Poscit (= "Kaiken vaatii/pitää hallussaan kuolema"). Kuitenkin juuri tuo ikuisten metamorfoosien evankeliumi, joka toisaalla on samsaran helvettikokemus, muodostaa kapean polun (vihkimystien tai oivallusten tien) Jumalaan. Kuten sanoit:

Segel wrote:Ei se olekkaan Isäni käsi, joka minua kurittaa, vaan se käsi on minun omani.


Kuten idän okkultismissa ja lännen uskontojen mystiikassa näemme, koko pitkä spiraalinen tie on samaistumisen matkaa. Tai oikeammin se matka samaistumiseen, jonka askeleet esitin Naamioiden olentojen luvussa 3. Tämä enkelten portaikko kulkee kahteen suuntaan: samaistua Jumalaan on adeptinen tila, jossa apu maailmalle annetaan inspiraatiolla. Vastaavasti samaistumisesta tämänpuoliseen, kuolemanalaiseen eli keskeytyksettä tuskaisesti muutoksenalaiseen olemukseemme, tuota inspiraation lankaa ylöspäin seuraamalla kykenemme kääntämään sielun vähä vähältä takaisin paikoilleen; "rectificando invenies..."

Segel wrote:Mutta voiko Jumalassa viipyä ikuisuuden?


Mikään muu ei ole mahdollista. Mutta Jumala, täysin syvä täydellinen kaikkiallisuus, on niin valtavan laaja, että Hänessä on sija myös "pahalle". Saada oma silmänsä auki veljeskunnan neljännen perusperiaatteen mukaisesti on parhaimmillaankin ihmisnäkökulmasta äärimmäisen intensiivinen, pitkä matka. Kärsiä sata tai tuhat vuotta intensiivistä henkistä hätää on kuitenkin sub specie aeternitatis salamannopea muutos, ja Dostojevskin ateistin taivas-hoosiannan ymmärrettäväksi tekevä asia. Tällä puolen Suurta Saavutusta jumalainen näytelmä on kuitenkin tragikomediaa crescendo.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Segel
Soror
Posts: 66
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Segel » Tue Jan 22, 2019 9:33 am

Nefastos wrote:
Fri Jan 18, 2019 3:19 pm

Mikään muu ei ole mahdollista. Mutta Jumala, täysin syvä täydellinen kaikkiallisuus, on niin valtavan laaja, että Hänessä on sija myös "pahalle". Saada oma silmänsä auki veljeskunnan neljännen perusperiaatteen mukaisesti on parhaimmillaankin ihmisnäkökulmasta äärimmäisen intensiivinen, pitkä matka. Kärsiä sata tai tuhat vuotta intensiivistä henkistä hätää on kuitenkin sub specie aeternitatis salamannopea muutos, ja Dostojevskin ateistin taivas-hoosiannan ymmärrettäväksi tekevä asia. Tällä puolen Suurta Saavutusta jumalainen näytelmä on kuitenkin tragikomediaa crescendo.[/color]


Anteeksi, en ollut tarkka sanoissani. Ei kai sitä voi olla toisaalla kun Jumalassa, kun mitään ei hänen ulkopuolelleen jää. Tarkoitin, että voiko Jumalan valtakunnassa/ Nirvanassa olla ikuisesti, voiko planeetan jättää ikuisesti? Vai valautuuko sitä taas jonain aikakautena, ehkä jonkun tulevan rodun aikana takaisin alas? En ymmärrä. Ehkä yritän liian kaavamaisesti ymmärtää jotain, jota en sydämmessäni vielä voi käsittää.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 663
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Aquila » Tue Jan 22, 2019 11:26 am

Segel wrote:
Tue Jan 22, 2019 9:33 am
Nefastos wrote:
Fri Jan 18, 2019 3:19 pm

Mikään muu ei ole mahdollista. Mutta Jumala, täysin syvä täydellinen kaikkiallisuus, on niin valtavan laaja, että Hänessä on sija myös "pahalle". Saada oma silmänsä auki veljeskunnan neljännen perusperiaatteen mukaisesti on parhaimmillaankin ihmisnäkökulmasta äärimmäisen intensiivinen, pitkä matka. Kärsiä sata tai tuhat vuotta intensiivistä henkistä hätää on kuitenkin sub specie aeternitatis salamannopea muutos, ja Dostojevskin ateistin taivas-hoosiannan ymmärrettäväksi tekevä asia. Tällä puolen Suurta Saavutusta jumalainen näytelmä on kuitenkin tragikomediaa crescendo.[/color]


Anteeksi, en ollut tarkka sanoissani. Ei kai sitä voi olla toisaalla kun Jumalassa, kun mitään ei hänen ulkopuolelleen jää. Tarkoitin, että voiko Jumalan valtakunnassa/ Nirvanassa olla ikuisesti, voiko planeetan jättää ikuisesti? Vai valautuuko sitä taas jonain aikakautena, ehkä jonkun tulevan rodun aikana takaisin alas? En ymmärrä. Ehkä yritän liian kaavamaisesti ymmärtää jotain, jota en sydämmessäni vielä voi käsittää.
Mietin jossain määrin samoja kysymyksiä ja olen ainakin tällä hetkellä tyytynyt siihen vastaukseen, johon viittaatkin, että suurin osa ihmissieluista syntyy uudelleen jonakin tulevana aikakautena (ellei tiettyjen poikkeusten kohdalla tulee kyseeseen jälleensyntymä jo aiemmin raskaan karman seurauksena tai joissain tapauksissa bodhisattva-ihanteen myötä). Joka tapauksessa jos suunta on kohti korkeampaa ei jonkin tulevan aikakauden olemassaolo välttämättä vastaa täysin sitä samaa elämää, jota nykypäivänä eletään. Syntyy kai adeptikin jollain tasolla, mutta hänen näkökulmansa on jo niin erilainen, että se lienee meille tällä hetkellä jokseenkin käsittämätön. Kysymys on sinänsä vaikea, koska se lomittuu niin paljon sen henkisen tien ihanteen kanssa, jossa tarpeeksi pitkälle tullessa jälleensyntymä on valinta, joka tehdään muiden auttamisen eteen. Tällaiseen tilaan syntyvä ihminen on kaiketi sekä hirvittävän suuren empatian tuskan, että jumalaisen ilon risteyksessä. Täydellinen maailmasta vetäytyminen taas vaatisi tilanteen, jossa kaikki karma on tehty tyhjäksi, mutta myöskään ei ole sellaista ykseyden ihannetta, jossa muiden olemassaolo ja kärsimys on myös omaa kärsimystä ja työ ei ole tehty ennen kuin jokainen yksilö on vapautunut jälleensyntymästä. Sellainen planeetan jättäminen kuulostaa ristiriitaiselta, koska väistämättä se olisi vielä joltain osin epätäydellinen ja ehkä johtaisi myöhemmin tavalla tai toisella täydellistymiseen syntymän tai jonkun muun kokemuksen kautta. Mutta ikuisuus on ikuisuutta, vaikka se olisi täältä katsottuna vain väliaikainen tila, jossa tajunta käy syntymien välillä. Tämä aineen raskauden synnyttämä ajallinen kuoppamme, jossa ihminen elää, on toki varmasti pitkään enemmän tai vähemmän haasteellinen, mutta eihän maapallo ole ikuinen, joten vähintään siinä mielessä on syytä olla toiveikas :)
Segel
Soror
Posts: 66
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Segel » Tue Jan 22, 2019 12:16 pm

Aquila wrote:
Tue Jan 22, 2019 11:26 am

Mietin jossain määrin samoja kysymyksiä ja olen ainakin tällä hetkellä tyytynyt siihen vastaukseen, johon viittaatkin, että suurin osa ihmissieluista syntyy uudelleen jonakin tulevana aikakautena (ellei tiettyjen poikkeusten kohdalla tulee kyseeseen jälleensyntymä jo aiemmin raskaan karman seurauksena tai joissain tapauksissa bodhisattva-ihanteen myötä). Joka tapauksessa jos suunta on kohti korkeampaa ei jonkin tulevan aikakauden olemassaolo välttämättä vastaa täysin sitä samaa elämää, jota nykypäivänä eletään. Syntyy kai adeptikin jollain tasolla, mutta hänen näkökulmansa on jo niin erilainen, että se lienee meille tällä hetkellä jokseenkin käsittämätön. Kysymys on sinänsä vaikea, koska se lomittuu niin paljon sen henkisen tien ihanteen kanssa, jossa tarpeeksi pitkälle tullessa jälleensyntymä on valinta, joka tehdään muiden auttamisen eteen. Tällaiseen tilaan syntyvä ihminen on kaiketi sekä hirvittävän suuren empatian tuskan, että jumalaisen ilon risteyksessä. Täydellinen maailmasta vetäytyminen taas vaatisi tilanteen, jossa kaikki karma on tehty tyhjäksi, mutta myöskään ei ole sellaista ykseyden ihannetta, jossa muiden olemassaolo ja kärsimys on myös omaa kärsimystä ja työ ei ole tehty ennen kuin jokainen yksilö on vapautunut jälleensyntymästä. Sellainen planeetan jättäminen kuulostaa ristiriitaiselta, koska väistämättä se olisi vielä joltain osin epätäydellinen ja ehkä johtaisi myöhemmin tavalla tai toisella täydellistymiseen syntymän tai jonkun muun kokemuksen kautta. Mutta ikuisuus on ikuisuutta, vaikka se olisi täältä katsottuna vain väliaikainen tila, jossa tajunta käy syntymien välillä. Tämä aineen raskauden synnyttämä ajallinen kuoppamme, jossa ihminen elää, on toki varmasti pitkään enemmän tai vähemmän haasteellinen, mutta eihän maapallo ole ikuinen, joten vähintään siinä mielessä on syytä olla toiveikas :)
Kuinka pitkälle voi ja on tarpeellista nähdä, kun se kaikki muovautuu varmaan vielä matkan varrella, enkä nykyisellä olemuksella pysty sitä vielä ymmärtämään? Esim. kehittyminen empaattisena olentona, voiko jättää muita kärsimään, vaiko palatakko auttamaan muita? Viekö tulevien rotujen ja Nirvanan ehkä mahdollisten jälkitilojen ym. ajatteleminen keskittymisen pois tästä päivästä, jossa kamppailen vielä hyvin arkisten asioiden parissa?
"Etsi ensin valtakuntaa..."
En tiedä. Mutta kyllä kyllä se kiinnostaa, mikä on on sielun lopullinen kohtalo, kun Jumala on ikuisuus. Kenties kysymykseni ovat "vääriä", enkä ymmärrä edes sitä pohjaa, jolle kysymykseni rakennan.

Tuo, että maailma ei ole ikuinen on kyllä totta ja antaa toivoa! Vaikka ekotekoihin ja muuhun ituhippeilyyn luonnon auttamisen vuoksi kyllä syyllistynkin :lol:
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 663
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Aquila » Tue Jan 22, 2019 1:26 pm

Segel wrote:
Tue Jan 22, 2019 12:16 pm
Aquila wrote:
Tue Jan 22, 2019 11:26 am

Mietin jossain määrin samoja kysymyksiä ja olen ainakin tällä hetkellä tyytynyt siihen vastaukseen, johon viittaatkin, että suurin osa ihmissieluista syntyy uudelleen jonakin tulevana aikakautena (ellei tiettyjen poikkeusten kohdalla tulee kyseeseen jälleensyntymä jo aiemmin raskaan karman seurauksena tai joissain tapauksissa bodhisattva-ihanteen myötä). Joka tapauksessa jos suunta on kohti korkeampaa ei jonkin tulevan aikakauden olemassaolo välttämättä vastaa täysin sitä samaa elämää, jota nykypäivänä eletään. Syntyy kai adeptikin jollain tasolla, mutta hänen näkökulmansa on jo niin erilainen, että se lienee meille tällä hetkellä jokseenkin käsittämätön. Kysymys on sinänsä vaikea, koska se lomittuu niin paljon sen henkisen tien ihanteen kanssa, jossa tarpeeksi pitkälle tullessa jälleensyntymä on valinta, joka tehdään muiden auttamisen eteen. Tällaiseen tilaan syntyvä ihminen on kaiketi sekä hirvittävän suuren empatian tuskan, että jumalaisen ilon risteyksessä. Täydellinen maailmasta vetäytyminen taas vaatisi tilanteen, jossa kaikki karma on tehty tyhjäksi, mutta myöskään ei ole sellaista ykseyden ihannetta, jossa muiden olemassaolo ja kärsimys on myös omaa kärsimystä ja työ ei ole tehty ennen kuin jokainen yksilö on vapautunut jälleensyntymästä. Sellainen planeetan jättäminen kuulostaa ristiriitaiselta, koska väistämättä se olisi vielä joltain osin epätäydellinen ja ehkä johtaisi myöhemmin tavalla tai toisella täydellistymiseen syntymän tai jonkun muun kokemuksen kautta. Mutta ikuisuus on ikuisuutta, vaikka se olisi täältä katsottuna vain väliaikainen tila, jossa tajunta käy syntymien välillä. Tämä aineen raskauden synnyttämä ajallinen kuoppamme, jossa ihminen elää, on toki varmasti pitkään enemmän tai vähemmän haasteellinen, mutta eihän maapallo ole ikuinen, joten vähintään siinä mielessä on syytä olla toiveikas :)
Kuinka pitkälle voi ja on tarpeellista nähdä, kun se kaikki muovautuu varmaan vielä matkan varrella, enkä nykyisellä olemuksella pysty sitä vielä ymmärtämään? Esim. kehittyminen empaattisena olentona, voiko jättää muita kärsimään, vaiko palatakko auttamaan muita? Viekö tulevien rotujen ja Nirvanan ehkä mahdollisten jälkitilojen ym. ajatteleminen keskittymisen pois tästä päivästä, jossa kamppailen vielä hyvin arkisten asioiden parissa?
"Etsi ensin valtakuntaa..."
En tiedä. Mutta kyllä kyllä se kiinnostaa, mikä on on sielun lopullinen kohtalo, kun Jumala on ikuisuus. Kenties kysymykseni ovat "vääriä", enkä ymmärrä edes sitä pohjaa, jolle kysymykseni rakennan.

Tuo, että maailma ei ole ikuinen on kyllä totta ja antaa toivoa! Vaikka ekotekoihin ja muuhun ituhippeilyyn luonnon auttamisen vuoksi kyllä syyllistynkin :lol:
Onhan ekologisesti kestävän elämäntavan pyrkimys täysin pätevä suunta, jolla on konkreettisesti kärsimystä vähentävä vaikutus, eikä kannata maailman rajallisuuden takia jättää sitä huomioimatta :)

Ihmiselämän ja -näkökulman rajallisuus on sillä tapaa kuitenkin siunauksellista, että meiltä ei vaadita enempää kuin mitä elämämme puitteissa on mahdollista. Se, että jossakin kaukaisuudessa häämöttää erilainen olemassaolo, jää lähinnä mielenkiintoisen trivian ja ajatusharjoituksen tasolle kun oma elämäntehtävämme on usein sitä melkoisen arkista elämistä. Itseäni ehkä lohduttaa ajatus siitä, että se kamppailu, jota käyn ei ole kuitenkaan yksinäistä puurtamista vaan jo lähtökohtaisesti muunlaisten henkien hierarkia on siinä mukana ja itseni tehtäväksi jää käydä läpi oma dharmani sillä paikalla, jolle tällä hetkellä kuulun. Sisältäähän vaikkapa Azazelin rukouskin jo ajatuksen siitä meidän henkilökohtaisesta daimonista, Azazelista, Egosta tai mitä nimitystä haluaa käyttää, joka on mukana työssämme ja jonka johdatukseen voimme myös turvata tietyssä määrin siinä ponnistelussa, jota käydään päivittäisen elämän saralla silloin kun sen tavoitteena on kasvu hengessä ja rakkaudessa. Sen työn kautta kaikenlaiset muut asiat ja tehtävät ja näkemykset kyllä ilmenevät melko luonnollisesti, mutta ymmärrän erittäin hyvin että tahto ymmärryksen laajentumiseen ja tietoon on toisinaan suunnaton!
Segel
Soror
Posts: 66
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Segel » Tue Jan 22, 2019 3:21 pm

Aquila wrote:
Tue Jan 22, 2019 1:26 pm


Ihmiselämän ja -näkökulman rajallisuus on sillä tapaa kuitenkin siunauksellista, että meiltä ei vaadita enempää kuin mitä elämämme puitteissa on mahdollista. Se, että jossakin kaukaisuudessa häämöttää erilainen olemassaolo, jää lähinnä mielenkiintoisen trivian ja ajatusharjoituksen tasolle kun oma elämäntehtävämme on usein sitä melkoisen arkista elämistä. Itseäni ehkä lohduttaa ajatus siitä, että se kamppailu, jota käyn ei ole kuitenkaan yksinäistä puurtamista vaan jo lähtökohtaisesti muunlaisten henkien hierarkia on siinä mukana ja itseni tehtäväksi jää käydä läpi oma dharmani sillä paikalla, jolle tällä hetkellä kuulun. Sisältäähän vaikkapa Azazelin rukouskin jo ajatuksen siitä meidän henkilökohtaisesta daimonista, Azazelista, Egosta tai mitä nimitystä haluaa käyttää, joka on mukana työssämme ja jonka johdatukseen voimme myös turvata tietyssä määrin siinä ponnistelussa, jota käydään päivittäisen elämän saralla silloin kun sen tavoitteena on kasvu hengessä ja rakkaudessa. Sen työn kautta kaikenlaiset muut asiat ja tehtävät ja näkemykset kyllä ilmenevät melko luonnollisesti, mutta ymmärrän erittäin hyvin että tahto ymmärryksen laajentumiseen ja tietoon on toisinaan suunnaton!
Olet varmaankin oikeassa, kysymykseni ovat haihattelua ja hyvä keskittyä päivä kerrallaan elämään, kun jokainen päivä on tuo tullessaan välillä kiperiäkin haasteita.
Kukaan ei saa kuitenkaan enempää kuin jaksaa kantaa, ja se koskee myös ymmärrystä ja jokainen päivä vie eteen päin, jos haasteisiin osaa vastata niiden vaatimalla tavalla. Ymmärrys kasvakoon meissä matkallamme ja Azazel valvokoon meissä päivin ja öin ja viitoittakoon tietämme totuudellisuuden ja rakkaudellisuuden alaisuudessa.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 663
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Aquila » Tue Jan 22, 2019 6:51 pm

Segel wrote:
Tue Jan 22, 2019 3:21 pm
Aquila wrote:
Tue Jan 22, 2019 1:26 pm


Ihmiselämän ja -näkökulman rajallisuus on sillä tapaa kuitenkin siunauksellista, että meiltä ei vaadita enempää kuin mitä elämämme puitteissa on mahdollista. Se, että jossakin kaukaisuudessa häämöttää erilainen olemassaolo, jää lähinnä mielenkiintoisen trivian ja ajatusharjoituksen tasolle kun oma elämäntehtävämme on usein sitä melkoisen arkista elämistä. Itseäni ehkä lohduttaa ajatus siitä, että se kamppailu, jota käyn ei ole kuitenkaan yksinäistä puurtamista vaan jo lähtökohtaisesti muunlaisten henkien hierarkia on siinä mukana ja itseni tehtäväksi jää käydä läpi oma dharmani sillä paikalla, jolle tällä hetkellä kuulun. Sisältäähän vaikkapa Azazelin rukouskin jo ajatuksen siitä meidän henkilökohtaisesta daimonista, Azazelista, Egosta tai mitä nimitystä haluaa käyttää, joka on mukana työssämme ja jonka johdatukseen voimme myös turvata tietyssä määrin siinä ponnistelussa, jota käydään päivittäisen elämän saralla silloin kun sen tavoitteena on kasvu hengessä ja rakkaudessa. Sen työn kautta kaikenlaiset muut asiat ja tehtävät ja näkemykset kyllä ilmenevät melko luonnollisesti, mutta ymmärrän erittäin hyvin että tahto ymmärryksen laajentumiseen ja tietoon on toisinaan suunnaton!
Olet varmaankin oikeassa, kysymykseni ovat haihattelua ja hyvä keskittyä päivä kerrallaan elämään, kun jokainen päivä on tuo tullessaan välillä kiperiäkin haasteita.
Kukaan ei saa kuitenkaan enempää kuin jaksaa kantaa, ja se koskee myös ymmärrystä ja jokainen päivä vie eteen päin, jos haasteisiin osaa vastata niiden vaatimalla tavalla. Ymmärrys kasvakoon meissä matkallamme ja Azazel valvokoon meissä päivin ja öin ja viitoittakoon tietämme totuudellisuuden ja rakkaudellisuuden alaisuudessa.
Ei ollut tietenkään tarkoituksena hiljentää sinua kysymyksinesi tai pitää niitä haihatteluna! Yritin hakea lähtökohtaa, että mistä näkökulmasta asiaa katsellaan ja millaisia rajoituksia se asettaa, ja kuinka se asettuu topikin aiheeseen henkisistä tavoitteista. Aihe (ihmissielun jälleensyntymä, eri aionit ja tajunnantilat) kiinnostaa paljon, vaikka sitten ihan spekuloinnin tasolla ja millaisia vaikutuksia sillä käytännön toimintaan olisi. Mitään täysin ehdottomia ja eksakteja esityksiä on kuitenkin vaikea antaa, vaikka pyrin pitämään vähintäänkin hypoteeseina niitä ajatuksia, joita aiheesta on fra Nefastoksen tekteissä annettu ja millaisia käsityksiä joidenkin uskontojen puitteissa on esitetty.
User avatar
Benemal
Frater
Posts: 709
Joined: Thu Feb 23, 2012 8:24 pm

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Postby Benemal » Tue Jan 22, 2019 7:28 pm

Minulla on taipumusta pohdiskella asioita, joilla ei ole arkitodellisuuteen mitään yhteyttä. Kuten sellaista, mitä seuraa ilmentymän jälkeen, kun tämä kosmos kuolee. Minkälainen olemassaolo silloin tapahtuu, kun täällä ei ole mitään, mutta tuolla on? Kosmos, joka "sijaitsee" Ain Sophissa, tai Parabrahmassa, on periodinen ilmentymä, joka on tavallaan syklisistä reinkarnaatioista suurin, jonka elämä kestää noin 30 miljardia vuotta, ainakin nykyisen astrofysiikan käsityksen mukaan. En muista mitä muinaiset Intialaiset tästä sanoivat. Puoliväliissä ollaan. Elämää tällä planeetalla on muutama sata miljoonaa vuotta jäljellä. Kuinka monella planeetalla galaksissa, on kosmisen ilmentymän aikana ollut "älyllistä elämää"? Kuinka monta kertaa se kerkeää tapahtua tämän planeetan jälkeen? Väliaikaista se tietenkin on. Tällaisia olen miettinyt lapsesta asti. Veroilmoitusta en osaa tehdä.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest