Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Veljille esitetyt kysymykset.
User avatar
Ave
Soror
Posts: 310
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Ave »

Kysymys kuuluu: oletteko miettineet olisitteko jossain toisessa maailmanajassa olleet satanisteja?

Olen joskus omaa satanismiani pohtiessani tullut siihen tulokseen, että se selittyy tietyiltä osin sillä, että olen inkarnoitunut tähän meneillään olevaan maailmanaikaan. Meneilläään olevalla maailmanajalla viittaan tässä yhteydessä mm. siihen, että ainakin materialistisessa länsimaalaisessa kulttuuripiirissä operoidaan binäärisesti, vastakohdilla, joiden ei käsitetä sisältyvän toisiinsa. On ikäänkuin valittu vain toinen puoli todellisuudesta, ja kuviteltu, että sen varaan voidaan rakentaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietoisuudesta ja todellisuudesta pyritään sulkemaan pois joitain aspekteja. Koko kollektiivinen tajunta ikäänkuin nojaa toiseuttamisen funktion varassa. Tämän vinouman tasapainottamiseen perustuu osaltaan oma vakaumukseni rakastaa Saatanaa, toiseutta.

Mutta eikö tällainen lähestymistapa ole jotenkin reaktiivinen? Taolaisuus puhuttelee minua valtavasti juuri puhtautensa (neutraaliutensa) ja minimalisminsa vuoksi. Taolaisuudessa ikäänkuin oikaistaan suoraan kotiin. Kuitenkin olen huomannut, että satanismi on itselleni sellainen käytännön kyynärsauva tässä maailmassa operoimiseen, sen ymmärtämiseen inhimillisellä tasolla. Satanismin selitysvoima perustuu "tämänmaailmaisuuteen" johon olen sysätty, karkoitettu, laskeutunut omasta tahdostani. Pelkän taolaisuuden varassa en olisi koskaan voinut muodostaa elävää suhdetta siihen käsin kosketeltavaan pimeyteen, jota Itsessäni on.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 1000
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Smaragd »

Olen ainakin joskus miettinyt että mikäli olisin elänyt toisessa maassa ja ajassa, jolloin vahvoja oikean käden polkuja olisi ollut ulottuvilla niin olisin saattanut kenties tyytyä sellaiseen. Mutta kuitenkin jotkin henkilöhistorialliset ja luonteen taipumukset mitä minulle tässä ajassa on annettu tuntuu vähän kuin väkisin vetäneen vasemman käden suuntaan niin että vaikea hahmottaa mitään täysin RHP-linjaista suuntaa missä kykenisin toimimaan.

Mitä tulee tähän maailmanaikaan niin uskon että elämme sellaisten henkien erityisen huomion alla jotka synnyttävät ihmisistä enemmän ja enemmän yksilöitä jonkinlaista Luciferin luomaa apoteoosia varten. Tässä synnytyksessä maailmalliset rakenteet ovat välineitä, ikään kuin kehkeyttävän kohdun osasia. Esim. länsimaissa suurperheistä ydinperheisiin siirtyminen ja siitä vielä yksinäisempiin muotoihin, tai taloudelliset rakenteet yhteiskunnassa, luovat seiniä välillemme ja eristävät, ovat kuin kohdun kalvoja luomassa painetta tähän nimenomaiseen haasteeseen; laskeutumista, karkoitusta…
Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 9:52 am Mutta eikö tällainen lähestymistapa ole jotenkin reaktiivinen?
Kun hahmotan tämän nimenomaisen henkisen haasteen kokonaisuuden jotenkuten niin kykenen myös reagoimaan sen haasteisiin paremmin. Eli kun puhutaan reaktiivisuudesta negatiiviseen sävyyn niin käsittääkseni silloin tarkoitetaan sitä että valinnat perustuvat sokeaan reaktiivisuuteen ilman että ollaan oikeasti hahmotettu sitä minkälaisessa näkymättömässä liemessä ja näkymättömässä kattilassa sitä kaikkien näennäisyyksien jälkeen ollaan. Vähemmän reaktiivinen tapa toimia siis hahmottaisi integraalisesti ääripäät ja niiden välille sijoittumiset rehellisesti. Mutta se miten kuvailit satanismin inhimilliselle tasolle (ja tulkintani mukaan siinä olevan osa sitä lankeavaa kaarta) lienee tavallaan reaktiivisella tasolla, toiminnallisella tasolla olemista; sitä ihmisen ristintaakkaa.

Mikäli tästä koetuksesta päästään eteenpäin niin sellaisessa maailmanajassa satanismi olisi varmaan yhtä syvästi automaattista – opittua, saavutettua – kuin lauseiden muodostaminen tai vedessä kelluminen.
User avatar
Angolmois
Posts: 697
Joined: Mon Jan 06, 2020 10:49 pm
Location: Alfheimr

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Angolmois »

Eräs ystäväni kommentoi jokin aika sitten, että kaikista "saatanallisin" teko nykymaailmassa olisi ryhtyä vakaumukselliseksi kristityksi; siinä olisi todellista antinomisuutta suhteessa nykymaailman menoon. Toki jos vakaumus lähtisi noista reaktiivisista rakenteista käsin eikä olisi henkiseen vakaumukseen nojaavaa niin se valuisi pitkälti tyhjiin. Tässä on kuitenkin sellainen seikka, mikä todennäköisesti puhuttelee myös nykyajan satanistia, ja sen voisi kai tiivistää sanoihin "vastakulttuuri". Mehän elämme eräällä tapaa sellaista "Rooman maailmanvallan aikaa" kuin 2000 vuotta sittenkin, missä alkukristityt ilmestyivät ilmaisemaan lähes absoluuttista vastakulttuuria silloiselle nykymenolle, ja näkisin tässä sen henkisen yhtäläisyyden ylöspäisen tien hengelliseen satanismiin, että sanoudutaan irti (vähintäänkin sisässään) nykyisen maailmanajan materialistisesta ja titaanisesta kehityskulusta ja "kovista arvoista", mitkä jylläävät maailmassa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Ainoastaan "tähdet ovat kääntyneet" ja yksilöiden irtisanoutumisen inspiroijana onkin Saatana, väärinymmärretty toiseus.
L’an mil neuf cens nonante neuf sept mois,
Du ciel viendra un grand Roy d’effrayeur,
Resusciter le grand Roy d’Angolmois,
Avan apres, Mars regner par bon heur.
Tähti
Posts: 209
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Tähti »

En ole itse satanisti, varmaan vähän enemmän kuitenkin LHP kuvaa itseäni kuin esim RHP. Mutta kiinnostaa kyllä kaikki henkiset näkemykset, varsinkin jos on laadukasta sisältöä tai jotain uusia keksintöjä.

”Jokainen on mysteerio niin ystävälleen kuin vihamiehelleen, ja itselleenkin. Hänen vaikuttimensa ovat usein käsittämättömiä. Hän ei kykene niitä selvittämään, eikä voi ymmärtää, miksi hän tekee niin tai näin.” -Valoa tielle

Omaa suhtautumista henkisiin asioihin varmaan parhaiten kuvaa termi: 5. säde. Eli vähän semmoinen tiedemies-tyyppinen suhtautuminen. Esim Hilarion mainittu tässä yhteydessä myös, häneen liitetyt jutut myös itselleni uponneet erityisen hyvin. Alice Baileyn sivulla esim juttu 7 sädettä.

https://www.alicebaileyry.fi/system/fil ... _aslak.pdf
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4159
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 9:52 amainakin materialistisessa länsimaalaisessa kulttuuripiirissä operoidaan binäärisesti, vastakohdilla, joiden ei käsitetä sisältyvän toisiinsa. On ikäänkuin valittu vain toinen puoli todellisuudesta, ja kuviteltu, että sen varaan voidaan rakentaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietoisuudesta ja todellisuudesta pyritään sulkemaan pois joitain aspekteja. Koko kollektiivinen tajunta ikäänkuin nojaa toiseuttamisen funktion varassa. Tämän vinouman tasapainottamiseen perustuu osaltaan oma vakaumukseni rakastaa Saatanaa, toiseutta.

Hyvin sanottu. Ja "materialistinen länsimainen kulttuuripiiri" on enemmän tai vähemmän valloittanut koko planeetan, vaikka siihen suhtaudutaan hieman erilaisella temperamentilla eri puolilla maapalloa.

Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 9:52 amMutta eikö tällainen lähestymistapa ole jotenkin reaktiivinen?

Ei se ole itsessään reaktiivinen, vaikka sillä toki on vaara vaipua reaktiiviseksi. Ellei ihminen anna oman toimintansa mennä vastaanhangoitteluksi, uhriutumiseksi, keskisormen heilutteluksi tms., vaan käsittää tietoisesti, että hänen on oltava myönteisenä vastapainona funktiossa, jossa pyritään itseyden ja toiseuden yhdistämisellä kokonaisempaan kokemukseen, ollaan päin vastoin ihmisen vastuullisuuden keskiössä. Toisin sanoen, ihminen on päässyt siitä lapsekkaasta ajatuksesta, että hän itse on jotakin itsenäisesti, itsepäisesti erillistä, joka yksin voi määritellä olemuksensa. (Kulttuurisesti olemme tällä hetkellä hämmentävän syvällä tässä virheajatuksessa.) Tämähän on ilmiselvästi pelkkä sokea harhakuva: ei ole olemassa ei-tarvitsevaa ihmistä. Joka ainoa ihminen kuolee vastasyntyneenä yksin jätettynä, joka ainoa ihminen kuolee aikuisena jäädessään vaille esimerkiksi happea lyhyenkään tovin ajaksi. Elämme rajoituksettomassa riippuvuudessa, yhteisyydessä. Reaktiivisuus ja toiseuden reflektointiin tietoisesti paneutuminen ovat hyvin eri asioita, kuten alas- ja ylöspäinen satanismi. Olettaisin, että tähän ongelmaan tarvitaan ehkä kuitenkin lähes mystinen välähdys tosi Itsestä, jotta yksilö vavahtaisi hereille omaan aitoon yksilöyteensä, joka on riippumaton riippuvuuksien alla. ("Hyvä itsetunto" on siten suomen kielessä kirjaimellisesti hyvin ilmaistu, viitaten itsen tuntemiseen persoonaa syvemmällä tasolla, Egossa tai myöhemmin jopa monadissa.)

Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 9:52 amKysymys kuuluu: oletteko miettineet olisitteko jossain toisessa maailmanajassa olleet satanisteja?

Jos-kysymykset ovat vaikeita, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei ole sellaista muuttumatonta Johannes-blokkia, joka tiputettaisiin aikaan X tai aikaan Y, ja katsottaisiin millaisen nimityksen se siinä ottaa. Pikemminkin on olemassa tietynlainen dharminen tarve maailmassa, ja ihmisen sielu vedetään keskinäisten magneettisten vetäymysten avulla siihen maailmaan täyttämään tietty tarve; tuo ihminen puolestaan kääntää oman tetrispalikkansa (karmiset mahdollisuutensa) sellaiseen asentoon, että se täyttää mahdollisimman tehokkaasti ympärillään olevan maailman syvemmän tarpeen.

Toki myönnän että tämän painottamisessa on myös omaa erityistä luonnettani, juuri tuota aivan erityistä tasapainottamisen tarvetta. Toisaalta voin kyllä visioida mikä ääretön nautinto olisi vain valita oma temperamentillinen esitystapansa välittämättä kokonaisuuden balanssista, ja pitää siitä kiinni kuin jokin häikäilemätön luonnonvoima. Mutta sellainen lapsekas itseriittoisuus onkin jo hyvin luultavasti joko profaania tai alaspäistä toimintaa, syvän toiseuden tarpeiden huomioimattomuutta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Ave
Soror
Posts: 310
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Ave »

Kiitos mielenkiintoisista vastauksista.
Nefastos wrote: Mon Mar 08, 2021 1:03 pm Toisin sanoen, ihminen on päässyt siitä lapsekkaasta ajatuksesta, että hän itse on jotakin itsenäisesti, itsepäisesti erillistä, joka yksin voi määritellä olemuksensa.
Tämä herättää nyt jotain, koska kärsin rajattomuusharhasta(?) ja pidän itseäni tietyssä mielessä luojajumaluutena omassa versumissani. Olen ajatellut, että todella määritän olemukseni. Tuo määrittely vain tapahtuu vuorovaikutuksessa. Olemme lopulta kaikki samaa Kaikkeutta ja Yksi, jolloin eikö meillä kaikilla ole perusteltu oikeus tällaiseen solipsismiin? Paradoksaalisesti tämä ajatus vie minut lähemmäs toisia olentoja, he ovat yhtä jumalaisia kuin minä olen - yhtä erottamattomia, yhtä todellisia, yhtä erillisiä, kuitenkin yhtä.


Kai tässä juuri pohjimmiltaan olen kysymässä yhteisesti jaetun todellisuuden reunaehtoja. Mitä todella voimme tietää ja sanoa maailmasta ja todellisuudesta - yhteisesti, jaetusti. Tuntuu, että älyni tavoittaa tästä hyvin vähän, sydämeni ehkä enemmän.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4159
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 3:35 pmTämä herättää nyt jotain, koska kärsin rajattomuusharhasta(?) ja pidän itseäni tietyssä mielessä luojajumaluutena omassa versumissani. Olen ajatellut, että todella määritän olemukseni. Tuo määrittely vain tapahtuu vuorovaikutuksessa.

Olen ollut havaitsevinani, että tämä rajattomuusharha on arkkityyppisesti feminiininen vastine maskuliinisen arkkityypin messiasharhalle.

Toisin sanoen, psyykensä + poolisessa ytimessä persoona on vakuuttunut olevansa maailman napa, joka vaikuttaa kaikkeen. Pyykensä — poolisessa ytimessä persoona on vakuuttunut olevansa rajaton ja vapaa. Tämä palaa siihen ʘ perustaan josta olen kirjoittanut Magna Materissa (V).

Ja kun puhumme "harhasta", lainausmerkit tai kysymysmerkki suluissa tai vastaava on varmasti hyvä pitää mielessä mukana. Uskon vakaasti siihen että hindut ovat oikeassa apoteoosiuskossaan: Shivoham, minä olen Shiva. Eivät nämä delusions of grandeur ole itsessään mitenkään väärin vaan päin vastoin täysin oikeita tienviittoja ihmisen tiellä. Täytyy vain ymmärtää että nämä fantasiat on puhdistettava sillä ymmärryksellä, että omaan messiaanisuuteensa tai avaruuteensa ei koskaan saa (= voi) tanssia muiden pääkalloilla, ainoastaan omallaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 124
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Mars »

Ave wrote: Mon Mar 08, 2021 9:52 am Kysymys kuuluu: oletteko miettineet olisitteko jossain toisessa maailmanajassa olleet satanisteja?

Olen joskus omaa satanismiani pohtiessani tullut siihen tulokseen, että se selittyy tietyiltä osin sillä, että olen inkarnoitunut tähän meneillään olevaan maailmanaikaan. Meneilläään olevalla maailmanajalla viittaan tässä yhteydessä mm. siihen, että ainakin materialistisessa länsimaalaisessa kulttuuripiirissä operoidaan binäärisesti, vastakohdilla, joiden ei käsitetä sisältyvän toisiinsa. On ikäänkuin valittu vain toinen puoli todellisuudesta, ja kuviteltu, että sen varaan voidaan rakentaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietoisuudesta ja todellisuudesta pyritään sulkemaan pois joitain aspekteja. Koko kollektiivinen tajunta ikäänkuin nojaa toiseuttamisen funktion varassa. Tämän vinouman tasapainottamiseen perustuu osaltaan oma vakaumukseni rakastaa Saatanaa, toiseutta.
En ole satanisti, mutta rakentaessani omaa esoteriaani olen pyrkinyt sisällyttämään siihen mahdollisimman ajattomia elementtejä, kuten filosofista ajatustyötä, etiikkaa ja hyveajattelua. Siis sellaisia asioita, joita ei voi jättää huomiotta olivat olosuhteet mitkä tahansa. Tämä johtunee siitä, että olen halunnut varmistaa seisovani mahdollisimman tukevalla jalustalla. Tämän jalustan päälle voi sitten rakentaa jotain muutakin, ohimenevämpää, kuten rukous/mietiskely/rituaalityöskentelyä. Näistä syistä enemmän tietyssä ajassa kiinni olevat ilmaisut ovat jääneet ehkä hieman vähemmälle huomiolle. Kaikki tämä on toki suhteellista, alkaen jo ajan käsitteestä.
User avatar
Ave
Soror
Posts: 310
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Ave »

Nefastos wrote: Mon Mar 08, 2021 5:13 pm
Tämä palaa siihen ʘ perustaan josta olen kirjoittanut Magna Materissa (V).

Ja kun puhumme "harhasta", lainausmerkit tai kysymysmerkki suluissa tai vastaava on varmasti hyvä pitää mielessä mukana. Uskon vakaasti siihen että hindut ovat oikeassa apoteoosiuskossaan: Shivoham, minä olen Shiva. Eivät nämä delusions of grandeur ole itsessään mitenkään väärin vaan päin vastoin täysin oikeita tienviittoja ihmisen tiellä. Täytyy vain ymmärtää että nämä fantasiat on puhdistettava sillä ymmärryksellä, että omaan messiaanisuuteensa tai avaruuteensa ei koskaan saa (= voi) tanssia muiden pääkalloilla, ainoastaan omallaan.
Huomasin, että olet sivunnut tätä aurinkosymbolia ja solipsismia myös Fohatissa (Kirjoituksia Magiasta). Niin tuo kysymys toisten pääkalloilla tanssimisesta kieltämättä on sellainen, jonka ei kuulu jättää rauhaan. Kysyn itseltäni säännöllisesti, jätänkö ihmiset taakseni täydempinä (täydempänä itseään) kuin mitä he olivat ennen kohtaamistani. En siis kuvittele, että itselläni olisi jotenkin erityinen vaikutus ihmisiin - vaan meillä kaikilla on vaikutus toisiimme - joka tapauksessa. Me kaikki olemme tuomitut toimimaan peilinä toisillemme ja kuitenkin olemme vain Yksi katsomassa itseään eri kulmasta. Tämä peilimetafora toistuu olemisen eri tasoilla, kehitys- ja yksilöpsykologiselta metafyysiselle.
Mars wrote: Mon Mar 08, 2021 7:06 pm En ole satanisti, mutta rakentaessani omaa esoteriaani olen pyrkinyt sisällyttämään siihen mahdollisimman ajattomia elementtejä, kuten filosofista ajatustyötä, etiikkaa ja hyveajattelua. Siis sellaisia asioita, joita ei voi jättää huomiotta olivat olosuhteet mitkä tahansa. Tämä johtunee siitä, että olen halunnut varmistaa seisovani mahdollisimman tukevalla jalustalla. Tämän jalustan päälle voi sitten rakentaa jotain muutakin, ohimenevämpää, kuten rukous/mietiskely/rituaalityöskentelyä. Näistä syistä enemmän tietyssä ajassa kiinni olevat ilmaisut ovat jääneet ehkä hieman vähemmälle huomiolle. Kaikki tämä on toki suhteellista, alkaen jo ajan käsitteestä.


Itseänikin puhuttelee sellainen henkinen minimalismi ja opillinen ekonomisuus. Nuorempana minua veti puoleensa monimutkaisuus, koska kai koin itseni ja maailman monimutkaiseksi. Nykyään asiat näyttäytyvät jotenkin yksinkertaisina - minä itse mukaanlukien. Yleensä monet esoterian esityksetkin vaikuttavan liian rönsyileviltä omaan makuuni (esim. Blavatsky). Kuitenkin näitä esityksiä voi lukea ikäänkuin taideteoksia tai ornamentteja. Olisihan se vähän tympeää jos kaikki uskonnollinen kirjallisuus olisi kiteytetty vain seuraavanlaiseen toteamukseen: rakasta - palvele - kuole (repeat). Henkien ja muiden entiteettien kanssa työskentely puolestaan on tapahtunut kohdallani ad hoc tyylisesti. Tuntuu, että minulla on näkymätön kirjasto sisälläni ja ikäänkuin siihen nojaten "tiedän" kuinka toimia. Tietysti tämän sisäsyntyisen tiedon äärellä olen monesti joutunut kysymään vakavia kysymyksiä - ei ole helppo suunnistaa sellaisen tiedon varassa, jonka ainoana referenssinä on pelkkä sisäinen kokemus. Ei ole ketään, jolta voisi varmistaa, että "meneehän tämä nyt näin?" Mutta niinhän se taitaa olla, kaikkein isoimmissa kysymyksissä. Ja toisaalta on väärin sanoa, ettei ole ketään. Koska täällähän on vaikka ketä! :>
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Ave
Soror
Posts: 310
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Tämän maailmanajan saatanallisuus?

Post by Ave »

Vastaan taas vanhan hyvän tavan mukaan itselleni. Aloin miettiä lisää tuota minimalismin ihannettani, kokemustani liian "rönsyilevistä" esoterian esityksistä ja tietynlaista ylimielisyyttäni. Tietysti voisihan tarot-pakkaansakin sisällyttää vain yhden kortin, mutta varmasti tulisi sivuuttaneeksi monta aspektia itsessään. Olennot ja todellisuus ovat kerrostuneita, eikä näiden kerrosten läpi voi ikäänkuin oikaista tekemättä sitä työtä joka "keskipisteen" saavuttamiseksi edellytetään. Mutta paradoksaalisesti tuo keskipiste on kuitenkin alati läsnä meissä. Eikä ole mitään päätepistettä sille, milloin tuo keskipiste on siinä määrin olemuksellisesti ymmärretty ja todeksi eletty, ettei enää tarvitsisi ikäänkuin lähteä matkalle (fools journey, tarot-pakan kortti nro. 0). Koska todellisuuden alati laajeneva luonne huomioon ottaen tuo nollakehä/ aurinkokehä laajenee alati ja aina on uusi matka taitettavana. Tällainen tietynlainen "ylimielisyys" mitä itsekin koen on jossain määrin kai verrattaessa uhmaikäisen lapsen kaikkivoipuuteen. Se on tarpeellista ja oikein, koska ilman sitä maailman ääretön laajuus haasteineen tuntuisi niin nujertavalta, ettei matkalle tulisi alkuunkaan lähdettyä.
If you want to reborn, let yourself die.
Post Reply