Goreart wrote:Millaiset impulssit teitä ohjaavat tekemään oikeita ratkaisuja, miten toteutatte ne käytännössä, mitä tarkoitusta ne palvelevat, miten ja miksi?
Ykseys ja sen käsittäminen kolminausuuden kautta (Rakkaus, Ymmärrys, Merkitys) ovat ne peruslähtökohdat joista pidän kiinni tiukasti, etten paremmin sanoisi, kuin henkeni kaupalla. Näiden ulkopuolella energiat saavat liikkua hyvin vapaasti. Usein saatan kyllä noudattaa elämässäni hyvinkin tiukkoja sääntöjä. Mutta nämä eivät ole absoluuttisia ohjeita, vaan tietoisesti omaksuttuja, ja tietoisesti väliaikaisiksi tarkoitettuja. Väliaikaisuudella voin kuitenkin tarkoittaa hyvinkin pitkäksi käsitettyjä aikajaksoja, esimerkiksi yhden ihmiselämän ylittäviä ajanjaksoja. Tässä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kysymys siitä että Työ perustuisi teoriaan vaikkapa reinkarnaatiosta, vaan siitä millaisen mittakaavan Työstä käsitetään olevan kysymys.
Sellainen harjoitus joka minulle olisi ulkoisesti hyvin rakas, merkityksellinen ja ymmärrettävä on esimerkiksi shivalaisten Kallonkantajien (
kapalika) harjoitus, jossa askeetikko suorittaa brahmaanin murhasta langetettavan kahdentoistavuoden katumusharjoituksen, ilman että on oikeasti murhannut brahmaania. Yleensäkin minulle saatanakultti edustaa jonkinlaista shivalaisuuden ilmentymää länsimaissa, ja henkilökohtainen painotukseni olisi tässä viitekehyksessä shivalainen shakta-polku, eli tantrinen omistautuminen Kalikula tai Tarakula perheen jumalattarille.
Mutta johtuen monista syistä olen katsonut että näitä ulkoisia harjoituksia olisi pitkälti yhtä järjetöntä siirtää omaan miljööseeni kuin olisi minun lähteä vaikkapa Nepalii tai Tamil Naduun etsimään sellaista, minkä olennaiselta osin voi saavuttaa missä maantieteelisessä pisteessä tahansa.
Omassa elämässäni yhdistämisen työ ottaa sellaisen muodon, jossa henki pyritään oivaltamaan kaikkein epähenkisimmäksi käsitetystä asiasta. Tämän harjoituksen esoteeriset vaatimukset ovat sisäisiä, ja kun nämä vaatimukset on ratkaisevalta osin täytetty, voi harjoitus ottaa lähes minkä muodon tahansa.
Niinpä pyrin toteuttamaan tätä painotusta, tätä kuvailemaani inspiraatiota, jonka käsitän melko mullistavaksi, sellaisissa tilanteissa jotka kaikki käsitämme hyvin arkisiksi. Nämä tilanteet voivat olla luokiteltaviksi epähenkisiksi monista syistä, kuten arkisuutensa, inhottavuutensa tai järjettömyytensä takia. Itse asiassa nämä ovat kuitenkin, näin väitän, kaikkein parhaita mahdollisuuksia Ykseyden työlle sen ehkä dynaamisimmissa ja totaalisimmassa muodossa.
Toisaalta tahdon tehdä omalla toiminnallani maailmasta sellaisen paikan, että ihmiset voisivat tietää että niiden epäkiitollisimpien, inhottavien, tympeiden, epähenkisten, rumien ja raskaiden asioiden äärellä, joiden parissa he usein tuntevat olevansa pakon sanelemina, on myös ihmisiä jotka ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet näiden syvällisten asioiden pariin tekemään henkistä harjoitusta, onnellisina ja täynnä rakkautta.
Ulkoisesti siis pyrin elämään hyvin arkista elämää, antaen aina periksi kaikille arjen vaatimuksille. Sisäisesti taas valmistan tästä arjesta mahdollisimman korkealaatuista Vasemman Käden Tien harjoitusta, jossa kaikkein synkimmän ja pimeimmän aineksen avulla pyritään valmistamaan Ykseyden Ihme.