Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

Hiton kevätflunssa. Mutta kun tässä nyt tuli sitten tavallaan ylimääräinen vapaapäivä, niin kulutanpa sen lukemalla kirjan jota moni ystävä on viime vuosina suositellut.

Kymmenen lukua, kymmenen tuntia? Kommentointi ajan hengen mukaisesti reaaliajassa... lähes. Tervetuloa mukaan. Kommentit & keskustelu tervetulleita toki myöhemminkin!
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

Suluissa olevat sivunumerot viittaavat käyttämääni vuoden 2007 pokkariversioon, julkaisija Black Swan.

* * *

PREFACE TO THE PAPERBACK EDITION

Dawkins sanoo ettei uskontoja vastaan nousevan ajattelun tarvitse perehtyä teologiaan, aivan kuten usko keijuihin, astrologiaan ja Lentävään Spagettihirviöön voidaan kieltää suoralta kädeltä, kirjallisuuteen perehtymättä (15).

Tästä selviää heti se, että Dawkins ei siis itse asiassa taistele vakavastiotettavaa teologiaa vastaan, vaan teologia-assosiaatioita. Ihminenhän ei de facto voi vastustaa sellaista, mistä hänellä ei ole tietoa, ei keijuja eikä astrologiaa sen enempää kuin Jumalaakaan - vaikka kaikki nämä assosiointien vastustuksen muodot ovatkin hyvin yleisiä. Lentävä Spagettihirviö taas kuuluu satiirin kategoriaan eikä faktisiin uskomuksiin, joten vaatimus perehtyä LS:n teologiaan että LS:n todellisuutta voisi kritisoida on samanlainen ajatusvirhe kuin sanoa, että ihminen joka ei ole maistanut rikkihappoa ei voi väittää, etteikö se olisi mainio kyytipoika illallisella nautittavaksi.

If only such subtle, nuanced religion predominated, the world would surely be a better place, and I would have written a different book. (15)


Eli jälleen, Dawkins käy tarveharkintaisesti ristiretkiä kulttuurisesti tietyllä tavalla assosioitua Jumalaa vastaan, ei Jumalan ideaa sinänsä. Tai paremmin sanoen, hän sekoittaa nämä kaksi joko retorisesti tai sitten huomaamattaan, koska hänen henkilökohtainen lähestymistapansa on sosiologinen. Seuraavalla aukeamalla (16-17) Dawkins vertaa Jumalaa kerran ruokaan (ok) & kahdesti politiikkaan perustellessaan sitä, miksi kritiikki saa olla kärkevää. Jääköön näistä ensimmäinen nyt kritisoimatta; jokainen huomannee pulman. Jälkimmäinen taas tosiaan kertoo siitä että Dawkinsin lautasella kaikki on yhteiskunnallista.

Se on ihan validi lähestymistapa, eikä siihen ole mitään huomautettavaa. Kunhan tosiaan pidetään ovi raollaan & sopivan tilaisuuden tullen (kuten juuri ylempänä mainittua) vinkataan siihen että psst, tuolla kabinetin puolella kokoontuu ihan toisenlainen kerho. Samanlaista retoriikkaa käytän itsekin: Jumalaa kristillisteologisessa mielessä tulee vihata, mutta jos otamme joskus tähän nimeen syvällisemmän, metafyysisemmän lähestymistavan, niin koko retorinen rakenne tulee muodostaa kokonaan toisin.

Sivulla 18 Dawkins esittääkin, että "atheist pride" kuuluu etupäässä amerikkaan. Hyvä huomio. Euroopassa - esimerkiksi Suomessa - on tosiasiassa yleisempää & hyväksytympää olla ateisti kuin teisti, joten atheist pride olisi täällä jo aika nolo juttu. Unohdetaan siis se, poislukien herätysliikkeiden ym. poikkeuksellisen ahtaiden piirien yksilölähtöisenä tarpeena.

to borrow an aphorism whose source I am unable to pin down, when two opposite points of view are expressed with equal force, the truth does not necessarily lie midway between them. It is possible for one side to be simply wrong. And that justifies passion on the other side.


