Caton opetuksia (kommentaari)

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

49. Patere legem, qusam ipse tuleris.
Noudata itse laatimaasi sääntöä.


Kun okkultisti ensin valitsee harjoituksia ja sitten luopuu niistä ennen määräaikaa, hän opettaa itseään väärään suuntaan: kohti ailahtelua ja luovuttamista. Kun oma harjoitus on kerran valittu, siitä tulisi pitää kiinni myös olosuhteiden muuttuessa. Poikkeuksia tähän tietenkin on, mutta ne ovat paljon harvemmassa kuin harjoituksista luopuja yleensä ajattelee. Moni ehkei tule ajatelleeksi sitä, että yksi kaikkein olennaisimpia harjoituksellisuuden positiivisia vaikutuksia on juuri se tasapainon opetus, mikä liittyy oikean harjoituksen valitsemiseen siten, että sen pystyy tekemään. On erittäin huono tapa vuorotella ylikiihkeän suorituksen ja löysän velttoilun aikoja, niin että kiristetyllä harjoituksella rangaistaan itseä velttoudesta. Mieli erehtyy tällöin todella kuvittelemaan, että löysyys "on maksettu", jolloin sen voi taas myöhemmin toistaa. Koko elämän perussävel tulisi muuttaa, ja tämä järjestyy pitämällä kiinni harjoituksellisuudesta jatkuvana mielentilana, josta tulee elämän positiivinenkin osa. Okkulttisia harjoituksia on niin monenlaisia – koska okkultismi läpäisee koko elämän kaikkine tasoineen – että missä tahansa elämäntilanteessa on aina mahdollista harjoittaa konsistentisti.

50. Benefici accepti esto memor.
Pidä mielessäsi saamasi hyvät teot.


Esoteerisella tulkinnalla luettuna tämä pitää sisällään myös muualta kuin ihmisiltä saadun avun. Koska esoteristin elämä pääsääntöisesti muodostuu haastavaksi, tulee yhä tärkeämmäksi osata kokea kiitollisuutta jumalia kohtaan. Vaikka olisi tavallaan yhtä loogista kokea katkeruutta loputtomista ongelmista, sellainen valinta on pragmaattisesti erittäin huono. Kiitolliseksi harjoitettu mieli keskittyy enemmän positiiviseen ja kykenee ammentamaan siitä paremmin voimaa; ja tuota voimaa tullaan tarvitsemaan.

51. Pauca in convivio loquere.
Pidoissa puhu vähän.


Esoteerisella tulkinnalla "pidot" merkitsee yksilön omia henkisiä saavutuksia, joista tulee puhua suoraan vain vähän. Tämä muodostuu siten tavallaan edellisen ohjeen vastapariksi, ja auttaa estämään esimerkiksi yleiseen New Age -harhaan putoamista. Vaikka henkilökohtaisesti pyrimme keskittymään positiivisiin tekijöihin, on järjetöntä luoda onnistumisen narratiivi, jossa kaikki on aina pelkkää onnistumista: sellainen muodostaisi jo itsessään esteen todemmalle, syvemmälle kehitykselle. Ja on itsestäänselvää useimmille, että avoin puhe omista henkisistä saavutuksista liittyy hyvin helposti väärään ylpeyteen. Joko noita omia saavutuksia paisutellaan, tai jos ne todella ovat suuria, sellaisten vuolas esittely vain lannistaisi muiden ponnistelua. Lisäksi aitoja ja epäaitoja sekä ylös- ja alaspäisiä okkulttisia saavutuksia on hyvin vaikea erottaa toisistaan. Saavutukselta näyttävä voikin olla psyykkinen disabiliteetti, tai päinvastoin.

52. Miserum noli inridere.
Älä ilku onnetonta.


Okkulttisessa yhteydessä "onneton" on erityisesti alaspäisen tien valinnut tai sille kulkeutunut. "Ilkkuminen" tarkoittaa tällöin, että oikeutamme itsellemme alituisen vastakkainasettelun tällaisiin ihmisiin, mikä tarkoittaa, että pidämme silmiemme edessä heidän tulevan negatiivisen kohtalonsa (koska nykyisellä mustalla ajalla muun kuin ylöspäisen tien valinneen elämä voi olla näennäisesti helpompaa tai palkitsevampaa). Tällainen ajatusmalli oli yleinen niinä aikoina, jolloin vielä uskottiin kristilliseen helvettiin: "kunnolliset" ihmiset kyräilivät kateellisina synnintekijöitä, mutta lohduttivat itseään ilkeällä ilolla odottavasta tuomiopäivästä. Vaikka itse karminen idea on tärkeä pitää mielessä, kaikenlainen toisen ihmisen (tässä tulkinnassa tulevan) onnettomuuden hekumointi vetää meidät itsemme äärimmäisen negatiivisesti vaikuttaviin pyörteisiin. Tällainen virhe on onneksi harvinainen Azazelin Tähden edustaman vasemman tien painotuksen piirissä.

53. Minime iudica.
Vältä tuomitsemista.


Liittyy edelliseen. On tärkeää itse pidättäytyä negatiivisesta toiminnasta, mutta ei lainkaan yhtä tärkeää olla tuomitsemassa muita. Muita paljon tuomitsevat ihmiset ovat poikkeuksetta sokeita joillekin omille mustille pisteilleen. Jokainen inkvisiittori on okkulttisen harjoituksen kannalta kuin juutalainen natsi.

