Miten annetaan anteeksi?

Veljille esitetyt kysymykset.
User avatar
Jihad
Posts: 21
Joined: Wed Aug 16, 2017 7:57 pm

Miten annetaan anteeksi?

Postby Jihad » Tue Jul 30, 2019 9:51 pm

Onko se sitä että jättää kostamatta vaikka siihen kykenisi? Käykö anteeksiannosta älyllinen pohdinta että "hän nyt on sellaisista ja sellaisista olosuhteista ja niin ja näin traumatisoitunut eikä ymmärrä paremmasta tai tajua täysin mitä tekee" vai pitääkö sen myös tuntua joltain? Miten annetaan anteeksi itselle, erityisesti jos on "täydessä ymmärryksessä" (niissä rajoissa kuin se on mahdollista) toiminut väärin ja onko toisille mahdollista antaa anteeksi jos itselleen ei voi ja vice versa? Unohdinko kysyä jotain?
User avatar
Malja
Posts: 29
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Malja » Tue Jul 30, 2019 10:50 pm

Minusta anteeksianto on oivallus/kokemus, mutta varmaan tämänkin oivalluksen hankkimiseksi on monia teitä. Anteeksiannon sanojen toistaminen voi ehkä tuottaa tulosta, mutta vasta pitkän ajan kuluttua. Luulen, että nopeampia tuloksia saa, jos onnistuu muodostamaan yhteyden anteeksiannon kokemuksen ja käsiteltävän tilanteen välillä. Esimerkiksi palauttamalla mieleen joku tapaus, milloin on aidosti kokenut saaneensa/antaneensa anteeksi, keskittymällä siihen, miltä anteeksianto tuntuu ja sitten ajattelemalla ihmistä, jolle haluaa antaa anteeksi.
Älyllinen analyysi on varmaan välttämätöntä, jos omat rajat ei ole niin heikot, että suoraan samastumalla kykenee oivaltamaan toisen tilan ja antaa automaattisesti anteeksi. Tosin ainakin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa täytyy kyetä ensin antamaan itselleen anteeksi, koska samastumisen tilassa kohtelee toista kuin itseään ja itseään kuin toista.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Nefastos » Wed Jul 31, 2019 11:12 am

Itse koen, että anteeksianto on prosessi. Se on vaikeaa, se ei käy hetkessä, vaan vaatii pitkällistä työstämistä. Olennaista anteeksiannossa on tällöin se konsistentti tahtotila ("tahdon antaa anteeksi"), joka saa puurtamaan läpi tämän pitkän työn. Mitä syvempi on haavoittumisen tunne, sitä pitempää työtä vaaditaan. Kyse voi olla kuukausista tai vuosista, harvoin lyhyemmästä ajasta, jos tahtoo todellisia eikä näennäisiä tuloksia.

Kun varsinainen reflektiivinen pohjatyö on tehty, eli olen läpikotaisin kartoittanut asian sellaiseksi että minun on työstettävä asiaa itsenäisen anteeksiantamisen prosessin kautta (eli mikään ulkoinen sovinto ei ole enää mahdollinen, sellaista on yritetty ja se on epäonnistunut, tms.), otan tunteen mukaan omaan rukoustyöhöni. Rukousnauhaharjoitukseeni kuuluvat rukoukset "niiden puolesta, joita olen loukannut", ja "niiden puolesta, jotka ovat loukanneet minua". Kohdat liittyvät tietenkin yhteen, ja niissä on koettava aitoa (myönteistä) tunneponnistusta. Huulten rukoukset ovat merkityksettömiä.

Anteeksianto ei ole unohtamista. Olisi hulluutta – ja traumatisoivaa – värittää piiloon kärsimiään asioita: sellaisessa tapauksessa tilanne uusiutuisi joko samojen tai eri ihmisten taholta, tai mieli alkaisi muuten vinoutua. Ihmisestä jolle olemme antaneet anteeksi tulee tuskin myöhemminkään ylintä ystäväämme. Mutta anteeksiannossa pystymme tulemaan tilaan, jossa aidosti tahdomme hänelle hyvää, ja mielen luonnollinen oikeudenmukaisuuden tunne ei enää ilmene vihana ja kostonhaluna, jotka polttavat niin kohdettaan kuin lähettäjäänsä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 473
Joined: Thu Jan 09, 2014 5:27 am

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Smaragd » Wed Jul 31, 2019 8:19 pm

Tämä on ollut merkittävä aihe omalla polullani. Tärkeimmät huomiot taisikin jo tulla mainituksi ylemmissä kommenteissa (etenkin ruusukkotyö on auttanut minua suuresti tässä), mutta tekee mieli kaivaa vielä jotain esiin. Uskonnollisella temperamentilla anteeksiannon noustessa työn keskiöön, aiheen ja anteeksiannon kohteen voi kokea yhtä pyhänä kuin ylipäätään keskeisimmän työnsä voi kokea. Vaikkei anteeksiannettavasta yleensä tule ylintä ystäväämme, niin anteeksiannettava on tässä osa pyhyyttä. Hän on portinvartija. Tällaisen rakkaudella toiseutta kohtaavan kuvion kautta näen Nefastoksen mainitseman tunneponnistuksen tapahtuvan luontevasti.