Tästä olen eri mieltä, paitsi milloin kyse on yksinomaan retoriikasta, jota tilaisuuden tullen voidaan muuttaa. Silloin kun ajatellaan että kyse on faktoista, vastakkaisilla näkemyksillä on oman uskomukseni mukaan aina opetettavaa toisilleen: absoluuttisesti väärää näkemystä ei olekaan, vaikka on toki huonosti esitettyjä & huonosti kuultuja/assosioituja.

Esimerkiksi, tässä kyseisessä yhteydessä Dawkins puhuu evoluutiosta & kreationismista. Vaikka itse uskonkin evoluutioon - joka on eräs okkultismin perusideoita - ei nykyinen evoluutiokäsitys ole ollenkaan niin vedenpitävä tai loppuunsa selitetty asia, kuin millaisena huhmareena sitä ateistit heiluttelevat fundamentalistien kalloja murskatakseen. Kaksi sokeaa silmää voivat passioida toisiaan vastaan loputtomasti, mutta eivät ne tällaisesta sodasta viisastu. Kulttuurinen viisastuminen syntyy vasta, kun erilaisuutta aidosti halutaan ymmärtää & erilaisia näkemyksiä kunnioittaa avoimin, sokraattisin mielin.

Sivulla 20 todetaan Isaac Asimoviin (heh) nojautuen, että pseudotieteet ovat pelkkiä imeskeltäviä peukkuja & hameita, joihin tartutaan turvan hamuamisen vuoksi. Tästä Dawkins jatkaa tuumailuun että -

It is astonishing, moreover, how many people are unable to understand that 'X is comforting' does not imply 'X is true'.


Tähän haluaisin painokkaasti sanoa: tai vice versa. Liian usein olen kuullut käytettävän argumenttina ihan järjetöntä "koska X on lohdullinen niin X on epätosi" retoriikkaa, kun puhutaan maailmankatsomuksista. Ymmärrän toki, mistä tällainen ajattelu lähtee, mutta filosofilla ei sellaiseen ole oikeutta - sosiologilla ehkä (?). Senkin suhteen olen tosin skeptinen, ehkä koska minulla ei ole yhtä korkeaa käsitystä nykyihmisen älyllisistä & eettisistä valmiuksista seistä omilla jaloillaan kuin RD:lla.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

PREFACE

Dawkins nostaa esiin neljä asiaa, joita hän tulee kirjassaan esittelemään. Kaikissa niistä on kyseessä "tietoisuuden kohottamisesta". Ellei nyt heti tietoisuutta, niin ainakin kulmakarvojani tämä vähän kohotti. Mutta ehkä se valaistuminenkin tässä illan mittaan vielä tulee. Kohdat ovat:

1) Ateistina oleminen on realistinen, rohkea & uljas ratkaisu. (23)

2) Luonnonvalinnan kaltaisten tieteellisten oppien liputtaminen. (24)

3) Syyt jumaluskoon löytyvät lapsuudesta. (25)

4) "Atheist pride". (26)

Neloskohtaa jo ylempänä käsittelinkin, joten sananen muista kolmesta. Mitä tulee ensimmäiseen, niin toki & varmasti näin - ei huomautettavaa.

Toisen kohdan tiimoilta en ole ihan yhtä innoissani, koska näitä "luonnonlakeja" liputtavat reduktionistiset maailmankuvat pysähtyvät kauan ennen esoteerista terra incognitaa, mutta silti sieltä missä seisovat julistavat koko maan & taivaan vallatuksi. Sellainen ei sovi: tiedettä ei ole oikeutta popularisoida merkityksiä & älyjä poisrajaavassa merkityksessä, ainoastaan näyttöjen kautta esiinrajaavien toimintarakenteiden merkityksessä. Mutta whateever, tästä on taisteltu foorumilla jo riittävästi, toivon.

Kolmatta kohtaa (johon perehdytään kuulemma luvussa 9) odottelen henkilökohtaisesti suurimmalla kiinnostuksella. Oma kokemukseni on tässäkin sekä-että -usko: kyllä, ihmisen lapsuuden kokemukset luovat tai vähintäänkin värittävät erittäin voimakkaasti hänen uskomusmaailmaansa, halusi hän tai ei, oli kyseessä toisto tai vastaan taisteleminen. Mutta että tämä olisi argumentti siihen että tuo teologia - tai pahempaa: mikään teologia - ei ole validia, on jälleen väärä johtopäätös. Kuten ylempänä mainitussa tapauksessa, tässäkään kentät eivät kohtaa... mutta enemmän tästä sitten myöhemmin.

a book like this, which is surely a work of Satan. (28)


Eiköhän tässä tulla juttuun ihan hyvin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 1: A DEEPLY RELIGIOUS NON-BELIEVER

Aika iso osa tätä lukua käsittelee Einsteinia & hänen ateismiaan, tai tarkemmin sanottuna, uskon puutetta "persoonallista Jumalaa kohtaan". Persoonalliseen Jumalaan eivät okkultistitkaan usko, joten vähänlaisilla törmäillyillä selvitään.

"'[Dawkins]'s positive science is incomparatible with religion, but he waxes ecstatic about nature and the universe. To me, that is religion!' But is 'religion' the right word? I don't think so. (33)


Dawkins ei hyväksy sanan "uskonto" laajempaa merkitystä, vaan assosioi sen persoonallisen Jumalan palvontaan. Olemme tavallaan pattitilanteessa. En voi kyllä hyväksyä, että Dawkinsin ajatus tämän sanan merkityksistä olisi aivan optimaalinen: lapsi menee pesuveden mukana.

Weinberg is surely right that, if the word God is not to become completely useless, it should be used in the way people have generally understood it: to denote a supernatural creator that is 'appropriate for us to worship'. (33)


Tässä on jo monta ongelmakohtaa:

"Generally" - Heh!

"Supernatural" - Miten määritellään? Okkultisti ei usko yliluonnolliseen, mutta kylläkin yliaineelliseen & vieläpä väittää että niin uskoo tiedekin. (Onko esimerkiksi luonnonlaki "aineellinen"? Onko yksi irrallinen atomi tai kvarkki "aineellinen"? Onko aika tai avaruus "aineellinen"? Jne.)

"Creator" - Erittäin rajaava jumaluuden attribuutti.

"Appropriate for us to worship" - Nyt meni huonoksi... Tässä jäädään assosiaatioiden kehään, jossa mitään muuta kuin mukana jo alusta lähtien ollutta oletusvastausta ei edes voida saada.

they 'believe in belief' (35)


Dawkins kritisoi (Dostojevskin "suur-inkvisiittorin"...) ajatusta uskonnosta kulttuurisesti tarpeellisena tekijänä. Ei huomautettavaa tähän, paitsi että sitten pitää kehittää jokin toinen tapa auttaa ihmisiä löytämään eettisiä & merkityksellistäviä ohjenuoria elämäänsä.

Carl Sagan put it well: '...if by "God" one means the set of physical laws that govern the universe, then clearly there is such a God. This God is emotionally unsatisfying... it does not make much sense to pray to the law of gravity.'"


Viimeinen lause on melkein täsmälleen sama kuin mitä Blavatsky esitti Salaisessa Opissa okkultistien aboluuttisesta jumalasta: että "ajatuspäätelmää" on turha ryhtyä rukoilemaan.

Eli tavallaan näin, mutta ongelma tulee tuossa "physical laws" -kohdassa. Mikä on "physical law"? Sana on mahdoton & nurinkurinen, se itse asiassa kumoaa itse itsensä. Jos kerran on olemassa jokin kosmoksen sisäinen laki (kuten tiedämme, että on), on siis olemassa ylifyysinen rakenne, joka fyysistä ainesta sisäisenä toimijana johtaa & muotouttaa. Tämä on ilmiselvää, & sen pitäisi myös herättää filosofisesti orientoituneessa ateistissa - vaikka kuinkakin vakaumuksellisessa - tiettyä hämmennystä.

Toinen asia on sitten, haluammeko sanoa tässä laissa ilmenevää aktiota "älyksi" vai karsastammeko tällaista nimitystä, jos se nimittäin herättää meissä inhimillistäviä assosiaatioita. Sama pätee "yliluonnollisuuden" käsitteeseen, kuten yllä mainittua.

Loppu luku onkin anekdoottikokoelmaa siitä, kuinka paljon kurjaa uskonnollinen intoleranssi onkaan aikaansaanut maailmassa. Siitä nyt tuskin tällä foorumilla on paljon erimielisyyttä. Myös Dawkinsin harmistuminen siitä, kuinka uskonto valttikorttina (44) kaataa muut selitykset, on pitkälti sympatisoitavissa. Itse sanon tähän vain: niin tai näin, ihminen operoi usko(muste)n varassa. Tieteen popularisoitu maailmankuva & siihen oksastettu liberaalihumanismi ei ole suinkaan vapaa uskonvaraisista & perustelemattomissa olevista oletuksista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 2: THE GOD HYPOTHESIS
It is unfair to attack such an easy target. The God Hypothesis should not stand or fall with its most unlovely instantiation, Yahweh, nor his insipidly opposite Christian face, 'Gentle Jesus, meek and mild'. To be fair, this milksop persona owes more to his Victorian followers than to Jesus himself. (52)


No niin, nyt päästiin asiaan!

Instead I shall define the God Hypothesis more defensibly: there exists a superhuman, supernatural intelligence who deliberately designed and created the universe and everything in it including us. (52)


Jos tämä on se näkemys jota Dawkins vastustaa & mistä hänen ateismissaan on kysymys, sellaiseen ateismiin liityn ainakin itse mielelläni. "Oikean Käden Tien" okkultistit voivat olla eri mieltä. Mutta ajatus Jumalasta jonkinlaisena maailmankaikkeuden yliherrana & sen moraalinvartijana on sekä filosofisesti että eettisesti kestämätön, & voi johtaa vain ajatukseen jonka mukaan omasta valinnastaan kadotukseen heittäytyminen on "ylevin teko, minkä sielu voi tehdä".

Sivulla 54 Dawkins consubstantialem-oppia ihmetellessään päätyy tuhahtelemaan teologisen "substansseille" & "essensseille", kysellen mitä kummaa ne ovat. Voi Richard... palataanko luonnonlakeihin? Mikä se on se FYYSINEN luonnonlaki, joka kvarkkia pyörittää? Paljonko se laki tai liikunnon modus painaa, onko se ruskea vai sininen? Jep...

Was Venus just another name for Aphrodite, or were they two distinct goddesses of love? Was Thor with his hammer a manifestation of Wotan, or a separate god? Who cares? Life is too short to bother with this...


Way to go Dawkins. Ehkä myös poltamme vaatteemme & siirrymme asumaan luolaan syömään jäkälää, niin ehdimme ottaa kaiken irti tästä kalliista elämästä triviaalin ajattelutyön sitä häiritsemättä.

I know you don't believe in an old bearded man sitting on a cloud, so let's not waste any more time on that. I am not attacking any particular version of God or gods. I am attacking God, all gods, anything and everything supernatural, wherever and whenever they have been or will be invented.


Jos Dawkins haluaa ottaa tällaisen Winchester-vendettan niin ok minun puolestani, mutta hänelle tulee vaikeaksi niskalaukaista noita luonnonlakeja joista juuri oli puhe.

MONOTHEISM


En usko että tätä foorumia lukee monikaan, joka olisi Dawkinsin kanssa eri linjoilla siitä, että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa. Eteenpäin.

THE POVERTY OF AGNOSTICISM


Sivulla 69 Dawkins esittää, että agnostisismi on hyvä idea suhteessa älyllisen elämän mahdollisuuteen oman planeettamme ulkopuolella. Suhteessa Jumalan olemassaoloon se ei sovi (70). Lähestymistapa on validi niin kauan, kuin puhutaan tietynlaisesta Jumalasta, so. enemmän tai vähemmän antropomorfisesta, jollaiset kirjoittajan mielessä selvätikin assosiatiivisesti pyörivät. Mutta kun hän juuri on sanonut hyökkäävänsä kaikenlaista jumaluskoa kohtaan, tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta ei voi onnitella: entäpä jos Jumala on, kuten mormoneille, ulkoavaruuden olio? Entä jos se on Suuri Muinainen? Jos juuri luonnonlakien summa on Jumala? Absoluutti Jumala? Arvatenkin asioita, joiden pohtimiseen Dawkinsin elämä on ollut liian lyhyt, kuten hän aiemmin esitti.

Sivulla 81 esitetään hyvä (teosofishenkinen) kysymys siitä, tulisiko ihmisen tutkia uskontoja, kunnes hän löytää itselleen soveliaan, & millä mittapuulla tuo soveliaisuus oikein löydettäisiin - eettiselläkö? Ja jos eettisellä, miksi ei suoraan aloittaisi moraalista ilman uskontoa? Tästä olen pitkälti samaa mieltä, joskin "uskonto" käsitettynä hyvin pitkälti filosofian, kosmologian & metafysiikan yhteyksissä kuten sen käsitän tulee asiaksi, jonka on pakko rakentua etiikan kanssa eikä sitä vastaan. Dawkins kuitenkin sanoo että palaamme tähän myöhemmässä luvussa, joten uskon häntä & odotan maltillisesti sinne saakka.

Luvun loppupuoli on taas anekdoottiviidakkoa. Dawkins näyttää myös pitävän avaruusolentoja koskevista kehittelyistään, mistä sympatiapisteet.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 3: ARGUMENTS FOR GOD'S EXISTENCE

Menemme nyt sivulla 100, jossa kyykytetään Tuomas Akvinolaisen Jumala-todistuksia. Nämä todistukset eivät ole itse asiassa ollenkaan huonoja, mutta ongelma on siinä että niitä tutkimaan tarvitaan manasinen mieli: toisin sanoen, jonkinlainen kipinällinen yhteys metafyysiseen todellisuuteen olisi oltava pohjana, että siitä kipinästä voi liekin puhallella. Ellei sitä ole, sitä ei voi toisen maailman aineksesta myöskään konstruoida, aivan kuten mikään fyysinen henki-ilmestys ei ikinä voi todistaa ei-fyysisiä henkiä. Redusointi on mahdollista niin kauan kuin emme ole kääntyneet keskipisteessä, vaan uskomme ehdottomasti johonkin, esim. aisteihin tai empiriaan.

Tämä tekee Dawkinsin propagandatyöstä aika kiitollista & helppoa: hän esittää että mitään teologiaa ei ikinä voida todistaa ilman uskonhyppyä, & sehän lienee aika itsestäänselvää useimmille. (Se että teologisen argumentin tarve voidaan todistaa & se on jo sinänsä argumentti on puolestaan toinen asia mitä Dawkins ei ymmärrä, suomiessaan Tuomaan neljättä todistusta.) Siihen puolestaan miksi uskonhyppyä ei pitäisi tehdä, on puolestaan vaikeampi antaa vastausta... mutta niin kauan kuin esimerkiksi nykyaikana yleisesti hyväksytty (tieteellisen) humanismin uskonto ei ole uskonto nimellisesti, ongelma voidaan ohittaa. Zeitgeistin lempeässä valossa on vain rationaalisia itsestäänselvyyksiä.

Yhtenä esimerkkinä lukuisista - jotka seuraavat tätä samaa rakennetta - Dawkins ruhjoo Akvinolaisen Jumala alkuliikuttajana -todistuksen vedoten loputtomaan regressioon. Kyseessä on kuitenkin erhe, sillä kritiikki edellyttäisi Jumalalta olemassaoloa samassa lineaarisessa tilassa, jossa alkuliikuttajaidea olettaa ilmenevän vain Jumalan dynamiikan. Toisin sanoen, Jumala rajataan vasta-argumentissa alisteiseksi sellaiselle, mikä itse asiassa on vain Jumalan liikkeen temporaalinen rajoittunut emanaatio. Tässä ei myöskään voida vedota siihen että ajan ylittävä Jumala ylittää ajattelun tutkimuskentän rajat, koska ne on jo itse kysymyksessä ylitetty. Ts. tieteellä ei ole esittää tähän minkäänlaista vastausta, joten käsite "Jumala" on ainoa mitä voidaan asiasta sanoa, & se mitä tulisi tehdä on tuon käsitteen puhdistaminen & pohtiminen, eikä lapsekas kiivailu sitä vastaan.

Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, miten paljon erilaisia jumalatodistuksia Dawkins tässä luvussa käy läpi, osan jossain määrin kieli poskessa & loput enemmän tai vähemmän valitun yksisilmäisesti, mutta ei kai nyt kukaan muuta odottanutkaan. 95 % on täysin fiksua, asiallista dissausta asioista, jotka sitä kaipaavat.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 4: WHY THERE ALMOST CERTAINLY IS NO GOD

Seuraavaksi herjataan älykkään suunnittelun teoriaa, eli sokean evoluution kritiikkiä. Yllätys yllätys, olemme Richardin kanssa vähän eri linjoilla. Esoteristin maailmankuvassa emanaation sykli alkaa hengestä, pyörähtää aineeseen, & palaa henkeen: maailmankaikkeudessa voi tapahtua evolutiivista kehitystä, koska se pystyy rakentamaan (varioiden & haparoiden, mutta viime kädessä mielekkyyden ehdoilla eikä järjettömästi) kehityksensä henkisen mallin mukaan. Ajatus täysin kaoottisesti syntyvästä spontaanista tapahtumisesta on a) mieletön & b) ykseysajattelun vastainen, koska kaikki hajoaa skitsofreenisiksi pirstaleiksi.

Mitä Dawkins ei koskaan sano on, että hänen esittämältään pohjalta millään moraalilla ei ole lopulta mitään väliä eikä mitään puoltolausetta. Niin voi valita, mutta myös toisin voi valita, & reaktiot jälkimmäiseen voivat olla vain utilitaristisia tai seurauksia samantyyppisestä ehdollistamisesta (kasvatuksesta), jota Dawkins uskonnollisuuden suhteen kritisoi. Turha kai sanoa, että sellaisessa maailmassa esimerkiksi satanisti olisi melkein väistämättä alaspäisen tien kulkija. Psykologista vastinetta kosmologisiin näkemyksiin ei voi ohittaa; ne eivät ole kaksi eri asiaa, vaan inhimillisen kokemuksen yhteistä yhdenkeskistä kenttää.

Ehkä valistusajattelu on minussa kuollut ennen aikojaan, mutta en kyllä toden totta usko, että rationalismi tällaisessa muodossaan kasvattaa ihmisiä täysikasvuiseen eettiseen elämään.

Douglas Adam's moving and funny account...


Niin, en vielä sanonutkaan, että koko romaani on itse asiassa omistettu Douglas Adamsille. Siis tälle Linnunradan käsikirja liftareille -kirjoittajalle. Ok.

Tässä luvussa käsitellään myös paljon Darwinin & co. tieteelle mahdollistamia suuria edistysaskeleita. Tällaiset vastakkainasettelut luonnon ihmeiden contra yliluonnon ihmeiden välille ovat okkultistille vähän pulmallisia ottaa kauhean vakavasti, koska sellaista suurta kuilua ei missään ilmennyksen maailmassa näe. Kuilu on sitten vasta ihmisen päässä, missä se toki onkin tavattoman vaikutusvaltainen, niin kauan kuin on.

Pidän kirjasta koko ajan enemmän. Tässä on myös aika paljon aitoa ajattelua, eikä pelkästään - kuten alussa - raflaavaa herjaamista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 5: THE ROOTS OF RELIGION

Sosiologi taas vauhdissa, metafyysikkoa ei näy. Koko luvun de facto kysymyksenasettelu on minulle niin vieras, että tästä on vaikea sanoa yhtään mitään. Uskontoa siis redusoidaan tässä sosiaalisiin konstruktioihin, mikä lienee uskontotieteilijöille kiinnostavaa (niille jotka eivät ole paenneet luoliin syömään jäkäliä), mutta Jumalasta puhuttaessa yhtä tyhjän kanssa. Sosiologinen uskontokonstruktio on anti-Jumala, mitä muita hyviä puolia siihen sitten liitetäänkin. Vaikka lähestymistapa kuten se tässä esitetään on nykyään yleinen, se lähtee liikkeelle ajatuksesta että materia määrää, henki korkeintaan seuraa, tai mahdollisesti ei lainkaan eksistoi.

Sivuilla 207-208 Dawkins pääsee pitkästä aikaa taas kunnon blasfemian makuun, & listaa kristinuskon järjettömiä, hänelle a priori mahdottomia asioita - tietysti perinteisen lystikkäästi alleviivaavalla tyylillä, jota ei olekaan nähty kuin miljoona kertaa sitten näiden dogmien synnyn. Minulle on aina yhtä hämmentävää törmätä tällaiseen retoriikkaan, että samalla kun kyynelsilmin hehkutetaan tähtisumujen ihanuutta & itkeskellään liikutuksesta sormet karikkeessa luonnonlakien ihmeellisyyttä, sitä samaa ihmettä uskonnoissa ei tajuta. Mitäh? Miksei?

Dawkins on kuulemma tutkinut myös uskonnollisen- & (seksuaalisen) rakastumiskokemuksen yhtäläisyyksiä 1993 (216). Se voisikin olla aidosti kiinnostavaa luettavaa. Lieneekö ote tuolloin ollut jo yhtä avoimen reduktionistinen kuin tässä? Senhän ei tarvitsisi olla; monet elleivät kaikki uskonnot käyttävät avoimesti erotisoivia ilmaisuja kiihkeästä jumalanetsinnästä & jumalallisista hurmostiloista.

The fact that 'homeopathic magic' is so widespread suggests that the nonsense infects vulnerable brains is not entirely random, arbitrary nonsense.


Helpottavaa kuulla! Se, että kirjoittaja pelaa sanoja kuin flipperiä, yhtäläisellä ardenssilla & samalla suljetun laatikon innostuksella, lienee osa amerikkalaista esitystapaa, joten ei nyt puututa näihin tyyliseikkoihin liikaa.

Tässä luvussa tulee myös ensimmäisen kerran vaikutelma, että kirjoittaja jyrää lukijaa ikään kuin puhtaalla massalla: puhuessaan itse puheesta kulttuuristen meemien rakentumisen välineenä hän joko ei tahdo myöntää tai ei tule ajatelleeksi, että tämäntyyppisessä ideologisessa kirjassa kyse on pitkälti suggestiosta. Ei älystä, vaan retorisesta, lähes hypnoottisesti kerryttävästä mielen & kielen rytmiikan
käytöstä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä Dawkins tällaisesta ajatuksesta on: onko ihmisiä oikeus uudelleenohjelmoida ad majorem gloriam dei ateismiin, vai millä tavoin tämä uusi tiedostava ihmissuku luodaan? Kuka sen luo, & miten? Yksilötkö itse? Please. Ja jo kirjan olemassaolo & muoto lienee jonkinmoinen todiste päinvastaisesta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

Vielä jaksaa.

CHAPTER 6: THE ROOTS OF MORALITY - WHY ARE WE GOOD?

Luku alkaa niin sanoakseni ateismin juoksuhaudoista. Oma suhteellinen lintukoto nykyelämässä, elämä enemmän tai vähemmän samoin ajattelevien ihmisten keskuudessa, saa ehkä vähän unohtamaan kuinka tärkeä osa oman retoriikan julistuksellisuutta on sen jatkuvasti vastaanottama kiihkeä negatiivinen palaute.

Satan worshiping scum... Please die and go to hell... I hope you get a painful disease like rectal cancer and die a slow painful death, so you can meet your God, Satan (243)


& so on: Dawkins esittää parhaita paloja vastaanottamastaan lukijapalautteesta, joka on kyllä omiaan nostamaan hymyn huulille. Kiitos tästä kevennyksestä, energia alkaakin näin puoliväliin yhteen soittoon lukemisen jälkeen kaivata täydennystä.

Tätä seuraa pitkänlainen esitys geenien itsekkyydestä: ei mitään uutta.

Tätä seuraa toinen pitkänlainen & vähintään yhtä kuluneiden moraalisten pähkinöiden esittely. Onko oikein tappaa 1 jotta &c. &c. En oikein ymmärrä, mitä Dawkins tässä nyt yrittää sanoa, vai todellako vain sitä että moraali voi funktioida konstitutionaalisen uskonnon ulkopuolella:

we do not need God to be good - or evil. (258)


Aika köyhäksi menee. Mutta nyt tulee hyvä:

IF THERE IS NO GOD, WHY BE GOOD?


Heh, Dawkins aloittaa paheksumalla moraalisesti niitä, jotka tarvitsevat Jumalaa ollakseen hyviä. Varmasti hyvä lähestymistapa - jos nimittäin tahdotaan unohtaa juuri se kasvatuksen & menneisyyden vaikutus, jota hän on painottanut. Entä ihmiset joilla on vaikeita traumoja? Entä ihmiset joita oikeasti kiinnostaa mikä on oikein? Jotka syystä tai toisesta joutuvat kyseenalaistamaan kulttuurin normit? Tai, sanotaanko, jokainen ihminen jokapäiväisessä elämässään, väistämättä miettien ihmissuhteissaan, yhteiskuntasuhteissaan & suhteessaan omaan itseensä mikä on oikein, mikä väärin? Dawkinsin astraalisesti mukana leijuvasta intuitiivisesta hatustako ne vastaukset vedetään?

Karamazovin veljekset mainittu (259). Tästä saisi pisteen jos kohta ei olisi niin tuhannesti lainattu klisee (Ivan Karamazovin näkemys ihmisen jumalasuhteesta).

...Tämä oli pieni pettymys. Pyöriteltyään perinteiset jorinat Kantista & kategorisesta imperatiivista Dawkins ei ole esittänyt ateistisesta moraalista muuta kuin että sellainen väitetysti on mahdollista, koska suuri teistifilosofi Kant on niin formuloinut. Miksi, miten, mille pohjalle - nämä eivät ole hänelle mielekkäitä kysymyksiä. Noh, jos tarkoituksena on vain esittää että ilman teologiaakin voi olla moraalifilosofiaa, niin kelvatkoon.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Luetaanpa Dawkins: The God Delusion

Post by Nefastos »

CHAPTER 7: THE 'GOOD' BOOK AND THE CHANGING MORAL ZEITGEIST

Olemme sivulla 269, Nooa tuo eläinparinsa Jumalan ohjeiden mukaan valmistettuun arkkiin, kuten babylonialainen Uta-Napishtim ennen häntä. Dawkins kysyy aiheellisesti onko tolkkua siinä, että Raamattua luetaan milloin kirjaimellisesti, milloin allegorisesti. Ei moittimista tähän kritiikkiin.

Jatkoluku näyttää rakentavan kysymyksenasettelunsa tältä pohjalta (keskiössä tietysti esim. seksuaalivähemmistökysymys). Nyökyttelen lukua läpi. Kritiikki on lähinnä VT:n vanhoillisen lukutavan kritiikkiä, harva kai näistä on eri mieltä paikallisilla leveysasteilla.

Well, there's no denyin that, from a moral point of view, Jesus is a huge improvement over the cruel ogre of the Old Testament. (283)


Jep. Mutta sitten mennään esoteristin näkökulmasta aika köyhään UT:n kirjaimellisen - tai pikemminkin ortodoksisesti oikeaoppisen teologisen - tulkinnan kritiikkiin.

THE MORAL ZEITGEIST


Uusi mahdollisuus antaa vastaus edellisissä luvuissa painostamaan jääneisiin kysymyksiin moraalista, tämä on hyvä. Dawkinsilla se on copy-paste ateistiselta verkkosivulta, jossa listataan 10 maalaisjärjen ehdotusta moraaliseen toimintaan. Lähestymistapa ei ole hullumpi, mutta juurettomana se on valitettavan helppo kaataa. Jos millään ei ole minkäänlaista totuusarvoa sinänsä koskien metafyysistä etiikkaa, ylempänä esittämäni kysymys jää voimaan: entä poikkeusihmiset - jollainen itse asiassa jokainen joka hetki on, kun vain hetkeksikään alkaa kyseenalaistamaan totuttua normia? Dawkinsin (& yleensäkin postmodernin humanismin) jännittävä paradoksia on siinä, että liputtaessaan älyä se itse asiassa pohjaa kaiken konsensukselle, joka ei ole älyllinen. Äly nielee & tuhoaa itsensä heti, kun se hetkeksi räpäyttää silmänsä auki & katsoo muutakin kuin sosiologista konstruktiota. Onneksi (?) kyseinen eksoterian muuri on korkea & leveä.

Luvun loppupuolella pohditaan vielä Hitlerin & Stalinin ateismia/uskonnollisuutta. Ja toki Dawkins saa Hitleristäkin käännettyä esiin uskovaisen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked