Norjan massamurha

[Zetekh]

Eriytyy vähän massamurhista, mutta...

Vielä sananen punaisen, eli energiamuutoksia toimeenpanevan tahon erityisproblematiikasta: Käytännön tasolla ongelma palaa siihen, että yksilö ei kykene erottamaan elävää elämää siitä mielensä sisäisestä todellisuusmallista, johon hänellä on ihanteikas suhtautumistapa. Tämä pätee kaikkiin aatteen sankareihin (muille usein hirviöihin), jotka ovat tarttuneet miekkaan ja ryhtyneet iskemään poikki "lohikäärmeen" päätä. Muut yleensä näkevät, että kyseessä ei mikään lohikäärme olekaan tai jos onkin, niin sen verran pieni, että sen tappaja tekee itsestään paljon suuremman pahan tällaisella valinnallaa

Sakramentilla vesi on viiniä, että verta. Punaisen mysteerissä me luovumme maailmasta, ja maailma luopuu meistä. Miekka, joka käännetään omaan sydämeen, on eksoteerisen työn symboli sille mitä se on sisäisesti: silmä joka katsoo itseään. Punaisen aspektin ongelmallisuus ilmenee siitä, että sen ytimestä ei voi puhua lähellekään sellaisenaan - siinä eletään, se koetaan & sinne mennään. Mars - energia abstraktiona - katoaa jos se yritetään selittää, se kuolettuu, ja siitä tulee konsepti, sana, viittaus - erisuuri kokemuksen, elämisen ja voiman kanssa. Paradokseja ei ymmärretä älyllisesti, nekin koetaan. Eri asia on kuka kokee? Ihminen elää niin vahvasti sanoissa ja erilaisissa käsitteellisissä kehikoissa ja rakennelmissa, okkultisti varsinkin. Miekka omaan sydämeen, joka vähänkin aukirevittynä johdattaa mysteeriä - jossa tullaan lopulta siksi joka jo ollaan.

Omalla kohdalla - kuten varmastikin myös monen muun "punaisen" kohdalla - tässä tietysti on lisäksi kysymys vielä siitä tuliseen luonteeseen liittyvästä ajoittaisesta kärsimättömyydestä, joka haluaisi aina silloin tällöin vääntää maailman hetkessä ojennukseen ja ottaa siinä sivussa "taivasten valtakunta väkirynnäköllä". Ei onnistu, voin sanoa.

Tässä piilee viisaus, jos oman tulisen luonteen voi nielaista - eikä projisoida ulkoiseen toimintaan, olemmekin jo kääntämässä "miekkaa" itseemme. Miksi juurikin punaisen aspektiin ajautuvat ovat monesti temperamentiltaan/luonteeltaan tietynlaisia, sillä heille on kehkeytynyt tämä "miekka", syystä tai toisesta - joillekin myötäsynnynnäisenä ominaisuutena, joillekin opittuna ja ymmärrettynä. Mielestäni tällekin on oiva fyysisen symboli, kun puhuimme taannoin Gurdieffin "pysähtymismetodista" (jonka tietysti ymmärsin haluamallani tavalla ), jossa oppilaat pompottelivat tulikuumia rautoja kämmenillään - ja kun mestari sanoi 'stop', he pysähtyivät ja puristivat raudoista - vaikka ne olivat tulikuumia. Kipua ei saanut paeta, vaan siihen piti keskittyä. Tällöin ehkä koetaan jotain, joka on luulotellun itsen ulkopuolella. Miksi käännämme miekan omaan itseemme? Miksi nielaisemme tulen? Kun pysähdymme, voimme itse (sanan okkulttisessa merkityksessä) luoda tarkoituksemme sen sijaan, että elämme niillä tarkoituksilla jotka heijastuvat muiden toiminnasta. Tällöin juurikin:

"Punaisessa" vaiheessa olevat sielut ovat niitä jotka saavat tämän pallon käsiinsä ja joutuvat kerta kaikkiaan tekemään valintansa väkivallan ja empatian välillä, ja sitä enemmän ilman sovitteluratkaisun mahdollisuutta mitä enemmän ollaan Esoteriassa ja poispäin maailmallisesta Eksoteriasta.

Noista kahdesta aikaisemmin mainitsemastasi väkivallattomuuden ikonista on pakko rehellisyyden nimissä mainita, että todellisudessa hekään eivät tainneet läheskään niin puhtoisia poikia ja idealisteja olla kuin mitä tämä muovisia kiiltokuvaidoleja rakastava maailma on heistä halunnut tehdä. Mutta tämä viimeisin on "The Devil talking"!

[Lux]

Tässä piilee viisaus, jos oman tulisen luonteen voi nielaista - eikä projisoida ulkoiseen toimintaan, olemmekin jo kääntämässä "miekkaa" itseemme.

Tartun nyt tuohon yhteen sanontaasi, koska "oman tulisen luonteen nielaisu" -sanonta oli varsin kuvaava, sillä päinvastaisessa tilanteessa, jota joissakin Tarotin tornin versioissa oleva, alhaalla (maassa tai vedessä) ammottava terävähampainen suu kuvaa ja josta se varsin hyvin myös varottaa, nielaisee puna-mustassa vaiheessaan epäonnistuneet titaaniset sielut. Teeskentelijän Maa nielaisee.

Tarot XVI: planetaarinen vastaavuus Mars, Heprean kirjaimena Peh = Suu, virheinä mm. hybris ja väkivaltaisuus, voitettavana prinsiippinä oman persoonallisen psyyken torni, jne. Vaikka Crowleysta ja hänen Tarot-muunteluistaan voi olla montaa mieltä, on tämä selkeästi yksi hänen aidoimmista ja parhaimmista oivalluksistaan tai uudistuksistaan Tarotin symboliikassa. Mikä kuvassa onkaan ylhäällä...?

Mielestäni tällekin on oiva fyysisen symboli, kun puhuimme taannoin Gurdjieffin "pysähtymismetodista" (jonka tietysti ymmärsin haluamallani tavalla ), jossa oppilaat pompottelivat tulikuumia rautoja kämmenillään - ja kun mestari sanoi 'stop', he pysähtyivät ja puristivat raudoista - vaikka ne olivat tulikuumia. Kipua ei saanut paeta, vaan siihen piti keskittyä.

Toki pysähtymis -harjoituksen voi ymmärtää näinkin, ja tuohon "pallojen pyörittely"-tematiikkaan se sopiikin varsin hyvin. Varsinaisesti ja virallisesti harjoituksen aikana tehtiin / tehdään käytännössä mitä hyvänsä, ja "pysähtykää!" -käskyn kohdalla pitää todellakin pysähtyä - mieleltään, ruumiiltaan, silmiltään, käsiltään jne. - ja pysytellä tässä tilassa niin kauan ennen kuin opettaja tai harjoituksen vetäjä antaa luvan jatkaa. Tämän tarkoituksena on (oli) testata oppilaiden hereillä- tai läsnäoloa ja tietoisuutta itsestään sekä toiminnastaan (self -rememberance); yhtenä tavoitteena on ymmärtääkseni myöskin harjoittaa ajan ja tapahtumien ulkopuolelle asettumista siten, että täydellisellä pysähtymisellä kyetään havaitsemaan se, kuinka "normaalissa" tietoisuudentilassa kaikki vain "tapahtuu" mekaanisesti ilman tietoisuuden läsnäoloa (vaikka ihminen usein kuvitteleekin olevnsa tietoinen ja hereillä), ja kuinka tapahtumat (ajatukset, tunteet, jne.) virtaavat niin ulkoisessa kuin sisäisessäkin todellisuudessa. Tämän itsetietoisuuden kyvyn harjoittamisen ja kehittämisen ympärillehän rakentui ymmärtääkseni lähes koko Gurdjieffilainen käytännön metodiikka, ja sitä voi harjoittaa eri tavoilla kaikissa mahdollisissa tilanteissa: esim. toinen hänen suosimistaan harjoitusmetodeista oli viedä oppilaansa keskelle ruuhkaista toria tai kahvilaa ja seurata tämän keskustelu- ja keskittymiskykyä, kun kaikkialla ympärillä hyörii ihmisiä omissa toimissaan. (Sivumennen sanoen, jos ja kun tähän lisätään "sakraali elämänasenne", voi esim. vierailu lähikaupassa tai mikä tahansa näennäisen arkinen toimi muodostua pyhäksi riitiksi.)

