Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

Veljille esitetyt kysymykset.
Segel
Soror
Viestit: 47
Liittynyt: To Tammi 04, 2018 5:06 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

ViestiKirjoittaja Segel » To Tammi 10, 2019 12:21 pm

Vanha ketju, mutta silti pakko päästä oksentamaan, jotta voi hävetä ja ruotia sanojaan taas seuraavat ties kuinka monta päivää.

Vastaan myös nirvana. Nirvanan käsitän (ehkä slaavilaisen melankolisen persoonani harhaista toiveajattelua) myös tuon kaikkialla olon lisäksi myös samalla olemassa oloksi ei yhtään missään.
Olemassa olo ei yhtään missään vetää persoonaani enemmän puoleensa, kuin kaikkialla olemassa olo, vaikka se onkin itselleni sama asia, ilmaisu eri. Sitä en vielä varmasti tiedä, mikä minua vetää puoleensa, kun persoonani on kuollut. Voiko tämän "paikan" saavuttaa fyysinen elämän aikana vai kehon kuoleman jälkeen? Onko tämä "paikka" lopullinen? Sitä en tiedä. Levollinen se ainakin on. Luultavasti joudun syntymään ja kuolemaan vielä useita kertoja ennen kuin saan tietää, mutta toivon että syntymissäni minuun jää edes piirun verran siitä ikuisuudesta (tai no mikä olisi ikuisuuden vastakohta?), jota aina vain uudestaan yritän tavoittaa ja toivon että tämä elämä vie minua sitä lähemmäs. Välillä toivoisin, että kaikki valot sammuu ja välillä että valo olisi kaikkialla.
(En siis tietenkään tarkoita valojen sammumisella sitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ei olisi mitään, en sitä, että aivokuolema olisi lopullinen kuolema, sillä se veisi merkityksen kaikelta ja luultavasti löytyisin Suomen itsemurhatilastoista.)

Edittiä vielä sen verran, että toisin sanoen koska uudestisyntymisen kiertokultu on minulle fakta, henkinen polkuni tähtää siihen, että pääsen kiertokulusta ulos. En vielä tiedä mitä polku tuo tullessaan, enkä sitä millä lailla kuvaillakkaan tuota päämäärää.
"Toivon että lähtö on lopullinen ja riemukas – ja että en enää koskaan palaa." -F. Kahlo
Segel
Soror
Viestit: 47
Liittynyt: To Tammi 04, 2018 5:06 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

ViestiKirjoittaja Segel » Pe Tammi 18, 2019 1:29 pm

Segel kirjoitti:
To Tammi 10, 2019 12:21 pm
Vanha ketju, mutta silti pakko päästä oksentamaan, jotta voi hävetä ja ruotia sanojaan taas seuraavat ties kuinka monta päivää.

Vastaan myös nirvana. Nirvanan käsitän (ehkä slaavilaisen melankolisen persoonani harhaista toiveajattelua) myös tuon kaikkialla olon lisäksi myös samalla olemassa oloksi ei yhtään missään.
Olemassa olo ei yhtään missään vetää persoonaani enemmän puoleensa, kuin kaikkialla olemassa olo, vaikka se onkin itselleni sama asia, ilmaisu eri. Sitä en vielä varmasti tiedä, mikä minua vetää puoleensa, kun persoonani on kuollut. Voiko tämän "paikan" saavuttaa fyysinen elämän aikana vai kehon kuoleman jälkeen? Onko tämä "paikka" lopullinen? Sitä en tiedä. Levollinen se ainakin on. Luultavasti joudun syntymään ja kuolemaan vielä useita kertoja ennen kuin saan tietää, mutta toivon että syntymissäni minuun jää edes piirun verran siitä ikuisuudesta (tai no mikä olisi ikuisuuden vastakohta?), jota aina vain uudestaan yritän tavoittaa ja toivon että tämä elämä vie minua sitä lähemmäs. Välillä toivoisin, että kaikki valot sammuu ja välillä että valo olisi kaikkialla.
(En siis tietenkään tarkoita valojen sammumisella sitä, että fyysisen kuoleman jälkeen ei olisi mitään, en sitä, että aivokuolema olisi lopullinen kuolema, sillä se veisi merkityksen kaikelta ja luultavasti löytyisin Suomen itsemurhatilastoista.)

Edittiä vielä sen verran, että toisin sanoen koska uudestisyntymisen kiertokultu on minulle fakta, henkinen polkuni tähtää siihen, että pääsen kiertokulusta ulos. En vielä tiedä mitä polku tuo tullessaan, enkä sitä millä lailla kuvaillakkaan tuota päämäärää.
Nyt sanojani pohtineena näen, että vaikka kuinka rukoilisin iltaisin Kuolemaa viemään minut lopullisesti unessani, ei hän sitä tee, sillä kertakaikkiaan ei Jumala saata antaa minun lopullisesti sammua. Valon on kasvettava minussa ja ainoa pois pääsy on Jumalan yhteydessä. Voi kuinka vihaankaan Jumalaa, sillä hän on saattanut heittää minut alas valtakunnastaan ja kantamaan näitä raskaita ruumiita ja ajatuksia toinen toisensa jälkeen. Edelleen herään aamuisin silmiäni ummistamatta ja lepoa en saata saada ennen kun olen ansainnut paikkani taas Ikuisessa valtakunnassa.
Ei se olekkaan Isäni käsi, joka minua kurittaa, vaan se käsi on minun omani.
Ja se Kuolema, jolta rukoilin lopullista, ikuista kuolemaa ei voi tätä tehtäväänsä siis täyttää. Vaikka hän esiintyykin jatkuvasti, ei hänen ominaisuuksiinsa kuulu lopullisuutta tai ikuisuutta.
Vanha ystäväni Kuolema on myös Isäni alamainen.
Mutta voiko Jumalassa viipyä ikuisuuden?
"Toivon että lähtö on lopullinen ja riemukas – ja että en enää koskaan palaa." -F. Kahlo
Avatar
Nefastos
Frater
Viestit: 1956
Liittynyt: Ma Touko 24, 2010 10:05 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä Te haluatte saavuttaa "henkisen polun" tiellä

ViestiKirjoittaja Nefastos » Pe Tammi 18, 2019 3:19 pm

Segel kirjoitti:
Pe Tammi 18, 2019 1:29 pm
Nyt sanojani pohtineena näen, että vaikka kuinka rukoilisin iltaisin Kuolemaa viemään minut lopullisesti unessani, ei hän sitä tee, sillä kertakaikkiaan ei Jumala saata antaa minun lopullisesti sammua. Valon on kasvettava minussa ja ainoa pois pääsy on Jumalan yhteydessä. Voi kuinka vihaankaan Jumalaa, sillä hän on saattanut heittää minut alas valtakunnastaan ja kantamaan näitä raskaita ruumiita ja ajatuksia toinen toisensa jälkeen. Edelleen herään aamuisin silmiäni ummistamatta ja lepoa en saata saada ennen kun olen ansainnut paikkani taas Ikuisessa valtakunnassa.


Juuri näihin kokemuksiin ja tunnelmiin viittaa veljeskunnan sinettiin kuuluva motto Omnia Mors Poscit (= "Kaiken vaatii/pitää hallussaan kuolema"). Kuitenkin juuri tuo ikuisten metamorfoosien evankeliumi, joka toisaalla on samsaran helvettikokemus, muodostaa kapean polun (vihkimystien tai oivallusten tien) Jumalaan. Kuten sanoit:

Segel kirjoitti:Ei se olekkaan Isäni käsi, joka minua kurittaa, vaan se käsi on minun omani.


Kuten idän okkultismissa ja lännen uskontojen mystiikassa näemme, koko pitkä spiraalinen tie on samaistumisen matkaa. Tai oikeammin se matka samaistumiseen, jonka askeleet esitin Naamioiden olentojen luvussa 3. Tämä enkelten portaikko kulkee kahteen suuntaan: samaistua Jumalaan on adeptinen tila, jossa apu maailmalle annetaan inspiraatiolla. Vastaavasti samaistumisesta tämänpuoliseen, kuolemanalaiseen eli keskeytyksettä tuskaisesti muutoksenalaiseen olemukseemme, tuota inspiraation lankaa ylöspäin seuraamalla kykenemme kääntämään sielun vähä vähältä takaisin paikoilleen; "rectificando invenies..."

Segel kirjoitti:Mutta voiko Jumalassa viipyä ikuisuuden?


Mikään muu ei ole mahdollista. Mutta Jumala, täysin syvä täydellinen kaikkiallisuus, on niin valtavan laaja, että Hänessä on sija myös "pahalle". Saada oma silmänsä auki veljeskunnan neljännen perusperiaatteen mukaisesti on parhaimmillaankin ihmisnäkökulmasta äärimmäisen intensiivinen, pitkä matka. Kärsiä sata tai tuhat vuotta intensiivistä henkistä hätää on kuitenkin sub specie aeternitatis salamannopea muutos, ja Dostojevskin ateistin taivas-hoosiannan ymmärrettäväksi tekevä asia. Tällä puolen Suurta Saavutusta jumalainen näytelmä on kuitenkin tragikomediaa crescendo.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija