Dalai Lama Suomessa

[Nefastos]

Dalai Lama esittää yleisöluentoja Espoossa lauantaina 20.8.

[Crux]

Dalai Lama todellakin oli lauantaina aurinkoisessa loppukesän Espoossa puhumassa täydelle areenalle asioista jotka jokaisen ihmisen olisi luonteestaan tai polustaan riippumatta hyvä vaalia sydämessään tai ainakin vaihtoehtoisesti tiedostaa niiden vaikutus ihmiskunnan kollektiivisessa energiassa. Olin itse paikalla kuuntelemassa, kanavoimassa ja jakamassa tätä niin lämmintä, kirkasta ja varsinkin ikuista sädettä, ja yritän jakaa tapahtuman tuomat tunnetilat näin jälkeenpäin tekstin muodossa jos energia näinkin välittyisi edes osittain eteenpäin.

Azazelin Tähti on syntymästään lähtien useaan otteeseen painottanut myös rakkauden ja auttamisen tärkeyttä työssämme, meidän työssämme joka kuitenkin kulkee polkuaan seuraten (myös) Saatanan kirkasta johtotähteä. Monelle voi kuitenkin olla vaikeaa ymmärtää minkä takia takia satanistiksi itseään kutsuva henkilö haluaisi kuunnella Dalai Laman kaltaisen henkilön opetuksia, eikä se välttämättä tietyn vaiheen kulkijan sielun rakenteeseen annakaan askensiivista & positiivista värähtelyä - joka on täysin ymmärrettävää. Siitä huolimatta se energia joka tapahtumassa jaettiin, jota koin ja jota yhdessä koimme, ei eroa millään tavalla siitä energiasta jota voimme subjektiivisesti kanavoida itseemme ja itsestämme palvomalla tai seuraavalla mitä tahansa jumalaa & entiteettiä, olkoot se sitten tuhon & kärsimyksen tai vastakohtien arkkityyppi.

"Todellinen uskontoni on lempeys."

Mitä on lempeys? Mitä on rakkaus? Mitä on anteeksianto? Vapautta. Vapautta alemman maailman kahleista ja tie askensioon. Ei ainoa ei, ei tietenkään, eikä välttämättä helpoinkaan. Vetäytyminen erämään yksinäisyyteen tai kolkkoihin tähtitorneihin ja täydellinen eristäytyminen ja itsenäistyminen voi varmasti ideaalina kuulostaa hienommalta sekä jylhemmältä kuin muiden puolesta uhrautuminen, ja miksi uhrautuakaan muiden puolesta silloin kun voi olla mahdollisuus nostaa itsensä nopeasti ja tehokkaasti tuolle "kosmiselle valtaistimelle"? Ajat kuitenkin muuttuvat ja lopulta tiet yhdistyvät (kaksi oksaa samasta puusta jne.) eikä tälläinen täydellinen eristäytyminen ole mahdollista ilman tietynlaista pakottamista, ja pakottamisen tulokset me varmasti tiedämmekin.

Dalai Lama käytti suuren osan ajastaan puhuen ihmisten välisen myötätunnon ja negatiivisten tuntemusten & tunnesidosten puhdistamisen tärkeydestä. Myös Tiibetin historiaa ja Dalai Laman oman elämäntien vaiheita ehdittiin käsitellä, kaikkia hyvin lempeässä ja iloisessa mutta kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaisessa sävyssä. Aamupäivän luennon aiheena (josta usein lipsuttiin hieman laajemmille vesille) oli 1100-luvulta peräisin olevan "Mielenharjoituksen kahdeksan säettä" -tekstin & rukouksen käsitteleminen. Kyseiset kahdeksan säettä kuuluivat näin:

1
Wishing to attain enlightenment
For the sake of all sentient beings,
Who excel even the Wish-fulfilling Jewel,
May I constantly cherish them all!

2
Whenever I am with others,
May I regard myself as inferior to all
And, from the depth of my heart,
Cherish and hold them supreme!

3
In all activities, may I examine my mind,
And as soon as conflicting emotions arise,
Endangering myself and others,
May I firmly face and avert them.

4
Whenever I see an evil being,
Overwhelmed by intense negativity and suffering,
May I cherish him as something rare,
As I had chanced upon some priceless treasure!

5
When others, out of envy,
Mistreat me, with slander and abuse,
May I take defeat upon myself
And offer the triumph to others!

6
When someone whom I have helped
With much hope and expectation
Hurts me, deeply and unjustifiably,
May I regard him as my sublime master!

7
In short, may I, directly and indirectly,
Offer happiness and peace to all my mothers;
All their evil and suffering
May I secretly take upon myself!

8
In all this, may my mind be unstained
By the eight ordinary concerns
And know all things to be illusion!
Free of clinging, may I attain liberation from bondage!

Ja eivätkö nämä säkeet sovi myös tämänpäiväiseen työhön ja elämään täydellisesti? Jos ihmiset yleisesti pyrkisivät noudattamaan jokapäiväisessä elämässään tämänkaltaisia käytäntöjä, eikö "Luciferin vallankumous" olisi jo tapahtunut ja uusi ihmisyyden aika alkanut? Haluan tarttua kysesissä säkeissä vain yhteen kohtaan josta myös Dalai Lama mainitsi hyvin selkeästi, eli säkeeseen 4. "Whenever I see an evil being" ei nykyaikaisessa järjestelmässä tarkoita mitenkään suoranaisesti pahaa olentoa (pahuuden käsitteestä olemmekin puhuneet hyvin paljon), vaan Dalai Lama itse mainitsi esimerkkinä sen kuinka ihmiskunta helposti hylkää "alemmat" ihmiset kuten AIDS-potilaat, psyykkisesti sairaat tai spitaaliset ihmiset tarjoamatta heille henkistä tukea. Ja eikö käsite "evil being" täten olekin kääntynyt hieman ironisesti ympäri kun mietimme missä "pahuuden" juuri ihmisessä löytyykään?

Itse Dalai Laman luonteesta ja sädehdyksestä puhuttaessa voitaisiin todeta että ainakin itseeni teki hyvin suuren vaikutuksen se ultimaalinen nöyryys ja myötätunto joka hänestä välittyi hyvin voimakkaana ja kirkkaana, ja joka oli näin "kasvotusten" vielä suurempi mitä olisin kuvitellut. Se että miljoonien ihmisten seuraama ja palvoma opettaja kohtelee jokaista kohtaamaansa ihmistä henkisesti (eli todellisti) täysin samanarvoisena kertoo siitä kuinka syvästi omalle ideaalilleen ollaan omistauduttu ja kuinka ne saadut & koetut vihkimykset ollaan tuotu suoraan mukaan työhön ihmisten auttamiseksi myös hyvin konkreettisella tavalla. Useasti kuultu lausahdus "Outside we might be different, but inside we are the same" ei ollut pelkkää sanahelinää vaan tuhansien vuosien opit ja viisaudet tuotuna käytäntöön ja elämään. "Oikein tekeminen on oikein toimimista."

Dalai Lama korosti myös sitä kuinka hän haluaisi tietynlaisen rituaalis-kaavamaisen käytännön katoavan buddhalaisesta perinteestä niin että häntä ei itse nostettaisi turhin juhlallisuuksin ylemmän "eliitin" asemaan, sillä kuten hän on useasti sanonut (ja joka nytkin kuultiin) "I am just a monk". Tätäkään ei tietenkään tule ymmärtää väärin niin että kaikenlainen rituaalinen & juhlallinen käytäntö olisi pahasta, mutta saimme muutaman esimerkin huumorin muodossa siitä kuinka tietynlaisella korkeammalla elitistisellä johdolla - uskonnollisella tai poliittisella - on ollut taipumusta kangistua kaavoihinsa ja unohtaa se tärkein eli ihmisten kanssa / ihmisten vuoksi työskentely kun tietenlaiset perinteet tai muodollisuudet ovat tulleet itseisarvoksi. Nykyinen Dalai Lama tuntui muutenkin olevan hyvin monelta kannalta "modernisti", mutta vain positiivisessa mielessä, niin että hänen tärkein prioriteettinsa tuntui jatkuvasti olevan ihmiskunnan henkisen kehityksen edistäminen, myös tavoin joita ei tietyissä "old-school piireissä" varmastikaan katsota hyvällä. Loistavana esimerkkinä tästä mainittakoon se kuinka hän puhui innokkasti tieteen ja uskonnon yhteistyöstä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ja millaisia mahdollisuuksia tämänlainen yhteistyö voidaan tarjota. Jokainen voi varmasti kuvitella millainen globaali läpimurto on pakostikin tuleva toteen kun nämä kaksi pitkään toistaan erillään olleet kädet viimein yhdistyvät rukoukseen!

Ei ole epäilystäkään siitä etteikö Dalai Lama olisi todellinen Mestari, joka puhuessaan isommille ihmisjoukoille "joutuu" käyttämään tietynlaista naamiota verhoutuen arkikielen sekä huumorin (trickster-Saatanan eräs ilmeentymä?) taakse samalla kuitenkin lähettäen äärimmäisen voimakasta sielullista impulssia jatkuvasti ympärilleen. Itse tilaisuudesta on aikaa yli vuorokausi mutta silti tuntuu että tuo sisäinen säde kasvaa hetki hetkeltä sydänkeskuksessa ja sielun temppelissä vain voimakkaammaksi! Tälläiset tilaisuudet luovat uutta voimakasta uskoa sille että työmme on oikeasti sekä todella tärkeää että todella tehokasta ja että maailma on myös todella muuttumassa kohti henkisesti kirkkaampaa tulevaisuutta.

Päätän raporttini samoihin sanoihin joihin Dalai Lama päätti rohkaisevan puheensa osoitettuna seuraaville sukupolville: "One thing is certain, whether it be from heaven or hell, I will watch over you."

[Lux]

Fra Cruxin raportti oli varsin perusteellinen ja pätevä, ja monessa kohtaa on helppoa olla täysin samaa mieltä, mutta kommentoinpa itsekin omin sanoineni lyhyesti jotain näistä tilaisuuksista, kun katselin ja kuuntelin ne suorana lähetyksinä muun työskentelyn ohessa.

Kokonaisuudessaan Dalai-laman puheet ja itse tilaisuus oli tosiaan hyvin sydäntä lämmittävä ja mieltä ylentävä, ja henkilökohtaiset erimielisyydet tai pessimismi joitakin hänen puheitaan kohtaan oli lähinnä yksityiskohdissa tai yksittäisissä käsitellyissä aiheissa. Tuskinpa hän mitään "kipsibuddhamaisia" istuskelijoita tai hymistelijöitä ajatuksilleen haluaakaan. Jossain vaiheessa tilaisuutta toivoinkin, että hänen puheensa ja keskustelunsa saisi kirjoitettuna ylös, niin olisi mahdollista tehdä niistä jonkinlainen kommentaari tai "dialektinen" keskustelu. Etenkin siinä kohdassa, kun häneltä kysyttiin maailman väkiluvun ja ihmisten määrän lisääntymisestä, minulle tuli olo ettei hän kertonut kaikkea mitä hän tiesi asiasta "sisemmiltä tasoilta käsin", mutta tähän kysymykseen vastaamisen välttäminen tai pienimuotoinen kiertely oli todennäköisesti juuri sitä buddhista viisautta, mikä ei halua sekoittaa ihmisten, oppilaiden tai pyrkijöiden mieliä liioilla filosofisilla kiemurteluilla, jotka eivät kuulu henkisen kehityksen suhteen pääprioriteetteihin.

Parasta Dalai-laman puheissa on/oli se "Uuden Ajan" oivallus, että kaikista erilaisista ideologioista ja uskonnoista on löydettävissä totuuden siemeniä sekä erittäin hyviä ja kannatettavia ajatuksia, kuin myöskin sellaisia seikkoja, jotka ovat vääristyneitä, huonoja ja tulee hylätä, tai jotka ovat aikansa eläneitä.

EDIT: Allekirjoittanut tuskin lienee ainoa, joka näkee tässä eri ideologioiden ja uskontojen kriittisessä ja avoimessa erottelussa, tutkimisessa, sekä yhdistämisessä sen tosiasian, että tällainen "ekleettisyys", silloin kun se ei palvele persoonan pyyteitä ja intohimoja vaan Egoa (sielua), aidosti totuudellisuuteen pyrkien, on nimenomaan merkki tuosta Cruxinkin mainitsemasta "Luciferin vallankumouksesta" sanan aidossa ja kehittävässä merkityksessä.

Hänen ehdoton egalitarisminsa ja kollektivisminsa suoraan sanottuna kyllä epäilyttävät jossain määrin, toisin sanoen, ne vaikuttavat jotenkin liian "poliittisesti korrekteilta tekniikoilta" saada todellinen sanoma julki ja välttää (turhia?) konflikteja julkisten auktoriteettien tms. kanssa. En kylläkään usko Dalai-laman olevan mitenkään epärehellinen tms., mutta sisäinen S. Albert Kiviseni on haistavinaan siinä ihan hienoista "jesuitismia". Ja tokihan myönnän tämän olevan sellaisen saatanallisen kriittisen pessimismin sävyttämä kommentti kaikkea sellaista kohtaan, mikä kantaa massaliikehdinnän lippua. Kokonaisuudessaan allekirjoittaneella on kuitenkin yhtä vähän oikeutta tai kykyä kritisoida hänen ajatuksiaan ja/tai toimiaan kuin kaljabaarin Eskolla on kykyä kritisoida Nietszhen viiksiä. Hänen olemuksensa kyllä todistaa jokaiselle kenellä on vähänkään kykyä nähdä, että kyseessä on äärimmäisen pitkälle kehittynyt sielu ja aito Mestari, jonka perussanomaa sopii kenen hyvänsä kuunnella ja pyrkiä toteuttamaan, vaikka "buddhinen tie" ei olisikaan juuri se omin polku tai korostettavin seikka, koska ilman myötätuntoa ja aitoa nöyryyttä - molemmat buddhin ilmentymiä - pyrkijä on kuitenkin väkisinkin ennen pitkää enemmän tai vähemmän kadoksissa tai jumissa omankin kehityksensä suhteen.

[Nefastos]

Veli Cruxin näkemyksiä on helppo allekirjoittaa. Niille jotka katsoivat tai kuuntelivat tuota esitystä ja jäivät ehkä vaille syvän esoteerisuuden tuntua, sanoisin omana kokemuksenani tai tulkintanani, että esoterismi toimi tässä energiatasolla eikä älyllisellä. Siitähän juuri on noissa mainituissa rituaaleissa kyse: muodollisesta toimesta tulee vain väline tietyn energiaimpulssin välittämiseen; ja mitä useammalle ihmiselle kerrallaan puhutaan, sitä vähemmän puhe saa olla älyllistä. Samassa asiassa piilee myös avain tuohon fra Nagahelin näkemään jesuitismin ongelmaan. Monen monta paradoksia pienessä tilassa, tosiaan!

When someone whom I have helped
With much hope and expectation
Hurts me, deeply and unjustifiably,
May I regard him as my sublime master!

Kun Vastustava prinsiippi näin ymmärretään Mestariksi, ollaan satanismin ytimessä.

Vielä yksi huomio, vaikka se kaikille lukijoille enemmän tai vähemmän selvä onkin. Ihmiset eivät osaa kokonaan irrottautua sankarinpalvonnasta edes nykyään, ja se on suurin syy sekä oikeiden opettajien trickster-käyttäytymiseen ja puolivillaisten trickster-gurujen "tarpeellisuuteen". Ei tulisi sen enempää ajatella gurua suurena jälleensyntyneenä auktoriteettina kuin pitää häntä lähtökohtaisesti huijarinakaan. Jokaisen ihmisen näkemykset & opetukset ja hänen olemuksensa kokonaisuus puhuvat puolestaan, eikä siihen ole tarvetta liimailla "verified guru"-tarroja päälle.

[obnoxion]

"En kehuisi jääräpäisen mustan maagin rohkeutta, kun hän saa aikaan paljon pahaa ja ehkä jopa (tunnetusti siis näin jotkut okkultistit sanovat) menettää periaatteessa häviämättömän monadinsa ja väitetysti jää miljardeja vuosia kehityksessä jälkeen!"

Tämä lainaus on Azazelin Tähteä käsittelevästä ketjusta Teosofisen verkoston foorumilta, ja sen ajatus on helppo jakaa. Minusta kuitenkin alaspäinen idealisti, vaikka ei ehkä ansaitse, kuitenkin useimmissa herättää tiettyä arvostusta. Ja minusta tämä arvostus kumpuaa juuri tällaisen erittäin harvinaisen olennon ennennäkemättömyydestä, käsittämättömyydestä, ihmisyyden rajat rikkovasta vieraudesta, jollaisen kanssa on, kuten sanottua, lähes ennenkuulumatonta joutua suoraan kasvokkain.

Mikäli ajatus jostain käsittämättömästä pahuuden mestarista nostaa meissä esiin outoa uteliaaisuutta, hämmentävää arvostusta tai muuta selittämätöntä mielenkiintoa, meidän ei minusta olisi syytä käydä heti juurimaan tällaista tunnetta itsestämme. Kun me käymme oudon tuntemuksen kimppuun, emmekö silloin käy kovin ottein jotain sellaista vastaan, minkä luonteesta me emme ole lainkaan varmoja?

Minusta tällaista tunnetta voidaan päin vastoin käyttää kehittävästi - ratsastaa sillä kuin tiikerillä! - jos tutkimme Dalai Laman ohjetta:

4
Whenever I see an evil being,
Overwhelmed by intense negativity and suffering,
May I cherish him as something rare,
As I had chanced upon some priceless treasure!