Syvään jäätyminen?

Veljille esitetyt kysymykset.
Locked
DanielTorrance
Posts: 2
Joined: Mon Aug 06, 2018 9:50 am

Syvään jäätyminen?

Post by DanielTorrance »

Kysymys Nefastokselle..muidenkin näkemys asiasta toki kiinnostaa. Siispä: mitä tarkoitetaan Nefastoksen Fosforos-kirjassa syvään jäätymisellä? Sivulla 85 yläosassa: "..tulevassa odottaa meitä parempi viisaus: mutta sen on tultava tuhon ja tulen,
tuskan ja syvään jäätymisen kautta." ? Mystisen tulen käsite on kyllä tuttu itselleni eri kulttuureista, esim. tiibetin buddhalaisten: tummo tai helluntain tapahtumat raamatussa (toki myyttinen tarina, mutta silti) kun opetuslapset saivat pyhän hengen ja liekin päidensä päälle plus kaikki se uskonnollinen taide jossa on kuvattuna tuli tai aurinko pyhien ihmisten päiden päälle/taakse..niin ja shamaaneillakin taisi olla oma: shaamaanitulensa jos oikein muistan. Mutta tälläinen: syvään jäätyminen, on minulle
vieras asia.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Syvään jäätyminen?

Post by Nefastos »

Kiitos hyvästä kysymyksestä.

Kirjoituksessa Vasemman käden tie olen käsitellyt tätä "jäätymisen" ideaa. Lyhyesti, puhuttaessa länsimaisesta eli kulttuurisesti monoteistislähtöisestä esoteriasta, siinä missä oikean käden nouseva tie voidaan samaistaa lämpöön ja sydämeen (buddhiin), vasemman käden nouseva tie voidaan samaistaa kylmyyteen ja älyyn (manakseen). Seuraavassa lainauksessa luvusta 3 on äänessä vasemman tien ideaali (korostus lisätty):

Vasemman käden tie wrote:Kuinka tämä suuri työ sitten tehdään? Oikean Käden kulkija luopuu itsestään muiden hyväksi, hän vähentää itseään kasvaakseen siihen laajempaan todellisuuteen, joka pitää sisällään ensin lähimmäiset, sitten koko ihmiskunnan, ja yhä edelleen ja laajenevammissa kehissä viimein kokonaisuuden itsensä ilman ehtoja. Meidän tiemme käy toiseen suuntaan; me luovumme kaikesta, itsestämme, perheestämme; ihmiskunnasta ja niin edelleen kaikesta aiemmin niin rakkaasta maailmasta, saavuttaaksemme tällä jäätymisen tiellä yhteyden syvimpään todellisuuteen – siihen ainoaan, jota emme voi jättää pois. Kuitenkin – merkitseekö tämä asteittaisen kuolemisen tien kulkeminen väkivaltaa tai karkeutta? Ei. Sillä väkivalta sitoo tekijän kohteeseen, aivan kuten emotionaalinen rakkaus. Me jätämme kaikki sidokset, mutta meillä on yhä äly joka näkee yhteyden teon ja seurauksen välillä. Teot, joita me teemme, eivät seuraa tunneimpulsseista, vaan järjen toiminnasta meissä. Tunteet ovat ihmiselle taakka; turhaa painolastia, magnetismia joka tarttuu mihin tahansa itselleen sopivaan kohteeseen vetäen kantamaansa sielua objektinsa puoleen, yhteyteen sen kanssa, ja sen kautta orjuuteen. Vasemman Käden Tie tappaa tunteen; tai paremmin sanoen, se tappaa samaistumisen tunteeseen, tehden ihmisen vapaaksi, kylmäksi, neutraaliksi. Tämä on pelottava ehto elämää rakastavalle ihmiselle. Mutta kuten sanottua, elämää rakastavan kannattaakin valita tiensä toisin.


(Sivut 21-22 toisessa laitoksessa 2009. Kohdan alaviite: "Kamppailu eli energinen toiminta ilman väkivaltaa (pakottamista) ja toisaalla ei-emotionaalinen eli buddhinen rakkaus eivät sido tietoisuutta, vaan päinvastoin omaavat avaimen sen vapahtamiseen.")

Kuten muutkin symboliarkkityyppiset vastakohtaparit, myös nämä "tuli" ja "jää" on Azazelin Tähden kantavan idean mukaan koettava yhdessä. Yhteydessään ihmiseen ja ihmisen tehtävissä olevaan esoteeriseen työhön molemmat ideat linkittyvät erityisesti äly-suhteeseen (ihminen ensisijaisesti ajattelijana). Nousevalla vasemmalla tiellä ei siis suoriteta "älyn uhrausta", vaan äly sublimoidaan äärimmäisen paineistetussa prosessissa.

Sanskrit-termein: kâma manasta prosessoidaan yhä edelleen, kunnes kâma on "jäätynyt" pois tultuaan niin korkeisiin ilmakerroksiin, ettei se enää pysty elämään: tällöin jäljellä on enää puhdas manas. Tällainen tie on mahdollinen ilman esoteerisen työskentelyn muutoin vaatimia "uskoa, toivoa ja rakkautta", mutta se edellyttää sen sijaan kiduttavan syvää reflektion kykyä, joka kykenee kyseenalaistamaan identifioitumisrakenteensa yhä uudelleen siihen loppuun saakka, jossa tapahtuu faktinen "itsen menettäminen" (joka oikeammin on sen mystinen saavuttaminen) ei rakkauden, vaan älyllisen oivalluksen kautta.

Lyhyesti, kyseessä on abstrakti mortifikaation muoto.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked