Norjan massamurha

[A.A.]

Muutama kommentti kommentteihin:
Obnoxionilta hyvä ja selkeä viesti (murhaaja muuten nousi juuri korostamaasi uhrautumisen ideologiaa vastaan videollaan).
Nefastos: Hyvä huomio siitä, että mikä tahansa ideologia voi kääntyä kärsimyksen puolelle, skandinavian lähihistoriassa kouluampujat edustavat ateismia, itsemurhapommittajat islamia & nyt tämä tapaus kristinuskoa.
Libra: Ihmiset reagoivat luonnollisesti lähellä oleviin uhkiin. Vaikka jossain kauempana tapahtuukin neutraalisti järkyttävämpiä asioita, ei se silti vähennä lähellä tapahtuvien asioiden järkyttävyyttä (vaikka sanomani tuntuu tyhmältä, on se pakko sanoa, koska lähellä tapahtuviin "pikkujärkytyksiin" epäempaattisesti suhtautuvat vetovat usein juuri tuohon "kaukana tapahtuu enemmän joten miksi reagoida lähellä tapahtuviin pikkujuttuihin"-argumenttiin). Mainitsemaasi karma-argumenttia ei mielestäni saisi ikinä käyttää tuolla tavalla.

Yleisesti mainittuun teodikean pähkinään: Absoluutin syyttäminen vallitsevasta asiantilasta & ihmisten tekemistä virheistä on turhaa, vaikka vastuu periaatteessa voidaankin palauttaa hierarkiassa aina loppuun saakka. Kaiken palauttaminen "yläkertaan" ei yksinkertaisesti rakenna.

Yleisesti massatappajien sympatioimisesta: Tekoja voi (ja pitääkin) ymmärtää, mutta niissä ei ole yhden yhtä hyväksyntää ansaitsevaa tekijää. Tämänkertainen tapaus vaikuttaa jaetun tiedon perusteella psykopaattiselta narsistilta, joka tälläkin hetkellä elää patriootti-unelmansa huippuhetkiä. Ei hän mikään uhri ole, vaan ne tulilinjalle joutuneet viattomat. Samoin kouluampumisissakin. Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

[Insanus]

Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

Ei väistämättä. Teko ei ansaitse sympatiaa, eikä tekijä kannatusta, mutta kun asiat jäävät pieninä hoitamatta (tabujahan riittää) niin ne räjähtävät isoina ja pahoina ulos. Varmasti hlö x norjassakin olisi kyennyt purkamaan tämän luovemmin ja puhtaammin aikaisemmassa vaiheessa, mutta oli estynyt.
Se ei tee tietenkään teosta oikeutettua, vaan ymmärrettävän.
Tekijästäkin uhrin.
Mun mielestä.

[Flamen]

Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

Ei väistämättä. Teko ei ansaitse sympatiaa, eikä tekijä kannatusta, mutta kun asiat jäävät pieninä hoitamatta (tabujahan riittää) niin ne räjähtävät isoina ja pahoina ulos. Varmasti hlö x norjassakin olisi kyennyt purkamaan tämän luovemmin ja puhtaammin aikaisemmassa vaiheessa, mutta oli estynyt.
Se ei tee tietenkään teosta oikeutettua, vaan ymmärrettävän.
Tekijästäkin uhrin.
Mun mielestä.

Vähän samoilla linjoilla. Kyse on kuitenkin ihmisen vajaan ymmärryksen yrityksestä muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva islamista suhteessa poliittiseen/kulttuurilliseen historiaan ja nykypäivän asenteisiin. Äärikristillisen ajattelun läpi suodatettuna on saatu kerättyä varsin kattava visio siitä, mitä pahaa islam on saanut / tulee saamaan aikaan, mutta ei lainkaan siitä, mitä hyvää.

Yritys ymmärtää tai käsitellä järjellä maailmassa tapahtuvan kärsimyksen syytä ja määrää on tässä tapauksessa johtanut yhden miehen ristiretkeen yhtä "suurinta syyllistä" vastaan. Mitenkään vähättelemättä surmatyön merkitystä on silti mielenkiintoista kysyä, mikä tässä on pahinta: sata viatonta kuolonuhria antamaan manifestille lähtölaukauksen vai itse manifesti, joka tiivistää islamin pyhän sanan pahimmat puolet ja liittää ne poliittis-kulttuurisella kahleella tämän hetken mediaseksikkäimpiin aiheisiin kulttuurien säilymistä, kansallisidentiteettiä ym. koskien. Höystettynä ohjeilla, joita seuraamalla ensikertalainenkin saa rakennettua pommin.
Kali Yugan merkkejä, sanon minä.

[Crux]

Ei hän mikään uhri ole, vaan ne tulilinjalle joutuneet viattomat. Samoin kouluampumisissakin. Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

Itse ajattelen että jokainen tähän aikaan (tarkoitan siis pidempiä kosmisia aikakausia) ja maailmaan syntynyt on jo uhri itsessään. Mikään ei oikeuta tämänlaista tekoa - ei tietenkään - mutta tunnen silti iskujen tekijää kohtaan vain mitä suurinta myötätuntoa. Muistakaamme että se millainen ihmisenä persoonallisena ja alempana kokonaisuutena kehkeytyy on tuhansien eri impulssien ja virtojen muotaama kuva. Syvemmillä tasoilla me olemme samalla tavalla vastuussa siitä millaisia tekoja ja tapahtumia maailmassamme tapahtuu kuin hekin jotka toteuttavat näitä valitettavia (sielun) uhrauksia. Jumalan syyttäminen kaikesta olisi tietysti helppo tie väliaikaiseen vapahdukseen, mutta en pysty tekemään niin sillä en koe sitä oikeana välineenä ymmärrykseen esim. juuri tämänkaltaisten asioiden äärellä.

Ennemmin tai myöhemmin iskujen tekijäkin havahtuu käänteisestä transsistaan siihen äärimmäisen painavaan ja piinaavaan karmalliseen taakkaan joka tämänlaisesta teosta seuraa, ja itse ainakin haluaisin mieluummin auttaa kantamaan tuota ristiä kuin sylkeä näiden "syntisten" kasvoille. Tämä kommentti ei liittynyt mitenkään tällä foorumilla ilmaistuihin mielipiteisiin, mutta valitettavan useilla henkilöillä tuntuu olevan (tietyllä tavalla ymmärrevästikin kun mietimme aikaamme ja yhteiskuntaamme) asenne jossa ei toista poskea käännetä vaan vaaditaan silmää silmästä.

Ja tuskin niiden, jotka kuolivat, menneisyys on täysin puhdas ja tuo olisi ollut sattumaa.

Tuskin, mutta tuskin kenelläkään meistä muistakaan maapallon asukkaista on täysin puhdas menneisyys koska vaellamme vielä näissä saleissa korkeampien sijaan? Karmasta saadaan myös hyvin helposti väärinymmärrysten ase jos ajatellaan että kaikki mitä teemme muille on kuitenkin oikein karmisesta näkökulmasta. Tiedän ettet usko itse tämänlaiseen käytäntöön - mutta kuten aiemminkin mainitsin - valitettavan monet uskovat.

Jossain päin Afrikkaa, en nyt muista missä, raiskattiin jonkun sodan aikana vähän aikaa sitten arvioiden mukaan 400 000 naista vuodessa. Miksi silloin täällä ei ollut 365 päivänä vuodessa liput puolitangossa? Miksi?

Tämän aikamme usva elää ja ruokkii itseään kuoleman tiedostamisen välttämisellä. On helppoa unohtaa kuoleman olemassaolo silloin kun se ei ole konkreettisti osa omaa elämää. Toisaalta, voisitteko kuvitella kuinka hirveä kauhu, lamaannus ja epätoivo ihmisten sydämiin syntyisi kun kaikki se kollektiivinen kärsimys jota maailmassamme tapahtuu jatkuvasti lävistäisi yllättäen tuon suljetun energiapiirin ja Saatanan naamion mustan valon polte valaisisi yllättäen "sielun taivaan" kun tuo unohduksen sumu vetäityisi takaisin synkkiin astraalikuihinsa?

Jokainen hetki ja säde voidaan nähdä joko kirottuna tai siunattuna, kirkkautena tai pimeytenä, elämänä tai kuolemana. Jossain vaiheessa tuo sumu tulee vetäytymään pois, mutta se vaatii pitkää ja rakkaudellista työtä meiltä kaikilta. Pyrkikäämme jokainen toteuttamaan sitä parhaimme mukaan, sillä vain tuo työ muuttaa maailman.

[Insanus]

valitettavan useilla henkilöillä tuntuu olevan (tietyllä tavalla ymmärrevästikin kun mietimme aikaamme ja yhteiskuntaamme) asenne jossa ei toista poskea käännetä vaan vaaditaan silmää silmästä.

On kuitenkin kysyttävä onko tämä kellekin hyvä vai paha asia. Itselläni juuri pyrkimys mahdollisimman laajaan myötätuntoon ja empatiaan nk.pahantekijöitä kohtaan romautti psyyken ja lamautti 'vitut tästä kaaoksesta'-alaspäisyyteen, tuhon lietsontaan ja irstaaseen, rikkinäiseen mieleen.

Myötätuntoon kuuluu luonnollisesti myös oman heikkoutensa hyväksyntä, mikä on mielettömän hankala askel täällä Saatanan Vasemmalla.

Veitsen päällä tanssimista on opetus ja oppiminen.

[Flamen]

valitettavan useilla henkilöillä tuntuu olevan (tietyllä tavalla ymmärrevästikin kun mietimme aikaamme ja yhteiskuntaamme) asenne jossa ei toista poskea käännetä vaan vaaditaan silmää silmästä.

On kuitenkin kysyttävä onko tämä kellekin hyvä vai paha asia. Itselläni juuri pyrkimys mahdollisimman laajaan myötätuntoon ja empatiaan nk.pahantekijöitä kohtaan romautti psyyken ja lamautti 'vitut tästä kaaoksesta'-alaspäisyyteen, tuhon lietsontaan ja irstaaseen, rikkinäiseen mieleen.

Myötätuntoon kuuluu luonnollisesti myös oman heikkoutensa hyväksyntä, mikä on mielettömän hankala askel täällä Saatanan Vasemmalla.

Veitsen päällä tanssimista on opetus ja oppiminen.

Oman energiapiirin itsenäistäminen, jos olen käsitteen oikein ymmärtänyt, tulisi olla vahvasti hallussa ennenkuin sydämestä lähtevä empatia pahantekijöitä kohtaan on mahdollista ilman haavoittumisen vaaraa. Armo on vahvan valinta, koska heikolla ei ole varaa eikä siis mahdollisuutta valita sitä. Kamppailulajimaailmaan verratessa vain tarpeeksi taitava taistelija pystyy tekemään päätöksen olla käyttämättä taitojaan missään tilanteessa. Tuota (henkistä ja/tai fyysistä) vahvuutta kohti kulkiessa oman heikkouden tiedostaminen ja hyväksyminen on todellakin tärkeää, muuten se tähti, jota kohden pyritään, katoaa näkyvistä ja tie kääntyy harhaan.

Uskon ihmisen voivan toimia "karman välineenä" siinä missä muutkin asiat ja olennot maan päällä, mutta tuon toiminnan on silloin oltava tiedostamatonta tai muuten täysin tahdosta riippumatonta; jos ihminen itse kykenee valitsemaan tämän toiminnan yhteydessä jotain (vaikkapa suunnittelemaan massamurhan vääräuskoisille), ei kyseessä voi olla korkeamman tason johdatus.
Oma pähkäilyni väkivallan oikeutuksen suhteen on vielä pahasti kesken, joten tämä perustuu täysin mutuiluun.

[Aquila]

Oman energiapiirin itsenäistäminen, jos olen käsitteen oikein ymmärtänyt, tulisi olla vahvasti hallussa ennenkuin sydämestä lähtevä empatia pahantekijöitä kohtaan on mahdollista ilman haavoittumisen vaaraa.

Tämä on mielestäni erittäin totta, kuten muukin viestisi. Jos armo tai myötätunto ei ole oma valinta tai synny itsestään, se perustuu luultavasti vain ulkopuolelta annettuun käsitykseen siitä, miten "kuuluu" tehdä. Luonnollisesti oma tahto voi asettua vastustamaan tuon kaltaista armoa, joka pohjautuu muuhun kuin todella sisäsyntyiseen valintaan.

Se mitä aina huomaa kaikkien järkyttävien tapahtumien yhteydessä on se, että monet ihmiset pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin järkeilemään ja perustelemaan syitä, joiden varjolla heidän ei itse tarvitsisi tuntea surua, järkytystä tai muita tunteita. Näihin lukeutuu helposti juuri jonkinlaiseen luonnonvalintaan ja ihmisen eläimellisyyteen vetoaminen(, vaikka ainakaan oman käsitykseni mukaan eläimellisyyteen ei yleensä kuulu kyseisenlaiset päättelyketjut). Karmastakin jo puhuttiin ja sekin voi toimia keinona pyrkiä vähättelemään tapahtunutta. Ainoa vaihtoehto mielestäni, joka jää jäljelle, on kokea rehellisesti kaikki ne tunteet joita tapahtumat herättävät, koska periaatteessa se on juuri se seuraus, joka tässä yhteydessä on meidän osamme ja sen välttely erilaisin järkeilyin on tavallaan oman karman sysäämistä sivuun, jos näin voidaan asia ilmaista.

Itse teossa, sen motiiveissa ja toteutuksessa ei ole mitään sellaista, jota voisin allekirjoittaa. Jokainen älykäs ja tekojen seurauksia ymmärtävä ihminen tietää, että omaa ideologiaa ei voi todella edistää väkivallalla, ellei sitten väkivalta ole tuo oma ideologia. Siinäkin tapauksessa lopputulos on ennemmin tai myöhemmin oman ideologiansa uhriksi joutuminen (ja usein se on tapahtunut jo etukäteen). Jos teon tarkoituksena oli vastustaa ääri-islamia tai jotain vastaavaa niin se ei voisi olla huonommin tehty, koska juuri kyseinen toiminta, eli oman kansan murhaaminen ja pelon lietsominen eri harhaluulojen vallassa tuntuu olennaisesti kuuluvan kaikkeen fundamentalistiseen toimintaan. Äärimmäinen vastustus johtaa usein siihen, että lopulta vastustaja on lähempänä vastustettavaa asiaa kuin itse ymmärtää, koska tuo asia on yleensä aina löydettävissä itsestä, mutta se on helpompi kohdistaa ulkopuolelle kuin käsitellä sisäisesti.

[Kenazis]

Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

Ei väistämättä. Teko ei ansaitse sympatiaa, eikä tekijä kannatusta, mutta kun asiat jäävät pieninä hoitamatta (tabujahan riittää) niin ne räjähtävät isoina ja pahoina ulos. Varmasti hlö x norjassakin olisi kyennyt purkamaan tämän luovemmin ja puhtaammin aikaisemmassa vaiheessa, mutta oli estynyt.
Se ei tee tietenkään teosta oikeutettua, vaan ymmärrettävän.
Tekijästäkin uhrin.
Mun mielestä.

Tämän voi myös nähdä niin, että kaikki voidaan johtaa lapsuudesta tai menneisyydestä (jos niin halutaan asia tosiaankin nähdä), ja kaikki väärät teot ovat vain väistämättömän jatkumon ketjua. Silloin kaikki ovat uhreja. Lopulta olemme vain menneisyyden "tahdoton" jatke. Asian voi nähdä myös päinvastoin ja jakaa selkeästi tekijä "ei-uhriksi", sekä teon kohteet uhreiksi. Molemmat ovat mielestäni osa totuudesta...riippuu siitä, millä mielellä tästä puhumme ja mitä näkokulmaa painotamme. Profaanilla tasolla näkisin tekijän "ei-uhrina", mutta laajemmalla mittakaavalla katsottuna "syyllisiä" löytyy hyvin monelta suunnalta.

[Nefastos]

...tämän tyypin kaltaisille "hengen miehille" LaVeyn hengellinen kastraatio olisi ainakin osittain varsin paikallaan, sen vähentäessä muotouskonnollisuuden, (rotu)politiikan ja marttyriuden hohtoa tapauksissa, jolloin aate, jonka puolesta uhraudutaan, on melkoisen vääristynyt.

Nimenomaan. Silloin kun itse olin kiivaasti LaVeyn vesitettyä satanismia vastaan, en ollut oivaltanut tuollaisen laimentamisenkin vissiä merkitystä elämässä. Tietysti, nuoren ihmisen mielen pitääkin olla fanaattinen, tai vanhaa maailmaa ei kykene läpäisemään & rakentamaan toden teolla uutta omilla ehdoillaan. Mutta kun Tuli nousee yli tietyn rajan, pannuhuoneessa lyövät mittarit punaiselle, ja pian ollaan vaiheessa jossa mikä tahansa ismi alkaa palvella Mustien Kasvojen tietä (alaspäistä tietä; ponnistusta joka hyväksyy vahingoittamisen).

Yleisesti mainittuun teodikean pähkinään: Absoluutin syyttäminen vallitsevasta asiantilasta & ihmisten tekemistä virheistä on turhaa, vaikka vastuu periaatteessa voidaankin palauttaa hierarkiassa aina loppuun saakka. Kaiken palauttaminen "yläkertaan" ei yksinkertaisesti rakenna.

Paitsi väylää terveempään jumalakuvaan, mikä on olennaista. Ymmärrän kyllä pointtisi, ja olen samaa mieltä siitä, että myös tämä voi varsin hyvin muodostaa lankeemuksen mahdollisuuden (mikä ei?). Mutta vielä nykyisellään, kun ihmisten parhaat tunnot elävät ajautuneina niin kurjiin uskonnollisiin raameihin, & käsitys Jumalasta on monen ellei kaikkien pulmien pohjalla, kärsimyksen ongelman vieminen tähän äärimmäiseen vastaajaansa voi auttaa meitä valmistelemaan parempaa mallia.

Oikean käden tiellä asialta on vain pakko sulkea silmänsä, mutta silmien sulkeminen ei voi olla lopullinen vastaus. Viimeistään siinä vaiheessa kun ihminen itse kaapii omia paiseitaan ruukunpalasella omien murskattujen lastensa luiden päällä, Jumalaan Saatanana on pakko ottaa hyvin elävä kanta. Silloin se on monelle konetuliaseeseen tai pommiin tarttuminen, koska millään ei ole lopulta mitään väliä.

Ei mikään paha olo väistämättä aja tuon tyyppiseen toimintaan, vaikka luonnehäiriöitä löytyisikin.

Ei väistämättä. Teko ei ansaitse sympatiaa, eikä tekijä kannatusta, mutta kun asiat jäävät pieninä hoitamatta (tabujahan riittää) niin ne räjähtävät isoina ja pahoina ulos. Varmasti hlö x norjassakin olisi kyennyt purkamaan tämän luovemmin ja puhtaammin aikaisemmassa vaiheessa, mutta oli estynyt.
Se ei tee tietenkään teosta oikeutettua, vaan ymmärrettävän.
Tekijästäkin uhrin.
Mun mielestä.

Näin; ja tämän vuoksi me tarvitsemme Saatanaa. Ellei noita skisman energioita ja tabuja ja moraalisia pulmia käsitellä etukäteen, siis ellei meillä ole suhdetta pimeään puoleen keskellä normaalia elämää, ne kyllä rikkovat meidät tullessaan kyllin kovalla voimalla.

Kenenkään ei kannata sanoa, ettei hän menisi koettelemuksessa rikki, sillä vaikka järki olisi eheä ja sydän paikallaan, ihminen ei saa pitää kiinni korkeimmista ja parhaista ominaisuuksistaan joutuessaan kokeeseen. Siinä juuri Saatanan koe on, että ihminen ei enää voi "korkeampien voimalla voittaa alempia", vaan hänen on ymmärrettävä materian salaisuudet per se ja ilman apua edes aiemmin voittamiltaan kyvyiltä.

Uskon ihmisen voivan toimia "karman välineenä" siinä missä muutkin asiat ja olennot maan päällä, mutta tuon toiminnan on silloin oltava tiedostamatonta tai muuten täysin tahdosta riippumatonta; jos ihminen itse kykenee valitsemaan tämän toiminnan yhteydessä jotain (vaikkapa suunnittelemaan massamurhan vääräuskoisille), ei kyseessä voi olla korkeamman tason johdatus.
Oma pähkäilyni väkivallan oikeutuksen suhteen on vielä pahasti kesken, joten tämä perustuu täysin mutuiluun.

Verily. Karma on suuri avain moneen ongelmaan, mutta siihen kuinka itse toimia oikein tai mitä ajatella vääristä (suurta kärsimystä lisäävistä) teoista se ei ole lopullinen vastaus, vaan vain yksi osatekijä. Karman ymmärtäminen voi auttaa hyväksymään, mutta juuri tämä hyväksyminen voikin taas muodostua uudeksi pulmaksi. Joskushan törmää sellaiseenkin ajatukseen, että vähäosaisia ei tarvitse auttaa, koska nämä ovat itse karmisesti sössineet asiansa. Tällöin ei totisesti nähdä metsää puilta. Karma ei ole mekaaninen jousi joka iskee vain horisontaalisella tasolla, vaan vielä olennaisempaa on sen reagointi jokaiseen tunne- ja ajatuslataukseemme.

Suositeltavaa lukemista: Karamazovin veljekset, viides osa, neljäs luku. Niin humanisti-hippeilyltä kuin voikin vaikuttaa jos sanoo että nämä ovat asioita joista on tärkeää puhua, vaikka niistä ei voisi koskaan saada niskalenkkiä, niin näin asianlaita on. Niinsanotut vastaukset eivät merkitse paljoakaan, enemmän merkitsee kyky ja halu kysyä (= kärsiä kysymyksen olemassaolosta). Missä on vastaus kärsimyksen hetkellä, ellei kärsijä ole täysin valaistunut ja näe kaiken läpi? Ja silloinkin muut yhä kärsivät...

ja kaikki väärät teot ovat vain väistämättömän jatkumon ketjua.

Mekaanisen rakenteen puitteissa: totta. Tasojen origossa: laya-piste luo kuitenkin kaiken spontaanisti, sillä aika ja siten sen mekaniikka on alemman maailman harha. Tat tvam asi. Vaikka jokainen teko näennäisesti on seurausta loputtomasta vyyhdestä syysuhteita, kunakin hetkenä Minä Olen Jumala, ja vapaudessani absoluuttinen. Mutta se edellyttää näkemistä merkityksen hengen silmillä, enkä usko muuta väylää löytyvän tähän kuin se mikä jo on toisaalla esitetty, nim. totuuspyrkimyksen ja myötätunnon hyvin tarkkaavainen toisiinsa yhdistäminen & elämän poluttoman erämaan jaksaminen eteenpäin tällaisen kompassin kanssa, aina tilannelähtöisesti.

[Lux]

Hyvää keskustelua, johon itselläni on vasta nyt mahdollisuus osallistua. Mieleeni on tullut asian tiimoilta lukemattomia eri näkökulmia ja seikkoja, mutta tällä erää koitan käsitellä niitä mahdollisimman lyhyesti. Myöhemmin lisää, ja sitten yritän myös vastailla joihinkin ilmi tulleisiin näkökulmiin lainauksilla.

Ihan ensimmäiseksi: En koe mitenkään mahdolliseksi sitä, että ylöspäistä tietä kulkeva okkultisti, satanisti tai ei, voisi pitää kyseistä tekoa mitenkään hyväksyttävänä tai kehittävänä toimintametodina. Sen sijaan täysin välttämättömänä pidän teon ymmärtämistä ja tutkimista useista eri näkökulmista, niin okkulttisista, psykologisista kuin sosiaalisistakin näkökulmista; subjektiivisia (sisäisiä, tunteellisia yms.) ja objektiivisia (irtautuneita, samaistumattomia, kylmän rationaalisia) näkökulmia unohtamatta. Suosittelen myös harjoituksenomaisesti sekä tekijään että uhreihin sekä näiden molempien edustamiin ideologioihin samaistumista, harjoituksenomaisuuden muistaen; tämä voi olla erittäin kehittävää sekä ymmärrystä ihmisluontoa kohtaan lisäävää.

Jokaisen ihmisen, oli tämä okkultisti tai ei, korviin kuiskuttelee silloin tällöin demonit, joiden voima on siinä, että ne puhuvat totta, tai ainakin jonkin todellisen näkökulman asiaan kuin asiaan, ja ellei näitä kuiskutteluja tunnisteta ja voiteta rakkaudella ja ymmärryksellä, ovat seuraukset yleensä enemmän tai vähemmän negatiiviset / tuhoisat. Etenkin okkultistilla tämä voi olla vaarallista vielä senkin vuoksi, että yleensä pidemmällä sielunkehityksessään olevana yksilönä, tuo kiusaus tai koetus voi olla täysin sielullinen, eikä sillä ole välttämättä minkäänlaisia ulkoisia ilmennyksiä, mutta se voi silti johtaa de facto lankeemukseen (tietoisuuden vaikutuksen laajuuden vuoksi), ja se, että mitään ulkoista ei tapahdu, voi olla kaikista pahin vaihtoehto. Eivät näkyvät vallanpitäjät, terroristit, väkivaltaiset ihmiset ja tahot yms. ole yleensä ottaen muita kuin tiedottomia tai korkeintaan puolitietoisia instrumentteja, niin hyvässä kuin pahassakin, aivan kuten taiteilija on usein tätä vastaava täysin toisessa kontekstissa.