The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Keskustelu jaettu erilleen osto/myynti -osiosta.

Nagahel wrote:Pidän erittäin positiivisena ilmiönä sitä, ettei siitoinlainen ufokkultismi ole kelvannut kenellekään foorumin lukijoista.

Ihan hyvä pointti. Tosin kirjan nimi on sikäli harhaanjohtava, että varsin pieni osa tuosta on ufoilua ja paljon isompi osa on ripattu antroposofisista yms. lähteistä. Se mikä Siitoimella selvästi oli/on annettavaa satanismille, on hänen henkilökohtainen ja rehdisti maanläheinen otteensa, jossa on jotain, no, perusnoitamaista. Kirjojen ajatustaso on kehno oikeastaan aina, moraalinen taso varsin usein, mutta toisaalta sitten näkyy, että asioihin on suhtauduttu antaumuksellisesti ja tekemisen periaatteella. Tämä suoraan ihmissydämille puhuminen on yksi näitä kahta Pekkaamme (Siitoin & Ervast) yhdistävistä tekijöistä.

Mutta tosiaan, jos kyseessä olisi erinomainen teos, ostaisin tämän itse.

Nefastos wrote:Tämä suoraan ihmissydämille puhuminen on yksi näitä kahta Pekkaamme (Siitoin & Ervast) yhdistävistä tekijöistä.

Varsin totta, sen perusteella mitä Siitoimen (ja Ervastin) teoksista ja elämästä tiedän. Kyseiset Pekathan ovatkin todellisuudessa kaksoisveljeksiä, tai vähintäänkin pohjimmiltaan saman henkisen olemuksen peräkkäisiä inkarnaatioita. Pekka Ervast oli niin aito ja suuri pyhimys, että hänen arkhimedeen vipunsa vuoksi Suomi, Saatana, Kristus ja Maailma suorastaan vaati Pekka Siitoimen kaltaisen henkilön ilmenemistä, jotta universumin tasapaino ei järkkyisi liian holtittomasti.

Nefastos wrote:Tosin kirjan nimi on sikäli harhaanjohtava, että varsin pieni osa tuosta on ufoilua ja paljon isompi osa on ripattu antroposofisista yms. lähteistä. Se mikä Siitoimella selvästi oli/on annettavaa satanismille, on hänen henkilökohtainen ja rehdisti maanläheinen otteensa, jossa on jotain, no, perusnoitamaista. Kirjojen ajatustaso on kehno oikeastaan aina, moraalinen taso varsin usein, mutta toisaalta sitten näkyy, että asioihin on suhtauduttu antaumuksellisesti ja tekemisen periaatteella. Tämä suoraan ihmissydämille puhuminen on yksi näitä kahta Pekkaamme (Siitoin & Ervast) yhdistävistä tekijöistä.

Nyt osuit mielestäni naulan kantaan. Olen lueskellut uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran verkkomateriaalia, jonka itse näkisin pyrkivän suurella antumuksella ja tarkkuudella imitoimaan Pekan ilmaisua. Ja vaikka tyylin hallinta on kerrassaan ihailtavaa, jokin, kaikein olennaisin, jää puuttumaan. Ja se olennainen on mielestäni määritelty täydelleen tuossa fra Nefastoksen sitaatissa.

Tuollainen suorastaan maaginen maanläheisyys on harvoin hienostunutta, mutta se on aina voimakasta ja omaperäistä.

Muistelenpa, että juuri omat kommenttisi Siitoimesta avasivat aikanaan silmiäni näkemään tämän asian selkeästi.

Kun Ervastilta kysyttiin mustan magian opiskelijoista, hän muuten painotti tätä samaa asiaa viittaamalla sananlaskuun - "Työ tekijäänsä neuvoo." Kyseisessä kirjoituksessa oli kyse alaspäisen tien rakenteista, mutta sama pätee noituuteen yleensäkin. Eli että kyseessä on tekemisen kautta oppiminen, antaumus sydämen kautta eikä minkään valmiin linjan. Kyseessä on siten VKT:n materia-aspekti (voiman tie; shaktismi) siinä missä Vasemman Käden Tie -kirjoituksessa on kuvattu sen toinen pooli, joka painottaa älyä ja hengen kapinaa.

Tämän asian yhteyksistä thelemiittien mottoon (Tee mitä tahdot on oleva ainoa laki) ja siihen, milloin "Tahto=Antaumus" muuttuu "Tahto=Pakottamiseksi" saisi aikaiseksi hyvin tarpeellisen kirjan. Etenkin länsimainen mieli hyppää niin äärettömän helposti tuon aavistuksenomaisen rajan yli, mikä tulee merkitsemään jonkinasteista lankeemusta.

On sääli, että "Musta Magia 1" nousee yleensä aina esiin Siitoimen satanismista puhuttaessa. Hänen paljon sympaattisempi teoksensa "Mustan magian salaisuudet" on vielä paljon lähempänä perinteistä grimoirea, johon sieltä täältä on haalittu & omin lisäyksin täydennetty ohjeita työskentelyyn. Avasin sen tähän satunnaisesta kohdasta, mikä lainattakoon tässä:

Ray Isaksson (= Pekka Siitoin) wrote:"Jälleen kerran on todettava se, etteivät ulkonaiset puitteet sanele rituaalin tehokkuutta, vaan noidan oma sisäinen panos yhdessä henkisen voiman ja uskon kanssa. [Tätä seuraa hyvin alkeellinen kaaviokuva viitan, sauvan (?) ja pahvisen kartiohatun valmistukseen.] Läheinen kanssakäyminen luonnonvoimien kanssa, ei edellytä loisteliaisuutta, vaan noituus toimii samalla tavoin, suoritettiimpa rituaalit matalassa majassa, tai loisteliaassa palatsissa. Ylenmääräinen loisto voi jopa olla haitallista, koska pääasiat tällöin helposti saattavat unohtua. Onnistuminen siis edellyttää voimakasta keskittymistä ja rituaalissa mukanaoloa koko olemuksellaan."

Pisteet Pekalle.

Pekka Siitoimen 1970-luvun kirjatuotantoa paljon aikoinaan lukeneena voisin rehellisesti todeta, että eipä enää paljon sekopäisempää okkultismiin liittyvää tekstiä voisi kokonaisuutena ajatellen varmaan mistään löytyä. Rauha ja kunnia silti Pekan muistolle, koska olihan hän kuitenkin toisaalta aikamoinen pioneeri satanismin alalla tässä maassa, jos ne hänen intomieliset natsijutut jätetään omaan arvoonsa. Pekka oli Suomen kuuluisimman selvänäkijän Aino Kassisen oppilas, mutta alkoi myöhemmin vetää aikalailla omaa linjaansa erillään opettajastaan, kääntyen yhä enemmän mm. satanismin suuntaan.

Nefastos wrote:Etenkin Lucifer-looshin ensimmäisinä vuosina minulla oli tapana katsoa, kuinka kauan ehditään puhua muista asioista, ennen kuin kukaan mainitsee Pekka Siitoimen. Hänen älyttömät, hirtehiset juttunsa jäivät selvästi niin tiukasti suomalaiseen satanismikeskusteluun, että turha on niitä yrittää siitä irrottaa. Anekdootit ovat vain liian herkullisia ollakseen palaamatta jollekulle mieleen viimeistään kokoontumisten jatkoilla.

Ja onhan hänellä tosiaan joitakin ihan asiallisiakin juttuja kirjoissaan.

Itselläni ei ole koskaan ollut mitään mieltymystä Pekka Siitoimeen. Olen nimen tiennyt ja sen verran juttuihin törmännyt, että olen luokitellut kiinnostavuudessaan samaan luokkaan kuin Juhan Af Grann, Rauni- Leena Luukanen-Kilde jne. Nyt, kun olen hieman enemmän kuullut ja törmännyt juttuihin Pekasta niin ihmettelen edelleen miksi, oi miksi ihmiset jaksavat pistää aikaansa Siitoimeen tavalla tai toisella.

Kiinnostukseni Pekka Siitoimen kirjallisuuden tutkimiseen alkoi aikoinaan erään toisen henkilön mainittua hänet omassa kirjassaan. Pekan alkuperäinen opettaja, selvänäkijä Aino Kassinen nimittäin mainitsi hänet varsin positiiviseen sävyyn (kasvokuvan kera) elämänkertakirjassaan, jonka nimi on: Aino Kassinen kertoo. Kyseistä Kassisen kirjaa voin muuten lämpimästi suositella luettavaksi kenelle tahansa täysi-ikäiselle ja täysijärkiselle ihmiselle. Aino Kassinen oli perhetuttumme, ja varsinkin selvänäkijä-äitini, mutta myös shamanisti-isäni, olivat hänen kanssaan toisinaan tekemisissä. Ensimmäiseksi ostin Pekka Siitoimen perustaman henkisen puljun tuottaman Mustan Raamatun käännöksen erään pienen oudon kirjakaupan "tiskin alta". Se oli erittäin huonolla painolaadulla tehty mustakantinen pienehkö opus, mutta herätti silti mielenkiintoa tutkia Pekkamaisia kirjoja enemmänkin. Hänellä oli kirjoissaan hienoja oivalluksia monesta okkulttisesta asiasta, mutta aina joutui kuitenkin käyttämään tietynlaista "törkyfiltteriä" niitä lukiessaan. Pekan kirjoja löytyy omasta kirjahyllystäni edelleen ja mielestäni mukavimmat ovat ne hänen kirjoittamansa mustaa magiaa käsittelevät kirjat.

Mysticus wrote:Aino Kassinen nimittäin mainitsi hänet varsin positiiviseen sävyyn (kasvokuvan kera) elämänkertakirjassaan, jonka nimi on Aino Kassinen kertoo.

Silti Aino Kassisen tunnetuista oppilaista selvästi suurempana pidän Vesa-Matti Loiria. Siitoimessa kiehtoo luonnonlapsuus, periksiantamattomuus ja silkka erikoisuus. Kuitenkin lähes kaikki tohina mitä Pekka Siitoimen ympärillä on hänen kuolemansa jälkeen ollut, tapahtuu kieli syvällä poskessa. Kyse on ymmärtääkseni jonkinlaisesta dadaistisesta uudelleentulkinnasta, vaikka kai siihen muutakin liittyy.

Elämänsä aikana miehen uhosta tuhoon johtanut elämänkaari oli varmasti sitä traagisempi mitä lähempää sitä joutui seuraamaan. Ja tämä on sitten se Siitoimen vakava puoli. Siitoin ja Crowley ovat itse asiassa sikäli samantyylisiä opettajia, että molempien elämätaival on reunustettu ihmisraunioilla. Tämä välitön vaikutus ei toki tule sillä tavalla esiin kun jäljellä ovat enää kirjat ja kohu.

Olen sitä mieltä että siitoinlaisuuden perinnöksi paras vaihtoehto on tämä nykyinen naurun perinne, enkä itse halua osallisuuttaa hänen vakavaan perintöönsä. Ajattelin että tämä on nyt hyvä kirjoittaa omasta puolesta foorumillekin, ettei vain syntyisi sitä käsitystä että näkisin Siitoimessa oikeasti minkäänlaista henkistä esikuvaa.

Vesa-Matti Loirin osuus Aino Kassisen oppilaana on tunnetusti jäänyt julkisuudessa paljon pliisummaksi kuin Pekka Siitoimen, enkä ole kuullut/lukenut Loirin avoimesti kertovan missään tästä oppilas ajastaan, enkä siitä mitä se on mahdollisesti hänen myöhemmässä elämässään varsinaisesti vaikuttanut. Loirilla on kyllä varmasti jossain takataskussaan syvällinen henkinen vakaumus, koska se kuultaa läpi hänen omasta taiteellisesta tuotannostaan. Ehkäpä hän on tarkoituksella varonut sanojaan julkisuuden henkilönä. Kerran Loiri muuten kertoili autoni kyydissä ollessaan, kuinka harmillista suuri julkisuus voi toisinaan olla. Vesku ei voi esim. mennä naisseurassa kahdestaan ravintolaan, koska hetikohta on joku tarjoilija soittamassa juorulehteen rahapalkkion toivossa vinkkipuhelua.