Keskustelu pyörii hyvin paljon nyt sen ympärillä, miten tärkeää ja ensisijaista on löytää keinoja ennaltaehkäistä ja vähentää väkivaltaa. Olemme tästä samaa mieltä. Jäljelle jää kysymys väkivallan käytön oikeutuksesta (väittäisin velvoitteesta) viimeisenä keinona, kun tilanne omasta toimijuudesta huolimatta eskaloituu.
Pari tarkennusta:
Nefastos wrote:1) Teodikea-vastalause ...
Tarkoitin teodikean perusteiden vinoudella juuri sitä, ettei teodikean ehtojen mukaista toimijaa ole, koska ongelma osoittaa sellaisen mahdottomuuden. Siksi tarkoitin esimerkkiä vain ahtaasti rajatussa merkityksessä. Esimerkissä siis Jumalalla on mahdollisuus estää väkivalta, ja pasifistilla skenariossa olisi sama mahdollisuus. Esimerkiksi estää terroriteko, kouluampuminen tms. nopeasti uhreja tuottava tilanne käsillä olevalla aseella. Sama esimerkki toimii myös isommassa kuviossa valtioiden välisenä tilanteena.
Nefastos wrote:Se että omasta mielestäsi pasifisti ei tee "riittävästi" on näkemys, jota pasifisti puolestaan ei jaa.
Voi pasifisti tehdä aivan riittävästi, kuten totesin esittämäni kritiikki koskee jo todetun yksimielisyyden jälkeen enää vain sitä, että onko väkivallan käyttö joissain tilanteissa oikein vai ei.
Nefastos wrote:Koen, että ajan kuluessa (huom. se ei tietenkään tule kulumaan suoraviivaisen positiiviseen suuntaan, vaan kuopin & notkelmin & spiraalisesti, kuten kehitys yleensäkin) tarve räjäyttää ihmisiä kappaleiksi tai pistää nämä keihäällä tai luodilla kuoliaaksi, tukehduttaa kaasulla &c. vähenee koko ajan ihmisyyden vähitellen kehittyessä, niin että yhä suurempi osa konfliktinratkaisutavoista pitävät sisällään aivan toisen tason rakenteita - vaikka niihin sitten ensialkuun kuuluisikin pakottavia, siis ~väkivaltaisia elementtejä.
Näinhän kehitys näyttää etenevän. Ongelmana on vain se, että mikään länsimainen kehitys ei poista sitä tosiasiaa, että terrori järkyttää ja toimii. Sivistyneen tason konfliktienratkaisukyvyt vaativat osaamista ja rahaa (esim. cyber/robotiikka). Terroristille riittää Kalashnikov, ja vaikutus voi olla moninkertainen kuin "uuden ajan menetelmillä". Länsimaissa kartetaan kuolemaa, terroristipiireissä taas näyttävä kuolema on tavoiteltava juttu. Epäsymmetrialla voidaan horjuttaa voimatasapainoa, joten barbaariset menetelmät tuskin katoavat pitkässäkään juoksussa näköpiiristä.
Nefastos wrote:A) Esoteerinen puoli. Tästä voi puhua vain puoliksi: idealismin vaikutuksesta voidaan keskustella, maagisemmasta vaikutuksesta ei (paitsi suljetussa piirissä).
Päädyin myös samaan aiemmin. Idealismi on palautettavissa etiikkaan. Etiikka taas seisoo itsessään, eikä näin ollen ole merkitystä, millaisilla merkitysjärjestelmillä lopputulokseen tullaan. Muutenhan erilaisia moraalisia päätelmiä voisi perustella vaikka tyyliin "nainen peittäköön päänsä seurakunnassa, koska enkelit". Jokaisella on omat roolinsa ja kutsumuksensa, kuten mainitsit. On kuitenkin tiettyjä tekoja, joita ei voi selittää pois roolituksella. En siis hyväksy, että joku voisi väistää velvollisuutensa estää akuutti väkivaltatilanne sillä perusteella, että tekee päivittäistä rauhantyötä muilla keinoilla.
Nefastos wrote:Yksinkertaiset kansanjoukot kärsivät emotionaalisen kiihottumisen taudista, & kaikkiin asioihin tulee aina nopea tunnesidonnainen, kahtiajaotteleva ratkaisu.
Näin on. Siksi sivistyneissä yhteiskunnissa on väkivaltamonopoli viranomaisilla. Nämä taas toimivat lakien, strategisen analyysin yms. pohjalta.
Nefastos wrote:Vain äärimmäisen harvoin ollaan tilanteessa, jossa kerta kaikkiaan minkäänlaista muuta ratkaisua kuin väkivalta suuremman väkivallan estämiseksi ei ole.
Samaa mieltä.
Nefastos wrote:Jos tähän sanotaan että no nyt selvästikin ollaan tällaisessa tilanteessa, eikä terroristeja vastaan auta mikään muu kuin eliminointi, niin mielestäni voidaan hyvin esittää saman aineiston nojalla myös vasta-argumentti: auttaako eliminaatiokaan?
Eliminointi on yksi osa-alue kuviossa, joka ei tietenkään yksin ratkaise mitään. Tässä mainio kooste siitä, mitä kaikkea ratkaisussa voisi huomioida:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1447999687883.