Pohdintoja pahan ongelmasta

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 928
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Insanus » Mon Oct 24, 2011 6:35 am

Äskettäin ilmestyi suomeksi

Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta

Onko hyvyyttä olemassa, entä pahuutta? Ja jos on, onko siinä tapauksessa hyviä ja pahoja ihmisiä vai ainoastaan hyviä ja pahoja tekoja?

Uudessa kirjassaan Ann Heberlein kyseenalaistaa käsityksiämme pahuudesta. Hän kysyy, onko mahdollista ymmärtää sellaisia ihmisiä kuin Josef Fritzl. Entä mitä pitäisi ajatella lapsista, jotka syyllistyvät väkivaltaan - vaikkapa kouluampujista? Miten Abu Ghraibin tai entisen Jugoslavian järjestelmällinen pahuus oli ylipäätään mahdollista? Ja miksi miehet tekevät suurimman osan pahoista teoista?

Ann Heberlein etsii median, arjen ja populaarikulttuurin kautta vastauksia pahuuden ikiaikaiseen arvoitukseen. Pahuus versoo vääryyksistä ja tasa-arvon puutteesta ja kasvaa ihmisten peloista ja voimattomuudesta. Pahuudessa ei ole mitään käsittämätöntä eikä se ole luonteenpiirre. Käsittämätöntä on ainoastaan se, miten haluttomia olemme juurimaan pahuuden pois.


http://www.adlibris.com/fi/product.aspx ... 51&lang=fi
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Tue Nov 01, 2011 1:13 pm

Tuo varmaan täytyisi tsekata.

Terry Eagleton:On evil
Peter Dews:Idea of evil

Tässä on ainakin kaksi varsin hyvää (erityisesti jälkimmäinen) uudehkoa filosofista teosta pahasta. Eagletonin kirja on aika sekava, minusta jotenkin ärsyttävä ja sen varsinainen filosofinen arvo on lopulta aika vähäinen, mutta siinä on yllättävän syvällisiä ajatuksia sekä pahan moraalipsykologiasta että metafyysisestä statuksesta. Jälkimmäinen on taas paljolti sitä mitä olen jo pidemmän aikaa hakenutkin. Kirja painottuu kysymykseen, miten pahan metafyysinen status ja pahan ongelma tulisi ymmärtää nykyajalla, kun teologinen viitekehys näissä kysymyksissä on hyvän aikaa sitten hylätty. Käsittelyssä on Kantia, Fichteä, Schellingiä, Hegeliä, Schopenhaueria, Nietzscheä, Levinasia ja Adornoa. Odotan mielenkiinnolla kun pääsen loppuun asti kirjassa.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Sun Nov 20, 2011 9:36 pm

Goreart wrote:Äskettäin ilmestyi suomeksi

Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta

Onko hyvyyttä olemassa, entä pahuutta? Ja jos on, onko siinä tapauksessa hyviä ja pahoja ihmisiä vai ainoastaan hyviä ja pahoja tekoja?

Uudessa kirjassaan Ann Heberlein kyseenalaistaa käsityksiämme pahuudesta. Hän kysyy, onko mahdollista ymmärtää sellaisia ihmisiä kuin Josef Fritzl. Entä mitä pitäisi ajatella lapsista, jotka syyllistyvät väkivaltaan - vaikkapa kouluampujista? Miten Abu Ghraibin tai entisen Jugoslavian järjestelmällinen pahuus oli ylipäätään mahdollista? Ja miksi miehet tekevät suurimman osan pahoista teoista?