[Nefastos]

Pelin henki-keskustelussa viittasin vastikään Breivikin peliharrastukseen. Mutta paljon muutakin meidän kannaltamme kiinnostavaa on tullut oikeudenkäynnissä esiin, joten esitän tähän toisen lainauksen. Ja lienee jälleen kerran syy mainita siitä, että motivaationa ei ole halu pyöritellä asioita koska paha on rankkaa ja siitä saa kicksejä, vaan ymmärtämisen pyrinnön kautta oppia näkemään pahojen tekojen takana toimivia psykologisia & metafyysisiäkin rakenteita.

* * *

MTV3.fi kirjoitti:

"Norjassa joukkosurmaaja Anders Behring Breivik on todistanut oikeudessa olevansa selväjärkinen.
– En ole psykiatrinen tapaus, Breivik totesi, kun tätä kuulusteltiin muun muassa empatian ymmärtämisestä.
– Olen laillisessa mielessä selväjärkinen. Kun näkee jotain näin äärimmäistä, niin sitä saattaa pitää mielipuolisena. Mutta tässä täytyy erottaa poliittinen ääritoiminta ja mielipuolinen toiminta sen kliinisessä merkityksessä, hän sanoi.
– Normaaleissa olosuhteissa minusta on helppo pitää.
Breivik kertoi oikeudessa myös siitä, kuinka hän tietoisesti työskenteli sen eteen, että saisi turrutettua tunteensa. Apunaan tässä hän käytti japanilaista meditaatiota.
– Tiedän mitä olen tehnyt, tiedän mitä olen aiheuttanut.
Hän lisäsi kuitenkin, että on tietoisesti pyrkinyt olemaan ymmärtämättä sitä kärsimystä, jonka on aiheuttanut, jotta ei romahtaisi.
Breivik haluaa, että hänet todetaan selväjärkiseksi, jotta hänen ideologiaansa ja manifestiaan ei leimata mielipuolen puheiksi."

* * *

Tässä on okkultisminkin - puhumattakaan moraalista - kannalta useampi merkityksekäs kohta. Tärkeimpänä hulluuden määritelmä, toisena meditaation käyttö empatian tunteiden turruttamiseen, mikä on alaspäisen tien kulkemisesta melko tyylipuhdas esimerkki. (Joskin jälleen on todettava, koska asia on niin tärkeä, että mikään teko sinänsä ei ole paha ennen kuin intentio sen takana on kieroutunut. Esim. hypersensitiivi ihminen joka on ajautumassa hulluuteen ylikiihkeän empatian kokemisen seurauksena voisi käyttää samanlaista menetelmää ilman että kyseessä olisi lankeemus.)

Syytetty itse teki eron kliinisen hulluuden ja äärimmäisen teon tekemisen välillä. Tämä voidaan nähdä korrektiksi lähestymistavaksi juridisesti, mutta okkulttisessa mielessä jako on materialismin harhauttama. Ts. se jää tietyn tason rakenteisiin & pitää muita tarkastelemattomissa olevina. Se, että ihminen ei ole "kliinisesti" hullu ei tarkoita, että olisi okkulttisessa mielessä selväjärkinen, sillä de facto hulluutta on myös se syvemmän tasoinen mielen harmonian pirstaloituminen, joka rikkoo ihmisen sieluyhteyden ja tekee tämän tapaisista teoista hänelle oikeutettuja & toivottavia. Alaspäisellä tiellä ihminen on väistämättä "tullut hulluksi" tässä syvässä merkityksessä, mutta ei mitenkään välttämättä kliinisessä merkityksessä.

Millä en tarkoita vähätellä ihan kliinisenkin hulluuden vaaroja okkultismissa. Nämä kaksi vaaraa ovat molemmat olemassa, mutta ne eivät ole yksi ja sama asia. Toisaalla on tietoisuuden syvempien rakenteiden vääristyneisyys, "hulluus hengessä", ja toisaalla on persoonan inhimillisten rakenteiden pirstaloituminen, "hulluus sielussa", joka on yhteydessä astraaliseen myrkyttymiseen. Kolmanneksi voidaan epäilemättä ottaa vielä "hulluus ruumiissa", jolloin mennään sekaisin jostakin fysiologiseen organismiin tulevasta vaikutuksesta, kuten huumeesta tai sairaudesta. Kaikki kolme ovat toki keskenään tekemisissä & tietyissä vastaavuussuhteissa, eli altistavat toisilleen.