Helsingin yliopistolle suunniteltu massamurha

[Nefastos]

Lyhyesti, jos joku ei asiaa vielä tuntisi: Nuori mies & nainen ovat parhaillaan oikeudessa suunniteltuaan pommi- & myrkkykaasuiskua Helsingin yliopistolle, tarkoituksena tappaa kasamäärin satunnaisesti valikoituneita opiskelijoita. Kyseinen instanssi itsessään ei omannut erikoisarvoa iskun suunnittelijoille, mutta kyseessä oli koulu, & lisäksi paikka missä helposti pääsee monen kimppuun samanaikaisesti. Muitakin kohteita harkittiin.

Asianajaja kuvaili naisen lähettämiä viestejä "ahdistuneen ja masentuneen ihmisen suoltamaksi tajunnanvirraksi".

Teosta epäilty mies kertoi yhdessä sähköpostiviestissään muun muassa kuinka "kiehtovaa on kun voi päättää jonkun kohtalosta yhdellä sormenliikautuksella".

Nainen puolestaan kertoi kuulusteluissa halunneensa kostaa sijaiskärsijöiden avulla henkilöille, jotka häntä olivat sortaneet. Nainen kertoi poliisille, että yliopisto valikoitui kohteeksi, koska hän vihaa humanisteja.

Lainaukset Hesarin artikkeleista täällä ja täällä.

Tässä ollaan aika monen keskeisen ongelman kanssa tekemisissä. Tuskan muuntuminen vihaksi, jonka on saatava purkautua vähintään vihafantasiassa ellei aktuaalisessa väkivallanteossa, & kuinka näiden kahden välinen ero muuttuu helposti hyvin häilyväksi idean alkaessa riivata ihmistä. Väkivallan kierron kohdistuminen sijaiskärsijöihin, mistä tulee taas mieleen magian aksiooma "jokainen kappale toimii vain yhdessä tarkoituksessa, muuttaakseen työstämänsä kappaleet itsensä kaltaisiksi" - eli tässä tapauksessa aiheuttaakseen muille sitä samaa syytöntä kärsimistä, minkä itse on saanut osakseen. Ja omasta syvästä voimattomuuden tunteesta lopulta kehittyvä voimafantasia, jossa valta päättää elämästä & kuolemasta kompensoi syvää kyvyttömyyttä.

Kaikki nämä ongelmakohdat ovat ainakin minulle tuskallisen tuttuja omasta elämänhistoriastani, varmasti monelle muullekin täällä. Yhteiskunnalle mekanismi on jollain tapaa poikkeuksellinen, hirviömäinen & ehkä jopa käsittämätön, mutta satanistille sen ei pitäisi sitä olla. Psykologisen rakenteen tulisi olla hyvinkin tuttu, & vastausten siihen osapuilleen selviä. Niin kauan kuin ne eivät sitä ole, ollaan äärimmäiseen väkivaltaan viettävällä tiellä, meidän terminologiallamme sanottuna alaspäisellä tiellä. Redusointi, mihin yhteiskunta helposti syyllistyy kollektiivista syyllisyyden- ja pelontunnetta rauhoittaakseen, ei ole ensinkään hyvä ratkaisu. Tekojen taustalla on aina monimutkainen kulttuuris-psykologinen rakenne, joka jakautuu hyvin monelle vastuulliselle - menettämättä siitä mitenkään välttämättömyyttään tulla käsitellyksi.

Sana on vapaa. Kuten todettua, tässä on monta eri tekijää, jotka kaikki ovat meidän kannaltamme - satanistin psykologia- ja moraalikäsitysten kannalta - kiinnostavia.

[Einheri]

....Sana on vapaa. Kuten todettua, tässä on monta eri tekijää, jotka kaikki ovat meidän kannaltamme - satanistin psykologia- ja moraalikäsitysten kannalta - kiinnostavia.

Uutisointia hitusen seuranneena itselleni jäi oleellisena asiana mieleen, -että parivaljakko oli suunnitellut (yksittäistä?) iskua useampaankin paikkaan, mutta tietysti näistä vaihtoehdoista -yliopisto jäi varmasti useimmille mieleen kaikesta uutisoinnista.
Kuten Nefastos toikin ilmi asetelman kulttuuris-psykologinen rakenteen -suhteen, niin itseäni harmittaa suuresti, että nykyisessä paikalliskulttuurissa, tämän kaltainen marttyyrikortti on viimevuosina saanut hyvin paljon konkreettista muotoa allensa.
Ihmisille itselleen tämän tyyppiset ajatukset eivät tietenkään ole uusia, mutta on ikävää etteivät kohtalaisen nuoret ihmiset näe tällaisten muotojen takana olevaa maailmaa. Minun olisi niin helppoa haukkua kaikki tämän kaltaiseen liittyvä toiminta hyvin lapselliseksi hätähuudoksi, joka toisinaan saa valitettavia muotoja, mutta koitan tässä yhteydessä selittää osan ajatuksestani hieman sivistyneemmin.

Mieltäni lämmitti tavallaan, eräs mieleenpainunut kommentti -lukiessani IS:n uutisten erään -aihetta koskevan artikkelin kommenttia jonka oleellisen pointin vapaalainaus oli tämän tyylinen "En haluaisi tuomita näitä ihmisiä, vaikka he ovat suunnitelleet tämän kaltaisia tekoja. He ovat nuoria, joiden kohdalla on valitettavaa että he ovat vierastuneet yhteiskunnasta. Heillä ei taida olla hengitysaukkoa, jonka kautta vuorovaikuttaa, ei töitä tai opiskelupaikkaa... On harmi, ettei yhteiskunta pysty riittävästi tukemaan tämän kaltaisia ihmisiä."
-Vaikkei vapaasti tulkistussa sitaatissa ollutkaan ihan jokaista vivahdetta mukana, niin mielestäni oli hienoa kuulla pieni ymmärtämisen häivä, tämän kaiken vellomisen keskellä.
Ehkä mielenkiintoisin piirre näin omakohtaisestikin on se, että tunnistan itsessäni piirteet ja oman taipumukseni erakoitumiseen ja misantropiaan, mutten pidä -kyseisten ihmisten suunnitelmia lainkaan hyväksyttävänä, vaikka tavallaan tiedostankin jollain tasolla sen rakenteen, joka on saattanut johtaa tällaisen motivaation syntymiseen, sekä ennen kaikkea haluun toteuttaa ne -syntyneet suunnitelmat.
Ehkä jonain oleellisena pointin etsimisenä tästä tekstistä; -Etteivät ihmisen tarpeet suunnitella joukkomurhaa edusta mielestäni, minkäänlaista ihannoitavaa toimintaa. (Vaikka sen kääntöpuolella olisikin raadollisen kaunis marttyyrikuvasto.)

[Benemal]

Syytin joskus itseäni pelkuriksi, kun en tehnyt mitään yhteiskunnan vastaisia tekoja. Ehkäpä saamattomuuteni takia, en ole nykyään vankilassa, mielisairaalassa, tai kuollut. Olen kiitollinen siitä.

[Insanus]

Tuttu tunnelma välittyy.
Kohta mihin haluaisin tarttua vähän on tuo "päättää ihmisten kohtaloista yhdellä sormenliikautuksella", joka on aivan erilainen kokemus kuin "saada elävä organismi kuolleeksi materiaksi". Molempiin liittyy tietty kontrollinhalu, mutta ensimmäinen on niin sanotusti "anti-elämä"-kanta, siinä missä jälkimmäinen olisi "pro-kuolema"-kanta. Ensimmäinen pyrkii ikään kuin hidastamaan ja nöyrryttämään jotain, missä jälkimmäinen tahtoo pysäyttää ja lopettaa kaiken. E.Frommin kirjassa Anatomy of Human Destructiveness nuo kaksi luonnetta määriteltiin 1) sadistiseksi ja 2) nekrofiliseksi.
Olennainen osa teistisen satanismin saamasta vieroksunnasta varmasti pohjaa sen assosiointiin noiden kahden intohimon muotosidonnaisen esiintulotavan kanssa.

[Wyrmfang]

Tällä erää ei nyt jaksa kirjoitella laajemmin niistä psykologisista klikeistä, joita tällaiseen liittyy. Asian ymmärtämiseen ei tarvita satanismia, eikä edes psykoanalyysia; pelkkä halu ymmärtää maailmaa ja ihmisiä edes hieman riittää jo aika pitkälle. Vastaavista toimista haaveileminen on varmasti erittäin tavallista, oli mielessä aikanaan itsellänikin jo paljon ennen Auvisen esimerkkiä. Se aivan toisen luokan kynnys, jossa todella ryhdytään tekoon, voikin sitten ylittyä ainakin kahdella tavalla: joko messissä on myöskin jotain ihan varsinaista mielisairautta, joka madaltaa todellisuudentajua, tai sitten kokemus mihinkään kuulumattomuudesta on totaalinen.

Sen sijaan mikä kiinnostaisi, on: miksi lähes aina koulu/yliopisto? Jos tarkoituksena olisi vain tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä, moni muu paikka (esim. täpötäysi ostoskeskus) olisi parempi. Jos taas usein läsnäolevat "aatteelliset" vaikuttimet ulottuisivat vähänkään paperinohutta persoonaa syvemmälle, niin varmasti valikoituisi jokin muu kohde. Koulu on tietysti kenties tärkein sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tyyssija, joista paitsi jääminen selittää osittain, mutta ei mielestäni riittävästi.

[Nefastos]

Se aivan toisen luokan kynnys, jossa todella ryhdytään tekoon, voikin sitten ylittyä ainakin kahdella tavalla: joko messissä on myöskin jotain ihan varsinaista mielisairautta, joka madaltaa todellisuudentajua, tai sitten kokemus mihinkään kuulumattomuudesta on totaalinen.

Se mikä yhteiskunnallisessa tarkastelussa on hieman pelottavaa (näin marginaaliryhmän edustajan näkökulmasta!) on se, että mainitsemiasi kahta mahdollisuutta ei kovinkaan usein osata määritellä erilleen. Yleinen mielipide kallistuu helposti siihen, että "täysin kuulumaton" on jo sinänsä paha.

Tämä on yksi syy siihen, minkä tähden uushumanismissa, jossa aiemmin näin enemmänkin ne huonot puolet (arvotyhjiöön & pinnallisuuteen luisumisen helppouden) näen nykyään enemmän hyviä puolia (kykyä toleroida erilaisuutta paljon enemmän kuin aiemmassa ihmisyyden historiassa).

Sen sijaan mikä kiinnostaisi, on: miksi lähes aina koulu/yliopisto? Jos tarkoituksena olisi vain tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä, moni muu paikka (esim. täpötäysi ostoskeskus) olisi parempi. Jos taas usein läsnäolevat "aatteelliset" vaikuttimet ulottuisivat vähänkään paperinohutta persoonaa syvemmälle, niin varmasti valikoituisi jokin muu kohde. Koulu on tietysti kenties tärkein sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tyyssija, joista paitsi jääminen selittää osittain, mutta ei mielestäni riittävästi.

Yliopisto edustaa mielikuvissa helposti myös yhteiskunnallista "onnistumista". Siinä missä alempi kouluaste tulee oman kouluaikansa käänteentekevän negatiiviseksi kokevan ihmisen mielikuvissa merkitsemään juuri sitä koulua missä hänet hylättiin - keittiöpsykologin vakaa mielipide - yliopisto puolestaan edustanee muunnelmaa, jossa vääristyneeksi nähtyyn yhteiskuntaan on linkitytty vakaasti.

Niinpä siinä missä kauppakeskusiskussa voisi vahingossa surmata kanssamisantrooppeja, yliopistossa tappaa vain niitä inhottavia yhteiskunnan pyrkyreitä, jotka ovat antaneet pikkusormen & koko käden yhteiskunnan vääristyneimmille arvoille. Iskun suunnittelijahan sanoi "inhoavansa humanisteja", & yliopisto jos mikä on humanismin temppeli. Puhun nyt siis mielikuvista.