Ann Heberlein etsii median, arjen ja populaarikulttuurin kautta vastauksia pahuuden ikiaikaiseen arvoitukseen. Pahuus versoo vääryyksistä ja tasa-arvon puutteesta ja kasvaa ihmisten peloista ja voimattomuudesta. Pahuudessa ei ole mitään käsittämätöntä eikä se ole luonteenpiirre. Käsittämätöntä on ainoastaan se, miten haluttomia olemme juurimaan pahuuden pois.


http://www.adlibris.com/fi/product.aspx ... 51&lang=fi
Tämä tuli luettua. Ei mitään uutta tai erityisen sykähdyttävää suuntaan tai toiseen. Kirjoittaja on teologi, mutta jopa teologiaa käsitellessään kirjan sisältö vahvistaa aika lailla modernin pahaa käsittelevän filosofian paradigmoja. Eli paha on aito käsite, josta ei koskaan päästä eroon tieteellisillä selityksillä, mutta toisaalta kuitenkin kielletään jyrkästi pahalta minkäänlainen metafyysinen paino. Ihan ammattifilosofian kannalta luettuna Heberleinillä on välillä aika hyvin puurot ja vellit sekaisin, mutta suuremmilta linjoiltaan varsin pätevä teos lajissaan ja hyvin kansantajuisesti kirjoitettu.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Sun Jan 08, 2012 3:02 pm

Martti Lindqvist:Hyvä, paha ja pyhä

Vähän samaa osastoa oleva teos, mutta kirjoittajan tausta näkyy selkeämmin, mikä on tässä tapauksessa oikeastaan lähinnä hyvä asia. Vaikkakaan sijaissovitus ja ihmisen mitättömyyden alleviivaaminen eivät puhuttelekaan, niin teoksessa pohditaan pahaa aika älykkäästi erityisesti (jungilaisvaikutteisen) terapian kannalta. Harmiksi pyhä, jota pahasta kirjoitetussa varsinaisessa filosofiassa on ikävä kyllä vähemmän käsitelty, jää aika vähälle tässäkin, mutta laatu pysyy melko korkeana. Ei taaskaan mitään uraauurtavinta filosofiaa, mutta autenttista tekstiä pahasta käytännön kannalta. Ei hc satanisteille; tässä ei maapallon ytimeen olla porautumassa.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Sun Jan 08, 2012 4:27 pm

Voisi ehkä päivitellä viiveellä joitain lukemiani:

Richard Bernstein:Radical evil - a philosophical interrogation

Jännä teos, jossa on paljon vikoja, mutta joka tuntuu kuitenkin jollain tapaa aika merkittävältä (viitteiden lukumäärästä kirjallisuudessa päätellen tätä mieltä ovat muutkin alalla). Bernstein rakentaa perinteisen modernin näkökulman jatkumon, joka alkaa perinteisiä pahakäsityksiä kritisoineesta Kantista. Kantista siirrytään Hegelin kautta Schellingiin. Schellingissä tämän näkemyksen mukaan "theodiceat tulivat päätökseensä", josta alkoi varsinaisesti moderni käsitys. Seuraavaksi moraalipsykologiaa eli Nietzsche ja Freud. Nämäkin nähdään eräänlaisina sekulaareina theodiceoina. Kuin myöskin postmodernit transsendentalistit Levinas ja Jonas. Kirja huipentuu vähän kohtuu latteasti Arendtiin. Bernsteinin kanssa ei voi olla yhtä mieltä juuri mistään ja jatkuva holokaustin ylikorostaminen käy rasittavaksi, mutta kaikkine vikoineen mainitut filosofit esitellään ihan hyvin ja keskustelua herättävällä tavalla.

Susan Neiman:Evil in modern thought - an alternative history of philosophy

Paljon huomiota (lähinnä negatiivista) herättänyt teos, joka minulle näyttäytyy askeleena kohti kokonaisvaltaisempaa pahakäsitystä. Neiman käy läpi suunnilleen kaikki vähänkään merkittävät pahaa käsitelleet filosofit Leibnizista aloittaen ja päättää vähemmän yllättäen taas Arendtiin. Hänen teesinsä on kuitenkin, että pahan ongelma ei ole poistunut filosofiasta ja on todella pinnallista ajatella, että jos kristillisen Jumalan olemassaolo kielletään, niin sen mukana poistuisi pahan ongelma. Esimerkiksi Arendtin käsitystä pahan banaaliudesta Neiman pitää sekulaarina theodiceana, jossa paha pyritään puristamaan johonkin kontrolloitavaan ja suurin piirtein ymmärrettävään muottiin. Teos on melko pitkä ja tyyliltään jotenkin uskomattoman pitkäveteinen, mutta sisällöltään tosiaan askel oikeaan suuntaan.

Terry Cooper:Dimensions of evil - contemporary perspectives

Valtava määrä erilaisia teorioita pahasta (biologisia, psykologisia kaikilla mahdollisilla tavoilla, sosiologisia, yhtiskunnallisia jne.). Rasittavan paljon jumitetaan siinä, miten nämä teoriat suhtautuvat klassiseen eksoteeriseen kristinuskoon. Kuitenkin ihan asiallinen kirja erityisesti hakuteoksena, jos kiinnostaa perehtyä tarkemmin johonkin tiettyyn näkökulmaan.

Murray Stein (edit.):Jung on evil

Suurin osa okkultisteista arvostaa ainakin jossain määrin Jungia. Ja Jung käsitteli paljon pahaa. Voisi kuvitella, että tässä olisi kova teos. Vaan ei ole. Artikkelivalinnat Jungilta ovat todella outoja ja liittyvät pahaan yleensä jonkin kaukaa haetun mutkan kautta. Mukana on tietysti myös kuuluisa "vastaus Jobille", mutta se vasta olikin pettymys maineeseensa nähden.

Alan Schrift (edit.):Modernity and the problem of evil

Tässä on teos, jossa muotoillaan ja tiedostetaan hyvin modernin filosofian vakavat ongelmat pahan käsitteen suhteen. Kysymyksiä ovat:
1.)voidaanko pahan käsitettä käyttää puhtaan sekulaaristi?
2.)onko diabolinen paha - paha pahan itsensä takia - mahdollista?
3.)voidaanko paha viime kädessä selittää ja määritellä?
Mitään kovin tajunnanräjäyttävää ei yksikään artikkeli kirjassa kuitenkaan sisällä. Kovasti tiedostetaan ongelmat alalla, vielä varmempia ollaan siitä, että ne kyllä voidaan ylittää, mutta mitään kovin konkreettista ei tapahdu. Dewsin (jonka omasta teoksesta maininta aiemmin) ja Matustikin artikkelit ovat ainoat, joissa nähdäkseni oikeasti ymmärretään ongelman syvyys.

Philip cole:Myth of evil

Tässä on ihan tosi kurja teos. Colen pointti on, että koko pahan käsitteestä pitäisi luopua ja paha pitäisi korvata erilaisilla tieteellisillä selityksillä (näkemys josta on yleisesti ottaen luovuttu jo hyvän aikaa sitten). Tietysti pahan konkreettisia syitä koskien löytyy ihan hyvääkin käsittelyä, mutta itse pääteesin puolustustuksessa syyllistytään aika tarkoituksellisen oloisiin väärinymmärryksiin ja yksinkertaistuksiin. Lisäksi psykoanalyysi ja marxilaisuus (kaksi teoriaa joihin kirjoittaja vetoaa usein) ovat kaukana selkeästi tieteellisestä.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Mon Jan 09, 2012 1:20 pm

Mark Larrimore (edit.):The problem of evil

Hyvä ja todella kattava kokoelma katkelmia eri filosofeilta (muutama kirjailija/runoilija/mystikkokin mahtuu mukaan) pahan ongelmasta alkaen Platonista ja päätyen aivan viimeaikaisimpiin kirjoittajiin.

Amelie Oksenberg-Rorty (edit.):The many faces of evil - historical perspactives

Sama homma, mutta toimittajan omia välitekstejä löytyy muutamia. Ensin mainittua pidän selvästi parempana näistä kahdesta.

