Caton opetuksia (kommentaari)

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Kavi wrote: Fri Jun 18, 2021 8:11 pmLuin rakkaudesta, maallisesta sellaisesta, että parisuhteenkin ylläpitäminen pelkällä rakastamisella ja rakkaudella ei riitä - tarvittaisiin myös luottamusta, kunnioitusta ja jotakin kolmatta, jota en nyt muista enää. Toisin sanoen rakkaus on oltava suhteessa, jonkin varassa. [...] Miten lisätä luottamusta ja kunnioitusta ellei rakastamalla?

Parisuhde tai pienemmässä määrin muukin kaksisuuntainen, tasaveroisuuteen tavalla tai toisella pyrkivä suhde on sellainen, että siltaa on aina ehdottomasti rakennettava molempien suunnista. Yksi ihminen ei voi, millään rakkauden kasvun määrällä, kohdata yksin toista ihmistä.

Yhdellä ihmisellä on melkoinen haaste olla rakkaudellinen ja kohtaava jo yksinkäänkin, suhdessa omaan toiseuteensa. Kun ihmisiä on kaksi (parisuhde), kasvun mahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti, mutta samalla kasvavat eksponentiaalisesti myös haasteet, koska kumman tahansa yksin tekemä virheliike tulee molempia estäväksi ongelmaksi. Yleensä se myös eskaloituu, eli aiheuttaa ei-optimaalisen reaktion toisesta, ja niin edelleen.

Näin kasvu käytännössä vaatii myös niin hurjan määrän aitoa nöyryyttä ja kohtaavuutta, että kateuden este tulee kohdatuksi aika pian. Siitä voi siten muodostua portinvartija sille, tuleeko ihmissuhteesta aidosti intiimi, vai kääntykö kohtaaminen sittenkin valtapelilliseksi. Toki tämä on jo melkein tautologista, koska kateus nyt on lähtökohtaisestikin maailmaan valtapelillisesti suhtautuvaa. Kuvitellaan maailma resursseina joista täytyisi taistella. Myös tuo noita-kateiden idea liittyy paljolti (ei kokonaan eikä enää tietyn asteen jälkeen) onnen vakioisuusperiaatteen uskoon.

Ehtisikö vielä pari kohtaa Catoa tänään...

2,6
Quod nimium est, fugito, parvo gaudere memento: / tuta mage est puppis, modico quae flumine fertur.

Liiallisuutta vältä, muista iloita pienestä: laiva kulkee turvallisemmin, kun virta on hiljainen.


Okkultisti saattaa tuntea turhautumista elämänsä liian pienistä voitoista. Työskentely pienten asioiden parissa, niiden tekeminen mahdollisimman hyvin (mikä ei tarkoita pedanttista suoritusta), on kuitenkin käytännössä aina harjoitusta suurempiin asioihin. Mikäli oma pieni työ (Työ) tehdään hyvin, ajastaan tilalle tulee suurempia mahdollisuuksia. Mutta jos pieni asia jätetään huomiotta muka omalle arvolle sopimattomana, ei riittävän palkitsevana tai liian eksoteerisena, suurempaa tai esoteerisempaa työtä (talenttia) joko ei tule, tai jos se tulee, sen kanssa harvoin selviydytään. Ihminen joka on ponnistellut parhaansa mukaan missä tahansa töissä on iloinen niistä hetkistä, jolloin "virta on hiljainen".
2,7
Quod pudeat, socios prudens celare memento, / ne plures culpent id, quod tibi displicet uni.

Jos jokin hävettää, ole viisas ja salaa se tutuiltasi, etteivät pahastuisi monet siitä, mikä kiusaa yksin sinua.

Häpeä liittyy usein varsin epäolennaisiin sosiologisiin reaktiivisuuksiin. Avasin taannoisen Häpeä-artikkelini mielestäni hyvin olennaisella lainauksella Dhammapadasta: "Ne, jotka häpeävät sitä, mikä ei ole häpeällistä, eivätkä häpeä sitä, mikä on häpeällistä, joutuvat kärsimyksen tilaan, sillä he ottavat omikseen vääriä näkökantoja." Yleensähän uskonnolliset teokset, etenkin juutalais-kristilliset, opettavat häpeämään koko lailla kaikkea. Juutalaisuuteen kristinuskon pohjana kuuluu erittäin olennaisena häpeän ja neuroosien haltuunottoyritys rituaalilla, ei niiden filosofis-itsereflektiivisellä kohtaamisella. Dhammapadan ohje sitoo kauniisti yhteen käsien tiet: on olemassa asioita joita tuleekin hävetä (toisin kuin monet VKT-fanaatikot kuvittelevat), ne vain ovat harvoin niitä asioita, joita sosiologiset tai uskonnolliset normit uskottelevat (toisin kuin OKT yleensä automaattisesti kokee).

Caton ohje on siten ensimmäinen ja ehkä yllättävän tärkeäkin askel oman häpeän (ylpeys-häpeän...) käsittelyssä: että vaikka meissä heräisikin häpeän tunne, sitä ei tule objektivoida, ilmaista, kuvitella normaaliksi. Ehkä häpeämme onkin usein itsessään turha ja jopa negatiivinen asia? Syntyykö häpeä siitä, että jotain aivan todella on tehty muita vahingoittavalla tavalla, vai syntyykö se vain jonkin hyödyttömän normatiikan rikkomisesta? Tätä on hyvä mietiskellä itsenäisesti.

Asiaan liittyy sekin hyvin kiehtova – vaikka samalla itsestäänselvä – jatko, että jos oman häpeänsä on pohtinut valmiiksi tällaisella neutraalilla tavalla (eli se ei enää ole reaktiivista) ja sen ilmaisee Caton ohjeen vastaisesti muille, se lakkaa olemasta häpeää. Ollaan kuljettu tantrinen kehä, josta piirtyy esiin häpeästä pois johtava portti. Ja häpeän ohella poistuu iso osa turhaa ankaruutta ja muidenkin tarpeetonta tuomitsemista.
2,7a
Quod nocet, interdum, si prodest, ferre memento; dulcis enim labor est, cum fructu ferre laborem.