Joissakin tapauksissa voi olla lopuksi hyvä pyrkiä näkemään se yhteinen haava, joka yhteentörmäykseen alunperin on osapuolet vetänyt, ja joka kenties on jäänyt mätänemään kaunan alle.
Kavi
Frater
Posts: 321
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Kavi » Tue Nov 26, 2019 12:05 am

Mitä tapahtuu kun tämä tahtotila ei yksinkertaisesti riitä? Kun sanat, jotka nyt tuntuvat todelta, palavatkin poroksi vihasta?
Mistä löytyy voima ja armollisuus ja kyky saattaa korkeampi äly ja buddhi tasapainoon?

Olen riivannut omaa mieltäni aivan kertakaikkisen hirveimmillä tapauksilla, millä ihmismieltä ja - ruumista voi järkyttää.
Ei tarvita paljoa Jobin kohtaloa, kun elävässä elämässä myytit tulevat todeksi.
Mistä löytää tällöin rakkaus ja myötätunto?

Omassa elämässäni tällä hetkellä elämän kauhu ja kenties liiallinen empatia kohtaavat toisensa.
Vaikka vaivaan mieltäni kuvitteellisilla tapauksilla, saattaa vastaavia ihmiselämän häväistyksen muotoja esiintyä ja olla totisinta totta ja niiden käsittely neutraalisti on ollut itselleni mahdotonta.
Voiko ihmiseltä edes aina olettaa anteeksiantamisen taitoa?

Toisaalta on niin, että tämä prosessi etenee pienin askelin ja ensin tulisi antaa anteeksi itselleen omat pikkumaiset seikat ja sekin on toisinaan niin kovin vaikeaa.
Toisaalta on myös niin, että tämä Vihan leisku voi muuntua rakkaudeksi sekä tahdoksi antaa anteeksi, vain yksin rakkaudesta.
7&8
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3479
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Nefastos » Tue Nov 26, 2019 12:32 pm

Kavi wrote:
Tue Nov 26, 2019 12:05 am
Voiko ihmiseltä edes aina olettaa anteeksiantamisen taitoa?

Ei. Kuten Gandhi sanoi, täysi väkivallattomuus "ei ole heikkojen hyve", vaan se on vain vahvimmille yksilöille.

Pakotettu yritys anteeksiantoon voi vääristää ihmisen, joka ei aidosti kykene käsittelemään asiaa, vaan siirtää traumansa – omansa tai maailman kärsimyksen – sivuun muka sen unohtaen ja anteeksi antaen, mutta tosiasiassa vain asian haudaten. Anteeksianto ei juuri koskaan voi olla välitöntä, jos kärsimys on ollut todellista.

Siksi olisi tärkeää aloittaa oikeudenmukaisuudesta – tai vaikka jäädäkin siihen, voimiensa mukaan. Siinä on jo valtavat haasteensa. En ole varmaan ikinä nähnyt tapausta, jossa ihminen joka ei tahdo antaa anteeksi pystyisi todella harjoittamaan oikeudenmukaisuuden hyvettä. Ihmisen psyyke on sellainen, että jos se valitsee ankaruuden tien, kaikki oma psykologinen roskamme tarttuu mukaan tuohon vihaan, ja sen sijaan että suhtautumisemme olisi kylmän Nemesiksen oikeudenmukainen koston vaade, meistä tulee yhä pikkumaisempia ja sokeampia omille erehdyksillemme. Kun katsomme ympärillemme, näemme varmasti jokainen helposti sen, kuinka niin monet tahot vaativat "oikeudenmukaisesti" rangaistusta toisille jopa täsmälleen samoista virheistä, joita itse tekevät. Meissä ihmisissä ei vain ole kyllin syvä itsereflektion kyky vielä syntynyt, että kykenisimme tanssittamaan oikeuden miekkaa muiden kauloilla.

Mutta... Kun ihminen vilpittömästi ja koko sydämestään ponnistaa oikeudenmukaisuuteen, hän (ihme kyllä) samalla ponnistuksella yltää myös anteeksiantoon, sillä nämä prinsiipit ovat nykyihmisessä hyvin elimellisesti toisiinsa yhdistyneet.

Kavi wrote:
Tue Nov 26, 2019 12:05 am
Mitä tapahtuu kun tämä tahtotila ei yksinkertaisesti riitä? Kun sanat, jotka nyt tuntuvat todelta, palavatkin poroksi vihasta?
Mistä löytyy voima ja armollisuus ja kyky saattaa korkeampi äly ja buddhi tasapainoon?


Se löytyy nimenomaan buddhista, joka on yleisliuotin. Vanhassa sanskrit-kirjallisuudessa buddhi, sielu, on manaksen sydän. Keskittyminen tuohon syvimpään sielukkuuteen aidosti, rakkauteen ja rehellisyyteen pyrkien – herkeämättömällä prosessilla, joka kuitenkin tiedostaa että työ tulee kestämään pitkään – on riittävästi. Se ei tuota välittömästi parhaita tuloksiaan, ei vaikka siltä saattaisi joskus näyttääkin, vaan aito myötätunto ja anteeksianto on työn ja tien takana.

Kavi wrote:
Tue Nov 26, 2019 12:05 am
Toisaalta on niin, että tämä prosessi etenee pienin askelin ja ensin tulisi antaa anteeksi itselleen omat pikkumaiset seikat ja sekin on toisinaan niin kovin vaikeaa.


Nämä kaksi eivät olekaan eri asioita, vaan sama asia. Ihminen joka kieltäytyy antamasta anteeksi muille ei koskaan todella pysty antamaan anteeksi itselleen omia pieniä tai suurempia virheitään. (Ja muistetaan, että suurimpia virheitämme me emme itse asiassa juuri koskaan huomaa, vaan kiinnitämme huomiomme niihin vähäisiin, jotka eivät sijaitse mustan pisteemme alueella.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Ave
Posts: 35
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Miten annetaan anteeksi?

Postby Ave » Tue Dec 10, 2019 4:08 pm

Nefastoksen vastaus oli mielestäni melko tyhjentävä ja hyvin lähellä omaa subjektiivista kokemustani anteeksiannon menetelmästä.

Itse olen käsitellyt anteeksiannon teemaa voimakkaimmin isäsuhteeni kautta. Eräs anteeksiannon lähtökohdista kohdallani oli pyhä viha. Vihasin rajatta, kaikkien niiden kertojen puolesta, jolloin isä oli rikkonut rajani. Vihasin itseni eläväksi, ihmiseksi. Viha oli tuli, jonka äärellä sulatin kohmeisen muotoni. Lopulta tulesta tuli iso ja ahnas, verenhimoinen. Huomasin, että tuli alkoi niellä ilman, jota itsekin hengitin. Tuli, joka oli tehnyt minusta elävän, alkoi tuhota minua ja kaikkea ympärilläni. Annoin sitten tulen sammua, lakkasin ruokkimasta sitä ajatuksillani. Rukoilin tähän apua ja anteeksianto laskeutui minuun. Aikaa kului paljon, ja tässä kuvattuna prosessi vaikuttaa lineaariselta, mutta todellisuudessa se oli syklinen ja "salattu". Salatulta tarkoitan tässä sitä, ettei suoraviivainen tahto riittänyt yksinomaa anteeksiannon saavuttamiseen - vaan kohdallani kyse oli myös jossain määrin antautumisesta ja ei-tahdonalaisesta myötäytymisestä.

Anteeksiannon prosessin kuluessa isä siirtyi tuonpuoleiseen. Viimeiset sanani hänelle olivat: "helvetissä nähdään". Isän kuoleman jälkeen tuntui siltä, että elin itse läpi tuon helvetin, mihin hänet olin toivottanut. En kuitenkaan koskaan katunut noita sanoja, ne olivat tuolloin oikeat sanat oikeassa paikassa. Nyt tuosta on neljä vuotta. Kummallisesti tuntuu, että suhteeni isään on nykyään todellisempi kuin koskaan. Joku transsendentti sovituksen tuntu on läsnä, näemme toisemme selkeämmin kuin koskaan hänen eläessään.

Anteeksianto ei vie pimeyttä pois, vaan se katsoo sitä lempeästi omanaan. Anteeksianto ei ehkä myöskään ole mitään "saavutettua" joka pysyy sellaisenaan. Vaan se täytyy valita, ja sille täytyy antautua kerta toisensa jälkeen.
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest