Pohdintoja pahan ongelmasta

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by obnoxion »

Wyrmfang wrote:Tarmo Kunnas:Paha - Mitä kirjallisuus ja taide kertovat pahuuden olemuksesta

Sainpa tämänkin lopulta lainaan, taitaa olla melkoisen suosittu. Eikä aivan syyttä. Kunnas erottelee pahan erityyppisiä muotoja eritoten sen kautta, miten ne ilmenevät kirjallisuudessa ja taiteessa. Lähtökohtanaan hänellä on Husserlin ja Heideggerin näkemysket moraalista (metafyysistä pahaa tässä ei tutkita), mikä on ihan hyvä. Teos on psykologisesti poikkeuksellisen oivaltava sarjassaan ja aika paljon AT:n hengen mukainen siinä, että kun pyhyys alkaa kadota hyvästä, sitä haetaan pahasta, mikä ei ole kokonaisuudessaan pelkkää negaatiota, vaan huomattavan monitahoinen teema eikä kokonaan sanojen tavoitettavissa. Ei tässä pahaa paljon pohtineelle varmaan mitään varsinaista uutta ole, mutta suositella voi aika lailla kaikille. Löytyi myös hyviä kaunokirjallisia vinkkejä aiheesta, myös suomalaisista kirjailijoista.
Taisi löytyä vihdoin itsellekin yksi tärppi tästä ketjusta, eli kesäkuussa pitkästä aikaa kirjkaupan sijaan kirjastoon.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Wyrmfang »

Jeffrey Burton Russel:The prince of darkness - radical evil and the power of good in history
Takakannen mainospuheet väittävät kirjoittajaa todennäköisesti eniten kirjatietoa Paholaisesta omaavaksi eläväksi ihmiseksi koko maailmassa. Tämä saattaa olla mahdollistakin, ainakin tyyppi on kirjoittanut kymmenisen kirjaa jo aiemmin samasta aihepiiristä. Tyyli on tarkoituksellisti aika kansantajuinen. Väitettyä henkilökohtaista taistelua pahan ongelman kanssa ei kuitenkaan juurikaan ole havaittavissa. Ihan asiansa ajava teos Paholaisen ja pahan historiaa ulkokohtaisesti käsittelevänä. Valitettavasti tekijän kirkkokristillisyys näkyy aika tehokkaasti.

Gottfried Wilhelm Leibniz:Theodicy
Sitten ollaankin klassikoiden äärellä. Maineeseensa nähden ankara pettymys. Huomioonottaen kuinka kovan tason filosofi Leibniz on, oli aika yllätys, että hän ei oikeastaan perustele mitenkään "paras mahdollinen maailma" teesiään, vaan ottaa sen paremminkin lähtökohdaksi. Tai ehkä Leibniz oli väitettyä syvällisemmin tietoinen, ettei mitään älyllisesti kestävää teodikeaa ole mahdollista rakentaa, vaikka hän niin väittää tekevänsä. Paljon mielenkiintoista ja vähälle huomiolle jäänyttä aineistoa kyllä löytyy filosofian historiasta.

Sharon Anderson-Gold & Pablo Muchnik (toim.):Kant´s anatomy of evil
Kantin pahakäsitys määrittää suurta osaa koko nykykeskustelusta ja nyt löytyy samoissa kansissa alan kovimpien nimien artikkeleita aiheesta. Itselleeni tämä oli ennen kaikkea akateemisesti hyödyllinen teos, mutta täältä löytyy kyllä (toki teknisesti muotoiltuna) aika syvällisten kysymysten pohdintaa monesta suunnasta. "Uskonto pelkän järjen rajoissa" pitää paikkaansa merkittävimpänä modernina pahaa käsittelevänä teoksena, ja siitä jos luulee löytävänsä jotain triviaalia kritisoitavaa, niin huomaa kyllä äkkiä tehneensä turhan pikaisia johtopäätöksiä.

Josh Cohen:Interrupting Auswitch - art, religion, literature
Tämä olikin sitten vähän kurjempi teos. Mielettömän pitkälle menevää vääntöä tuntuisi olevan nyky-mannermaisista filosofeista, mutta minulta menee oikeastaan kaikki yli hilseen. Mitenkään vähättelemättä holokaustin merkitystä historiassa, nämä "holocaust studies" jutut tuntuvat olevan pääasiassa jonkinlainen yhdistelmä yli-intellektuellia postmodernismia ja yllättävän karkeitakin poliittis-nationalistisia tavoitteita. Ei nyt vielä viitsi kokonaan tuomita, kun en oikeastaan ymmärrä yhtään mitään Levinasista tai Derridasta saati heidän uudemmista tulkitsijoistaan, mutta ainakaan tällä kertaa en tästä teoksesta kostunut yhtään mitään.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by obnoxion »

Minulla on nyt tuo fra Wyrmfangin suosittelema Kunnaksen "Paha" lainassa, ja yhdyn kyllä suosituksiin. Tätä kautta on vähän jo päässyt sisälle pahan ongelman käsittelyyn sen verran, että ehkä tähänkin keskusteluun on kohta mahdollista alkaa osallistumaan. Kirja on vielä kesken, mutta etenee vauhdilla.

Haluaisin kysyä fra Wyrmfangilta mitä mieltä hän on tavasta jolla kirja luokittelee pahuuden (absurdi pahuus, kauhistuttava pahuus, kehno pahuss, etc..), ja onko muita erilaisia luokitustapoja, jotka voisi olla hyödyllistä tuntea?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
v-a
Posts: 23
Joined: Tue May 25, 2010 8:11 pm
Contact:

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by v-a »

Muistaakseni Radikaali paha kirjassa on joitain pahuuden luokitustapoja.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Wyrmfang »

obnoxion wrote:Minulla on nyt tuo fra Wyrmfangin suosittelema Kunnaksen "Paha" lainassa, ja yhdyn kyllä suosituksiin. Tätä kautta on vähän jo päässyt sisälle pahan ongelman käsittelyyn sen verran, että ehkä tähänkin keskusteluun on kohta mahdollista alkaa osallistumaan. Kirja on vielä kesken, mutta etenee vauhdilla.

Haluaisin kysyä fra Wyrmfangilta mitä mieltä hän on tavasta jolla kirja luokittelee pahuuden (absurdi pahuus, kauhistuttava pahuus, kehno pahuss, etc..), ja onko muita erilaisia luokitustapoja, jotka voisi olla hyödyllistä tuntea?
Kunnaksen luokitus oli ihan kuvaava, kattava ja aika omalaatuinen. Muita luokituksia löytyy myös todella paljon, ei tule mieleen kyllä mitään erityistä. Tuo Kunnaksen saattaa olla kyllä melkeinpä paras yleisesti pahan ymmärtämisen kannalta. Tai kattavin lienee tuo mainitsemani "Dimensions of Evil". En ole havainnut mitään selkeää hegemoniaa nykyfilosofiassa muuten kuin tietyn "perheyhtäläisyyden" suhteen näissä. Klassinen jako kaiken taustalla on tietysti luonnollinen, moraalinen ja metafyysinen paha. Valtaosa nykykirjallisuudesta pitää ainoastaan moraalista pahaa filosofian kannalta relevanttina ja keskittyy sen käsittelyyn. Tuollaista Kunnaksen tyyppistä luokittelua ei kyllä liikaa näe, mikä johtuu luultavasti laajasta Kantiin pohjaamisesta. Kantillehan pahan monet muodot eivät olleet mielenkiintoinen kysymys, vaan hän pyrki aionastaan löytämään kaiken moraalisen pahan yhteisen nimittäjän.

"Radikaali paha" on ihan asiateos, mutta siinä on juuri hyvin kantilaiset lähtökohdat eli ei muistaakseni löydy hirveästi tavaraa, jossa käsiteltäisiin pahan moninaisuutta ilmiönä.

Keskusteluunhan olisi ihan suotavakin tuoda jotain täysin puhtaasta filosofiasta poikkeavia sävyjä pahan ongelman käsittelyssä. Itse en ole valitettavasti edes juuri löytänyt sellaista kirjallisuutta, jossa lähestymistapa pahan ongelmaan olisi jotain sopivasti uskonnollisen ja filosofisen väliltä. Paitsi Schellingin klassikko ja sitten David Robertsin kommentaari Kierkegaardin pahakäsityksestä.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Wyrmfang »

Maria Pia Lara (toim.):Rethinking evil - contemporary perspectives
Kokoelmateos pahasta ja ehkä paras tähän astisista muutamasta vastaantulleesta. Ensimmäisessä osassa on artikkeleita, jotka tutkivat siirtymistä nykyiseen käsitykseen, jossa paha ymmärretään ainoastaan moraalisesti vääränä toimintana. Ihan ilahduttavasti oli esillä myös tähän liittyviä rajoituksia, ja tulipa jopa ensimmäisen kerran esille ajatus, että Jumalalla voitaisiin käsittää jotain muutakin kuin se persoonallinen monoteistinen Jumala :idea: Toisessa osassa sitten pahasta moraalisena, kolmannessa taas näitä postmoderneja näkemyksiä, neljännessä pahan narratiiveja. Postmodernissa sektiossakin oli ihan mielenkiintoisia juttuja, mm. vaatimus ottaa pahan käsite vakavasti sosiologiassa (kaikki tunnetut sosiologiset teoriat perustuvat käytännössä oletukselle, että ihimset pyrkivät hyvään ja paha on ainoastaan erehtymistä).

Steven Nadler:The best of all possible worlds
Tutkielma kyseisestä aiheesta fokuksena Leibnizin, Arnauldin ja Malebranchen keskustelut sekä lisänä vielä hyljeksitty Spinozan vaihtoehto. Ihan puhtaasti filosofian historian tutkielma (ja sellaisena ilmeisen ansioitunut), jossa siis itsestäänselvästi on aika paljon väsyttävää tavaraa silloisista eturivin filosofian kysymyksistä, kuten Jumalan tahdon luonteesta jne.

Walter Lowe:Evil and the unconscious
Teos pisti lupaavan asetelman, kun vielä fokus piti olla uskonnossa. Valitettavasti kirjan eri artikkeleissa puhutaan aika vähän varsinaisesti pahasta, eikä juuri uskonnofilosofiastakaan. Lähinnä on varsin spesifisoitunutta juttua siitä ovatko ns. humanistiset ja eksistentialistiset psykologit kadottaneet terävimmän kärjen Freudista samalla kun ovat pyrkineet uusimaan hänen näkemyksiä, eritoten siis pääsemään eroon naturalistisesta reduktionismista. Lopussa puhutaan enemmän pahastakin ja sivutaan Jungiakin.

Jennifer L. Geddes (toim.):Evil after postmodernism - histories, narratives, ethics
Kokoelmateoksen ideana on tutkia merkitseekö postmoderni käänne sitä, että pahasta ei voida enää puhua ainakaan yleisellä tasolla. Artikkelit (kustakin teemasta kaksi) pyrkivät löytämään tien, jolla pahasta voidaan tehdä "post-metafyysistä" teoriaa. En taas ymmärtänyt hirveästi mitään, mikä nyt ylipäätään on tehnyt pahasta puhumisen mahdottomaksi... Ensimmäisessä artikkelissa oli kyllä hyvin perusteltu hyvin, että "Auswitch" on ihan vaan osa historiaa kaikesta huolimatta, eikä "katkeama" historiassa jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan (mikä on yllättävän yleinen ajatus postmodernissa pahateoriassa). Myös narratiiviosiossa pohdittiin ihan mielenkiintoisesti, miten pitäisi suhtautua pahan esteettiseen glorifiointiin.

Seuraavaksi onkin sitten mielenkiintoiset setit tiedossa, jos lunastavat odotuksiaan yhtään.

Olen vähän niin kuin kaapannut tämän ketjun, kun tulee luontevasti raportoitua tänne aika paljon siitä mitä tulee luettua tutkimusta tehdessä. Tämä ei tosiaan millään tapaa tarkoita, ettei saisi kirjoitella aivan eri näkökulmasta. Pahan käsittely filosofiassa theodikea ongelman ulkopuolella nyt on muutenkin aika uusi juttu siinä missä kukaan tuskin kiistää subjektiivisempien pohdintojen merkitystä. Esim. Jobin kirjaan on toistuvasti viitattu ensimmäisenä "post-metafyysisenä" tutkielmana pahasta.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Wyrmfang »

Fred Alford:What evil means to us
Taitaa olla Robertsin Kierkegaard-kommentaarin ohella paras nykyaikainen kirja pahasta tähän asti. Kaiken lisäksi kirja ei pitäydy pelkässä filosofiassa ja keittiöpsykologiassa, vaan perustuu kirjoittajan kahden vuoden aikana tekemiin haastatteluihin, joissa oli mukana "normaaleja ihmisiä", vanginvartijoita sekä kaikkein rankimmista rikoksista tuomittuja vankeja. Ideana siis kysellä ihmisiltä, mitä paha tarkoittaa. Alfordin perusteesi on, että aktuaalinen pahan tekeminen on usein esikategorisen (ts. metafyysisen) pahan kokemuksen ulkoistamista toisiin ihmisiin; epätoivoista pyrkimystä tavoittaa esikategorisen kokemuksen vitaalisuus ilman siihen väistättä kuuluvaa uhan tunnetta. Vaikka kirjan taustana on psykoanalyyttinen teoria, Freudin naturalismi ja mekanismi loistavat poissaolollaan. Toisaalta Alford ei lähde metafyysiseen spekulaatioon myöskään toiseen suuntaan; pahaa ei viime kädessä voi selittää, ainoastaan sen mekanismeja voi joltain osin ymmärtää.

Paul Carus:The history of the Devil - and the idea of evil from the earliest times to the present day
Uudelleenpainettu uskontotieteen klassikko alun perin vuodelta 1900. Burton Russelin kaltainen teos pahan ja Paholaisen historiasta, mutta siinä missä Burton Russel tuo perususkovaiset näkemyksensä jatkuvasti esiin, on tässä teoksessa enemmänkin teosofinen pohjavire (vaikka kirjoittaja haukkuukin teosofian muun new agen seassa).

Paul Ricouer:Symbolism of evil
Paul Ricoueur:Evil
Ricoueria olisi mukava ymmärtää. Kyseessä on mannermaisen filosofian moderneja klassikoita ja muutenkin selvästi syvällistä tekstiä pahasta, mytologiasta, symbolismista jne. Mutta kun ei tajua niin ei, en kertakaikkiaan pääse perille Ricoeurin keskeisistä väitteistä. Sen sijaan paljon mielenkiintoisia huomioita eri mytologioista jne. löytyy kyllä. Ainakin kaikenlainen reduktionismi loistaa poissaolollaan, mikä toisaalta tuntuu johtavan hieman ympäripyöreyteen ja sekavuuteen, mutta tämä on vain oma fiilikseni, sillä en tosiaan pääse varsinaisista pointeista perille.

Russ Shafer-Landau:Whatever happened to good and evil
Teos joka lupaa tutkivansa, mitä pahan käsitteelle tapahtui USA:n aatteellisessa ilmapiirissä 2001 terrori-iskun jälkeen. Tätä teoksessa ei juuri tutkita, mutta sen sijaan löytyy erinomainen ja lisäksi todella kansantajuinen esitys (teknisemmin ja tarkemmin samat pointit löytyvät teoksesta Moral realism) moraalisesta realismista. Shafer-Landau pyrkii varsin vakuuttavasti ja aika poleemisesti väittämään, että kaikki moraalisen relativismin ja subjektivismin muodot johtavat lopulta moraaliseen nihilismiin; ainoastaan realistinen käsitys voi ottaa moraalin vakavasti. Sääli että Shafer-Landau ei käsittele lainkaan Kantia, jonka näkemys on tavallaan subjektivistinen (moraali on ihmisen luomaa), mutta ei sillä tavalla kuin termi yleensä ymmärrettään; Kantin mukaan moraali on inhimillisestä alkuperästään huolimatta universaalia.

Claudia Card:The atrocity paradigm
Kantin teorian pohjalta enemmän seurausetiikan suuntaan vietyä teoriaa pahasta selvästi feministisellä painotuksella. Ei oikein toimi. Ensinnäkin tekojen seuraukset ovat yksinkertaisesti irrelevantti asia Kantin teorian kannalta; pahan määritteleminen vääryydeksi, jolla sattuu olemaan myös kammottavat seuraukset, ei paikkaa millään tavalla Kantin teorian heikkouksia. Toiseksi, yksityiskohtainen käsittely jostain perheväkivallan ja strategisten sotaraiskausten mekaniikasta ei poliittisesta tärkeydestään huolimatta oikein aja asiaansa pahan teoreettista käsitettä pohtivassa teoksessa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Nefastos »

Voin katkaista tämän myöhemmin omaksi keskustelukseen jos tarpeen, mutta lienee hyödyllistä linkittää myös satanismin tutkimusta yleisemmin. Tänään tuli yllättäen vastaan nimikkeeltään kiinnostava kirja:

Per Faxneld: The Devil's Party - Satanism in modernity

Kyseessä on Oxfordin yliopiston kustantama tuore teos. Ehdin lehteillä sitä pienen hetken, & vaikutti tavallaan mielenkiintoiselta. Tässä näytettiin keskittyvän pitkälti LaVeyn satanismiin, lopussa Temple of Setiin (joka on LaVeyn Church of Satanin jälkeläinen sekin) - mutta myös Order of Nine Angles mainittiin. Muu teistinen satanismi ei ollut tähän junaan tainnut vielä ehtiä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Wyrmfang »

Roy Baumeister: Evil - inside human cruelty and violence
Vaikka onkin suhteellisen tuore ja arvostettu teos (1996 ensimmäinen painos), tämä ei lukeudu nykyisin vallitsevaan "pahan renessanssin" paradigmaan, jossa pahan käsite nähdään täysin vakavasti otettavana moraalisena käsitteenä. Baumeister edustaa pikemminkin 1900-luvun perinteistä meininkiä antamalla pahaksi koetulle toiminnalle kausaalisia, psyko-sosiaalis-biologisia selityksiä. Ei siis mitään käänteentekevää ainakaan satanistille, mutta akateemisten piirien ulkopuolisessa maailmassa tällainenkin ymmärtäminen tuntuu vielä olevan aika lapsenkengissä ja (esimerkiksi raiskaajien, pedofiilien tai terroristien) irrationaalinen demonisoiminen vallitsevaa, joten support.

Willem B. Drees (toim.): Is nature ever evil?
Tässä onkin aikamoisen epäkoherentin oloinen pakkaus löyhästi otsikon alle niputettavia esseitä useammalta kymmeneltä eri kirjoittajalta. Kirjoittajien taustalla vaikuttat maailmankuvat kattavat suurin piirtein kaiken mahdollisen, mikä on ehkä ollut tarkoituskin: löytyy ainakin perinteistä kristillisyyttä, vaihtoehtoisempaa jumalakäsitystä, tiukkaa ateismia niin tieteelliseltä kuin nietzscheläiseltäkin kannalta ja kaikkea tältä väliltä. Sinänsä hyvä, mutta aika raskaaksi ja epäkoherentiksi jää kokonaisuus, vaikka useat artikkelit ovat kirjoitettu vastauksena kirjassa aiemmin olleeseen artikkeliin. Välillä ollaan omasta näkökulmasta olennaisimpien kysymysten äärellä ja sitten hypätään taas johonkin täysin irrelevanttiin.

Arne Vetlesen: Evil and human agency - understanding collective wrongdoing
En ole vielä lukenut kokonaan, mutta todella kovalta vaikuttaa. Teos pyrkii sulauttamaan yhteen parhaita puolia Hannah Arendtin (kuuluisa banaalin pahan käsitteestä), Zygmund Baumanin (kuuluisa holokaustia koskevasta sosiologisesta tulkinnasta) ja Fred Alfordin (mainittu aiemmin topikissa) ajattelusta. Vetlesenin keskeinen teesi on siis, että pahan yksilöllinen ja sosiaalinen ulottuvuus täytyy paitsi ottaa molemmat huomioon myös käsitellä yhdessä. Edelleen odottelen paradigman muutosta siihen suuntaan, että paha metafyysisenä kysymyksenä (kristillistä viitekehystä laajempi muotoilu pahan ongelmasta) aletaan uudelleen ottaa vakavasti. Moraalisen pahan suhteen tämä on varmasti parhaita lukemiani teoksia, joka todella antaa avaimia yhdistää yksilöllistä moraalipsykogista näkökulmaa sosiologiseen, pahaa kollektiivisena ja tietyllä tapaa tarkoituksettomana tarkastelevaan ajatteluun.
User avatar
Ratnaraj
Posts: 20
Joined: Sun Jul 14, 2013 12:36 am

Re: Pohdintoja pahan ongelmasta

Post by Ratnaraj »

James Hollis - Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa

En ole vielä kirjaan tutustunut kuin selailemalla sieltä täältä muutamia sivuja, mutta vaikuttaisi mielenkiintoiselta teokselta monin tavoin.

Kirjan alkusanoista lainattua:
"Ne, jotka eivät ota huomioon jakautuneen ihmissielun vaikutusta, elävät tiedostamatta itseään ja ovat siksi vaarallisia itselleen ja muille. Ne jotka vaivautuvat pysähtymään ja tarkastelemaan itseään kysyen 'miksi' virittäytyvät yhä enemmän ymmärtämään omia psykologisia prosessejaan; he kokevat oman elämänsä yhä mielenkiintoisemmaksi ja heidän vaarallisuutensa itselleen ja muille vähenee."
"The intelligent man finds almost everything ridiculous, the sensible man hardly anything." -Goethe
Locked