Kiitoksia vastauksistanne! Niissä oli jo niin paljon ajatuksia, etten edes yritä lainata niitä kaikkia viestiini, vaan vastailla jokseenkin yhtenä kokonaisuutena.
Uniharjoituksiin liittyviä ajatuksia luin kirjasta Tähtikoulut, jonka yhdessä osassa käydään läpi kolmea ensimmäistä ns. vähäisempää valmistavaa vihkimystä, jotka Ervast jakoi vielä yhdeksäksi pienemmäksi vihkimykseksi. Näistä osa liittyi juuri unennäön vaatimuksiin. Ervast lienee käsitellyt aihetta useammassakin yhteydessä puheissaan ja esitelmissään. Tässä kohtaa hän suosittelee olemaan unissaan ankarampi itselleen, että kulkijan pitäisi tarkkailla kuinka hyvin hän noudattaa henkisiä ohjeita unissaan, ja myös muita unissa esiintyviä hahmoja kohtaan ohjaten heitäkin tiukemmin kohti samaa päämäärää. Varsinaisia keinoja ei oikeastaan mainita sen kummemmin, mutta luulisin tämän tosiaan liittyvän selkouniharjoituksiin, vaikka Ervast yleistääkin tavoitteen yhteiseksi kaikille, jotka henkistä polkua kulkevat.
Ehkäpä Ervastin ajatuksena uniharjoituksissa on myös ollut, että valmistavien vihkimysten aikana ihminen kehittää ominaisuuksia, joita adeptilta vaaditaan ja on katsottu, että siinä asteessa ei ihmisellä enää saa olla mitään huonoa piilotajuista ja tiedostamatonta vaikutusta ulkopuolelleen vaan hänen on kaikesta oltava tietoinen. Jotenkin niin että tällainen korkeamman tason maagikko on kuin taiteilija, jolla on luomistyönsä taustalla täysin tiedostettu tarkoitus. Mikäli sen ilmennyksissä on astraalisia vaikutteita niin se on enemmänkin vastaanottavien tahojen omia tulkintoja tunteisiinsa yms. pohjautuen. Hieman kuin taidenäyttely, joka on täynnä väkeä, joista itse kukin tulkitsee töitä enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesti sen mukaan, kuinka paljon oma astraalinen muuri taidetta katsojan mielessä vääristää. Tietenkin voitaisiin mennä tästä vielä siihenkin, että tämä onkin sellainen taidenäyttely, jossa jokainen kävijä on itse tehnyt ne katselemansa teokset, muttei tiedä sitä. Ehkä joku jopa kommentoi, että "minäkin voisin tehdä parempia töitä!". No, enpä nyt jatka tätä post-modernia luolavertaustani tämän pidemmälle
Melko vahvasti joistain teosofian, tai vähintään Ervastin, teksteistä tulee esiin osittain melko jäykähkö vihkimyspainotus, joka ei sellaisenaan nykyään liene niin olennainen kun puhutaan okkultismista yleisesti. Samoin näiden uniharjoitusten rooli lienee ollut suurempi kuin vaikkapa Azazelin Tähden kirjallisuudessa niillä on, vaikka yksittäiset jäsenet aiheelle varmasti erisuuruisia merkityksiä antavatkin. Teosofiassa tunnutaan usein kulkevan vähän kuin vanhan ja uuden ajan välimaastossa, mutta kuitenkin uutta kohti, ja tietynlaista suodattamista on toisinaan tehtävä. Ervast joka tapauksessa on kuin erinomainen tulkki mestareiden ja ihmisten välillä, ja hänen inspiroiva vaikutuksensa on omaa luokkaansa.
Uskoisin, että Tähtikoulut-kirjassa esitettiin myös tämä Venukseen ja Merkuriukseen liittyvä seikka. Minunkaan nähdäkseni tällaisella keskinäisellä nimienvaihdoksella ei niin suurta merkitystä käytännössä ole, vaan ehkä se on enemmän myöskin osoitus tästä teosofien tuolloisesta vihkimysten painottamisesta. Kun Ervast vielä itsekin asettelee nämä kolme ensimmäistä vihkimystä pienempään valmistavaan rooliin, ja kenties vastaavasti Adeptissa ja Argarizimin toisessa osassa on esitetty ensimmäisten neljän (erona Ervastin mainitsemaan kolmeen) vihkimysten läpikäynnin olevan mahdollista missä vain järjestyksessä, niin tämä nimien päittäin vaihtaminen tuntuu hieman tarpeettomalta. Ajattelen yleisesti sellaisen rakkaudellisen ja merkityksellisen kokonaisvaltaisuuden vievän tässä kohtaa pitkälle ja synnyttävän riittävät edellytykset useimmille kulkijoille, että erinäisiä pienempiä yksityiskohtia voi hioa ja miettiä matkan varrella tarpeen ja tulkintojen mukaan. Tässä mielessä Venuksen ja Merkuriuksen yhdistyminen tuntuu lopulta tarkempinäköiseltä tulkinnalta, kuin varsinainen merkityssisältöjen vaihdos, ja teemakin on oikeastaan jo tuttu vanhemman kreikkalaisen mytologian parista kun taas Ervastin esittämä nimenvaihdos jää vähän hämäräksi, vaikka hän mainitsee Salaisessa opissa ajatuksen esiintyneenkin. (Omanlainen mielenkiintoinen perehtymiskohde olisi muuten nämä erilaiset kahtalaiset olemuspuolet, joita tarinoissa yhdistyy; eläimen ja ihmisen yhdistyminen kentaureissa, Hermeksen ja Afroditen yhdistyminen Hermafrodituksessa jne. Näitä kahta vertaamalla voidaan jo tehdä aika erilaiset tulkinnat, että ensin mainittu, eli kentaurit, ovat jo taakse jäävää vaihetta ja mahdollisesti jäänne vanhemmasta kreikkalaisesta shamanistisesta perinteestä ja Hermafrodituksen edustavan uudempaa ajattelua, mutta tämä on silkkaa spekulaatiota, eikä enää edes liity aiheeseen.) Joka tapauksessa, jos joku sattuu törmäämään alkuperäiseen ajatukseen Venuksen ja Merkuriuksen vaihdoksen takana, tai muistaa sen jo valmiiksi, olisi siitä mielenkiintoista kuulla!
Nefastos wrote: ↑Sun Jan 20, 2019 3:41 pm
Puhumme yleensä ihmiskunnasta kuin me olisimme yhteisöinä tai vähintäänkin yksilöinä rationaalisia olentoja, mutta tämä on minusta vielä kuin jonkinlainen eufemismi tai kaunis unelma; älyä meissä on kovin, kovin vähän; sitäkin enemmän tunnelähtöistä repulsio-attraktiokiikkua joka seuraa erilaisia symboli- ja kaava(pattern-)rakenteita, toisin sanoen, astraalista kokemistapaa.
Tämä on totta. Kenties tällaisella puhe- ja kirjoitustavalla on oma roolinsa jonkinlaisena suunnannäyttäjänä ja idealismin esiintuojana, joka vetää enemmän ylöspäin kun vastaavassa yhteydessä pelkkä realismi voisi johtaa toisenlaiseen, mahdollisesti hyvinkin pessimistiseen suuntaan, vaikka sillä käytännön ja rehellisyyden kannalta oma roolinsa onkin.