Nefastos wrote:
Mekanismiin liittyy yleensä determinismi: luonnonlait ja alkutila määräävät muutokset yksikäsitteisesti eivätkä jätä vaihtoehtoja tulevalle kehitykselle.
Näin minäkin olen asian käsittänyt, mutta tästä palaa mieleen fra Wyrmfangin oikaisu determinismi-termin käyttöön tässä merkityksessä eräästä AT:n kokouksesta. Jos oikein muistan, nykyisellään tarkasti filosofisena terminä käytettynä asia ei ollut aivan näin yksinkertainen?
Ei todellakaan ole. Kuvattu näkemys on
predeterminismiä, ennaltamääräytymistä, jolla on uskonnolliset ja filosofiset versionsa, filosofiassa tunnetuimmin Spinozalla. Determinismi tarkoittaa vain sitä, että asioita voidaan tarkastella
myös kausaalisen syyn ja seurauksen kautta. Olisihan täysin järjetöntä ainakin havaittavassa makromaailmassamme, jos jollain tapahtumalla maailmassa ei olisi syytä. Aiempi kausaalinen syy ei kuitenkaan tarkoita, ettei esim. ihmisen valinta voi olla aidosti vapaa tekohetkellä. Kun se on kerran tehty, se tietenkin näyttäytyy jälkeen päin vain yhtenä osana syiden ja seurausten ketjuja (ja tässä täytyy vielä erotella kausaaliset syyt, eli esim. aivotilat, sekä järkisyyt).
Determinismi ei ole siis ristiriidassa vapauden kanssa. Pikemminkin täydellinen indeterminismi (joka kvanttitasolla kai nykynäkemyksen mukaan vallitsee, mitä tämä sitten täsmälleen ottaen filosofisesti tarkoittaakin) olisi pelkkää mielivaltaisuutta.
Nefastos wrote:
Kumpikin materialismin muoto [vanha newtonilainen & uusi suhteellisuusteorian jälkeinen] voidaan hyvin tiivistää iskulauseisiin "On vain atomeita tyhjiössä." ja "Kokonaisuus on osiensa summa."
Rankka esitys, jota uudemman tieteen edustajat eivät varmastikaan välttämättä noin vain myönnä oikeaksi?
Ongelmallinen tässä on ainakin arvottava sana "vain", jolla pyritään implisiittisesti argumentoimaan, että reduktionisti jotenkin väheksyy päällystason ilmiöitä, kuten nyt varmaan ennen kaikkea halutaan hakea, moraalisuutta. Koettu todellisuushan on joka tapauksessa sellainen kuin on, ja jos tämä redusoituu ontologisesti johonkin muuhun, tästä ei kai voida vetää ainakaan suoraan mitään käytännöllisen tason johtopäätöksiä. Toki jotkut (lähinnä ns. teininihilistit) todella asettavat sanansa ihan itse tuohon tapaan.
Nefastos wrote:
Esitetty näkemys on, että vanha materialismi on käytännössä vain asetettu nykytieteen uudempiin saavutuksiin, eikä mikään ole suorastaan muuttunut. Tästähän meillä on ollut aiemmissa foorumin keskusteluissa erimielisyyttä. Nagel näyttäisi tämän perusteella kallistuvan itse edustamalleni kannalle, vieläpä minua jyrkemmin.
Tässä et voi mielestäni monellakaan tapaa ottaa Nagelia tueksesi, jos niihin keskusteluihin viitataan, missä foorumilla on ollut substantiaalisia erimielisyyksiä. Nagelhan vastustaa populaaria materialismia, joka katsoo tieteen pohjalta ainoan rationaalisen maailmankuvan olevan sellainen, jossa ei ole viime kädessä mitään ei-fysikaalista. Näkemys jota kai kukaan foorumilla ei ole kannattanut.
Nagel (kuten kukaan mukaan nykyfilosofi kristillisiä dualisteja lukuunottamatta) tuskin myöskään kieltää supervenienssiä, eli näkemystä, jonka mukaan persoonallinen yksilöllinen tietoisuus on aina riippuvainen materiaalisesta perustasta. Tämä kirjan teemana oleva kysymys luonnon ei-materiaalisesta teleologisesta puolesta on täysin toinen juttu.
Parempi varmaan keskittyä nimenomaisesti kirjaan & siinä suoraan viitattuihin asioihin, ettei jouduta kaikki tekemään ensin omaa tiivistelmäämme, mitä kirjassa itse asiassa ylipäätään sanotaan?