Lainaus koskee noin 13-vuotiaan atsteekkitytön uhraamista. Korostan pari kohtaa:
Noin vuosi ennen kuolemaansa hän oli yhtäkkiä alkanut käyttää huomattavasti aiempaa enemmän kokaa, joka oli yleensä varattu yläluokalle ja uskonnollisiin riitteihin.
Tutkijat uskovat muutoksen johtuvan siitä, että tyttö oli valittu uhriksi tuolloin. Aiempien tutkimusten mukaan myös hänen ruokavalionsa muuttui: maatyöläiselle tyypillisesti hän oli aiemmin syönyt paljon perunoita, ja niiden sijaan hän alkoi syödä enemmän lihaa ja maissia.
Uhraamista edeltävinä viikkoina tyttö oli nauttinut huomattavan paljon alkoholia.
Vasemman käden tantraan perehtynyt tuskin voi olla huomaamatta, että tässä on lueteltu valtaosa viidestä rikottavasta tabusta, jotka olivat liha, kala, maissi, alkoholi & sukupuoliyhteys. Nykyaikana voitaisiin kai puhua myös "viidestä kohtuuttomasta ylellisyydestä", tms.
Monella tasolla puhuttelevia aiheita ovat sekä uhriksi aiotun (rappeuttava?) hemmottelu että se, kuinka uhrattavan on oltava erityisen puhdas: nuori, kaunis, lahjakas. Millä tavoin uhrattavat eri kulttuureissa (atsteekit eivät suinkaan olleet ainoita ihmisuhraajia) mahtoivat osaansa suhtautua? He tuskin näkivät kuoleman käsitettä rituaalissa samalla tavoin kuin se nykykulttuurissa nähdään, mutta liittyikö siihen kuitenkin myös pelkoa? Ehkäpä tuon pelon voittaminen oli osa uhrausmysteeriä, samalla tapaa kuin initiaatiomenoissa yleensäkin; ikäkausien välisissä siirtymäriiteissä kuten miehuuden saavuttamisessa tai häämenoissa naisella.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
On hyvin vaikea eläytyä siihen vanhaan maailmaan, jossa ei tavallaan ollut vertauskohtaa elämään ilman ihmisuhreja. Kun tällaisia toimituksia tapahtuu, ne eivät tapahdu perinteisissä muodoissan kulttuurin keskiössä.
Tietyllä tapaa juuri kuvaillun kaltainen uhrikultti jatkuu viihteessä, jossa suuri osa uskontojen vanhoista muodoista elää jonkilaista irvikuvaelämää. Lapsitähdet tai muut nuoret viihdejulkkikset hemmotellaan pois tolaltaan, ja heidän vääjäämättömästä tuhostaan saadaan valtavasti energiaa enemmistön hämäriin tarpeisiin.
On vaikea selittää mistä perimmillään johtuu uhrauksen tarve, mutta se on edelleen olemassaoleva tekiä ihmisessä. Sitä on hyvin vaikea käsitellä itsessään, mutta tiedostamattomana se ilmentää itseään varmasti.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
obnoxion wrote:Kun tällaisia toimituksia tapahtuu, ne eivät tapahdu perinteisissä muodoissan kulttuurin keskiössä.
Siinäpä se, että pyhän ja/tai tabun käsite kuuluu luonnostaan siihen rajatilaan, joka jo sinänsä väistää aivan täsmällisiä määrittelyjä. Tila jossa paras & pahin kohtaavat on kovin liukas tartuttavaksi edes silloin kun faktat ovat käsillä.
obnoxion wrote:Tietyllä tapaa juuri kuvaillun kaltainen uhrikultti jatkuu viihteessä, jossa suuri osa uskontojen vanhoista muodoista elää jonkilaista irvikuvaelämää. Lapsitähdet tai muut nuoret viihdejulkkikset hemmotellaan pois tolaltaan, ja heidän vääjäämättömästä tuhostaan saadaan valtavasti energiaa enemmistön hämäriin tarpeisiin.
Tästähän tehtiin jopa South Park -jakso. Sitä katsoessani ajattelin Blavatskyn puheita siitä, kuinka mediajuoruilu & -mustamaalaus on moderni lynkkauksen muoto. Ja sitähän se varmasti on. Silti kiistaton edistysaskel on otettu, kun julmuus ilmenee kulttuurisesti jo edes tällä tavoin sublimoituna.
obnoxion wrote:On vaikea selittää mistä perimmillään johtuu uhrauksen tarve, mutta se on edelleen olemassaoleva tekiä ihmisessä. Sitä on hyvin vaikea käsitellä itsessään, mutta tiedostamattomana se ilmentää itseään varmasti.
Porttien Kirjan taide- & uskonto-osaan kirjoitin hiljattain sen näkemykseni, että ihmisen tarpeen nähdä ulkopuolellaan kauneutta ylittää tai pyrkii ylittämään hänen tarpeensa nähdä ulkopuolellaan oman sielunsa kuva. Toisin sanoen, ihminen projisoi.
Uhrikäytäntöjä, kuten Jeesuksen oletettu uhri tai Azazelin vuohen uhri, voinee palauttaa tällaiseen kollektiiviseen projisointiin. Ihminen luo, kuten hänen onkin ihmisenä luotava, ulkoista todellisuutta: ei riitä, että luodaan sisäänpäin omia salaisia maailmoja, pilvilinnoja. Mutta jos omat salaiset maailmat ovat jollain tapaa vinoutuneita, jos niissä hallitsee varjon prinsiippi johtuen niistä moninaisista kolhuista, traumoista & keskeneräisyyksistä joita jokaisessa meistä on, tuo ulos projisoituva maailma voikin juuri kaikkein olennaisimmalla pyhän kohtaamisen potentiaalihetkellä omaksua kauhean naamion. Emme osaa uhrata itseämme, joten uhraamme toiseuden. Ja silloin, koska salaa tiedämme että satuttaessamme yhtä näistä pienimmistä me satutamme parasta itsessämme, me "lepytämme Jumalaa" juuri siitä, mitä me hänelle teemme. Pahinta väkivaltaa pyhyydelle.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Sadussa Hannusta ja Kertusta noita houkuttelee lapset piparkakkutaloon, ja hemmottelee heitä herkuilla. Hemmottelun syy on kuitenkin lihottaa lapset syötäväksi. Myös näiden satujen noita on sukua Baba Jagalle, jonka erääksi malliksi on arveltu venäläsiin viikinkihautajaisiin liittyvää hahmoa; vanhaa naista, jonka tehtävänä oli toimittaa nuorukaisuhrin väkivaltainen osuus.
Jos on niin että tällainen lapsen tai nuoren hemoittelu ennen uhraamista on vanhan maailman yleinen malli, ja jos tantriset viisi kiellettyä substanssia liittyvät tähän, miten tämä uhrin hemmottelun teema voisi liittyä viiden substanssin käyttöön sisäisessä itseurhauksen prosessissa? Voisiko se liittyä oman persoonan käsittämiseen toiseutena?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Hieroglyfisessä avaimessa kaksi kolmiota - Musta & Valkea - ympäröivät ristiä, joka on Punainen. --> Seitsemästä vihkimyksestä neljäs eli keskimmäinen on Marsin punainen ristinvihkimys. -->
Punainen aspekti on se, jossa ihminen kohdistaa hyvin ankaran & vaativan itsekasvatusprosessin itseensä. Katsottaessa perinteisen OKT:n näkökulmasta tätä edeltää "musta" aika, jolloin omaa minuutta on vielä hellitelty, & sitä seuraa "valkea" aika, jolloin minuus on surmattu. Mutta katsottaessa salaisen VKT:n näkökulmasta sitä edeltää aika jona minä on tosiasiallisesti toiseutta vaikka se luullaan todelliseksi: keskipisteen prosessia seuraa aika, jona minä on tosiasiallisesti itseyttä vaikka siihen suhtaudutaan toiseutena. Eli Musta & Valkea ovat aina keskenään vaihdettavissa olevia.
Baba Jaga eli "Syöjätär" on se maadoitus, johon energia aivan pakosta aina palaa. Kun tuo maadoitus on opittu sitomaan prosessiin niin, ettei mieli enää heilahtele ponnistuksessaan puolelta toiselle (vaikka pysyy henkisesti etenevänä), silloin minuuden toiseus on voitettu &, kuten sanotaan, kuolemattomuus saavutettu. Kulttuurissa jossa tällainen oivallus on kollektiivisesti mahdoton, seuraa uhrikäytäntöjä, koska arkkityyppisen olennon on aina pakko saada ilmaisunsa tavalla tai toisella - siinä juuri on sen arkkityyppisyys.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