54. Alienum noli concupiscere.
Älä himoitse toisen omaisuutta.


Esoteerisessa maailmassa tämä "omaisuus" merkitsee paitsi toisen kykyjä ja mahdollisuuksia, myös hänen dharmaansa. Voi näyttää siltä että okkultistiveli on saavuttanut optimaalisen tilanteen omaan maagiseen harjoitukseensa, mutta hyvin usein tuollainen näky on pettävä. Sisäiset lainalaisuudet ovat niin mutkikkaita, että jokaisen tulee keskittyä omien mahdollisuuksiensa kautta toimimiseen, ja puhdistautua mahdollisimman absoluuttisesti kaikenlaisesta kateuteen vivahtavastakin.

55. Illud adgredere quod iustum est.
Tavoittele oikeudenmukaisuutta.


Olemme jälleen tekemisissä tuon edelle mm. kohdassa 43 esittämäni Saatana-tulkinnan kanssa. "Oikeudenmukaisuus" on vasemman tien kulmakivi, siinä missä oikealla tiellä tuo perusvoima on "armo". Tässä on eräs tekijä, jossa vanha pakanamaailma edusti joitakin hyveitä, jotka sittemmin on kristillisessä maailmassa poljettu huomattavasti huonompaan asemaan. Oikeudenmukaisuus, velvoittavuus, ryhdikkyys – nämä ovat yhtä tärkeitä asioita kuin armo, sääli, myötätunto. Jälkimmäisten ylikorostaminen johtaa lysähtäneeseen maailmaan, jossa ihmiset voivat ajatuksella anteeksiannosta ratsastaa yhä toistuviin väärintekoihin ja henkiseen velttouteen. Ohje liittää siten harjoittajan siihen Saatanan kauneuteen, joka karkaisee maailman ja puristaa paineessa hiilen timantiksi. Tämä iustum tai iudicium on karman ahdistava mutta lopulta täydellistävä laki.

56. Libenter amorem ferto.
Jaa rakkautta auliisti.


Hyvin kaunis tasapainotus edellisen ohjeen vasenkätiselle viisaudelle. Tärkeintä ei olekaan armo tai anteeksianto, vaan nimenomaan rakkaus: myötätunnon ja ykseyden opin hyvin aktiivinen puoli. Erityisen painokkaaksi tämän ohjeen tekee, että se päättää ohjeet ja on siten niiden viimeinen sana.

Esitin muuten ensimmäisessä viestissäni sisällön väärin: nyt läpikäydyt ensimmäiset ohjeet eivät muodosta ensimmäistä kirjaa, vaan edeltävät sitä. Seuraava, varsinainen "I kirja", pitää sisällään 41 ohjetta. Jatkan seuraavaksi niihin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Astraya »

Yhtä lailla kuin harjoituksesta luopuminen ennen määräaikaa, on myös useimmiten huono asia "odottaa" optimaalista tilaa aloittaa harjoitusta. Ihminen voi joutua sellaista odottamaan loputtomiin tässä maailmassa ja harjoitusten/käytäntöjen/töiden puolesta, ihmisen olisi hyvä elää ja hengittää asioiden kanssa, ei asioiden "yllä", mihin hän harvoin kykenee. On hyvä asia "rakentaa" ideaaleja mielessään mutta työskentelyn epämiellyttävyyttä on osattava myös sietää, erityisesti eettisessä työssä jonka omaehtoisesti valitsee tehtäväkseen.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Mars »

Mutta eikö ole myöskin tärkeää osata luopua haitallisista harjoituksista niitä aloitellessa ja mielellään mahdollisimman pian? Varsinkin nykyaikana kun okkultismi on luulllakseni usein jotain jota tehdään itsekseen ilman yhteisön tukea pyrkijät varmasti kokeilevat kaikenlaista vaarallista tai epärakentavaa koska ei ole ketään varoittamassa heitä. Näin ainakin itse tein okkultismista aikoinaan kiinnostuttuani. Tarkoitan tässä lähinnä erilaisia psyykkisiä ja maagisia harjoitteita, joita enemmistö nykyajan okkultisteista uskoakseni painottanee eettisyyden, totuudellisuuden jne. sijaan.
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Astraya »

Mars wrote: Wed Jun 09, 2021 10:21 am Mutta eikö ole myöskin tärkeää osata luopua haitallisista harjoituksista niitä aloitellessa ja mielellään mahdollisimman pian? Varsinkin nykyaikana kun okkultismi on luulllakseni usein jotain jota tehdään itsekseen ilman yhteisön tukea pyrkijät varmasti kokeilevat kaikenlaista vaarallista tai epärakentavaa koska ei ole ketään varoittamassa heitä. Näin ainakin itse tein okkultismista aikoinaan kiinnostuttuani. Tarkoitan tässä lähinnä erilaisia psyykkisiä ja maagisia harjoitteita, joita enemmistö nykyajan okkultisteista uskoakseni painottanee eettisyyden, totuudellisuuden jne. sijaan.
Kyllä ehdottomasti, ja tärkeää pyrkiä havaitsemaan riskejä jo etukäteen. Tämähän ei ole sielun flegmaattisuutta vaan juurikin sitä elävää työtä.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Mars wrote: Wed Jun 09, 2021 10:21 amMutta eikö ole myöskin tärkeää osata luopua haitallisista harjoituksista niitä aloitellessa ja mielellään mahdollisimman pian?

On toki, mutta se ei poista sitä että keskeytetty harjoitus kuitenkin tässä keskeytyksessään aiheuttaa negatiivisen vaikutuksen. Siten tässä on jälleen pari ("pidä kiinni harjoituksesta" / "osaa lopettaa väärään johtava harjoitus") joka tulee ottaa yhdessä, niin että hyvästäkin syystä harjoituksen lopettaminen nähdään haitallisena – vaikka tuo haitta onkin pienempi kuin olisi ollut pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta harjoituksesta. Valitettava tosiasia on, että tämä jatkuva molempien poolien silmälläpidon velvoite on omiaan raskauttamaan hermoja, mutta samalla se on ainoita keinoja oppia olennaisen tärkeää tilannekohtaisen balanssin ja tasapainon välttämättömyyttä, joka on kertyvä ja enenevä taito.

Caton ohjeet on laadittu sikäli erinomaisesti, että ne muodostavat eri tavoin juuri näitä poolisia pareja, joissa ensin annetaan ohje A ja sitten –A, sen näennäinen vastakohta. Tässä yhteydessä pari muodostuu ohjeista 48 ja 49. Niiden yhteinen ydin löytyy siitä, että oppilaan on löydettävä se piste vahvuuksiensa ja heikkouksiensa välissä, jossa harjoitusten kestävä tasapaino löytyy.

Haasteet painottuvat usein jompaan kumpaan laitaan sen mukaan onko oppilaan temperamentillinen haaste enemmän "hysteerinen" vai "neuroottinen": joko hän on valmis toimimaan nopeasti ja dynaamisesti, jolloin ongelma muodostuu konsistenssin puutteesta (hän ei pysty pitämään kiinni valinnoistaan kun uudet tuulet vievät taas pian uuteen suuntaan), tai sitten hän on niin tarkka ja pedantti, että haluaisi jo etukäteen vakuuttautua siitä, että kaikki tulee menemään täydellisesti, jolloin hän viivyttelee ja jahkailee dynaamiseen ponnistukseen ryhtymistä. Eikä valitettavasti ole aivan harvinaista sekään, että nämä molemmat ongelmat kiusaavat jatkuvasti ja yhdessä samaa ihmistä, jolloin ollaan jo niin syvien psykologisten haasteiden edessä, että oma tapa suhtautua asioihin tulisi mieluiten ensin terapeuttisesti läpikäydä ennen varsinaista muodollista harjoitusta.

Tämä ohjeiden keskinäinen antitemaattisuus on myös syy siihen, minkä vuoksi viimeisenä kaikissa harjoitusrakenteissa esitetään aina lopuksi aiempien harjoitusmuotojen kiistäminen. Se ei tarkoita että ne muuttuisivat merkityksettömiksi, mutta oppilaan täytyy oppia kuuntelemaan sitä sydämen ääntä, joka kertoo milloin esitetty ohje muuttuukin edusta taakaksi. Etenkin nykyään elämme kuitenkin aikaa, jolloin erilaisia rentouttamisen, kyseenalaistamisen ja antinomian ohjeita jaellaan niin löyhäkätisesti, että ihmiset kuvittelevat voivansa hypätä suoraan perille mestarin rentouteen, joka veden kantamisesta tai leivosten syömisestäkin tekee harjoitteen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Mars »

Nefastos wrote: Wed Jun 09, 2021 11:07 am Haasteet painottuvat usein jompaan kumpaan laitaan sen mukaan onko oppilaan temperamentillinen haaste enemmän "hysteerinen" vai "neuroottinen": joko hän on valmis toimimaan nopeasti ja dynaamisesti, jolloin ongelma muodostuu konsistenssin puutteesta (hän ei pysty pitämään kiinni valinnoistaan kun uudet tuulet vievät taas pian uuteen suuntaan), tai sitten hän on niin tarkka ja pedantti, että haluaisi jo etukäteen vakuuttautua siitä, että kaikki tulee menemään täydellisesti, jolloin hän viivyttelee ja jahkailee dynaamiseen ponnistukseen ryhtymistä. Eikä valitettavasti ole aivan harvinaista sekään, että nämä molemmat ongelmat kiusaavat jatkuvasti ja yhdessä samaa ihmistä, jolloin ollaan jo niin syvien psykologisten haasteiden edessä, että oma tapa suhtautua asioihin tulisi mieluiten ensin terapeuttisesti läpikäydä ennen varsinaista muodollista harjoitusta.
Itse olen pohtinut paljon viime aikoina sitä, onko sittenkin niin, että varsinaiset muodolliset harjoitukset (oletan että viittaat esim. rukousharjoituksiin) sopivat paremmin tietynlaiselle temperamentille tai pidemmälle edenneille. Länsimaissa esimerkiksi usein törmää mielikuvaan siitä, että kaikki buddhalaiset meditoivat jatkuvasti, vaikka historiallisesti ajatellen meditaatio on ollut pitkälle munkkien ja nunnien heiniä. Olen luopunut kaikista muodollisista harjoitteista ja hermojärjestelmäparkani tuntuu voivan paremmin kuin tehdessäni rukousmietiskelyä tai erilaisia hengitysharjoituksia.
Nefastos wrote: Wed Jun 09, 2021 11:07 am Etenkin nykyään elämme kuitenkin aikaa, jolloin erilaisia rentouttamisen, kyseenalaistamisen ja antinomian ohjeita jaellaan niin löyhäkätisesti, että ihmiset kuvittelevat voivansa hypätä suoraan perille mestarin rentouteen, joka veden kantamisesta tai leivosten syömisestäkin tekee harjoitteen.
Viittaatko tällä okkultistien vai ns. profaanien elämään, ts. siihen kun erilaisia mindfulness-harjoitteita suositellaan mihin tahansa vaivaan?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Mars wrote: Thu Jun 10, 2021 7:33 amItse olen pohtinut paljon viime aikoina sitä, onko sittenkin niin, että varsinaiset muodolliset harjoitukset (oletan että viittaat esim. rukousharjoituksiin) [...]

Hyvä että tartuit tähän. Mietin kirjoittaessani, että tämä sanamuotoni vetää ehkä tarpeettoman leveän kuilun psykologisen ja maagisen harjoituksen väliin, vaikka ne aina ovat sidoksissa. Tarkoitin tässä jaotuksella sitä, että maagisesti painottuvassa harjoituksessa etsitään enemmän positiivista kasvua jollekin jo toimivalle rakenteelle, siinä missä psykologisesti painottuvassa harjoituksessa etsitään enemmän rakenteen toimivaksi saattamista. Esimerkkeinä näistä vaikka jungilainen contra vihkimyksellinen alkemia, joista ensimmäisessä painotetaan mielen operatiiviseksi saamista, ja jälkimmäisessä on kyse tavallaan jo operatiivisen rakenteen hajottamisesta, jotta saataisiin aikaan syvempi ja suurempi kasvu.

Mars wrote: Thu Jun 10, 2021 7:33 amOlen luopunut kaikista muodollisista harjoitteista ja hermojärjestelmäparkani tuntuu voivan paremmin kuin tehdessäni rukousmietiskelyä tai erilaisia hengitysharjoituksia.

"Ihminen, tunne itsesi..." Minulla tämä taas menee niin, että ellen pääse pitämään itseäni herkästi vahingoittuvilla sielullisilla raiteillani (temperamenttina "glass cannon"), hyvin nopeasti tauko aikaansaa akuutteja ongelmia; mutta vastaavasti hengitysharjoitukset ovat aivan mahdottomia, uskoakseni koska solar plexus on suorastaan kasvanut vuosikymmeniä stressissä, niin että ajatuskin vielä hengityksenkin tarkkailemisesta saa koko sisäisen eläimen kavahtamaan täysin takajaloilleen (ja sympatisoin sitä kyllä).

On ollut minulle yllätys, kuinka vähän nykyokkultismissa puhutaan hermoista, vaikka ne oman kokemukseni ovat kaikki kaikessa mitä tulee magiaan sanan perinteisessä merkityksessä, siis sen eetterin käyttöönottoon, joka välittää fyysisiin aivoihimme yliaistillista dataa & vastaavasti saa meidät aivotietoisuuden tasolla operatiivisiksi profaania herkemmissä todellisuuden muodoissa.

Mars wrote: Thu Jun 10, 2021 7:33 amViittaatko tällä okkultistien vai ns. profaanien elämään, ts. siihen kun erilaisia mindfulness-harjoitteita suositellaan mihin tahansa vaivaan?

Ennen kaikkea siihen, mitä itse kutsun tylysti pseudo-okkultismiksi tai pseudohengellisyydeksi. Eli tavallaan tuohon tilaan profaanin ja esoteerisen välissä, jonka ihminen pudottaa valintansa mukaan jompaan kumpaan kategoriaan. Eli harjoituksiin jotka voisivat olla sielukkaita oikealla otteella, mutta joista ajanhengen mukaan toteutettuina tuleekin löysäilyn välineitä. Otetaan toisentyyppiseksi esimerkiksi jumaluskon kritiikki. Se mikä voisi taitavasti suoritettuna olla hyväätekevä antinomian ja blasfemian harjoitus (joka päästää ihmistä kuorettuneesta muotohenkisyydestä elävämpään henkisyyden muotoon) tulee vain nopeaa arkista assosiointia lisääväksi, kun se toteutetaan paljaan esteettisesti.

Cato jatkuu:

I KIRJA
1,1
Si deus est animus nobis, ut carmina dicunt, / hic tibi praecipue sit pura mente colendus.

Jos jumalaa on sielumme, niin kuin lauluissa sanotaan, pitää sinun vaalia sitä puhtain mielin.


Olemme ylöspäisen vasemman tien idealismin äärellä. Juuri se että "minä olen jumala" liittää toimintani vastuuseen tämän jumaluuden oikeasta ilmaisusta. Heikkolahjainen, itsekäs ihminen kuvittelee, että hänen oletettu jumaluutensa antaa hänen tehdä mitä tahansa ja perustella loputonta pikkumaisten mielitekojensa kanssa puuhastelua tuolla jumaluudella. Kuitenkin asiasta pitäisi vetää juuri päinvastainen johtopäätös, kuten Cato tässä esittää: "jumalaista sielua" tulee "vaalia puhtain mielin", toisin sanoen pyrkiä oikeimpaan mahdolliseen toimintaan. Tässä on oikeastaan pähkinänkuoressa koko antiikin vihkimyslaitos sen eri muodoissa.
1,2
Plus vigila semper nec somno deditus esto; / nam diuturna quies vitiis alimenta ministrat.

Ole valveilla enemmän, älä antaudu unelle, sillä pitkä lepäily ruokkii paheita.


Tässä taas yksi opetuksista, joissa eksoteerinen ja esoteerinen lukutapa ovat identtisiä, mutta kohdistuvat painotukseltaan eri prinsiippeihin. Eksoteerisesti on tärkeää painottaa kehon dynaamisuuden velvoitetta, kun taas esoteristille, joka toivon mukaan on jo päässyt irti fyysisestä laiskuudesta, on painotettava irtautumista sielullisesta liikahtamattomuudesta. Ihmisen hengen ja sielun on pystyttävä samanaikaisesti pysymään vakaina ja kuitenkin opittava leimahtamaan. Tähän liittyvä "levottomuus", siis levon jättäminen, löytyy Merkuriuksen kautta, ja liittyy jälleen edellä mainittuihin hermoihin. Se on tuo aktiivinen Fohat, joka kulkee hermosähkössä salamannopeana viestinviejänä. Mikäli tämä levottomuus toteutetaan yksipuolisesti, ihminen tulee hulluksi; jos se tasapainotetaan vastakohdillaan, hän "valaistuu" (sähkö pääsee sellaisiin pään keskuksiin, jotka profaanissa elämässä ovat unitilassa).

