Totaalinen sota

[Nefastos]

Totaalisesta sodasta, jossa massamurhat kohdistetaan sotajoukkojen ohella tai sijaan siviileihin & kulttuuriin, on tullut terrorismin aikakauttamme määrittäviä tekijöitä.

Koska ihmiset ovat järkyttyneitä & peloissaan, ymmärrettävästi kuullaan myös emotionaalisia puheenvuoroja. HS:n analyysissä Ranskan terrori-iskuista Sami Sillanpää kirjoittaa:

Isis ei edusta mitään sivilisaatiota. Olisi suuri virhe antaa sille sellainen kunnia. Kyse on väkivaltaisesta, aivopestystä murhajoukosta. Isisin jäsenet eivät edusta mitään muuta kuin omaa rappiotaan ihmisinä.

Vaikka kuitenkin ihmiset olisivat tehneet itsensä hirviöiksi valitsemalla hirviömäisen tavan toimia, dehumanisointi muiden toimesta ei auta, vaan pahentaa asiaa. Jonkun "rappio ihmisenä" saattaa olla tosiasia, mutta se että väkivallan alaspäisen tien valinnut epätoivoinen ihminen ei edustaisi yhtään mitään ei pidä paikkaansa. Päin vastoin, sellainen ihminen kokee edustavansa hyvin selkeitä arvoja. Vaikka nuo arvot voivat tuntua mahdottomilta käsittää, ne ovat ainoita joihin suuressa puristuksessa olevat ihmiset ovat kyenneet tarttumaan. Kenestäkään ei voi sanoa etteikö hänellä olisi oikeus vihata nykymaailmaa omien arvojensa valossa, vaikka jokaisesta tuleekin sanoa, ettei se koskaan oikeuta väkivallantekoihin.

"Oikean käden tie", vankan traditiouskon tie, on hirvittävässä kriisissä. Tuo käsi pyrkii kouristumaan sellaisten vanhojen arvojen ympärille, jotka enää eivät kuulu muuttuvaan maailmaan. Niiden vanha Jumala(n tulkinta) on kuollut, mutta uusi ei vielä ole syntynyt. Sellainen tuntuu aivan hirvittävältä, jos itse edustaa noita vanhoja arvoja, tai jos haluaisi edustaa jotain selkeää arvoa, eikä mitään paitsi kapitalisia & hyvinkin mahdollisesti usein falskeilta tuntuvia onnellisen ihmisen uushumanistisia arvoja ole tarjolla. Uusi maailma on omanlaisensa julma juggernaut, joka kulkee yli ihmisten jotka eivät osaa sitä oikein arvostaa & samalla väistyä viisaasti syrjään tuon useinkin vaikeasti hahmotettavan arvokoneiston kulkiessa voittokulkuaan. Kokemus tällaisesta maailmasta kutsuu esiin vastaavan näköisen käänteishahmon, joka sitten kohdistetaan ulospäin toiseuteen. Tätä terroristit tekevät, kykenemättä reflektoimaan tilannetta muuten.

Mikään ei oikeuta väkivaltaa, vähiten väkivaltaa satunnaisia siviilejä vastaan. Mutta ajatus siitä että terroriväkivallassa olisi kyseessä tyhjästä tai käsittämättömissä olevasta tuleva hirviömäisyyden aalto on juuri se lähestymistapa, joka jatkaa & pahentaa painetta & kostojen kierrettä. Länsimaisia arvoja tuleekin kritisoida; niiden tulisi olla avoimia kritiikille tavalla jota nykyään harvoin on edes alettu oivaltaa. Länsimainen kulttuuri edustaa kovaa, jumalatonta pärjäämismallia, jossa ihmiset helposti voivat hyvin syvällä tasolla hengellisesti pahoin. Sen ohella että kaikki tehtävissä oleva tehdään terrorin kauhujen poistamiseksi ulkoisista lähteistä, yhtä paljon on tehtävä jotta näemme, mistä tuossa kuilussa vanhan & uuden maailman välillä on kyse, & millä logiikalla & oikeutuksella fanaattisuuteen tuskaansa pakenevat traditionalistit uushumanistista arvopohjaa vihaavat.

[Wyrmfang]

Länsimaisia arvoja tuleekin kritisoida; niiden tulisi olla avoimia kritiikille tavalla jota nykyään harvoin on edes alettu oivaltaa. Länsimainen kulttuuri edustaa kovaa, jumalatonta pärjäämismallia, jossa ihmiset helposti voivat hyvin syvällä tasolla hengellisesti pahoin.

Muuten olen samaa mieltä, mutta tässä tehdään aivan liian iso yhteenniputus. Kovuuden ja pärjäämisen ihannointi ja tässä mielessä materialistinen ajatusmaailma on todellakin vallitseva ja erittäin tuhoisa asiantila, mutta se juontaa juurensa nykyisestä talousjärjestelmästä, jonka taustalla on joitain täysin älyttömiä oletuksia (esim. luonnonvarojen ja inhmillisten resurssien loputon riittävyys). Jos nyt ylipäätään jotain sellaista kuin yleinen "länsimaisuus" voidaan ajatella olevan, niin se varmastikin tiivistyy valistuksen arvoihin. Näitä taas ovat esim. totuus ja moraalisuus itseisarvoisina (ei alistettuina taloudelliselle tehokkuudelle) - mikä kuulostaa koko lailla yhteensopivalta AT:n arvopohjan kanssa. Vastaava arvopohja löytyy ytimellisesti myös islamista, mutta tietyistä maantieteellisistä ja maailmanpoliittisista syistä juuri sen piiristä tulee nykyään kaikkein vaikutusvaltaisin terrori.

Yksi harvoja täysin varmoja löydettyjä kausaaliyhteyksiä yhteiskuntatieteissä on radikalismin nousu aina kun keskituloisen väestön olot alkavat merkittävästi kurjistua. Kun elämä ei ole materiaalisella tasolla elämisen arvoista, aletaan hakea radikaalilla tavalla tukea jostain "pyhästä". Tämä ei liity ytimellisesti uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden eroon, sillä uhriluvuissa varmastikin kaikkein tuhoisin ilmiö tässä on ollut totalitaarinen kommunismi, siis korostuneen ateistinen liike.

[Nefastos]

Kovuuden ja pärjäämisen ihannointi ja tässä mielessä materialistinen ajatusmaailma on todellakin vallitseva ja erittäin tuhoisa asiantila, mutta se juontaa juurensa nykyisestä talousjärjestelmästä, jonka taustalla on joitain täysin älyttömiä oletuksia (esim. luonnonvarojen ja inhmillisten resurssien loputon riittävyys). Jos nyt ylipäätään jotain sellaista kuin yleinen "länsimaisuus" voidaan ajatella olevan, niin se varmastikin tiivistyy valistuksen arvoihin.

Ehkäpä paperilla kapitalistinen sekularismi voidaan erottaa länsimaiden laajemmasta arvopohjasta, mutta ei nykyisessä kulttuurissa. Käytännössä nämä ovat kuitenkin – etenkin siitä näkökulmasta jota ymmärtämään kirjoitukseni asetin – hyvin arvosidonnaisesti toisiinsa punoutuneet. Niitä voi & tuleekin erotella varovaisesti, mutta kokonaan erilleen emme nykymaailmassa niitä valitettavasti saa. Tulevaisuuteen nähden toivon mukaan & ajan kanssa varmastikin, & siinä juuri haasteemme pitkälti onkin. Kova kapitalistinen arvopohja ei voi mitenkään jatkaa elämistään kuten tähän asti, siihen ei liitä planeetankaan saati ihmisen kestokyky – mutta pyhään uskomisen molemmat kestävät hyvin.

Yksi harvoja täysin varmoja löydettyjä kausaaliyhteyksiä yhteiskuntatieteissä on radikalismin nousu aina kun keskituloisen väestön olot alkavat merkittävästi kurjistua. Kun elämä ei ole materiaalisella tasolla elämisen arvoista, aletaan hakea radikaalilla tavalla tukea jostain "pyhästä".

Fakta määrittyy jälleen tulkinnastaan, ts. kysymyksenasettelusta käsin. Aivan yhtä hyvin voisimme sanoa asian seuraavasti: Kun ihminen pakotetaan seinää vasten, hänen psyykessään ymmärrettävästi nostavat päätään kaikkein perimmäiset, tärkeimmät arvot, toisin sanoen kokemus pyhyydestä. Toisin sanoen, ihminen tarvitsee nimenomaan uskontoa (siis ehdottomia arvoja, jotka eivät tyhjene pragmaattisuuteen), & tämä luonnollisesti nousee äärimmäisillä tavoin näkyviin ääritilanteissa.

[Wyrmfang]

Kovuuden ja pärjäämisen ihannointi ja tässä mielessä materialistinen ajatusmaailma on todellakin vallitseva ja erittäin tuhoisa asiantila, mutta se juontaa juurensa nykyisestä talousjärjestelmästä, jonka taustalla on joitain täysin älyttömiä oletuksia (esim. luonnonvarojen ja inhmillisten resurssien loputon riittävyys). Jos nyt ylipäätään jotain sellaista kuin yleinen "länsimaisuus" voidaan ajatella olevan, niin se varmastikin tiivistyy valistuksen arvoihin.

Ehkäpä paperilla kapitalistinen sekularismi voidaan erottaa länsimaiden laajemmasta arvopohjasta, mutta ei nykyisessä kulttuurissa. Käytännössä nämä ovat kuitenkin – etenkin siitä näkökulmasta jota ymmärtämään kirjoitukseni asetin – hyvin arvosidonnaisesti toisiinsa punoutuneet. Niitä voi & tuleekin erotella varovaisesti, mutta kokonaan erilleen emme nykymaailmassa niitä valitettavasti saa. Tulevaisuuteen nähden toivon mukaan & ajan kanssa varmastikin, & siinä juuri haasteemme pitkälti onkin. Kova kapitalistinen arvopohja ei voi mitenkään jatkaa elämistään kuten tähän asti, siihen ei liitä planeetankaan saati ihmisen kestokyky – mutta pyhään uskomisen molemmat kestävät hyvin.

Jos tietynlainen yhteiskuntajärjestelmä luo tietynlaista ajattelutapaa, niin tietenkin ne ovat käytännön elämässä täysin toisiinsa kietoutuneita. Pointti olikin, että ellei sitä "eroa paperilla" oteta selkeäksi lähtökohdaksi, mikä pyritään realisoimaan käytännössä, niin ei mikään tule muuttumaan. Erilaiset totalitaristiset ratkaisuyritykset ovat toki jo empiirisestikin osoittautuneet tuhoisiksi.

Yksi harvoja täysin varmoja löydettyjä kausaaliyhteyksiä yhteiskuntatieteissä on radikalismin nousu aina kun keskituloisen väestön olot alkavat merkittävästi kurjistua. Kun elämä ei ole materiaalisella tasolla elämisen arvoista, aletaan hakea radikaalilla tavalla tukea jostain "pyhästä".

Fakta määrittyy jälleen tulkinnastaan, ts. kysymyksenasettelusta käsin. Aivan yhtä hyvin voisimme sanoa asian seuraavasti: Kun ihminen pakotetaan seinää vasten, hänen psyykessään ymmärrettävästi nostavat päätään kaikkein perimmäiset, tärkeimmät arvot, toisin sanoen kokemus pyhyydestä. Toisin sanoen, ihminen tarvitsee nimenomaan uskontoa (siis ehdottomia arvoja, jotka eivät tyhjene pragmaattisuuteen), & tämä luonnollisesti nousee äärimmäisillä tavoin näkyviin ääritilanteissa.

Ei se kyllä määrity. Missään missä ihmisten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset perustarpeet tulevat yleisesti ottaen tyydytetyksi, ei ole noussut laajamittaista radikalismia, ja missä näin ei ole, sitä nousee usein jos ei aina.

Muutenhan tuo, miten asian esität ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoin, mutta - ja tämä on olennaista - se pyhä minkä ihminen löytää joutuessaan seinää vasten, ei ole kaikilla uskonnollinen pyhä, vaan ylipäätään jonkinlainen "sisin kokemus". Ja kuten totalitaarisen kommunismin tapauksessa, myös "sekulaarin pyhän" kokemus voi tietenkin vääristyä vastaavalla tavalla kuin jihadisteilla uskonnollisen pyhän.

[A.A.]

ISIS on oiva tyyppiesimerkki peräänkuuluttamalleni pasifismin kritiikille. Kun ISIS:n kaltainen järjestö nousee, on se murskattava mahdollisimman nopeasti. Tämänkaltaisten järjestöjen vaikuttimina on sitten tietysti moninaisia tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa muilla keinoilla.

[Nefastos]

ISIS on oiva tyyppiesimerkki peräänkuuluttamalleni pasifismin kritiikille. Kun ISIS:n kaltainen järjestö nousee, on se murskattava mahdollisimman nopeasti.

I hear you. Mutta koko väkivallan vyyhti on niin monisyinen, että näen todellakin ainoana lopullisena ratkaisuna pasifistisen idealismin, & väkivallan parhaimmillaankin murheellisena kompromissina. Sitten taas puolestaan se miksi maailman suuria asevoimia valtavalla rahalla hallitsevat tahot eivät siihenkään (terroristiryhmien mahdollisimman nopeaan aseelliseen eliminointiin) kykene, johtaa uudelleen näihin samoihin vaikeisiin kysymyksiin.

Noiden vaikeiden kysymysten vyyhdistä otin tähän tarkoituksella vain tämän yhden puolen, koska sen monet osatekijät johtavat välittömästi tai toisella askeleella politiikkaan, jonka käsittely seuran yhteyksissä on kielletty. Mutta jo tuo, nimittäin keskustelu arvojen ehdottomuudesta ("oikean käden tie") versus individualismista ("vasemman käden tie"), on mielestäni keskeinen & olennainen. Azazelin Tähdelle se on erityisen merkityksekäs, & itse uskon, että juuri sellaiset arvokeskustelut auttavat suuresti purkamaan ongelmia niiden olennaisimmassa vaiheessa, ituina ennen väkivallan vaiheeseen kasvamista.

[Wyrmfang]

Tuli lyhyestä kommentista paljon mieleen:

ISIS on oiva tyyppiesimerkki peräänkuuluttamalleni pasifismin kritiikille. Kun ISIS:n kaltainen järjestö nousee, on se murskattava mahdollisimman nopeasti.

Mielestäni pasifismia tulee ajatella kahdessa eri merkityksessä. Toisaalta on Jeesuksen tai Buddhan mallin mukainen eri asteisesti absoluuttinen pasifismi (johon huom. siihenkin sisältyy usein aika jyrkkääkin laitonta toimintaa esineitä kohtaan), joka on nähdäkseni syytä käsittää ehdottoman henkilökohtaisena, siis sellaisena, jota ei voi vaatia muilta. Kullakin ihmisellä on oma rajallinen kapasiteettinsa ottaa vastaan pahaa, ja kun tuo raja ylitetään, pakottaa ihminen olemaan vastaamatta millään tapaa väkivaltaisesti johtaisi lopulta pahempaan väkivaltaan kuin se, mitä spontaanisti seuraa. Tästä syystä olen ehdottomasti samaa mieltä, että yleisellä tasolla ei voida mitenkään vaatia, että ihmisten tulisi pystyä omalle kohdalle osuessa ottamaan ISISin raakuudet vastaan tyynellä mielellä. Se on kuitenkin periaatteessa mahdollista, ja kun joku siihen yksilönä kykenee, vaikutus on usein todella suuri, sillä se rikkoo täydellisesti väkivallan käytön implisiittisesti (tai joskus eksplisiittisestikin) olettaman logiikan. Mikäli tällainen tuntuu jonkun mielestä epärealistiselta hippeilyltä, voi ajatella seuraavaa. Siinä missä jollekin satunnaisen ihmisen vittuilu ja tönäisy kadulla on provokaatio, johon vastaamista vähintään samalla mitalla on miltei mahdoton vastustaa, tavallinen terveen itsetunnon omaava ihminen kokee ehkä jonkinasteista ärsytystä, pidättäytyy vastaamasta ja unohtaa pian koko tapauksen. Ei ole mitään syytä olettaa, että eettinen kehitys pysähtyisi tähän tavallisen ihmisen kohdalle, vaan on periaatteessa täysin mahdollista reagoida jopa kidutetuksi tulemiseen vastaavalla tavalla kuin tavallinen ihminen reagoi em. tönäisyyn.

Mistä päästäänkin pasifismin toiseen merkitykseen eli esim. AT:n jakamaan ideaaliin siitä, että eettinen kehitys tarkoittaa olennaisesti pyrkimystä siihen, että maailmassa olisi vähemmän kärsimystä. Väkivalta taas on kärsimyksen keskeisin aiheuttaja, joten pasifisti pyrkii siihen, että väkivalta minimoituisi maailmassa. Nyt puhutaan siis yleisestä aatteellisesta tasosta, jossa voidaan argumentoida ja vaatia asioita myös muilta. Tässä tietysti törmätään siihen ajatukseen, että kaikkihan haluaisivat, että maailma olisi parempi paikka, mutta pitää olla realisti. Pitää kyllä, mutta usein nämä realistina esiintyvät ihmiset eivät tosiasiassa tunnu perimmältään haluavan väkivallan vähenemistä; he pitävät asiaa jotenkin triviaalina, eivätkä vakavasti kontemploi, mikä todella veisi maailmaa parempaan suuntaan, vaan hakevat monisyisiin ongelmiin jyrkkiä ja suoria ratkaisuja. Tässä ottaisin esille Nefastoksen aloitusviestissä mielestäni oikean huomion siitä, että fanaattisuudessa ei ole mitään käsittämätöntä; ISIS on vain äärimmäiseksi äitynyt versio täysin samoista ajatusmalleista, joita kohtaa Suomessakin taukoamatta varsinkin kun avaa internetin. Tähän on kuitenkin vielä täsmennettävä:

Sitten taas puolestaan se miksi maailman suuria asevoimia valtavalla rahalla hallitsevat tahot eivät siihenkään (terroristiryhmien mahdollisimman nopeaan aseelliseen eliminointiin) kykene, johtaa uudelleen näihin samoihin vaikeisiin kysymyksiin.

Kykenisivät kädenkäänteessä, mutta tahtoa ei erilaisista poliittisista syistä ole.

[Nefastos]

Tästä syystä olen ehdottomasti samaa mieltä, että yleisellä tasolla ei voida mitenkään vaatia, että ihmisten tulisi pystyä omalle kohdalle osuessa ottamaan [---] raakuudet vastaan tyynellä mielellä.

Ei todellakaan voida. Mutta ehdottaa voidaan. Ja onhan olemassa Gandhin esimerkki.

Ei ole mitään syytä olettaa, että eettinen kehitys pysähtyisi tähän tavallisen ihmisen kohdalle, vaan on periaatteessa täysin mahdollista reagoida jopa kidutetuksi tulemiseen vastaavalla tavalla kuin tavallinen ihminen reagoi em. tönäisyyn.

Tämä on mielestäni se erittäin tärkeä elementti, joka aivan systemaattisesti unohdetaan, mutta missä esoteria voi auttaa humanismiakin. Että moninaisuuteen mahtuu myös "transsendentti", "yli-inhimillinen" aspekti/potentiaali: kehitys ei ole pysähtynyt, sillä ei ole kattorajaa siellä, missä nopeasti assosioiva maalaisjärki väsähtää. Erikoisyksilöillä voi olla & onkin paljon muutosvoimaa, & erikoisyksilö on jokainen joka itsensä sellaiseksi kokee. Pahassa mutta myös ehdottomasti hyvässä.

Sitten taas puolestaan se miksi maailman suuria asevoimia valtavalla rahalla hallitsevat tahot eivät siihenkään (terroristiryhmien mahdollisimman nopeaan aseelliseen eliminointiin) kykene, johtaa uudelleen näihin samoihin vaikeisiin kysymyksiin.

Kykenisivät kädenkäänteessä, mutta tahtoa ei erilaisista poliittisista syistä ole.

Tämä juuri oli pointtini. Eli ongelma palaa kollektiivisiin (politiikassa käsiteltyihin, siis tavallaan mekanisoituviin) arvoihin: keskustelu siis siirtyy esoterian idealismista eksoteeriselle kentälle, pois veljeskunnan yksilökeskisestä lähestymistavasta.

[A.A.]

Kumpikaan kommenttinne ei tyydytä. Siitä olemme samaa mieltä, että yksilö voi halutessaan uhrata itsensä. Yhteisellä tasolla reaktiivinen väkivalta (/valmius väkivaltaan) on taas välttämätön instrumentti rauhan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Puolustamiseen kykenevän eettinen velvollisuus on suojella heikompia. Esim. Pariisin iskussa ei ole mitenkään perusteltua antaa terroristien vain hoitaa teurastustaan haluamallaan tavalla, ja antaa jatkaa valloitustaan kaupungin tyhjennyttyä seuraavaan. Kyky ja tahto voiman käyttöön tarvittaessa ei suinkaan lisää maailman kärsimystä, vaan vähentää sitä. Susien ja lampaiden välissä tarvitaan lammaskoiria.

Paradoksaalisesti etiikkanne ongelmallisuus yhtenee teodikean ongelman kritiikkiin Jumalan pahan sallimisesta. Pahan / vääryyden salliminen tai mahdollistaminen osasyyllistää ne, jotka valitsevat olla tekemättä mitään asialle (jos siihen vain on mahdollisuus).

ISIS ei suinkaan kuihtuisi itseensä, jos sitä ei pysäytettäisi. Maailman tähänastisen kehityksen uhraaminen barbaariselle terrorille olisi mitä suurinta vääryyttä ihmiskuntaa kohtaan.

[Nefastos]

Paradoksaalisesti etiikkanne ongelmallisuus yhtenee teodikean ongelman kritiikkiin Jumalan pahan sallimisesta. Pahan / vääryyden salliminen tai mahdollistaminen osasyyllistää ne, jotka valitsevat olla tekemättä mitään asialle (jos siihen vain on mahdollisuus).

Tämä on mainio pointti! Toivon mukaan ehdin myöhemmin vastaamaan ajatukseen tarkemmin (elleivät Wyrmfang tai muut sitten ehdi perkaamaan sitä kylliksi aiemmin).

Kumpikaan kommenttinne ei tyydytä.

Ei varmasti tyydytäkään. Ehkä on vielä syytä erityisesti painottaa sitä täällä aiemminkin esittämääni peruspointtia, että tämä lähestymistapa on harvoille. Absoluuttinen mikä tahansa, esim. pasifismi, on jo esoteriaa, & maailma puolestaan toimii eksoteeristen rakenteiden varassa. Jos yrittäisin agitoida nimenomaisesti ulkoista rauhansanomaa, käyttäisin eri argumentteja. Azazelin Tähden idea puolestaan on nimenomaan esoterian eettisen (usein aika mystisenkin, ts. idealistisen sisä-) vaikutuksen luomisessa, ei siinä että seura itsessään pyrkisi kompromissein palvelemaan eksoteerisia lainalaisuuksia. Tämän näkee mm. juuri tuosta politiikkakiellostamme par excellence.