Kestä se, mikä välillä on hankalaa, jos se on hyödyksi. Suloista näet on nähdä vaivan kantavan hedelmää.

Okkultismin oppilaalle tärkeä erityisesti vaiheissa, joissa korostetaan virtaavuutta ja lempeyttä. Ihminen voi aina taivuttaa itseään kohtuudella, mihinkään haavoittavaan fakirismiin sortumatta. On yhtä vahingollista pyrkiä aina menemään oman temperamenttinsa mukaan kuin kasata itselleen esteitä liiallisesta harjoituksellisesta ankaruudesta (joka usein on lisäksi jonkinlaista onnistumisen kammoa, traumaattista suhdetta paljon puhuttuun ylpeys-häpeään ja joskus myös hiljattain keskusteltuun kateuteen).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

2,8
Nolo putes pravos homines peccata lucrari; / temporibus peccata latent et tempore parent.

Älä luule, että rötöstelijät rikastuvat rikoksillaan: aikansa petokset piileksivät, aikanaan kukin paljastuu.

Tälle ohjeelle on oikeastaan vain esoteerinen lukutapa, joka on kirjaimellinen. Toisaalta kääntäjä huomauttaa kirjaimellisen käännöksen olevan hieman toisenmuotoisen: "En tahdo sinun ajattelevan katalien ihmisten hyötyvän rikoksista" jne. Siten, humoristista kyllä, eksoteerisesta lukutavasta tulee syvällisempi kuin esoteerisesta, joka nojaa yksinkertaisesti karmaan. Eksoteerisessa luvussa taas palataan siihen psykologiseen haittaan jota kyynistyminen tekee ihmiselle, vaikka pelko olisi oikeutettukin.

2,9
Corporis exigui vires contemnere noli: / consilio pollet, cui vim natura negavit.

Ruumiinvoimiltaan heikkoja älä halveksi, neuvokkuutta riittää sillä, jolle luonto ei ole antanut voimaa.

Esoteerisessa tulkinnassa "ruumiinvoima" tulee merkitsemään maagista voimaa, mutta idea pysyy samana.
2,10
Cui scieris non esse parem te, tempore cede: / victorem a victo superari saepe videmus.

Anna ajoissa periksi sille, joka ei ole vertaisesi: usein käy, että voitettu voittaakin voittajan.

Otin aiemmin kantaa siihen, kuinka "nokkela mies" (kuten Odysseus) oli antiikissa yllättävän pidettykin heerostyyppi. Ihmiset tuntuvat usein intuitiivisesti ajattelevan, että kun mennään ajassa taaksepäin, kaikki muuttuu suoraviivaisemmaksi. Yksipuinen, lineaarinen vääntäminen samoilla kiskoilla tiettyyn suuntaan on kuitenkin pikemminkin moderni pahe. (Asia käy ymmärrettävämmäksi ehkä ajateltuna seuraavasti: mietitään, kuinka neuvokkaita ihmisten itsensä täytyi olla aikana, jolloin koneet eivät tehneet asioita puolestamme.)

Tämä ohje on jälleen tantrista laatua, ja tulee lähelle laotselaista ajatusta siitä, kuinka "heikko voittaa vahvan, pehmeä kovan". Kun vastustukselle annetaan periksi oikealla ajalla, voidaan asioihin saavuttaa lähes salaperäinen yliote. Vertauksena tulee mieleen myös elinvoimainen puunoksa, joka taivutettuna antaa periksi, mutta palaa välittömästi asentoonsa, kun mekaaninen vastavoima hellittää. Ellei puu toimisi näin, sen oksat rikkoutuisivat rigiditeettiinsä jatkuvasti, ja tällä tavoin voi helposti tapahtua liian jääräpäiselle ihmiselle.

2,11
Adversum notum noli contendere verbis: his rebus minimis interdum maxima crescunt.

Älä käy kumppanin kanssa kiistaan: välillä pienestä riidasta kasvaa valtava.

Roomalaisia esitetään mieluusti jotenkin ankarina ja aina voimankäyttöön valmiina, mutta yksi syy roomalaisen imperiumin kukoistukseen oli siinä, että roomalainen luonne on pikemminkin diplomaattinen. Tässä nähdään ero paljaan Marsin (joka johtaa helposti sovinismiin, tai kääntöpuolellaan marttyrismiin eli nykykielellä uhriutumiseen) ja Jupiterin yhteydessä toimivan Marsin välillä. Molemmat ovat hellittämättömiä, mutta jälkimmäisen hellittämättömyys ottaa huomioon tilanteen vaatimukset ja käyttää ensisijaisesti pakottamattomia keinoja.

2,12
Quid deus intendat, noli perquirere sorte: / quid statuat de te, sine te deliberat ille.

Arvalla älä yritä selvittää jumalan aikomuksia: mitä jumala säätää sinun osallesi, sen hän päättää ilman sinua.

En lue tätä niinkään ennustelun kuin kohtaloarvailujen kritiikkinä. Ihminen voi hyvin helposti joko yli- tai aliarvioida oman merkityksensä, jos hän alkaa pohtia "jumalan aikomuksia" omalle varalleen. Tällöin se energia jonka tulisi kohdistua asioiden tekemiseen valuu joko fantasiaan tai pessimismiin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

2,13
Invidiam nimio cultu vitare memento; / quae si non laedit, tamen hanc sufferre molestum.

Kateutta älä herätä pukeutumalla liian hienosti, vaikkei se loukkaa niin sitä kuitenkin on raskasta kestää.

Esoteerisessa kontekstissa prameilun välttäminen liittyy vähän toisenlaiseen pukineeseen, astraaliseen. Vaikka erilaisuus ja yksilöllisyys ovat erinomaisia asioita (ja erityisen tärkeää vasemman käden tien painotuksessa), liika on liikaa: yksinomaan itselähtöisesti ilmaisunsa kehittävä ihminen voi todellakin olla lopulta liian "raskas kestää" ympäristölleen. Etenkin kun se mikä itsestämme on vain hienoa esteettistä itseilmaisua voi olla toisen temperamentin kanssakeskustelijoille varsin hermoillekäyvää.
2,14
Forti animo esto libens, cum sis damnatus inique: / nemo diu gaudet, qui iudice vincit iniquo.