1,3
Virtutem primam esse puto compescere linguam: / proximus ille deo est, qui scit ratione tacere.

Korkein hyveesi olkoon kielesi hillitseminen. Joka osaa vaieta harkiten, on lähempänä jumalaa.

Eliphas Levi, tuo suuri vaikenija (hymyilen vain toisella suupielelläni), rakastaisi tätä neuvoa. Hänhän katsoi adeptin toiminnan pyhäksi kolminaisuudeksi Tietämisen, Tahtomisen ja Vaikenemisen.

Itse taas väittäisin, että jos jossakin niin Suomessa vaikenemisen hyve on aikoja sitten kääntynyt paheeksi. Kuinka paljon ongelmia aiheutuukaan niin käytännön kuin syvätasolla siitä, että ihmiset eivät puhu toisilleen tarpeeksi, käsittele asioiden nyanssisia puolia, pyri kohtaamaan. Niinpä itse ehdottaisin sellaista tulkintaa, että tuo ihailtu vaikeneminen tarkoittaa kykyä käyttää kieltä tavalla, jossa ei pyritä vangitsemaan sanoilla sellaisia asioita, jotka ovat sanomattomissa. Siten puheessa kierretään aina tuota hermeneuttista kehää, josta hiljattain olen paljon puhunut, ymmärtäen, että sen keskelle jää aina Hagios Gnofos, Jumalaa ympäröivä väistämätön pimeys (~Saatana). Vaikeneminen tällä karjalaisella lukuavaimellani tulkittuna tarkoittaa silloin sitä, että tajuamme kaikkien sanojen olevan väistämättä epäeksakteja ja puutteellisia, mitä tulee todellisen syvän informaation välittämiseen; ne ovat "kuuta osoittava sormi" parhaimmillaankin. Kun tämä sanojen yläpuolelle pääseminen tapahtuu, ihminen voi käyttää sanoja joutumatta koskaan niiden kahlitsemaksi, säilyttäen "hiljaisuuden äänen". Jää koulukuntaeroksi etsiydytäänkö tähän tilaan sanojen runsaudella (mistä mielestäni on huomattavasti suurempi hyöty) vai seinää vasten mököttämisellä (jonka hyöty kanssaihmisille jää kyseenalaiseksi). Toki nämä ovat myös temperamenttikysymyksiä.

1,4
Sperne repugnando tibi tu contrarius esse: / convevit nulli, qui secum dissidet ipse.

Kavahda epäjohdonmukaisuutta ja ristiriitaa itsesi kanssa. Joka on itsensä kanssa eri mieltä, ei ole kenenkään kanssa samaa mieltä.

Esoteristi voi harhauttaa itsensä kuvittelemaan, että paradoksin laki, omakohtainen sydämen tunne, tai jokin muu oikeuttaa hänelle ristiriitaisuuden mystisessä maailmankatsomuksessaan. Näin ei kuitenkaan ole; vaikka maailma on paradoksi, se on myös kaikkien vastakohtien toisiinsa sulattaja. Keskipistettä ei aina näe, mutta se löytyy jokaisesta asiasta, ja ihmisen velvollisuus on etsiä tuota keskipistettä, jossa hänen mielensä fokus tosiasiassa on. On paljon okkultismin harjoittajia, jotka maanantaina ovat yhtä mieltä ja perjantaina toista, ja ottavat maailmankatsomuksensa polyteismin (seitsemän arkkityyppiä tms.) syyksi tälle dissonanssille. Hyvä harjoitus tätä vastaan on pysyä keskusteluyhteydessä omaan menneisyyteensä: kirjata ylös ajatuksiaan ja tunnelmiaan, ja kun ne muuttuvat, perustella itselleen miksi uusi tila on vanhaa parempi. Aktiivinen päiväkirjan pitäminen voi olla suureksi avuksi tässä, sillä jopa ihminen jolla on hyvä muisti pyrkii muistamaan aikaisemmat kokemuksensa nykyisen mielen linssinsä läpi, ja sävyttää niitä jälkikäteen.

1,5
Si vitam inspicias hominum, si denique mores / cum culpant alios: nemo sine crimine vivit.

Jos tarkastelet ihmisten tapoja ja varsinkin miten he paheksuvat muita, voit huomata ettei kukaan elä ilman paheita.

Tämä ohjeistus, varsin hyvä eksoteristille, painottuu aivan sellaisena kuin se on uudenlaiseen tärkeyteen myös esoteristille. Jälkimmäinen, joka pyrkii itseään voittamaan, vääntämään ja kohottamaan, joutuu tässä työssään useimmiten harmistumaan omaan aiempaan itseensä, joka itsepäisen eläimen tavoin tahtoisi vetää totuttuun, hankalaksi nähtyyn suuntaansa. Kun tätä sisäistä eläintään vastaan kamppailee, käy helposti myös niin, että samaa omaa vikaansa tuomitsee (ymmärrettävästi) myös muissa. On kuitenkin mielenkiintoinen fakta, että kun ihminen aivan todella ja sataprosenttisesti on päässyt jostakin virheestä, tuo virhe ei enää emotionaalisesti häiritse häntä muissakaan. Tämä ei tarkoita asian sallimista: on olemassa hyvin paljon asioita, joita tulee kritisoida muissa – nimittäin totuudellisuutta ja rakkaudellisuutta vastustavat teot, erityisesti kun käydään näitä molempia vastaan samanaikaisesti, mikä ei ole niinkään harvinaista. Mutta vaikka adepti ajaisi kauppiaat pyhäköstä ruoskan avulla, hän ei tosiasiassa koe näitä kohtaan kaunaa. Jos me oppilaat koemme, se on osoitus saman ongelman läsnäolosta itsessämme, ja huomion pääpaino tulisi asettaa tähän oman toimintamme puhdistamiseen.

Tämä voi olla hyvä tulokulma oppia huomaamaan itsessään vääriä toimia silloin, kun olemme tuomitsemassa kanssaihmistemme toimintaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Mars »

Nefastos wrote: Thu Jun 10, 2021 2:49 pm
Mars wrote: Thu Jun 10, 2021 7:33 amOlen luopunut kaikista muodollisista harjoitteista ja hermojärjestelmäparkani tuntuu voivan paremmin kuin tehdessäni rukousmietiskelyä tai erilaisia hengitysharjoituksia.
"Ihminen, tunne itsesi..." Minulla tämä taas menee niin, että ellen pääse pitämään itseäni herkästi vahingoittuvilla sielullisilla raiteillani (temperamenttina "glass cannon"), hyvin nopeasti tauko aikaansaa akuutteja ongelmia; mutta vastaavasti hengitysharjoitukset ovat aivan mahdottomia, uskoakseni koska solar plexus on suorastaan kasvanut vuosikymmeniä stressissä, niin että ajatuskin vielä hengityksenkin tarkkailemisesta saa koko sisäisen eläimen kavahtamaan täysin takajaloilleen (ja sympatisoin sitä kyllä).

On ollut minulle yllätys, kuinka vähän nykyokkultismissa puhutaan hermoista, vaikka ne oman kokemukseni ovat kaikki kaikessa mitä tulee magiaan sanan perinteisessä merkityksessä, siis sen eetterin käyttöönottoon, joka välittää fyysisiin aivoihimme yliaistillista dataa & vastaavasti saa meidät aivotietoisuuden tasolla operatiivisiksi profaania herkemmissä todellisuuden muodoissa.
Minäkin olen hyvin hermostunut ja jatkuvasti stressaantunut, joten ei ihme että hengitysharjoitukset veivät jonkinlaiseen ylikontrollin tilaan jossa rentoutuminen on mahdotonta. Sitten kun vielä sitä rentoutumista yrittää hengitysharjoituksilla... Sama koski jossain määrin rukousmietiskelyä, luulen että latasin siihen niin suuren psyykkisen latingin ettei lopputulos voinut olla mitään tervettä. Jos jokaisen rukouskerran tavoite on oltava saavuttaa nirvana tai joku totaalinen annihilaatio, sitä loppujen lopuksi kelluu jonkinlaisessa välitilassa jossa ei ole jalkoja oikein minkäänlaisella alustalla. Tulevaisuudessa mahdollisia harjoitusmuotoja lienee parasta pohtia tätä vasten.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

1,6
Quae nocitura tenes, quamvis sint cara, relinque: / utilitas opibus praeponi tempore debet.

Luovu kaikesta turmiollisesta, vaikka kuinka siitä pitäisit: ajan mittaan hyöty menee arvokkaan edelle.

Suomentajan valitsema sana "arvokas" ei ole välttämättä se, minkä itse olisin tähän valinnut, mutta idea toivon mukaan välittyy. Se mikä meistä tuntuu henkilökohtaisesti ihanalta, voi olla vahingollista, ja sellaisessa tapauksessa se ymmärrettävästi on uhrattava. Alleviivatuin esimerkki löytyy niistä helpoista kikseistä, jotka saadaan esimerkiksi huumausaineiden tai alkoholin suurkulutuksen kautta, mutta jotka pitemmällä tähtäimellä rappeuttavat ja vahingoittavat prosessia eri tavoin. Ohje on jälleen varsin sama esoteristille tai eksoteristille. Ensinmainitun yhteydessä luovuttaviin asioihin kuuluvat sellaiset maagiset harjoitteet ja kykyjen käytöt, jotka Työn eteenpäin auttamisen sijaan vetävät voimaa pois korkeammista prinsiipeistä. On paljon magiaa joka ei ole ilmiselvästi vahingollista (ei suoraviivaisesti vahingoita muita olentoja), mutta kuitenkin muodostuu "turmiolliseksi", koska sitä käytetään väärin tai itsekkäin tarkoitusperin. Tällaisten maagisten virheiden työstään metsästäminen kuuluu okkultistin harjoitusrakenteeseen.
1,7
Clemens et constans, ut res expostulat, esto: / temporibus mores sapiens sine crimine mutat.

Tilanteen mukaan ole lempeä tai luja, ilman vääryyttä viisas muuttaa tapojaan olosuhteiden mukaan.

Itsestäänselvyys AT:n edustamalla käsien yhdistämisen tiellä, vaikea oppitunti muille. Esoteristi joka on löytänyt ylevän tavan olla ankara tai lempeä jää helposti kiinni tähän löytämäänsä lähestymistapaan, mutta ellei hän osaa käyttää tarpeen vaatiessa myös sen vastakohtaa, hänen toimintansa pysyy vangittuna ja epätäydellisenä. Liittyy jälleen "itsensä kehämäiseksi tekemisen" viidenteen vihkimyshaasteeseen. Sellaista hyvettä ei olekaan, ettei se jossakin asiayhteydessä muuttuisi paheeksi.

Turha lienee sanoa, että tässä kuten kaikessa on myös alaspäinen käyttöönottotapansa, jossa ihminen päin vastoin alkaa luopua temperamentillisista hyveistään juuri sellaisissa tilanteissa, joissa niitä tarvitaan, ja pyörähtää aina itselleen anteeksiantavimpaan asentoon.

1,8
Nil temere uxori de servis crede querenti; / semper enim mulier, quem coniux diligit, odit.

Älä oitis usko, mitä vaimo valittaa orjista. Nainen vihaa aina häntä, josta puoliso pitää.

Eksoteerinen lukutapa: Meidän ei pidä uskoa ystävämme (esimerkiksi puolison) näkemystä vain siksi, että tämä on meille rakas. Ihmiset tekevät virheitä ja huomaamattaankin sortuvat aika-ajoin mustasukkaisuuteen, kateuteen, ja vastaaviin vähemmän ylentäviin tunteisiin. Emme saa kohdella kolmatta henkilöä yhtään huonommin siksi, että ystävällämme on jotain tätä vastaan.

Esoteerinen lukutapa: Vaimo (uxor) tai nainen (mulier) on oma animamme. Se, että koemme temperamentillisista syistä jotakuta kohtaan attraktiota tai repulsiota, ei kerro tuon ihmisen arvosta vielä mitään. Siksi täytyy muistaa olla tasapuolinen ja kohdella kunnioituksella myös niitä asioita ja ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tuntuvat meistä hankalilta.

1,9
Cum moneas aliquem nec se velit ille moneri, / si tibi sit carus, noli desistere coeptis.

Kun joku ei halua ottaa neuvojasi vastaan, älä luovuta, jos hän on sinulle rakas.


Esoteerisessa yhteydessä tämä merkitsee toistuvien mahdollisuuksien antamista okkulttiselle oppilaalle. (Ks. huomioni edellä: jokaisella on tai voi olla omia "oppilaita", ihmisiä joille puhumme esoteriasta tai jotka muuten tarkkailevat maagista maailmankuvaa meidän kauttamme.) Tavanomaisessa arkiyhteydessä ihminen joka on kanssamme eri mieltä voi kulkea häiritsemättä omaan suuntaansa, mutta kun kyseessä on esoteriaan liittyvä intiimi yhteys, pyrkimystä tehdä tiettäväksi jokin tärkeäksi katsomamme henkinen asia, ei tule hellittää yhtä helposti. "Jos hän on sinulle rakas" (carus) tarkoittaa tässä, että välillämme on jo olemassa molemminpuolisesti koettu syvempi yhteys. Sellaisessa tapauksessa oman henkisen puolen poiskääntäminen rakkaasta ihmisestä sillä verukkeella ettei hän ajattele asiasta samoin muodostuu karhunpalvelukseksi, jossa elävät tunteet näivettyvät. Kun toinen on todella rakas, tuo rakkaus edellyttää ja kestää myös keskinäisen vääntämisen henkisesti merkityksekkäistä, vitaaleista asioista. (Minulla esimerkiksi on joitakin ihmissuhteita, joissa samoista maailmankatsomuksellisista asioista taistellaan vuodesta toiseen. Tämä on hyvin raskasta, mutta toisaalta juuri sillä tavoin suhde erilaiseen ihmiseen & myös erilaiseen kokemisen tapaan elää.)

Tähän ohjeeseen liittyy myös tuon usein parjatun aseettoman vastarinnan, oman päänsä pitämisen, kehotus. Tämä on syvä ja haastava harjoitus, jonka mielekkyys ja täsmällinen käyttöönoton tapa riippuu aina ihmisten välisestä faktisesta suhteesta. Yhteyttä muihin ei voida valmistaa kuin makkarakoneesta, joka luo erilaisiin tilanteisiin saman tasalaatuisen pötkön.

1,10
Contra verbosos noli contendere verbis: / Sermo datus cunctis, animi sapientia paucis.

Älä käy sanaharkkaan suunsoittajien kanssa. Kieli on annettu kaikille, viisaus harvoille.

Jälleen tasapainottamaan edellistä ohjetta. Vaikka harkitut neuvot tulee usein toistaa, tätä ei pidä ottaa keppihevoseksi hyödyttömälle vääntämiselle.

Liittyy myös yllä kommentoimaani (ja käytännössä ympäri kääntämääni) kohtaan 1,3, jossa esitetään "viisaan vaikenevan". Tämän kohdan kanssa ymmärrettynä se osoittaa, että on tajuttava se piste, jossa aito keskustelu muuttuu nalkuttamiseksi, kärttämiseksi, tai vastaavaksi epäkeskusteluksi, jossa ideana ei enää ole toisen näkemysten kunnioittaminen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Tämän päivän ohjeistukset ovat melko tylsiä, mutta minkäs teet!
1,11
Dilige sic alios, ut sis tibi carus amicus; / sic bonus esto bonis, ne te mala damna sequantur.

Välitä muista niin kuin välität itsestäsi, ole hyvä hyville, ettei paha sinua perisi.

Olemme niin perusteissa, että kommentaarista tulisi helposti pelkkää tautologiaa. Halutessaan voi tietysti hetkeksi taas pysähtyä pohtimaan, miten on mahdollista, että varsin universalistinen aktiivisen hyvyyden oppi kiinnostaa ihmisiä perin vähän, vaikka se on sekä älyllisesti että intuitiivisesti varsin pätevä.

1,12
Rumores fuge, ne incipias novus auctor haberi, / nam nulli tacuissa nocet, nocet esse locutum.

Vältä juoruilua, ettei sinua pidettäisi huhujen tekijänä, sillä sanottu vahingoittaa, sanomatta jättäminen ei.

Olen jo edellä esittänyt eriävän näkemykseni siitä, kummasta enemmän on etenkin omassa pohjolan kulttuurissamme haittaa: puheesta vai puhumattomuudesta. No, "juoruilu" (rumores) on sitten hieman eri asia, ja ennen kaikkea asennoitumistapa: jos saan emotionaalista nautintoa muiden ihmisten ikävien asioiden pöyhimisestä, ehkä tunteakseni siten itseni paremmaksi ihmiseksi, on kyseessä vain negatiivinen tapa. Mutta ihmiset jotka kieltäytyvät puhumasta negatiivisista asioista, eivät automaattisesti ole vapaita tässä kavahdetusta vahingoittamisesta. Myös jonkin asian kertomatta jättäminen voi hyvin helposti vahingoittaa ympärillämme olevia. Itse koenkin, että jopa hiljaisuus on eräänlainen puheenvuoro: turvallista, neutraalia, vastuusta vapauttavaa tilaa ei ole.
1,12a
Qui prodesse potest, non est fugiendus amicus, / si laesit verbo: bonitas sine crimine non est.

Hyödyllistä ystävää ei pidä karttaa, vaikka hän loukkaisikin: ei ole hyvää ilman huonoa.


Kääntäjä ei (ainakaan tässä yhteydessä) kommentoi järjestysnumerointia. Vaihtoehtoinen kohta toisesta käsikirjoitusversiosta? Kommentaarin suhteen ks. 1,9.

1,13
Spem tibi promissi certam promittere noli: / rar fides ideo est, quia multi multa locuntur.

Lupaus tuo toivoa, varmana älä sitä pidä: puhetta on paljon, luotettavuutta vähän.

Ensimmäisen kirjan ohjeet tuntuvat alun lyhyisiin ohjeistuksiin maallisemmilta, ja niiden esoteerinen tulkinta usein tarpeettomalta. Voimme kuitenkin rinnastaa saman asian myös "henkien lupauksiin", eli enteisiin. Positiiviset korrespondenssit jne. luovat toivoa ja ovat siten tarpeellisia, mutta järkevä ihminen ei luota enteisiin sokeasti.

1,14
Cum te aliquis laudat, iudex tuus esse memento, / plus aliis de te quam tu tibi credere noli.

Kun sinua kehutaan, muista säilyttää arvostelukykysi, parempi silloin uskoa enemmän itseään kuin muita.

Jälleen täsmällisesti sama neuvo kaikenlaisille lukijoille. Toki okkultismissa edistynyt ihminen kohtaa saman ongelman hieman eri kentällä. On esimerkiksi tärkeää ymmärtää, että omat mahdolliset paranormaalit kyvyt eivät sinänsä kerro vielä mitään henkisestä kehittyneisyydestämme, vaan voivat olla yhteydessä myös psyykkisiin häiriöihin.
1,14a
Perde semel socium, quem ingratum noveris esse, / saepe dato bonis, scieris bene ponere quod des.

Hylkää heti tuttava, jos huomaat hänet kiittämättömäksi, anna usein hyville, saat huomata sijoittaneesi hyvin.

Tämä kohta kääntyy hieman eri asentoon esoteerisessa yhteydessä. Siinä missä "kiittämätön tuttava" on profaanille henkilökohtainen harmi, esoteerisessa ohjauksessa kiittämättömyys on kardinaalisyntejä sen vuoksi, että se on varsin absoluuttinen merkki kyvyttömyydestä hyötyä opetuksesta. Siten vaikka monenlaisia erehdyksiä voi ja tulee antaa anteeksi, on joitakin, jotka osoittavat tilanteen mahdottomuuden, ja tämä on yksi niistä. Toivon mukaan on turha mainita, ettei kiitollisuutta tarvitse osoittaa millään tietynlaisella tavalla, vaan tärkeä asia on sen sisäinen tunteminen. Tuollainen tunto kyllä näkyy tarkkaavaiselle ihmiselle myös ulospäin.

1,14b
Dissimula laesus, si non datur ultio praesens, / qui celare potest odium, post laedere quem vult.

Älä paljasta loukkaantumistasi, jos et heti voi kostaa: joka voi kätkeä vihansa, voi myöhemmin loukata ketä tahtoo.

Voidaan yliviivata tarpeettomana. Kääntäjä on liittänyt mukaan tämän 800-luvulta periytyneen sentenssiversion.

1,15
Officium alterius multis narrare memento, / at quaecumque aliis beneficeris ipse, sileto.

Toisten hyvistä teoista muista mainita monille, mutta omista hyvistä teoistasi pysy hiljaa.

Jälleen sarjassamme identtisiä ohjeita eksoteerisessa & esoteerisessa kontekstissa, sillä hyvin pienellä lisäyksellä, että "hyviksi teoiksi" (beneficeris) luetaan myös ja ennen kaikkea maagiset vaikutukset. (Vrt. kreik. "jumal-teot", teurgia, ja jumala "Hyvän" konseptina, Agathon.) Voi olla hyvä muistutus ennen kaikkea omalla ajallamme, jolloin oman rummun päristelyä pidetään rohkeiden hienona hyveenä, ja vaatimattomuus on lähinnä säälittävää. Näistä kulttuurisista preferensseistä riippumattomana toimii se astraalinen vaikutus, joka aikaansaa itsekehumme vaikuttamaan negatiivisesti tekemäämme Työhön; niin keskeneräisiin kuin (pienemmässä määrin) jo valmiiden prosessien vaikutuksiin.

Seuraavaksi kerraksi toivon jotain vähän vetävämpää.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked