The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Oma syy: tavoitellaan "kivaa mieltä"

"Kiva mieli" = rauhan tunne, merkityksen tunne, mielihyvän tunne

Ja oma kapeakatseinen maailmankuvani ei voi käsittää mitään muuta syytä lähteä henkiselle polulle. Henkinen polku voi olla korvattavissa mm. viinalla ja seksillä. Kunhan vain on kiva (tai huono) olla.

En myöskään ymmärrä "henkisen polun" aktiivista kulkemista.. paitsi jos juuri se tuo sinulle "kivan mielen".

Tekee hyvää olla tuulen kuljetettavissa.

Mietin sitä ihan helvetisti mutta en enää tiedä varmaksi. No ymmärrystä ja viisautta ainakin, elävän yhteyden tunnetta siihen mitä ennen en itsenäni pitänyt, ja totuutta kai. Minusta vaan tuntuu että näin kuuluu tehdä, en osaisi ajatella elämää muunlaisena. Olen utelias, aina kun voin niin työnnän nokkani joka paikkaan. Koen että minua "kutsutaan", tie vie mukanaan itsestään ja olen onnekas sillä kuljen oikeaa maisemareittiä.

Vastavoima wrote:Oma syy: tavoitellaan "kivaa mieltä"

"Kiva mieli" = rauhan tunne, merkityksen tunne, mielihyvän tunne

Ja oma kapeakatseinen maailmankuvani ei voi käsittää mitään muuta syytä lähteä henkiselle polulle. Henkinen polku voi olla korvattavissa mm. viinalla ja seksillä. Kunhan vain on kiva (tai huono) olla.

Kaikki on korvattavissa viinalla ja seksillä eikä millään ole muutenkaan mitään väliä, kunhan keppiä ja porkkanaa löytyy PAITSI jos käy niin että huomaa välittävänsä jostain enemmän kuin omasta keskioluestaan ja pornostaan.
Silloin siitä arvosta tulee jotain olennaisempaa kuin
muusta, vaikka se hajottaisi mielenrauhan, tuottaisi jatkuvaa ahdistusta ja saisi maailman näyttämään harmaalta joukkohaudalta. Sellaisten syvien, tärkeiden arvojen pohjalta toimiminen tai edes pyrkimys siihen on minusta "henkisen polun" kulkemista, kurottamista johonkin syvempään ihmisyyteen.
Tahdon olla tai tulla tai edes yrittää tai edes KUVITELLA yrittäväni kulkea kohti jotain merkittävää, kaunista, rakasta, pyhää jonka yhteyteen takertua ikuisuudeksi.

...Mikä ei mitenkään sulje pois viinaa & seksiä, mutta vie niiltä itseisarvon.

Tyytyväisyyden tunne lisääntyy mitä lähemmäksi omat energiat yhtyy maailman tapahtumien kulkemiseen. Tietty välillä on vaikeaitakin hetkiä. Jonkinlainen sisäinen vetohan sitä on asioihin, ihmisen on yleensä vaikea sanoa motiivia teoilleen.

Omat kokemukset ja muiden kokemuksista lukeminen inspiroi. Esim tämä juttu vastannut omia kokemuksia alun osalta ja innostanut jatkamaan, 4 stages of enlightenment: http://www.dummies.com/how-to/content/r ... rvana.html

Minäkin vastaan Nirvana. Uskon että koko olemassaolo kulkee kohti tätä yhtä saavutusta. Olen hyvin kiitollinen että olen saanut osallistua tähän tavoitteeseen tietoisesti. Tästä tietoisuudesta ja kiitollisuudesta kumpuava onnellisuus on pitänyt minut tukevasti polulla viimeiset yhdeksän vuotta. Sitä ennen toimintani oli paremminkin polun etsimistä kuin sen kulkemista. Silloin pyörin usein ympyrää ja toisinaan kävelin takaperin. Jälkeen päin huomaan etten ollut kovinkaan tietoinen, vaan minua ajoi oudon vaiston kaltainen sisäinen tuli. Lasken elämäni tärkeimpien saavutusten joukkoon etten ole enää tuon tulen ajama.

Insanuksen esitys osuu lähimmäksi omaani. Asettuisin siis avausviestin ja nirvananäkemyksen väliin. Minusta on suoraan sanottuna patologista jos lähtökohta henkilökohtaiselle pyrinnölle elämässä on jossain muualla kuin tässä konkreettisessa elämässä (ja tämä on toki hirvittävän tavallista, esim. tavan kristinuskossa suorastaan glorifioitua). Toisaalta tuntuu erikoiselta ajatukselta, että henkinen kehitys voisi olla vain väline jollekin pelkästään psykologiselle, sillä siten kuinka minä sanan "henkinen" ymmärrän, tämä olisi ristiriidassa henkisyyden itseriittoisen luonteen kanssa. Tietysti "henkinen polku" yksinkertaisesti tarkoittaa eri asioita eri ihmisille (joillekin se on lähinnä mystisten kokemusten metsästämistä, joillekin jonkin tiukan järjestelmän seuraamista jne.).

Näen asian siten, että ne kenellä on riittävät henkiset valmiudet yksinkertaisesti kokevat, ettei ole mahdollista ohjata omaa elämää pelkästään psykologis-konkreettisten tavoitteiden valossa. Mikä ohjaava tavoite sitten voi olla? Mielestäni Kantin käsitys autonomiasta on aika pitävä; tahto on itseisarvoinen vain kun se toimii itse itselleen lakina antamatta minkään ulkopuolisen (myöskään psykologisten tilojen kuten onnellisuuden) määrätä itseään. Tämä taas on muutamaan mutkan kautta sama kuin pyyteetön moraalinen velvollisuus toisia kohtaan. Velvollisuus on kuitenkin sillä tavoin loputon ja kuluttava, että ilman jonkinlaista johtotähteä, joka yhdistää psykologiset ja henkiset tarpeet, sitä ei ole käytännössä mahdollista pyrkiä vakavasti toteuttamaan. Tällaisena ideana voinee varmasti toimia vaikka mainittu nirvana, mutta käytän mielummin Kantin käsitettä "korkein hyvä", jolla ei sellaisenaan (toki nyt annan eri merkityksen kuin Kant tälle) ole minkään tietyn perinteen metafysiikan ym. painolastia.

Tämä lopullinen päämäärä on kuitenkin mielestäni jotain mitä ei voida saavuttaa, vaikka se on ideana välttämätön. Lineaarinen länsimainen mieli tietysti kysyy, mikä järki tässä nyt on; pyrkiä johonkin mitä ei voi saavuttaa? Päinvastaisen näkökannan suhteen voisi kuitenkin myös lainata "lasten suusta" lohkaisua kristittyjen taivaasta (mikä pätee vähän sovellettuna muidenkin uskontojen vastaaviin ideoihin käsitettynä jonain konkreettisena): eikö siellä ole hiton tylsää kun vaan veisataan hoosiannaa loputtomasti? Kliseisesti siis tavallaan polku itsessään on päämäärä, mutta ei päämäärättömänä vaan nimenomaan päämäärän ohjaamana (tietty paradoksi toki tässäkin, mutta ilman sellaista tuskin mitään henkisen käsitettäkään olisi).

Minulle tuo "matka on päämäärä"-ajatus löytyi Nietzschen, Kierkegaardin ja bodhisattvojen kautta & on myös tapani kokea satanismi. Nirvanan sijaan "ei-nirvanan ylläpitäminen" ja nirvanasta kieltäytyminen (vrt.kierkegaardin "demoninen raivo") olisi kristillisellä kielellä pyrintö olla joutumatta taivaaseen, vaikka Jeesus. Nietzschen vallantahto on minusta yhteensopiva ajatus siksi että missäpä ihmisellä olisi enemmän valtaa kuin siellä, missä häntä eniten tarvitaan, ehkä se kantin autonomia olisi tarkempi. "Kun valaistunut tietää olevansa valaistunut, hän ei ole valaistunut" joten on paras koettaa muistaa olevansa jo perillä

Nietzschellä tosiaan "matka on päämäärä" ajatus on hyvin vahvasti esillä. Minusta hänen täydelliseen immanenssiin pyrkiminen kuitenkin ajaa ihmisen lopulta vain jonkinlaiseen kaaokseen, kun ajatus transsendentista kiintopisteestä pyritään hylkäämään kokonaan, myös ideana eikä ainoastaan jonain ontologisena tosiasiallisena pohjana. Tietysti se mitä Kant ei mielestäni oikein myöntänyt (puhuessaan tässä yhteydessä puhtaasta järjestä) on, että henkisen pyrinnön välttämättömyys voi hahmottua vain subjektiivisen kokemuksen kautta. Ei välttämättä ole mitään sellaista universaalia ihmisyyttä, jossa tällainen kokemus kaikille tulisi tietyssä pisteessä, vaikka se minulle niin näyttäytyykin.

Ymmärtääkseni Vastavoima käsittää "kivan mielen" nyt niin laajasti, että kysymyksestä tulee tavallaan tautologinen. Ihminenhän on siinä mielessä täysin pääsemättömissä oman onnellisuutensa tavoittelusta, ettei mitään voi tehdä täysin ilman syytä. Ja vaikka syy olisi kuinka epäitsekäs, niin sitä on kuitenkin aina itse se, joka toimii ja jolla siis on myös syy toimia ja joka siten tavoittelee "vain omaa onnellisuuttaan". Eiväthän vaikkapa vanhemmat oikeasti lastensa hyvinvoinnista välitä, vaan ainoastaan siitä mielihyvän ja merkityksen tunteesta, jota saavat näiden kautta, jne. Näin ajateltuna aivan kaikki tosiaan on vain kivan mielen tavoittelua, mutta tärkeä kysymys onkin siinä, mikä tuon kivan mielen saa aikaan. Jos se seuraa siitä, että uhrautuu omalle ideaalilleen / pyhyydelleen, niin on paljon mielekkäämpää puhua vain suoraan ideaalista ja pyhyydestä kuin kivasta mielestä.

Henkisen polun kulkeminen on aktiivista pyrkimystä laajentaa niiden asioiden luokkaa, jotka saavat aikaan kivaa mieltä, so. tulla epäitsekkäämmäksi. Henkinen polku on siis viime kädessä kaikkein paras ja tehoikkain keino tavoitella kivaa mieltä. Kun nirvana on saavutettu, kaikki on kivaa eikä mikään tyhmää. (Eikä tämä ole ironiaa tai vittuilua vaikka siltä kuulostaakin .)

Oman vastaukseni suhteen minulla ei ainakaan toistaiseksi ole lisättävää Insanuksen ja Wyrmfangin viesteihin. Enemmän olen tuon "matka on päämäärä"-ajatuksen kuin nirvanan kannalla, vaikka näillä ei tietystä näkökulmasta mitään eroa olekaan.