The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Nefastos wrote:Kantin "Radikaali paha: Paha eurooppalaisessa perinteessä" (toim. Hirvonen & Kotkas, Loki 2004) oli pettymys. Kunnaksen "Paha: Mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden ongelmasta" (Atena 2008) vaikuttaa ensisilmäyksen perusteella hyvältä, paneutuen ja älykkäästi tehdyltä. Vähemmän yllättävästi Dostojevski näyttäisi jälleen olevan hyvin edustettuna jälkimmäisen pohdiskeluissa.

Onko uudessa suomenkielisessä kirjallisuudessa muita joko tarkoituksellisesti tai ehkäpä vahingossakin pahan ongelmaa vahvasti käsitteleviä kirjoja? Onko uskonnolliselta puolelta asiaa käsittelevissä teoksissa löydetty joitakin ko. uskonnon ulkopuolella hyödyllisiä pointteja? Entä tutkimukset muilla kielillä?

Luin itsekin Kantin - Radikaali paha: Paha Eurooppalaisessa perinteessä" tuossa puolisen vuotta sitten ja petyin myös aikalailla kirjan antiin. Itsellä ei ole antaa ainakaan tällä hetkellä mitään vinkkiä, mutta kiinnostunut olen myös, jos joku sattuu tietämään hyviä aihetta käsitteleviä kirjoja....ja tietenkin jakamaan tämän tiedon eteenpäin.

Eipä varmaankaan ole suomeksi tarjolla mitään muuta kovin hääviä tuolla saralla. Minun mielestä tuo Radikaali Paha artikkelikokoelma on ihan pätevä omalla sarallaan. Toki ainoastaan Kantin "Uskonto pelkän järjen rajoissa" yltää mihinkään varsinaisesti syvälliseen, ja sekin vaatii aika paljon auetakseen oikeasti. Pari todella hyvää muutakin artikkelia oli. Akateeminen filosofia vaatii vähän pitkäjänteisempää ja toisenlaista lähestymistapaa ollakseen oikeasti hyödyksi. Täytyy ottaa huomioon alan pyrkimykset ja rajoitteet; henkilökohtainen mystinen oivallus ei paljon merkitse, tekstin täytyy olla tavallaan koko tiedeyhteisön omaisuutta.

Itsehän olen loppumetreillä pahaa Kantilla ja Schellingillä käsittelevän graduni kanssa. Ohjaajana Jussi Kotkavirta, joka tuohon Radikaaliin Pahaankin yhden artikkelin on tehnyt. Todella asiantuntija tuolla saralla, vaikka oma näkökulmansa onkin naturalistinen ja (freudilaisesti) psykoanalyyttinen.

Noin yleisestihän suomeksi käännetään todella vähän filosofiaa. Juuri mitään aivan oleellisimpia klassikoitakaan ei ole käännetty, saati kommentaarikirjallisuutta (joka "perus" filosofiassa on yleensä aika välttämätöntä tuntea jollain lailla).

Kuinka saatoinkaan unohtaa, suomeksihan on käännetty helposti modernin ajan paras esitys vapaudesta ja pahuudesta nimittäin Schellingin "Ihmisen vapaudesta". Mukana oleva kääntäjän kommentaari menee helposti ohi akateemisen filosofian rajoista ja on tyyliltään varmaan enemmän sellaista, mistä foorumin lukijoista osa voisi pitää kovastikin.

Englanniksihan pahasta löytyy aivan loputtomasti tekstiä, en ole vielä kerinnyt paljon perehtyä, vaikka omassa hyllyssäkin lukemattomana on päälle 10 teosta aiheesta. Paras tähän asti on ollut David Robertsin "Kierkegaard´s analysis of radical evil", joka käsittelee pahaa Kierkegaardin "Kuolemansairaus" (itse asiassa toinen kova suomennettu, joskin tyyliltään rasittavan eksistentialistis-kristillinen) teoksessa. Ei ole kovin sidottu Kierkegaardin näkemyksiin, vaikka käsittely tapahtuukin K:n "eksistenssitasojen" kautta.

Wyrmfang wrote:Kuinka saatoinkaan unohtaa, suomeksihan on käännetty helposti modernin ajan paras esitys vapaudesta ja pahuudesta nimittäin Schellingin "Ihmisen vapaudesta".

Kiitos suosituksesta. Hinta näyttää olevan turhan suolainen omalle kukkarolleni, mutta onneksi meillä on kirjastot. Tämä siis lukulistalle sopivan tilaisuuden tullen.

Wyrmfang wrote:Noin yleisestihän suomeksi käännetään todella vähän filosofiaa.

Olemme pieni kansa, jolla on liian hyvä (englannin) kielitaito...

Paholaisen biografia: Pahan olemus, historia ja
tulevaisuus-kirjassa käsitellään aihepiiriä, tässä linkki arvosteluun:
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/4264
(itselläni ei ole sen kummempaa intressiä kirjaan, tiedoksi kuitenkin mikäli kiinnostaa)

Lieneekö kenellekään tuttu teos 'The Biological Origin of Evil'?

http://www.bookplus.fi/kirjat/adler-kar ... il-4063183

Kirja kuulostaa sinänsä ihan mielenkiintoiselta, vaikka se onkin tieteellis-naturalistisesta näkökulmasta kirjoitettu ja jättää varmasti sellaiset asiat kuin 'okkultismi' tai 'esoterismi' täysin huomiotta. Erilaisia näkökulmia mm. pahan ongelmaan (kuin muihinkin asioihin) on aina mielenkiintoista tutkia, ja pahuuden ongelman käsittely 'biologisena tragediana' on sinänsä omassa karsinassaan varmasti ihan pätevä ajatus.

(Onkin sitten täysin eri asia miettiä, "mitä okkultismi on mieltä tieteellis-naturalistisesta näkökulmasta" kuin "mitä tieteellis-naturalistinen näkökulma on mieltä okkultismista".)

Ei ole tuttu, täytynee tsekata tuokin. Tämä aihe on erityisen sellainen, että on aivan äärimmäisen vaikea kirjoittaa mielenkiintoista filosofista tekstiä. Joko mennään biologian, psykologian, sosiologian jne. asettamissa, okkultistin/satanistin näkökulmasta lähes trivialiteeteissa tai sitten ollaan uskonnon puolella. Olen lukenut kevään ja kesän aikana jonkun n potenssiin m kirjaa aiheesta, enkä edelleenkään ole törmännyt mihinkään kovin mielenkiintoiseen tulevan väitöskirjanikin pohjana olevien Kantin "Uskonto pelkän järjen rajoissa" sekä Schellingin "Ihmisen vapaudesta" lisäksi. Pari jossain määrin lupaavaa uudehkoa teosta on kyllä tulossa postissa.

A.A. wrote:Paholaisen biografia: Pahan olemus, historia ja
tulevaisuus-kirjassa käsitellään aihepiiriä, tässä linkki arvosteluun:
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/4264
(itselläni ei ole sen kummempaa intressiä kirjaan, tiedoksi kuitenkin mikäli kiinnostaa)

Tämä tuli lukaistua monen muun ohessa. Ei millään muotoa erikoinen teos, mutta ihan ok yleisesitys. Missään vaiheessa ei kovin syvälliseksi mennä sen paremmin teologisesti kuin filosofisestikaan.

Alan pikkuhiljaa päästä jäljille parempaan nykyaikaiseen pahakeskusteluun. Colin McGinn:Ethics, Evil and Fiction oli ihan kelpo teos etiikan ja estetiikan suhteesta, joskaan en voi yhtyä kirjoittajan antiikki-henkiseen perusteesiin, jonka mukaan hyvä ja kauneus kulkevat aina pohjimmaltaan käsi kädessä.

Wyrmfang wrote:...joskaan en voi yhtyä kirjoittajan antiikki-henkiseen perusteesiin, jonka mukaan hyvä ja kauneus kulkevat aina pohjimmaltaan käsi kädessä.

"Beauty is the splendor of the True." - Platon

Itse allekirjoitan tämän aksiooman 110 %, mutta en tiedä missä mielessä McGinn on asian käsittänyt. Missään nimessä sitä ei tule kuitenkaan käsittää liian pintapuolisesti, ulkoiseen (fyysiseen) kauneuteen tai pinnalliseen "hyvyyteen" - mikä on usein vain tekopyhyyden naamio - viittaavana. Kyse on harmoniasta.