Norjan massamurha

[Nefastos]

Oman käsitykseni mukaan Breivikin "hengellisyys" on äärikristillistä egoismia (seemiläisten uskontojen perisynti, oman navan elitisöinti Jumalan sanalla)

Hyvä huomio.

Breivik onnistui ainakin osoittamaan, miten vaarallista abstraktien elementtien (uskonnot, rotu, kulttuuri) fanaattinen sitominen niiden aineellisiin ilmenemismuotoihin (seurakunnat, valtiot, puolueet jne) on, jos ne ovat kaikille osapuolille täysin epäselviä.

Erinomainen huomio.

Todella positiivista havaita muuten, että ainakin joku meistä on syvällisesti paneutunut tuohon Breivikin manifestiin. Itse en ole nähnyt siitä riviäkään.

Flamen, hyvää selostusta ja selontekoa. Yksi asia tuli kuitenkin mieleeni noista islam vs. kristinusko -teemoista: ABB:han on sekä sionisti että vapaamuurari, ja hänen kristillisyytensä on lähinnä pintakuorrutetta; todellisuudessa hän edustaa liberaali-kapitalistista pseudo-konservatismia.

Kuten useimmat kristitytkin. Kristillisyys määritteenä ylipäätään näyttää tulleen tiensä päähän, ja sen seuraajien ainoa yhdistävä tekijä näyttää olevan siinä, että he EIVÄT seuraa ainakaan Jeesuksen opetuksia: kääntäkää toinen poski, älkää etsikö maallisia asioita, rakastakaa toisianne kuten minä olen teitä rakastanut, &c.

Temppeliherrojen kanssa tällä miehellä ei ole mitään tekemistä. Pikemminkin pahimmanlaatuinen langennut pseudo-ritari, joka ruumiillistaa kaiken sen, mitä temppeliherra, ritari tai idealistinen soturi ei ole.

Meidän ei-soturien silmiin ero jää vähemmän absoluuttiseksi... veri virtaa joka tapauksessa, kun kerran on annettu oikeus käydä sotaan oikeuden puolesta. Minulle ritarin, so. oikeudenmukaisen pyhän soturin määritelmä on nykypäivänä täysin mahdoton. Jopa silloin, jos ratsastettaisiin miekka kädessä päin tankkeja ja pommeja, niin silloinkin psykologisessa rakenteessa ei kaikki ole kohdallaan, jos ajatellaan että modernina aikana voidaan valita yksi totuus ja tehdä vastapuolen ihanteista anti-ihanteita millään fyysistä vastustusta mahdollistavalla tasolla.

Mutta tämä vain sivumennen & muille sanottuna. Me olemme puhuneet tästä niin monesti.

tämän oli valitettavasti tarkoitus tapahtua, koska ainekset ovat jo aiemmin kylvätyt kaikkien meidän "syntisten" - alleviivataan, että tarkoitus ei ole edelleen moralisoida - toimesta.

Sano paremminkin: "Tämän oli valitettavasti tarkoitus tulla punnittavaksi, tapahtuako vai ei" - ja yksi niistä onnettomista jotka saivat mustan energian sijaissovittajina päälleen oli tässä Breivik. Breivikejä on maailmassa paljon, ja jotkut menevät hullujenhuoneelle, jotkut tekevät itsemurhan, joistakin tulee taiteilijoita, joistakin maageja ja pyhimyksiä, joistakin murhaajia. Väitän, että katkeran kalkin edelleen muiden päälle antaminen ei ollut väistämätöntä eikä "Absoluutin tahto". Se destruktiivinen impulssi josta mainitsit olisi voitu sublimoida - tietysti mielettömällä työllä ja sisäisellä kärsimyksellä - ilmentymään toisella tavoin, mutta tässä tapauksessa vihkimyskandidaatti lankesi.

Mainitsemasi "Jumalan virhe" voidaan nähdä myös toisin, Absoluutin "virheenä" toteuttaa kaikki tiet. Ihminen, äly-henki-tahto syntyneenä rajallisuuteen, pystyy parantamaan jaottelematonta toimintaa: erottamaan toivottavan toiminnan ei-toivottavasta ja siten toimimaan ikään kuin koko rakenteen ohjaavana mestarina, joka sulkee osan teistä ja avaa osan (solve & coagula) sen sijaan että vain antaisi jokaiselle impulssille yhtäläisen vaikutusmahdollisuuden.

[Sûrya-Ishtara]

Väitän, että katkeran kalkin edelleen muiden päälle antaminen ei ollut väistämätöntä eikä "Absoluutin tahto". Se destruktiivinen impulssi josta mainitsit olisi voitu sublimoida - tietysti mielettömällä työllä ja sisäisellä kärsimyksellä - ilmentymään toisella tavoin, mutta tässä tapauksessa vihkimyskandidaatti lankesi.

Näin juuri. Tästä päästäänkin kysymykseen, että ihmisellä on mahdollisuus valintaan sinänsä - ihminen ei ole tehty vain eläimeksi, joka poukkoilee impulssien toimesta holtittomasti vailla vastuuta.

[Lux]

Temppeliherrojen kanssa tällä miehellä ei ole mitään tekemistä. Pikemminkin pahimmanlaatuinen langennut pseudo-ritari, joka ruumiillistaa kaiken sen, mitä temppeliherra, ritari tai idealistinen soturi ei ole.

Meidän ei-soturien silmiin ero jää vähemmän absoluuttiseksi... veri virtaa joka tapauksessa, kun kerran on annettu oikeus käydä sotaan oikeuden puolesta. Minulle ritarin, so. oikeudenmukaisen pyhän soturin määritelmä on nykypäivänä täysin mahdoton. Jopa silloin, jos ratsastettaisiin miekka kädessä päin tankkeja ja pommeja, niin silloinkin psykologisessa rakenteessa ei kaikki ole kohdallaan, jos ajatellaan että modernina aikana voidaan valita yksi totuus ja tehdä vastapuolen ihanteista anti-ihanteita millään fyysistä vastustusta mahdollistavalla tasolla.

Jep, tarkoitukseni oli lähinnä osoittaa, että yksikään todellinen ritari tai soturi ei lähtisi mistään hinnasta räjäyttämään satunnaisia siviilejä - rakenteellinen väkivalta voisi olla esim. sotatilanteessa jossain määrin perusteltua taktisena tai strategisena toimena - tai teurastamaan viattomia lapsia.

Mitä tulee soturin tiehen ja idealismiin, niin jos olisimme tilanteessa, että idealistiset soturit taistelisivat keskenään vihitty kuningas-pappinsa etulinjassa mukana, eikä siviileillä tai tavallisilla ihmisillä olisi asiaan osaa eikä arpaa, kaikista vähiten massivisina sivullisten uhrien määränä, niin tällaisessa psykologisessa rakenteessa en näkisi keskinäisestä kamppailusta ja verenhurmeesta huolimatta mitään vääristynyttä: kyse olisi tällöin yksinkertaisesti oman dharmansa uskollisesta seuraamisesta. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta, kuten kaikki hyvin tiedämme, ja soturin tie on todellakin tässä mielessä askension mahdollisuutena sulkeutunut aika päivää sitten, ja "soturin tietä" kulkevat löytyvät varmastikin useimmiten jostain ihan muualta kuin konekiväärien takaa tai tankkien ja hävittäjien ohjaamoista - yksittäisiä ja harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. En voi tosiaan kieltää sitä, etteikö leipätyönäänkin sotilaan virkaa harjoittava kunniallinen mies tai nainen herättäisi allekirjoittaneessa edelleenkin spontaania kunnioitusta, vaikka sodankäynnin motiiveihin tai suurempaan merkitykseen en enää nykypäivän ekonomis-mekaanisessa massalahtauksessa uskokaan.

Tämä tosiaan omastakin puolestani muille esitettynä: keskenämme olemme puhuneet ja myös vääntäneet kättä asiasta vähintäänkin perusteellisesti, heh.