Lars Svendsen:A philosophy of evil
Adam Morton:On evil


Kaksi hyvin samantapaista teosta niin tyyliltään kuin sisällöltään. Jos haluaa tutustua, missä modernin pahaa käsittelevän filosofian valtavirta on menossa, niin näistä on ihan hyvä lähteä. Siihen ollaan siis tultu, että pahan käsite ajatellaan aitona moraalisena käsitteenä, jota ei voi selittää pois, vaan joka on suoraan yhteydessä vapaaseen tahtoon. Kuitenkin metafyysinen paha kaikissa muodoissaan sekä pahan ongelma perinteisenä theodicea muotoiluna nähdään täysin edesmenneinä. Pahaa korostetaan konkreettisena eettisenä/poliittisena ongelmana, joka vaatii käytännön toimia eikä niinkään filosofien pohdintaan. Toisaalta oikein, mutta toisaalta jokainen okkultisti näkee, mitä tästä jää puuttumaan.

Mauri Männistö (edit.):Pahuuden ongelma

Muutama vuosi sitten Jyväskylässä järjestetyn muutaman luennon sarjan pohjalta koostettu kirja. Pahaa käsitteli eri alojen ihmisiä: filosofi, teologi, kirjallisuustieteilijä, biologi jne. Ei mitään tajunnanräjäyttävää luvassa, mutta joitain ihan hyviä peruspohdintoja.

David Parkin (edit.):Anthropology of evil

Eri antropologien eri puolilta maailmaa tekemien tutkimusten pohjalta muodostettuja kirjoituksia pahasta, joissa väljänä yleisteemana, onko pahan käsitettä ja pahan ongelmaa olemassa muissa kuin länsimaisessa kulttuurissa. Erittäin mielenkiintoinen teos, josta löytyy okkultistille paljon mielenkiintoista ajateltavaa ja tietoa eri kulttuurien mytologioista & nykypäivän käytännöstä. Kirjoittajien omat taustat välillä aika häiritsevästi esillä (pääosa edustaa luonnollisesti jonkinlaista relativismia/nihilismiä kuten antropologian alalla on tapana, mutta pari melkeinpä teosofisen oloista myös mukana).

Peter van Inwagen:The problem of evil

Analyyttistä uskonnofilosofiaa: vältä kuin ruttoa. Toki täältä jotain ihan hyviäkin ideoita abstraktien mielleyhtymien kautta löytyy, mutta varsinkin evidentialismi traditiona (oli kyse sitten teisteistä tai ateisteista) on kyllä jotain niin kurjaa, että on melkein mahdoton uskoa sen olevan tänä päivänä siinä asemassa, missä se on.

David O´Connor:God and inscrutable evil- in defense of theism and atheism

Hännän huippuna jos mahdollista niin vielä kurjempaa samaa osastoa. Siinä missä Invagen sentään kirjoittaa ihan normaalikielellä ja rivien välistä lukemalla löytyy tutut syvällisetkin ongelmat, niin tämä on jotain aivan järkyttävää. Tietysti jos kiinnostaa lukea, kuinka persoonallisen Jumalan kaikkivoipaisuutta, hyvyyttä ja kaikkitietävyyttä yritetään kaiken maailman nelipaikkaisten kvanttorilausekkeiden avulla saada yhteensopiviksi, niin ehkä tämä voi olla sinun juttu...
Lux

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Lux » Mon Jan 09, 2012 1:43 pm

Kiitos päivittelyistä, Wyrmfang!
Wyrmfang wrote: Lars Svendsen:A philosophy of evil
Adam Morton:On evil


...Kuitenkin metafyysinen paha kaikissa muodoissaan sekä pahan ongelma perinteisenä theodicea muotoiluna nähdään täysin edesmenneinä. Pahaa korostetaan konkreettisena eettisenä/poliittisena ongelmana, joka vaatii käytännön toimia eikä niinkään filosofien pohdintaan. Toisaalta oikein, mutta toisaalta jokainen okkultisti näkee, mitä tästä jää puuttumaan.
Tämä pompsahti aivan erityisesti silmille, ja allekirjoitan näkemyksesi siitä, että metafyysisen pahan ja teodikean ongelman hylkääminen sekä ratkaisuvaihtoehtojen esittäminen ensisijaisesti käytännöllisinä toimina on, ei pelkästään "toisaalta oikein, mutta puutteellinen", vaan pikemminkin radikaali virhe. Käytännön toimia ei pidä tietenkään väheksyä, mutta ihan konkreettisesta historiasta oppimalla voidaan varsin hyvin havaita, että tähän jos johonkin asiaan pätee sanat "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla"; tarvinnee tuskin lähteä käytännön esimerkkien tasolla asiaa pohtimaan pointin selkenemiseksi.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Mon Jan 09, 2012 1:56 pm

Lux wrote:
Wyrmfang wrote: Lars Svendsen:A philosophy of evil
Adam Morton:On evil


...Kuitenkin metafyysinen paha kaikissa muodoissaan sekä pahan ongelma perinteisenä theodicea muotoiluna nähdään täysin edesmenneinä. Pahaa korostetaan konkreettisena eettisenä/poliittisena ongelmana, joka vaatii käytännön toimia eikä niinkään filosofien pohdintaan. Toisaalta oikein, mutta toisaalta jokainen okkultisti näkee, mitä tästä jää puuttumaan.
Tämä pompsahti aivan erityisesti silmille, ja allekirjoitan näkemyksesi siitä, että metafyysisen pahan ja teodikean ongelman hylkääminen sekä ratkaisuvaihtoehtojen esittäminen ensisijaisesti käytännöllisinä toimina on, ei pelkästään "toisaalta oikein, mutta puutteellinen", vaan pikemminkin radikaali virhe. Käytännön toimia ei pidä tietenkään väheksyä, mutta ihan konkreettisesta historiasta oppimalla voidaan varsin hyvin havaita, että tähän jos johonkin asiaan pätee sanat "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla"; tarvinnee tuskin lähteä käytännön esimerkkien tasolla asiaa pohtimaan pointin selkenemiseksi.
Pahoittelut epäselvästä ilmaisusta. Tarkoitin käytännöllisellä Kantilta juontavaa termiä, joka ei viittaa itse asiassa lainkaan tai ainakaan ensisijaisesti ulkoiseen toimintaan, vaan moraalisuuteen moraalisesti neutraalin teoreettisen pohdinnan sijasta. Tällöin kyseessä on mielestäni nimenomaan puute, ei sinänsä virhe; moraalisella tasolla nämä ovat välillä erittäinkin asiallisia teoksia ("tarkoitus pyhittää keinot" ajattelun huonous tuodaan enemmän kuin tarpeeksi esille), mutta moraalin ja uskonnon yhteyden katkaisu jättää pahan ongelman jonkinlaiseksi "henkilökohtaiseksi eksistentialistiseksi kysymykseksi", johon filosofit eivät katso asiakseen sanoa mitään (vaikkeivat aina mitenkään väheksyvästi suhtaudukaan). Tämä on se puute, mitä tarkoitin.

EDIT:ts. teoreettinen vs. käytännöllinen filosofia. Käytännöllinen filosofia tutkii kysymyksiä, joita ei voi palauttaa analyyttiseen subjekti-objekti jakoon. Okkultismin näkökulmasta tietysti koko jyrkkä jako teoreettiseen ja käytännölliseen on virhe, ja tämä on alettu huomata viime aikoina filosofiassakin. Juuri kävin "Ethical grounds of metaphysics" projektin päätösseminaarissa, joka piti sisällään hyvinkin asiallisen oloista tavaraa. Ideana siis, että "puhdasta teoriaa" ei olekaan.
Lux

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Lux » Mon Jan 09, 2012 3:40 pm

Wyrmfang wrote:Pahoittelut epäselvästä ilmaisusta. Tarkoitin käytännöllisellä Kantilta juontavaa termiä, joka ei viittaa itse asiassa lainkaan tai ainakaan ensisijaisesti ulkoiseen toimintaan, vaan moraalisuuteen moraalisesti neutraalin teoreettisen pohdinnan sijasta. Tällöin kyseessä on mielestäni nimenomaan puute, ei sinänsä virhe; moraalisella tasolla nämä ovat välillä erittäinkin asiallisia teoksia ("tarkoitus pyhittää keinot" ajattelun huonous tuodaan enemmän kuin tarpeeksi esille), mutta moraalin ja uskonnon yhteyden katkaisu jättää pahan ongelman jonkinlaiseksi "henkilökohtaiseksi eksistentialistiseksi kysymykseksi", johon filosofit eivät katso asiakseen sanoa mitään (vaikkeivat aina mitenkään väheksyvästi suhtaudukaan). Tämä on se puute, mitä tarkoitin.
Tämä selvä, kiitos hyvästä selvennyksestä. Subjektiivisuuteen palaaminen ja redusointi (relativismi) taitaa olla koko modernin ajattelun ja (moraali-)filosofian yksi perusongelmista, hajanaisuuden ohella ja lisäksi.
Wyrmfang wrote:EDIT:ts. teoreettinen vs. käytännöllinen filosofia. Käytännöllinen filosofia tutkii kysymyksiä, joita ei voi palauttaa analyyttiseen subjekti-objekti jakoon. Okkultismin näkökulmasta tietysti koko jyrkkä jako teoreettiseen ja käytännölliseen on virhe, ja tämä on alettu huomata viime aikoina filosofiassakin. Juuri kävin "Ethical grounds of metaphysics" projektin päätösseminaarissa, joka piti sisällään hyvinkin asiallisen oloista tavaraa. Ideana siis, että "puhdasta teoriaa" ei olekaan.
Kiinnostavaa ja kannustavaa nähdä, että kahtiajakoisuudesta ollaan vähitellen pääsemässä eroon myös akateemisen filosofian saralla. Okkultismi ('totuus on uskonnoista korkein' jne.) valtaa tiedemaailmaa pala palalta! Milloinkohan näemme sen kauniin päivän, että voimme sekä syödä kakun että pitää sen samanaikaisesti...?
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Postby Wyrmfang » Sat May 12, 2012 3:18 pm

Adi Ophir:The order of evils - toward an ontology of morals

Todella lupaavalla nimellä ja esittelyllä paiskattu kirja (pituuttakin päälle 600 sivua), joka osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi. Tavallaan aika tyyppillistä postmodernia näkemystä pahasta, ei redusoida mitään mihinkään, mutta ei oikein sanotakaan mitään oikeasti valaisevaa mistään. Kirjassa mainitaan varmaan kaikki vähänkään tunnetut filosofit ja moniin on selkeästi perehdyttykin, hyviä pointteja löytyy paljon, mutta lopulta jää epäselväksi, mitkä ovat teoksen keskeiset teesit. Tai sitten en vaan ymmärrä, mikä on itse asiassa paljon todennäköisempää.

Tarmo Kunnas:Paha - Mitä kirjallisuus ja taide kertovat pahuuden olemuksesta

Sainpa tämänkin lopulta lainaan, taitaa olla melkoisen suosittu. Eikä aivan syyttä. Kunnas erottelee pahan erityyppisiä muotoja eritoten sen kautta, miten ne ilmenevät kirjallisuudessa ja taiteessa. Lähtökohtanaan hänellä on Husserlin ja Heideggerin näkemysket moraalista (metafyysistä pahaa tässä ei tutkita), mikä on ihan hyvä. Teos on psykologisesti poikkeuksellisen oivaltava sarjassaan ja aika paljon AT:n hengen mukainen siinä, että kun pyhyys alkaa kadota hyvästä, sitä haetaan pahasta, mikä ei ole kokonaisuudessaan pelkkää negaatiota, vaan huomattavan monitahoinen teema eikä kokonaan sanojen tavoitettavissa. Ei tässä pahaa paljon pohtineelle varmaan mitään varsinaista uutta ole, mutta suositella voi aika lailla kaikille. Löytyi myös hyviä kaunokirjallisia vinkkejä aiheesta, myös suomalaisista kirjailijoista.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest