Muuttuja wrote:Väitän kerettiläisesti, että edistyminen kullakin polulla on täysin riippuvaista edistymisestä vastakkaisella polulla.
Karkeasti summattuna:
Oikean käden polulla etenemisen raja on vasemman käden polulla kuljetun matkan "pituus" kerrottuna kahdella.
Samoin vasemman käden polulla etenemisen raja on oikean käden polulla kuljetun matkan "pituus" kerrottuna kahdella.
Vastakkaiset polut auttavat näkemään toinen toisensa syvällisemmin.
Moni toteuttaa tätä tiedostamattaan hyvin tuloksin.
Vastakkaisen polun vaikutteiden tiedostaminen vaatii hieman nöyryyttä ja rehellisyyttä.
Se myös ehkäisee tuota mainittua elitismiä, vaikka se elitismi olisikin kotikutoista.
Olen pitkälti samaa mieltä.
Elitismistä...
Ehkä sitten käsitän tämän sanan vähän eri tavalla kuin muut täällä keskustelevat. Minulle elitismi on jo aika kova ismi, sellainen jossa jaetaan ihmisiä selkeästi parempiin & huonompiin. Minusta taas profaanilla (käytän nyt tarkoituksella usein negatiiviseksi koettua sanaa) voi usein olla terveempi maailmankuva kuin okkultistilla, mikä jo on aika antielitistinen ajatus. Edelleen uskon, että Azazelin Tähti ei ole mikään eliitin kokoontumispaikka, vaan yhtä hyvin meidät voi kokea jotenkin marginaalisina & syrjäytyneinä. Jossain vanhassa joogaoppaassa esitettiin asia niinkin kärjistetysti, että joogeiksi (okkultisteiksi) ryhtyvät ne jotka eivät muuhun pysty: jotka ovat jollain tapaa hylkiöitä. Tämän voi (ja se pitääkin) lukea monella tavalla - psykologisesti, symbolisesti, sosiologisesti, maagisessa viitekehyksessä - mutta kiistatta se osuu hyvin omaan Azazel-mysteeriimme, joka toistuu veljeskunnan symbolifunktioissa usein. Azazelin vuohi oli "musta lammas", poissysätty, kuten myyttinen Kristus; se "hylätty kivi, mikä tuli kulmakiveksi".
Elitisti olettaa olevansa jollain tavalla - tai joka tavalla! - huipulla. Azazelin Tähti taas pohjaa huomattavan osan sekä filosofista että käytännöllistä työtään eräänlaiseen palvelijan osan omaksumiseen. Jokainen, joka on ottanut itselleen vastuutehtäviä veljeskunnassa, tietää (usein tuskallisesti) mitä tämä tarkoittaa: ei palvelluksi tulemista eikä toisten ylle kohoamista, vaan toisten palvelemista & melkoisia kompromisseja. Jos joku joskus kehaisee, niin jokaista kehua kohti kaksi kritisoi. Minusta sellaiseen asemaan alistuminen on elitismin vastakohta.
Jos elitismi taas koetaan ajatteluna "aatteeni on oikeammassa kuin muiden", jokainen jolla ylipäänsä on jokin aate on elitisti. Muutenhan hän vaihtaisi aatteensa toiseen, parempana pitämäänsä; tai pysyisi täysin aatteettomana, jos todella olisi sitä mieltä, että mikään maailmankuva ei ole muita parempi. Ja toivoakseni tuskin moni on täällä sitä mieltä, että täydellinen arvorelativismi on positiivinen asia.
Muuttuja wrote:Kultainen keskitie on kehno elämänohje, koska vain monipuolinen elämä ja ajattelu kestää tuulta ja tuiverrusta.
Riippuu ihan siitä mitä kultaisella keskitiellä tarkoitetaan... Jos haaleaa kädenlämpöisyyttä, jonka tarkoitus on sulautua massaan, niin todellakin se on kehnoutta. Mutta jos sillä tarkoitetaan kapeaa tietä, joka etsitään kahden äärimmäisyyden välistä ei pelosta vaan viisaudella, niin uskon että kultainen keskitie on viime kädessä ainoa tie joka johtaa aivan perille asti. Tasapainon etsiminen ei ole helppo, vaan vaikea & kapea polku.