[Flamen]

Sitten onkin hyvä esittää toinen taulukko sukupuolitautien määrästä Euroopassa, Pohjoismaat jälleen kirkkaasti kärjessä, ja vaatia että Sinkkuelämää-sarjaa ja Madonnan tai Lady Gagan kaltaisia artisteja tulisi käsitellä poliittisina, moraalin heikkenemiseen tähtäävinä liikkeinä.

Ottamatta nyt tällä erää kantaa siihen, edustaako Sinkkuelämää, Lady Gaga ym. moraalista rappiota vai ei, niin kyllä tässä on olemassa aivan olennainen pointti, mille löytyy erittäin hyvät perustelut. Median ja viihteen voimaa ja valtaa mielipiteiden muokkaamisessa - niin hyvässä kuin pahassakin - ei todellakaan kannata vähätellä.

Olen täysin samaa mieltä. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä median merkitystä mielipiteiden muokkaajana, vaan tuoda esille uskottavusongelma, jonka Breivikin läheisten uskomattoman huonon tuurin ja sukupuolitautien käyttäminen tuon seikan pohjustamiseen aiheutti.

Olen tutustunut manifestiin hyvin pintapuolisesti, ja siksi näkemykseni siitä voivat olla hyvinkin vääriä. Yhden henkilön kasaamaksi se vaikuttaa silti ulkoisesti liian "täydelliseltä".

[Lux]

Rikon nyt pahasti omakohtaisesti äskettäin asettamaani "muiltalainaamattomuussopimustani", mutta näihin kohtiin sopii pari lainausta eri lähteistä niin hyvin, että en malta olla lankeamatta kiusauksen edessä.

Sano paremminkin: "Tämän oli valitettavasti tarkoitus tulla punnittavaksi, tapahtuako vai ei" - ja yksi niistä onnettomista jotka saivat mustan energian sijaissovittajina päälleen oli tässä Breivik.

"The prostitute and the prisoner are Christ, who sacrificed himself so that you can be good people. Such is the law of equilibrium. All robbers and assassins, all the unjust and the most depraved, wicked, malevolent beings are all my Christs. I profess a religion of Christ-gods and Christ-demons."

- Swami Vivekananda

Breivikejä on maailmassa paljon, ja jotkut menevät hullujenhuoneelle, jotkut tekevät itsemurhan, joistakin tulee taiteilijoita, joistakin maageja ja pyhimyksiä, joistakin murhaajia. Väitän, että katkeran kalkin edelleen muiden päälle antaminen ei ollut väistämätöntä eikä "Absoluutin tahto".

"Human beings are like glass tubes, through which many colored balls may roll. Most men are restricted to one color only. Should the ball be red, the man is branded as "bad"; if yellow, then he is 'good'. Should two balls pursue their passage through the same tube, one yellow and one red, then the man has 'unstable character.' But we, who have been "bitten by the Serpent of the Kingdom of the Spirit", compress into one life the experiences of a whole race within an age: colored balls rush wildly after one another on their way through the glass tube, and when it ends, then we are prophets, and the very mirror of God himself."

- Gustav Meyrink, Golem

Muistaakseni paria iltaa ennen Norjan tragediaa kommentoin ystävälleni saunassa keskustellessamme, että hyvin moni potentiaalinen pyhimys tai maagikko ajautuu nykypäivän ilmapiirissä joko hullujenhuoneelle, terroristiksi tai (itsemurha-)pommittajaksi. Ystäväni kanssa käyty keskustelu on jäänyt mieleeni kaikumaan jotenkin kalsean profeetallisella tavalla.

Se destruktiivinen impulssi josta mainitsit olisi voitu sublimoida - tietysti mielettömällä työllä ja sisäisellä kärsimyksellä - ilmentymään toisella tavoin, mutta tässä tapauksessa vihkimyskandidaatti lankesi.

"Even if I won't fall
Someone does anyway
And the world falls with him
This is how we chose"

- Verge, On the Verge

Sanoisin lyhyenä kommentaarina, että jokainen näistä lainauksista tulee käsitellä ja ymmärtää korkeamman kolminaisuuden ja erityisesti buddhin valossa.

[Nefastos]

Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta, kuten kaikki hyvin tiedämme, ja soturin tie on todellakin tässä mielessä askension mahdollisuutena sulkeutunut aika päivää sitten, ja "soturin tietä" kulkevat löytyvät varmastikin useimmiten jostain ihan muualta kuin konekiväärien takaa tai tankkien ja hävittäjien ohjaamoista - yksittäisiä ja harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. En voi tosiaan kieltää sitä, etteikö leipätyönäänkin sotilaan virkaa harjoittava kunniallinen mies tai nainen herättäisi allekirjoittaneessa edelleenkin spontaania kunnioitusta, vaikka sodankäynnin motiiveihin tai suurempaan merkitykseen en enää nykypäivän ekonomis-mekaanisessa massalahtauksessa uskokaan.

Jeh. Myös poliisin ammatti on sellainen soturikastin nykyinen ilmennys, jolle on lähtökohtaisesti helppo nostaa hattua. Käytännön mikrokosmoksissa voi tietty käydä niinkin, että "kyttä on natsipaska", mutta kyllä minusta on positiivista ajatella, että on olemassa valtiollinen instanssi joka pyrkii suojelemaan yksilöitään aikana, jolloin Gandheja ja Kingejä on toistaiseksi vähemmän kuin sellaisia pragmatismin apostoleja, jotka näkevät nämä evoluutiotaistelun häviäjinä.

Näin juuri. Tästä päästäänkin kysymykseen, että ihmisellä on mahdollisuus valintaan sinänsä - ihminen ei ole tehty vain eläimeksi, joka poukkoilee impulssien toimesta holtittomasti vailla vastuuta.

Niin, ja se on saatanallinen vastuu kannettavaksi pahimmillaan.

Ongelma determinismin (totta tavallaan) ja vastuun & valinnanvapauden (totta tavallaan) välillä on tunnetusti vaikea. Ihmiset jotka ylipäätään uskovat eri tasoihin - aineellisesta henkiseen kohoavaan olemassaolon asteikkoon - näkevät nämä tasot helposti mielessään vähän kuin päällekkäin kasattuina vinyylilevyinä, ja tämä on väärin. Taso- eli ulottuvuusmallihan toimii siten, että uusi taso on aina kohtisuoraan edellisiä vasten. Normaali ihmismieli ei nykyisellään vielä taivu näkemään enempää kuin kolmiulotteisia kappaleita, mutta jo tämä ero 2- ja 3-ulotteisten todellisuuksien välillä auttaa näkemään, millaisesta nyrjähdyksestä aina on kyse kun uusi ulottuvuus niveltyy mukaan kokonaisuuteen: todellisuudessa kaikki nuo vinyylit uppoavatkin toisiaan vasten ja muodostavat sellaisen yhtäläisen keskipisteen kautta toimivan rakenteen, jossa asteittain henkistyvät ja vapaammat eli ei-ajalliset maailmat pystyvät toimimaan ja toimivat jatkuvasti aktuaalisina vaikuttajina mekanistisesti toimivaan "biljardipallomaailmaan".

On sanottu että jos jokin tietoisuus kykenisi näkemään kosmoksen alkuräjähdyshetken koko muuttujakenttineen, se kykenisi tästä tiedosta laskemaan minkä tahansa tapahtuman tuon kosmoksen elinaikana, sillä tapahtuminen rakentuu harmonisesti eikä voi olla satunnaista. Se mikä kuitenkin helposti unohdetaan on, että tämä kosmoksen elämä ei tapahdu yksinomaan materiaalisella, horisontaalisella tasolla tai -tasoilla, vaan koko rakenteen näkevä näkisi & joutuisi pitämään silmällä myös materiaaliseen mekaniikkaan jokahetkisesti linkittyvää yliajallista, äärimmäisen hienorakenteista energiakokonaisuutta (buddhista ja manasista maailmaa; puhtaiden abstraktioiden todellisuuksia). Siten jo itse tällainen nirvâninen näky olisi ei vain älyllinen konstruktio, vaan se olisi sinänsä koko maailmankaikkeuden elämä. Ja nähdessään tuon kosmoksen tietoisuus myös toteuttaisi sen, sillä sellainen objektiivinen ja ulkopuolinen näky todellisuuteen, ikään kuin eristävän lasin takaa, mitä tiede pitkään on olettanut mahdolliseksi, ei tosiasiassa ole lainkaan mahdollista - minkä kvanttifyysikot ymmärtääkseni ovat jo omien kokeittensa perusteella alkaneet mutkan kautta huomata. Siten vapaus ja predestinaatio eivät sulje toisiaan pois, niin (alempaa mieltä) hulluuteen ajavaa kuin se onkin. Kyse on siitä, mihin kohtaan tietoisuusrakennelmaa mielen fokus asettuu.

Asiaa käytännön okkultismin kannalta tutkiva voi muistaa myös, että laya-jooga on kundalini-joogaa, ja mitä kaikkea kundalini merkitsee. Kyse ei ole sen vähemmästä kuin "tahdonvapauden synnyttämisestä olennossa, jossa sitä ei ole aiemmin ilmennyt", ja koska tietoisuus on tosiasiassa rajaton, tämä on magiaa sanan jokaisessa merkityksessä.

[obnoxion]

Mitä tulee soturin tiehen ja idealismiin...

Olen nähnyt vaivaa ymmärtääkseni punaisen aspektin, joka on itselleni vaikein aspekti ymmärtää. Lähimmäksi olen päässyt kun eräällä työmatkallani katselin hetken hotellihuoneessani Espoossa piirrettyä elokuvaa Beowulfista. Nukahdin kesken elokuvaa, mutta alussa Beowulf tarjoutui voittamaan erästä kylää vainoavan, hyvin traagisen hirviöhahmon nimeltään Grendel. Elokuvassa Grendel oli ainakin kolmatta kertaa suurempi kuin ihmiset, ja heitteli sotureita seinille kuin hernepusseja. Beowulf kuitenkin lähti taistelemaan tätä ylivoimaista vihollista vastaan ilman aseita ja alastomana, sillä myös Grendel oli alaston ja aseeton. Tähän lähtökohtaan tiivistyi mielestäni kaikkein olennaisin ja kunnioitettavin aines punaisesta aspektista. En kuitenkaan väitä vieläkään ymmärtäväni punaista mysteeriä.

[Lux]

Olen nähnyt vaivaa ymmärtääkseni punaisen aspektin, joka on itselleni vaikein aspekti ymmärtää. Lähimmäksi olen päässyt kun eräällä työmatkallani katselin hetken hotellihuoneessani Espoossa piirrettyä elokuvaa Beowulfista. Nukahdin kesken elokuvaa, mutta alussa Beowulf tarjoutui voittamaan erästä kylää vainoavan, hyvin traagisen hirviöhahmon nimeltään Grendel. Elokuvassa Grendel oli ainakin kolmatta kertaa suurempi kuin ihmiset, ja heitteli sotureita seinille kuin hernepusseja. Beowulf kuitenkin lähti taistelemaan tätä ylivoimaista vihollista vastaan ilman aseita ja alastomana, sillä myös Grendel oli alaston ja aseeton. Tähän lähtökohtaan tiivistyi mielestäni kaikkein olennaisin ja kunnioitettavin aines punaisesta aspektista. En kuitenkaan väitä vieläkään ymmärtäväni punaista mysteeriä.

Tämä punaisen aspektin ymmärtämisen hankaluus ei ole varmastikaan ainoastaan sinun pulmasi, ja itsekin voin sanoa jakavani sen. Punainen on monella tapaa hankalin aspekti, koska sen toimintamuodot ja lähestymistavat ovat ristin aseman vuoksi muuttuvaiset, punaisen aspektin liittyessä aineen ja hengen välisen dynamiikan liikehdintään. Sanoisin sen joka tapauksessa liittyvän olennaisella tavalla "verta vuotavan sydämen" mysteeriin, ja että punaisella on luonnollisesti myös eksoteeriset kuin esoteerisetkin sovellutuksensa.

Foorumin Kalevala-aiheesta löytyy henkilökohtaisesti suurin oivallukseni punaiseen liittyen: miekan suunnan on esoteristilla käännyttävä omaa sydäntä kohti, ja muissa sekä maailmassa nähdyt virheet ovat nähtävä ensisijaisesti omassa itsessään. Tämä "kääntymisprosessi" on se kaikista hankalin ja haastavin vaihe, mitä ei tehdä ihan hetkessä: se voi viedä jopa yhden elämän tai useampia, aivan kuten mikä tahansa sielullinen tai hengellinen saavutus, ja kuten kaikessa tällaisessa työssä, persoonalliset epäpuhtaudet tai liian terävät särmät nousevat takuulla esiin enemmän tai vähemmän voimakkaasti, prosessoinnin intensiteetistä riippuen. Soturilliset hyveet (itseuhrausvalmius, epäitsekkyys, kunniallisuus, oikeanlainen ylpeys, jne.) ovat luonnollisesti hyödyllisiä edelleenkin, vaikka niiden sovellutukset muuttuvatkin ulkoisesta kamppailusta sisäiseksi muuntuessaan; ja viime kädessä tietysti myös kamppailu on osattava jättää, tai muuntaa, alkemiallisessa ahjossa 'taistelematta taistelemiseksi'.

Yhtenä olennaisimpana seikkana on mielestäni muistettava, että vaikka tietty sotaisa ja verinen symboliikka on olennaista punaiselle aspektille, niin minkäänlainen väkivaltaisuuden hyväksyminen ei ole esoteristille sallittua, vaikka sen kanssa olisi itsellään vielä työstettävääkin (ja työstettäväähän on väkisinkin, tai olisi jo saavuttanut): on tosin sanottava, että ei ulkoinenkaan soturius ole mitenkään välttämättä väkivallan tai räjähtelevyyden määrittelemää (kaikenlainen 'miekan kalistelu' on useimmiten pikemminkin sisäisen epävarmuuden osoitus); pikemminkin puhuisin "voimaan ja kyvykkyyteen" liittyvästä valmiudesta sekä itsensä hallitsemisesta; tulinen ja 'sotaisa' luonne on potentiaalisesti äärimmäisen suuri voimavara silloin, kun se on rakkauden johtamaa. Monitahoinen ja mielenkiintoinen aihe, josta voisi kyllä puhua melkein loputtomiin, mutta ehkä tässä tiivistelmässä oli jotain olennaisimpia seikkoja ainakin oman ymmärrykseni ja prosessin kautta ilmaistuna.

[Nefastos]

Punainen on monella tapaa hankalin aspekti...

Tai: sen hankaluus on ilmeisintä. Voidaan sanoa niinkin, että punainen on sikäli turvallisin, että kompastelut siinä käyvät hyvin nopeasti ilmiselviksi. Sikäli kuin kyse on aidosta esoteriasta, ihminen voi tällöin korjata asenteensa helpommin kuin mustassa tai valkeassa, jotka voivat pistää hengen tiet lukkoon kokonaisen elämän ajaksi ilman että ihminen tajuaa mitä oikein on tapahtunut, luullen elävänsä aivan kuten pitää & ehkä vielä paremmin kuin muut.

...koska sen toimintamuodot ja lähestymistavat ovat ristin aseman vuoksi muuttuvaiset, punaisen aspektin liittyessä aineen ja hengen välisen dynamiikan liikehdintään.

Jatkan samaa ajatusta, ja tämä liittyy edelleen hyvin vahvasti käsiteltyyn aiheeseen, eli väkivallantekojen purkautumiseen yhteiskunnassa terroritekoina.

Sanoin jo ylempänä, että terroristin isä ei uutisen mukaan osannut palata omaan osuuteensa tämän tragedian synnyttämisessä. Samalla tavoin toimimme me muutkin sikäli kuin kuvittelemme olevamme jotenkin ulkopuolella ongelmien synnyttämistä. "Punaisessa" vaiheessa olevat sielut ovat niitä jotka saavat tämän pallon käsiinsä ja joutuvat kerta kaikkiaan tekemään valintansa väkivallan ja empatian välillä, ja sitä enemmän ilman sovitteluratkaisun mahdollisuutta mitä enemmän ollaan Esoteriassa ja poispäin maailmallisesta Eksoteriasta. Mutta muunlaiset ihmiset jakavat edelleen vastuun, ja okkulttisesti katsoen tämä on hyvin selkeää eikä mitään runollista hämärrystä.

"Mustat" jotka eivät ole kyenneet puhdistamaan lävitseen kulkevaa pimeyden virtaa, vaan ovat antaneet sen ongelmat eteenpäin kykenemättä niitä sublimoimaan ja antamaan salaista kohottavaa vaikutusta esim. taiteessa, ovat vastuussa. (Mieleen tulee von Trierin ahdinko mahdollisista Dogville-inspiraatioista Breivikillä, joskin tämä ajatus sellaisenaan lienee illuusiota.) "Valkeassa" vaiheessa olevat ihmiset näyttävät olevan muka hyvin kaukana terrorista voidessaan ainakin huulipuheessaan ylistää rakkautta, mutta ovat aivan yhtä vastuussa, melkeinpä enemmänkin: sillä juuri niiden, joilla on mahdollisuus muutenkin kuin henkilökohtaisen pakon edessä muuntaa yhteisöllisiä arvolatauksia sekä sisäisessä alkemistinpajassaan että ulkoisesti työskentelemällä, on tällainen aloite ennen kaikkea tehtävä. Aivan liian usein näkee, että ihminen joka on elämässään saavuttanut suhteellisesti ottaen tasapainoisen tilan (valkea vaatii tasapainoa pysyäkseen valkeana) tyytyy tähän. Mikäli näin käy, juuri nämä ihmiset jotka joko eivät ajattele vastuutaan tai sitten ovat vain sokeita ponnistamattomuutensa vaikutuksille vaikka luulevat olevansa spiritualisteja tai muuten vain hyviä tyyppejä, ovat koko ajan luomassa sitä maailmaa mitä mustan ja punaisen vaiheen ihmiset sitten joutuvat niskoillaan kantamaan. Näiden asioiden vuoksi kenenkään on turha ajatella, että päätökset tehtäisiin muualla kuin juuri hänen oman päänsä (/sydämensä/työnsä) sisällä: jokainen on vastuussa.

Vielä sananen punaisen, eli energiamuutoksia toimeenpanevan tahon erityisproblematiikasta: Käytännön tasolla ongelma palaa siihen, että yksilö ei kykene erottamaan elävää elämää siitä mielensä sisäisestä todellisuusmallista, johon hänellä on ihanteikas suhtautumistapa. Tämä pätee kaikkiin aatteen sankareihin (muille usein hirviöihin), jotka ovat tarttuneet miekkaan ja ryhtyneet iskemään poikki "lohikäärmeen" päätä. Muut yleensä näkevät, että kyseessä ei mikään lohikäärme olekaan tai jos onkin, niin sen verran pieni, että sen tappaja tekee itsestään paljon suuremman pahan tällaisella valinnallaan.

[Lux]

Tai: sen hankaluus on ilmeisintä. Voidaan sanoa niinkin, että punainen on sikäli turvallisin, että kompastelut siinä käyvät hyvin nopeasti ilmiselviksi. Sikäli kuin kyse on aidosta esoteriasta, ihminen voi tällöin korjata asenteensa helpommin kuin mustassa tai valkeassa, jotka voivat pistää hengen tiet lukkoon kokonaisen elämän ajaksi ilman että ihminen tajuaa mitä oikein on tapahtunut, luullen elävänsä aivan kuten pitää & ehkä vielä paremmin kuin muut.

Allekirjoitan täysin. Mustassa ja valkeassa on toki omat vastaavat ja yhtä hankalat haasteensa, vaikka ne voivatkin näyttäytyä ja näyttäytyvät täysin erilaisessa valossa.

Omakohtaisesti punaista vaihetta läpikäyneenä, sekä vuorta ylöspäin kulkeneena, että alas vuoren laelta varsin nöyryyttävästi ja kipeästi kompastelleena - molemmat seikat liittyvät muuten melko vahvasti tuohon "maailman auttamisen" yhteisöllis-yksilölliseen pyrintöön, josta toisessa aiheessa vast'ikään mainitsit - on tullut varsin selväksi se, että "punainen aspekti ei anna anteeksi" lyhyelläkään tähtäimellä piiruakaan, ja vastavaikutus tulee niin yksilöllisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla suoraan päin naamaa ja sydäntä varsin nopeasti ja kivuliaasti; sama pätee tietysti myös onnistumisiin, mitkä saavat parhaimmillaan olemuksen kuin lentämään maailman yläpuolella ja sen ytimessä olevassa "Todellisuuden maailmassa" mitä arkisimpien tapahtumien keskellä hyvin intensiivisesti ja kohottavasti. Omalla kohdalla - kuten varmastikin myös monen muun "punaisen" kohdalla - tässä tietysti on lisäksi kysymys vielä siitä tuliseen luonteeseen liittyvästä ajoittaisesta kärsimättömyydestä, joka haluaisi aina silloin tällöin vääntää maailman hetkessä ojennukseen ja ottaa siinä sivussa "taivasten valtakunta väkirynnäköllä". Ei onnistu, voin sanoa.

"Punaisessa" vaiheessa olevat sielut ovat niitä jotka saavat tämän pallon käsiinsä ja joutuvat kerta kaikkiaan tekemään valintansa väkivallan ja empatian välillä, ja sitä enemmän ilman sovitteluratkaisun mahdollisuutta mitä enemmän ollaan Esoteriassa ja poispäin maailmallisesta Eksoteriasta.

Näkisin punaisen aspektin ratkaisuna tähän ainakin omakohtaisesti, ellei suorastaan "yleisavaimena", että se katkera kalkki, jonka maailma kaataa pyrkijän niskaan, ja joka muuttuu hyvin hyvin helposti kaiken kuluttavaksi & ympärille leviäväksi vihan ja epätoivon tuleksi, kyetään muuntamaan "kauniiksi suruksi" kärsivällisyydellä, toisin sanoen, jaksamalla kärsiä. Fra Obnoxion sanoi joskus hienosti, että särkynyt sydän on parasta mitä tällä maailmalla on tarjota, joten en usko punaisen suurimman oivalluksen niin kovin kaukana häneltkään olevan. Kuinka tämä suremisen kyky sitten löytyy silloin, kun vihan siniset liekit leimahtaa ja maailman turhuus ja idiotismi iskee päin naamaa planeetan kokoisella lekalla? Siihen jokaisen on vain osattava vastata itse, ja se vastaus ei ole missään nimessä helppo, mutta se miekalla oman sydämensä läpäisy, munkin katumuskaavun päälleen pukeminen ja katkeran kalkin nieleminen oman ehdottoman vastuunsa itsestään ja maailmasta tajuamalla, on kyllä ehdottomasti avuksi.

Tällaisen taakan alle on hyvin helppoa myös romahtaa, minkä vuoksi sitä on vain osattava olla ottamatta liikaa kontolleen, mikä on jälleen yksi näistä punaisen aspektin suoranaisista helmasynneistä. Joskus täysin oikea vastaus vaikuttaisi olevan myös yksinkertaisesti Ison keskisormen näyttäminen koko maailmalle, etenkin jos alkaa välittämään liikaa: "kaatukoon jos on kaatuakseen vaikka koko planeetta, mutta älkää pyytäkö minua ottamaan siihen mitään osaa". Näitä eri ratkaisuja tulee tietty osata soveltaa eri tavalla eri vaiheissa; kaikki virtaa, kaikki palaa (huom. kaksoismerkitys).

Noista kahdesta aikaisemmin mainitsemastasi väkivallattomuuden ikonista on pakko rehellisyyden nimissä mainita, että todellisudessa hekään eivät tainneet läheskään niin puhtoisia poikia ja idealisteja olla kuin mitä tämä muovisia kiiltokuvaidoleja rakastava maailma on heistä halunnut tehdä. Mutta tämä viimeisin on "The Devil talking"!