Pidä mielesi reippaana ja vahvana jos olet tuomittu väärin: ei iloitse kauan kukaan, joka väärän tuomarin avulla voittaa.

Vrt. Hiljaisuuden ääni: "Älä napise Karmaa älä luonnon muuttumattomia lakeja vastaan. Taistele ainoastaan persoonallista, ohimenevää, haihtuvaa ja katoavaista vastaan. Auta luontoa ja työskentele sen kanssa ja luonto on pitävä sinua yhtenä luojanaan ja on totteleva." "Väärä tuomari" on Saatanan mustat kasvot, Diabolos.
2,15
Litis praeteritae noli maledicta referre: / post inimicitias iram meminisse malorum est.

Riidan jälkeen älä enää palaa sanottuihin solvauksiin: pahansuopuutta on muistella kiistaa riitelyn jälkeen.

Esoteristin elämässä tämä liittyy myös erittäin tarpeelliseksi käyvään kykyyn keskittyä meneillään olevan hetken positiivisiin asioihin. Jos elämän kolhima sielu alkaa pelätä noita kolhuja etukäteen (mikä on hyvin ymmärrettävää), hengen elämän kannalta olennaiset usko ja toivo korvautuvat ylpeys-häpeän ja epätoivon kardinaalisynneillä.
2,16
Nec te conlaudes nec te culpaveris ipse: / hoc faciunt stultu, quos gloria vexat inanis.

Itseäsi älä kehu äläkä soimaa: näin toimivat typerykset, joita joutava kunnia kiusaa.

Kuten todettua, ylpeys ja häpeä, tai liiallinen hellyys ja liiallinen ankaruus omaa persoonaa kohtaan, ovat yksi ja sama virhe vain hieman eri asennoissa. Ihmisen ei tule asettaa itseään erilaiseksi olennoksi kuin muut, niin että hänellä on niin sanotusti eksistentialistisesti eri standardit omalle ja muiden toiminnalle. Toki erilaisia odotusarvoja voi ja tulee olla riippuen siitä, millainen on itse kunkin faktinen toimintamahdollisuus. Tämä on kuitenkin neutraali asia ilman emootioita.
2,17
Utere quaesitis modice: cum sumptus abundat, / labitur exiguo, quod partum est tempore longo.

Käytä varojasi kohtuullisesti: kn kulut ovat suuret, äkkiä hupenee se, mikä hitaasti hankittiin.

Kun oma henkinen ja/tai maaginen kehitys näyttää ottavan edistysaskeleita, on yleistä tuhota tämän edistyksen syvempi hyöty ottamalla se käyttöön salaa tai avoimesti mahdollisimman itsekkäässä toiminnassa. Intialaisissa tarinoissa kohtaamme melko usein askeettihahmon, joka vuosikausia ankarasti ponnisteltuaan käyttää kaiken saavuttamansa maagisen voiman johonkin triviaaliin tai suorastaan negatiiviseen taikomiseen. Tällöin koko harjoituksen alkuperäiseksi syyksi paljastuu kipeä tarve käyttää valtaa, eikä siten ole ihme, että ponnistelu on Sisyfoksen työtä.
2,18
Insipiens estom, cum tempus postulat ipsum, / stultitiam simulare loco prudentia summa est.

Ole pölkkypää, jos tilanne sellaista vaatii, on suurta viisautta teeskennellä sopivalla hetkellä tyhmää.

Stultus, typerys, tuntuu olevan näiden ohjeiden useimmin käytetty sana.

Ohjeen merkitys on toivon mukaan hyvin ymmärrettävä vasemman tien esoteristille. Houkka, narri, trickster, iocator on arcanoja edeltävä arcana, 0, Laotsen "suuren naaraan (ts. Magna Materin) portti", olemisen aurinen muna, joka ensin synnytetään ja vasta sitten haudotaan valmiiksi. Se on hyvin suuri osa koko elämän ja olemassaolon salaisuutta, ehkä suurempi kuin onnen ja epäonnen, hyvän ja pahan, nautinnon ja kärsimyksen, viisauden ja tyhmyyden, puhtauden ja epäpuhtauden jo jaotettu mysteeri. Mutta jokainen joka ottaa asiakseen ilmaista tätä salaisuutta ehdoin tahdoin ottaa samalla käteensä sen kaksiteräisen miekan, joka ehdottomasti tulee leikkaamaan häntä itseään: olla tricksterinä muille on lähes mahdoton tehtävä, itsestäänselvistä syistä (= koko idea on kontrollin irrottaminen, joten yrittäessään saada muita irrottamaan kontrollia ihminen tuleekin käyttäneeksi kontrollia muita kohtaan). Siten siinä missä ohje eksoteerisella lukutavalla merkitsee hienovaraista manipulointia, se esoteerisella lukutavalla tulee mahdollistamaan oman itsen sisäistä synnytystyötä. Se jolle muutumme houkkioiksi on oma saturnaalinen mielemme, joka pyrkisi kaikessa nostamaan esiin egoa ja siten ylläpitämään ylpeyden & häpeän, heikon ponnistuksen ja siitä seuraavan lankeemuksen sykliä.
2,19
Luxuriam fugito, simul et virare memento / crimen avaritiae; nam sunt contraria famae.

Vältä tuhlailua, muista samalla myös karttaa kitsautta, sillä molemmat pilaavat maineen.


Solve et coagula. Ihminen joka aina säästää (energiaa, osallistumista, alttiiksi antautumista...) on anaalis-retentiivinen; mutta samoin ihminen joka aina jakaa holtittomasti jokaisen mielteensä on pidätyskyvytön. Balanssi liian jakamisen ja liian pidättämisen välillä on etsittävä niin, että jakamisen virtaus olisi mahdollisimman jatkava, virtaava, ei-vaativa, mutta ei-holtiton. Tämä on se kohta, jossa Aurinko-Kuun polariteetit otetaan haltuun Jupiterin tarkkaavaisella työskentelyllä. Harjoitus on siten aspektillisesti Valkea, vaikka se koskee kaikkien aspektien työskentelyä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

2,20
Noli tu quaedam referenti credere semper: / exigua est tribuenda fides, qui multa locuntur.

Älä aina usko selittelijöitä, vähän voi luottaa paljon puhuviin.

Okkultismissa, ykseyden filosofiassa, on se kiehtova piirre, että mikä tahansa väite on totta joltain puoleltaan. Niinpä mitä pitemmälle esoteerinen prosessi etenee, sitä enemmän ihminen joutuu turvautumaan sydämeen enemmän kuin päähän, ja tekemään valintoja jotka ovat viime kädessä irrationaalisia. Se että jokin opinkappale tai menettelytapa on perusteltavissa ei vielä itsessään tarkoita, että se olisi viisas valita käytännölliseen elämään: on tarkkailtava kokonaisuutta eikä (vain) erillistekijöiden sisäisiä loogisuuksia.
2,21
Quae potus peccas, ignoscere tu tibi noli, / nam crimen nullum vini, sed culpa bibentis.

Älä vähättele humalassa tekemiäsi rikkeitä, juomassa ei ole lainkaan syy, vaan vika on juojan.

Esoteerisessa symbolismissa alkoholijuomilla viitataan sisäisen kemian prosessiin kundalinîn ja sen esiasteiden vaikutuksista. Kun tällainen sisäkemia toimii optimaalisesti, ihmisen täyttää sisäinen merkityksekkyyden tunne, tarmo, ja lopulta saman energian esiin jalostamat erityislaatuiset (parapsykologiset) kyvyt. Kun se puolestaan vääristyy, seuraavat depressio, mania, mielipuolisuus, ja maagisten kykyjen kääntöpuoli, mediumistinen astralismi. Vaikka mediumismissa on kyse siitä että jokin toinen olemus toimii ihmisen läpi, vastuu siitä jää joka tapauksessa sille jonka läpi toimitaan, täysin samalla logiikalla kuin itsensä humalaan juonut on vastuussa humalassa tekemistään teoista.

2,21a
Quod tacitum esse vis discere noli.

Mistä haluat vaiettavan, siitä älä puhu.

Esoteerisesti tämä ohje liittyy Naamion olennoissa esittämääni ohjeistukseen siitä, että pyrkiessään pois jostakin haitallisesta tavasta okkultistin ei tietyn selkeän tiedostamisen vaiheen jälkeen (!) tule enää ajatella asiaa. Jos hän ryhtyy pohtimaan ongelmaansa, hän kiinnittää siihen huomionsa, ja tuosta keskityksestä hän kutsuu jälleen samat pulmat esiin. Tällä ei ole mitään tekemistä eskapismin tai itsensä harhauttamisen (Christian Scientist -tyyliin tai muuten) kanssa, vaan kyseessä on mielen fokusoinnin harjoitus: se ei kiistä ongelmia, vaan päinvastoin operoi niitä tietoisesti menetelmällä, jossa fokus kokonaan poistetaan elättämästä negatiivista vaikutusta. Kuten media-aika hyvin tietää, kaikki huomio on esiinnostavaa huomiota.
2,22
Consilium arcanum tacito committe sodali / corporis auxilium medico committe fideli.

Salaiset suunnitelmat usko vaiteliaalle ystävälle, ruumiisi terveys usko luotettavalle lääkärille.

Tässä meillä on lähtökohtaisestikin esoteerisiin tulkintoihin kannustavaa terminologiaa (arcanum, sodalis). Esoteerisen tulkinnan ideana on, että aivan kuten emme tahdo kyvyttömän puoskarin pääsevän tekemään ruumiillisista ongelmistamme entistä pahempia, samoin meidän on pidettävä huolta sielullisesta terveydestämme, ja käytettävä ainoastaan päteviä henkistä konsultaatiota. Käytännössä ohje on siis sellaista New Age- tai "kaaosmaagista" ajattelua vastaan, jossa ihmiset käyttävät henkisiä menetelmiä ilman syvällistä ymmärrystä niiden toiminnasta. (New Age oli vahvasti esillä myös reilut 2000 vuotta sitten Rooman valtakunnassa: tuolloin "uusi" aikakausi oli Kalojen, aivan kuten se nyt on Vesimiehen. Aina henkisen atmosfäärin murtuessa ja muuntuessa syntyy valtavasti sirpaleista opetusta, joka lähtee helpoimman kautta ja pyrkii nopeisiin tuloksiin syvällisyyden ja kokonaisvaltaisuuden kustannuksella.)
2,23
Successus pravos noli tu ferre moleste: / indulget fortuna malis, ut laedere possit.

Vehkeilijöiden menestymistä älä ota raskaasti: kehnoille kohtalo hymyilee, että pääsisi lyömään.

Ks. 2,8. Toinen, ideallisesti kirkkaampi versio kuuluu: "Successus nolito indigni ferre moleste: / indulget Fortuna malis, ut vincere possit": "Älä ota raskaasti kelvottoman (ansaitsematonta) menestystä, Kohtalo suosii pahoja voidakseen voittaa heidät". Tämä "suosii pahoja voidakseen voittaa heidät" on hyvin mielenkiintoinen kohta, ja liittyy esoteerisessa lukutavassa syklien lomittumisiin. Kun ihminen on vakauttanut tahtonsa alaspäiseen toimintaan, hänet asetetaan toiseen järjestelmään, jossa sisäinen rytmitys (elämän karminen aallokko) toimii toisella periaatteella. Olen kirjoittanut tästä korkeampien prinsiippien vampirisoimisesta alempien eduksi Saturnuksen evankeliumissa; ks. Apocrypha Lucifera, alaviite 176.
2,24
Prospice qui veniant casus: hoc esse ferendos; / nam levius laedit quidquid praevidimus ante.

Ennakoi, mitä saattaa tulla ja joutua kestämään, sillä vähemmän vahingoittaa se, mihin varaudumme edeltä.

Monet okkulttisista ohjeista on suunnattu kehittämään luontevaa virtausta, intuitiota, virtaavuutta ja holistisuutta. Koska on kuitenkin sanomattakin selvää useimmille, että tällainen flow ei voi olla täydellinen kuin vasta varsin kehittyneelle ihmiselle, ei tätä intuition painotusta saa kehittää järjen kustannuksella. Saturnaalinen kâma manas, edelläkäyvä pohdinta seurauksista, on edelleen tarpeen niin kauan, kuin tästä tiedostamisesta on tullut ihmisen oma luonto; kunnes hän itse muodostuu älystä, niin sanotusti. Sellaisessa myöhemmässä vaiheessa tämä ohje on puolestaan luettava toisin. Silloin "ennakointi" (prospicio) tarkoittaa älyllisen sijasta linga sharîran asettamista, kun se kohdennetaan sellaiseen stabiliteetin tai volatiliteetin tilaan, joka on tulevassa vaiheessa optimaalinen.
2,25
Rebus in adversis animum submittere noli; / spem retine: spes una hominem nec morte relinquit.

Vastoinkäymisissä älä anna mielesi luovuttaa: tarraa toivoon, vain toivo ei edes kuoleman hetkellä hylkää.

En pidä Paavalista, tuosta kristinuskon teologian perustajasta ja sen alkuperäisten opetusten ympäri kääntäjästä, mutta yksi vilkkaaseen elämään jäänyt paavalilainen opetus on okkultistille tärkeä: ohjeistus "uskon, toivon ja rakkauden (joista suurin on rakkaus)" kultivoimisesta. Kaikki kolme ominaisuutta käsitetään esoteriassa toki hyvin eri tavoin kuin kirkkoteologian yhteydessä, mutta tässä vika ei ole epistoloiden alkutekstissä niinkään kuin niiden hyvin heikossa tulkinnassa ja virheellisissä käännöksissä. Olennainen kohta, Heprealaiskirjeen 11 luvun 1. jae on luonnoltaan käsittämätön profaanille, niin että se on täytynyt vetää typistyskoneen läpi, niin että uskon tietoinen maaginen elementti on korvautunut käsittämättömällä lahkolaisuudella. Nämä usko ja toivo ovat kuitenkin maagikon tietoisesti käyttämiä instrumentteja, kuten käy ilmi jo kriittisestä esityksestäni Discordameliorissa: usko on "idolatrista suggestiota". Mutta siinä missä tämä on tarkoitettu ankaraksi kritiikiksi, kun usko käsitetään uskoksi johonkin itsenäisesti olemassaolevaan, se toimii maagisena ohjeena, kun usko käsitetään okkulttisena instrumenttina.

Vulgata wrote:Est autem fides sperandarum substantia rerum, argumentum non apparentium. (Hepr.11:1)

= "Sillä usko on toivottujen asioiden substanssi, ei-ilmeisen instrumentti." Uskon ja toivon instrumentit ovat faktisesti ja väistämättä tarpeen ihmisen luodessa omaa sielullista koneistoaan. Runollisesti ilmaistuna:

Bulgakov wrote:Hieman ontuen Woland seisahtui oman korokkeensa viereen, ja samassa Azazello oli hänen luonaan pitäen käsissään tarjotinta, jolla Margarita näki irtileikatun ihmispään murskaantuneine etuhampaineen. Salissa vallitsi edelleenkin mitä täydellisin hiljaisuus. Sen katkaisi vain kerran jostain kaukaa kantautuva ovikellon soitto, joka tuntui näissä olosuhteissa käsittämättömältä.

– Mihail Aleksandrovitsh, Woland sanoi hiljaisella äänellä päälle, ja silloin kuolleen silmäluomet kohosivat, ja Margarita näki säpsähtäen, että kuolleen kasvoilla olivat elävät, ajatuksia ja kärsimyksiä kuvastavat silmät.
– Kaikki on käynyt toteen, eikö totta? Woland jatkoi katsellen pään silmiin. – Nainen katkaisi kaulanne, istuntoa ei pidetty, ja minä asun huoneistossanne. Tämä on tosiasia. Ja tosiasia on maailman sitkein seikka. Mutta nyt meitä kiinnostaa seuraava tosiasia, joka ei ole vielä käynyt toteen. Saarnasitte aina innokkaasti sitä teoriaa, että pään leikkautuessa irti myös ihmisen elämä loppuu ja että hän muuttuu tomuksi ja tuhkaksi ja vaipuu unohdukseen. Minulle on mieluista ilmoittaa teille vieraitteni läsnäollessa, vaikka he ovatkin todisteena aivan toisenlaisesta teoriasta, että teidän teorianne on sekä luotettava että älykäs. Muuten kaikki teoriat ovat samanarvoisia. Niiden joukossa on sellainenkin, jonka mukaan jokaiselle annetaan uskonsa mukaan. Tapahtukoon siis kaikki tämä! Te vaivutte unohdukseen, ja minun tulee olemaan hauska juoda olemassaolon puolesta siitä maljasta, joksi te muututte.

Woland kohotti miekkansa. Samassa pään iho ja liha tummuivat, kutistuivat ja putosivat sitten palasina pois, silmät hävisivät, ja pian Margarita näki kellertävän kultajalkaisen kallon, jolla oli smaragdisilmät ja helmihampaat. Pääkallon kansi aukesi saranan varassa. [---] – Juon terveydeksenne, hyvät herrat ja naiset, Woland sanoi hiljaisella äänellä, kohotti maljan ja kosketti sen reunaa huulillaan.

(Saatana saapuu Moskovaan, XXIII, suom. Ulla-Liisa Heino)

Berliozin tyhjäksituleminen ei tietenkään ole absoluuttinen; se on ainoastaan välittävän sillan hajoaminen tavalla, joka vaikuttaa ennen kaikkea muistiin (ks. 2,3).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Thu Jun 24, 2021 1:47 pm

2,21a
Quod tacitum esse vis discere noli.

Mistä haluat vaiettavan, siitä älä puhu.

Esoteerisesti tämä ohje liittyy Naamion olennoissa esittämääni ohjeistukseen siitä, että pyrkiessään pois jostakin haitallisesta tavasta okkultistin ei tietyn selkeän tiedostamisen vaiheen jälkeen (!) tule enää ajatella asiaa. Jos hän ryhtyy pohtimaan ongelmaansa, hän kiinnittää siihen huomionsa, ja tuosta keskityksestä hän kutsuu jälleen samat pulmat esiin. Tällä ei ole mitään tekemistä eskapismin tai itsensä harhauttamisen (Christian Scientist -tyyliin tai muuten) kanssa, vaan kyseessä on mielen fokusoinnin harjoitus: se ei kiistä ongelmia, vaan päinvastoin operoi niitä tietoisesti menetelmällä, jossa fokus kokonaan poistetaan elättämästä negatiivista vaikutusta. Kuten media-aika hyvin tietää, kaikki huomio on esiinnostavaa huomiota.

2,22
Consilium arcanum tacito committe sodali / corporis auxilium medico committe fideli.

Salaiset suunnitelmat usko vaiteliaalle ystävälle, ruumiisi terveys usko luotettavalle lääkärille.

Tässä meillä on lähtökohtaisestikin esoteerisiin tulkintoihin kannustavaa terminologiaa (arcanum, sodalis). Esoteerisen tulkinnan ideana on, että aivan kuten emme tahdo kyvyttömän puoskarin pääsevän tekemään ruumiillisista ongelmistamme entistä pahempia, samoin meidän on pidettävä huolta sielullisesta terveydestämme, ja käytettävä ainoastaan päteviä henkistä konsultaatiota. Käytännössä ohje on siis sellaista New Age- tai "kaaosmaagista" ajattelua vastaan, jossa ihmiset käyttävät henkisiä menetelmiä ilman syvällistä ymmärrystä niiden toiminnasta. (New Age oli vahvasti esillä myös reilut 2000 vuotta sitten Rooman valtakunnassa: tuolloin "uusi" aikakausi oli Kalojen, aivan kuten se nyt on Vesimiehen. Aina henkisen atmosfäärin murtuessa ja muuntuessa syntyy valtavasti sirpaleista opetusta, joka lähtee helpoimman kautta ja pyrkii nopeisiin tuloksiin syvällisyyden ja kokonaisvaltaisuuden kustannuksella.)
Hafez on kiteyttänyt nämä kaksi yhteen pätkään runossaan, joka suomeksi menisi varmaan jotenkin näin:
"He jotka muuntavat hiekan hipuiksi
jospa he kiinnittäisivät huomionsa minuun,
On parempi piilottaa kipuni puoskareilta
Olkoon, että nuo näkymättömästä maailmasta sen parantavat"
(anan ke khak ra be nazar kimia konand...)
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Kiitos Kavi! Hyvä vertailu, etenkin kun antiikin ajattelijat jatkoivat elämäänsä sittemmin nimenomaan islamilaisessa miljöössä.

Vuorossa toisen kirjan viimeiset ohjeistukset.
2,26
Rem tibi quam scieris aptam dimittere noli; / fronte capillata post haec occasio calva.

Älä jätä tarttumatta otolliseen tilaisuuteen: tällä on hiukset otsalla, takaa se on kalju.

Käsittelin tätä 2,5:ssa. Ohjeen yhteyttä okkultismin sisäiseen kasvuun olen käsitellyt Ihmisen ikäkausissa. Esim.

Ihmisen ikäkaudet, V wrote:Mutta mitä hyötyä meille sitten on näiden ikäkausien tutkimuksesta, jos asiat ovat jo etukäteen päätetyt? Mikäli sen ja sen prinsiipin herääminen tai vakauttaminen minussa on tapahtuva tiettynä ajankohtana, eikö tällainen tieto ole omiaan passivoimaan toimintaani? – Meidän on kuitenkin muistettava, että hahmottelemamme kuva on ihanteen kuva, jonka toteutuminen riippuu ihmisestä itsestään, hänen kyvyistään ja ponnistuksistaan. Vaikka ihminen syntyisi kantaen sisässään latenttina nerokkuuden aineksia, vaatii työtä ja tuskaa kehittää nuo sisäiset voimavarat todella elämään. Aikasyklit ovat ainoastaan rattaita, jotka jauhavat tuloksellisesti vain, mikäli me annamme niille aineksia; yksin jätettyinä nuo pyörät kääntyvät turhaan ja saavat aikaan vain hyvin hidasta ja vaivalloista kehitystä ainoastaan sattuman kaataessa jyvänsä kivien jauhettavaksi.

Ihmisen oma tahto, oma kamppailu on se salainen ainesosa, joka prosessiin liitettynä voimistaa sen tehon tuhatkertaiseksi.

Kääntäjä huomauttaa, että samaa otollisen hetken ideologiaa tutkailivat myös kreikkalaiset, joille sen edustaman jumaluuden nimi oli Kairos.

2,27
Quod sequitur specta quodque imminet ante, videto: / illum imitare deum, partem qui spectat utramque.

Katso mitä on tulossa ja näe mitä on tapahtunut, toimi niin kuin se jumala, joka katsoo molempiin suuntiin.

Viittaa Janukseen, kynnyksen jumalaan, kuten kääntäjäkin huomauttaa. Olen verrannut Janusta Saatanaan, johon hän astrologisestikin liittyy (vrt. Januari, Januksen kuukausi, jolloin hallitsee Kauris, Saatanan tähtikuvio). Tämä kaksikasvoisuus on läsnäoloa kahdessa maailmassa, menneen ja tulevan: liminaalinen eli kynnyksellinen on yhteydessä piilotajuntaan jätettyyn toiseuteen ja edustaa siten karman vaikutusta. Okkultistille on äärimmäisen tärkeää saada elämänsä sopimaan tähän elämän kokonaisuuteen, ja erityisen tärkeää se on nykyihmiselle, joka carpe diemissä haluaa nähdä yolo-filosofian, kannustuksen ajattelemattomuuteen. Mistään tällaisesta kuitenkaan ei ole, ei ole ollut, eikä koskaan tule olemaankaan kyse.

2,28
Fortius ut valeas, interdum parcior esto: / pauca voluptati debentur, plura saluti.

Pysyäksesi terveenä hillitse välillä halujasi: nautinto velvoittaa vähän, terveys paljon.

Kääntäjä antaa myös paremman ja kirjaimellisemman käännösversion: "Jotta vointisi olisi vahva, ole välillä pidättyväinen..." Esoteerinen tulkinta viittaa siihen maagisten kykyjen kannalta olennaiseen asiaan, että antaminen ja pitäminen on parasta rytmittää kausittain, painottaen vuoroin kumpaakin. Kyse on samasta "kaksikasvoisuuden" eli liminaalisuuden rytmittämisestä kuin edellisissä sentensseissä: ihmisen tulisi rytmissään välttää sekä saturnaalista (järkähtämätöntä) että merkuriaalista (värisevää) ylikorostusta. Harva asia on niin järjetön kuin hiljattain yleistyväksi ihanteeksi valunut itsensä ylityöllistäminen, joka on vain yksi Itsensä pakenemisen muoto.
2,29
Iudicium populi numquam contempseris unus, / ne nulli placeas, dum vis contemnere multos.

Yleistä kantaa älä koskaan ylenkatso yksin, et miellytä ketään, jos halveksit monia.

Esoteerisessa käytännössä tämä ohjeistus pyrkii välttämään azazelismin yleisen virheen, eli etsiytymisen osaan, jossa vastustus on periaatteellista. Jokainen okkultisti on jo lähtökohtaisesti "yksin", ja jos tätä yksinäisyyttä korostetaan ja siihen rakastutaan, syntyy sekä sisäerityksellisesti että ulkoisesti vaikeita tilanteita. Vallitsevassa tilassa tulisi pyrkiä näkemään myös positiivisia elementtejä. Tämä viittaa myös mikrokosmoksen ihmisyyteen sinänsä: ihmisen on mielipuolista käydä sotaan omaan olemustaan vastaan, vaikka okkultisti tuntisikin sen enemmän tai vähemmän keinotekoiseksi.
2,30
Sit tivbi praecipue, quod primum est, cura salutis: / tempore ne culpes, cum sit tibi causa doloris.

Terveys on tärkeintä, pidä siitä erityisen hyvää huolta, älä sitten syytä sitä, kun se tuottaa sinulle tuskaa.

Esoterian kontekstsisa kyse on erityisesti mielenterveydestä. Tätä sielullista terveyttä ylläpidetään ennen kaikkea balanssilla ja korkeamman kolmion (âtma-buddhi-manas) kultivoimisella.
2,31
Somnia ne cures, nam mens humana quod optat, / dum vigilat, sperat, per somnum cernit id ipsum.

Älä unista huoli, sillä mitä ihminen toivoo valveilla, sen hän unessa näkee.

Okkultistille on yleistä nähdä kaikissa unissa (ja muissa astraalikokemuksissa) syvää merkitystä, vaikka tosiasiassa unet ovat varsin arkipäiväinen osa tuota oman mielenterveytemme ylläpitoa. Niiden näennäinen mystisyys ja merkityksekkyys on ennen kaikkea em. balanssissa, minkä vuoksi Freud & Jung puhuivatkin niin paljon erilaisista toive-, siirtymä-, ja projisointiunista, joissa valtasuhteet on käännetty ympäri. Unia on hyvä tulkita ennen kaikkea oman mielentilan atmosfäärisinä ilmaisuina, joilla on symbolisia merkityksiä: "huoliminen" unista (niiden objektivoiva merkityksellistäminen) voi johtaa harhaan, mielen keskittymistä emootioastralismin loputtomaan ristiaallokkoon.
2,31a
Instrue praeceptis animum, ne discere cessa, / nam sine doctrina vita est quasi mortis imago.

Sivistä sieluasi, älä lakkaa oppimasta, sillä ilman tietoa elämä on kuin kuoleman kuvajainen.

Antiikissa usein toistettu lentävä lause. Esoteerinen tulkinta on ilmiselvä: jos ihminen ei opi (syvemmällä tasolla, korkeammassa kolminaisuudessa), elämä ei johda mihinkään muuhun kuin kuolemaan ja unohdukseen. Okkultistin koko elämä on opettelua elämään siinä henkisemmässä todellisuudessa, joka ei kuole, koska se ei kuulu ruumiin, astraalisielun (tunteet) eikä analyyttisen älyn piiriin, vaan ylittää ajan ja muodon. "Sielun sivistäminen" voi tapahtua montaa kautta, sillä se operoi kokemusten syvyys-, ei horisontaalisuunnassa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Gangleri

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Gangleri »

Nefastos wrote: Fri Jun 25, 2021 10:41 am
2,27
Quod sequitur specta quodque imminet ante, videto: / illum imitare deum, partem qui spectat utramque.

Katso mitä on tulossa ja näe mitä on tapahtunut, toimi niin kuin se jumala, joka katsoo molempiin suuntiin.


Olen verrannut Janusta Saatanaan, johon hän astrologisestikin liittyy (vrt. Januari, Januksen kuukausi, jolloin hallitsee Kauris, Saatanan tähtikuvio). Tämä kaksikasvoisuus on läsnäoloa kahdessa maailmassa, menneen ja tulevan: liminaalinen eli kynnyksellinen on yhteydessä piilotajuntaan jätettyyn toiseuteen ja edustaa siten karman vaikutusta.
Nyt vähän harmittaa, että tuli alkuvuodesta tuhottua sekä omat aikaisemmat kirjoitukset että tekemäni käännökset. Yhdessä käännöksistä käsiteltiin juuri Janusta, ja Guénon samaisti Januksen hahmon sekä Shivaan, Saturnukseen että Kristukseen mm. ajan ja ikuisuuden herroina. Samoin on mieltäkiinnittävää huomata, kuinka Janus vuosittaisten syklien "ihmisten ja jumalten porttien" avaajana ja sulkijana (Janua Coeli/Janua Inferni) samaistuu osaltaan myös kahteen Johannekseen, joiden nimien etymologinen juuri on sama: Ioannes = Janus, ja joiden juhlat kristillinen traditio on näihin ajankohtiin sijoittanut.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Gangleri wrote: Fri Jun 25, 2021 12:41 pmJanus vuosittaisten syklien "ihmisten ja jumalten porttien" avaajana ja sulkijana (Janua Coeli/Janua Inferni) samaistuu osaltaan myös kahteen Johannekseen, joiden nimien etymologinen juuri on sama: Ioannes = Janus, ja joiden juhlat kristillinen traditio on näihin ajankohtiin sijoittanut.

Kyllä, jopa nykyisessä kovin kastroidussa luterilaisessa kalenterissa meillä on yhä jäljellä tämä poolisuus, jonka harva kristitty tosin hoksaa: Juhannus, joka nimenäkin tulee Johannes Kastajasta, kesäpäivänseisauksen hallitsevasta arkkityypistä, ja tästä puolen vuoden päässä on apostoli Johanneksen päivä, joka Kristuksen kanssa hallitsee talvipäivänseisauksessa. (24.6., 27.12.) Olen käsitellyt tätä P. Johanneksen ikuista kahtalaisuutta ja paradoksaalisuutta raamattukommentaarissani (ei julkaistu).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Gangleri

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Gangleri »

Nefastos wrote: Fri Jun 25, 2021 1:19 pm
Gangleri wrote: Fri Jun 25, 2021 12:41 pmJanus vuosittaisten syklien "ihmisten ja jumalten porttien" avaajana ja sulkijana (Janua Coeli/Janua Inferni) samaistuu osaltaan myös kahteen Johannekseen, joiden nimien etymologinen juuri on sama: Ioannes = Janus, ja joiden juhlat kristillinen traditio on näihin ajankohtiin sijoittanut.

Kyllä, jopa nykyisessä kovin kastroidussa luterilaisessa kalenterissa meillä on yhä jäljellä tämä poolisuus, jonka harva kristitty tosin hoksaa: Juhannus, joka nimenäkin tulee Johannes Kastajasta, kesäpäivänseisauksen hallitsevasta arkkityypistä, ja tästä puolen vuoden päässä on apostoli Johanneksen päivä, joka Kristuksen kanssa hallitsee talvipäivänseisauksessa. (24.6., 27.12.)
Hauskaa myös huomata, että nimestä Juhannus löytyy myös Janus. Itse aiemmin käänsin Guénonilta artikkelin "Joitakin Januksen Symboliikan aspekteja", mutta nyt tähän hätään löysin ainoastaan tämän seisauspäivien symboliikkaa käsittelevän Janus -tekstin:

https://books.google.fi/booksid=CnFHWKH ... us&f=false

Huvittavana synkrona, että kun lähdin tätä viestiä kirjoittaessani käymään alakerrassa tarkistamaan puhelimen verkko-tilaa, äitini aamusta iltaan soivassa radiossa soi kammottava suomalainen iskelmä, jossa laulettiin Janatuisen juhannusseikkailuista. :-D
Nefastos wrote: Fri Jun 25, 2021 1:19 pm Olen käsitellyt tätä P. Johanneksen ikuista kahtalaisuutta ja paradoksaalisuutta raamattukommentaarissani (ei julkaistu).
Mielenkiinnolla odotellen julkaisua!

Liitän tähän myös kuvan Christos Pantokratorista, jossa Januksen symboliikassa yhdistyvät Saatana ja Kristus on myös osaavan silmän havaittavissa. Heresiaa harjoittaen tekisi mieli piirtää kuvaan vielä joko Shivan kolmas silmä tai smaragdi otsan keskelle.
Attachments
Pantokrator.jpg
Pantokrator.jpg (112.43 KiB) Viewed 5542 times
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Kavi »

Gangleri wrote: Fri Jun 25, 2021 1:52 pm
Nefastos wrote: Fri Jun 25, 2021 1:19 pm
Gangleri wrote: Fri Jun 25, 2021 12:41 pmJanus vuosittaisten syklien "ihmisten ja jumalten porttien" avaajana ja sulkijana (Janua Coeli/Janua Inferni) samaistuu osaltaan myös kahteen Johannekseen, joiden nimien etymologinen juuri on sama: Ioannes = Janus, ja joiden juhlat kristillinen traditio on näihin ajankohtiin sijoittanut.

Kyllä, jopa nykyisessä kovin kastroidussa luterilaisessa kalenterissa meillä on yhä jäljellä tämä poolisuus, jonka harva kristitty tosin hoksaa: Juhannus, joka nimenäkin tulee Johannes Kastajasta, kesäpäivänseisauksen hallitsevasta arkkityypistä, ja tästä puolen vuoden päässä on apostoli Johanneksen päivä, joka Kristuksen kanssa hallitsee talvipäivänseisauksessa. (24.6., 27.12.)
Hauskaa myös huomata, että nimestä Juhannus löytyy myös Janus. Itse aiemmin käänsin Guénonilta artikkelin "Joitakin Januksen Symboliikan aspekteja", mutta nyt tähän hätään löysin ainoastaan tämän seisauspäivien symboliikkaa käsittelevän Janus -tekstin:

https://books.google.fi/booksid=CnFHWKH ... us&f=false

Huvittavana synkrona, että kun lähdin tätä viestiä kirjoittaessani käymään alakerrassa tarkistamaan puhelimen verkko-tilaa, äitini aamusta iltaan soivassa radiossa soi kammottava suomalainen iskelmä, jossa laulettiin Janatuisen juhannusseikkailuista. :-D
Nefastos wrote: Fri Jun 25, 2021 1:19 pm Olen käsitellyt tätä P. Johanneksen ikuista kahtalaisuutta ja paradoksaalisuutta raamattukommentaarissani (ei julkaistu).
Mielenkiinnolla odotellen julkaisua!

Liitän tähän myös kuvan Christos Pantokratorista, jossa Januksen symboliikassa yhdistyvät Saatana ja Kristus on myös osaavan silmän havaittavissa. Heresiaa harjoittaen tekisi mieli piirtää kuvaan vielä joko Shivan kolmas silmä tai smaragdi otsan keskelle.
Juhannuksen ja Januksen pohtiminen onkin muuten...

Tuo Guenon linkkisi johtaa muuten error 404:seen. Kiinnostaisi kyllä lukea.
Locked