obnoxion wrote:Asiantuntijuus yhdellä tieteen saralla ei selvästikään tee miehestä kaikkien alojen asiantuntijaa, saati herrasmiestä.
Aivan näin, ja juuri tämähän on sekä koko modernin ajan ongelma yleensäkin, sen vuoksi myös mm. tieteen ja uskonnon piirissä ilmenevä ongelma - siis liiallinen erikoistuneisuus, spesialismi ja tästä syntyvä hajanaisuus. Sekä uskonnon että tieteen harjoittajien ja mahtimiesten parissa tarvittaisiin aitoon ennakkoluulottomuuteen ja avoimuuteen perustuvaa yleismaailmallisuutta nykyisen pilkkoutuneisuuden ja separatismin sijaan. Ei mitään kestävää "suurta yhtenäisyysteoriaa" tulla koskaan löytämään tai kehittämään pelkästään säieteoriaa tai aavikon isien hengellisiä tekstejä akatemioiden pölyttyneissä kirjastoissa niitä kaukoputkilla tai suurennuslaseilla tutkaillen.
obnoxion wrote:Mutta tässä kohtaa tarjoaisin teologeille sitä passivisuutta & naisellisutta jotka mainitsin jo tiedettä käsittelevässä ketjussamme uskonnon hyveiksi tässä ajassamme. Erityisesti kun puhumme protestanttisuudesta, jonka näkisin eräällä tapaa aktiiviseen niskurointiin pohjautuvana liikkeenä, tekisi hyvää järjestää itselleen oppitunti nöyryydessä, etenkin kun sitä näin sopivasti tarjotaan.
Hyvä pointti, mutta itse tarjoaisin vastineeksi kuitenkin pikemminkin 'passiivista vastarintaa' kuin vetäytymistä. Toisin sanoen, tieteen ja tiedemiesten -
we call them wizards here - militanttiin hyökkäykseen vastattaisiin rakkaudellisella kommunikaatiolla ja sovitteluyrityksellä.
EDIT: Ei Kristuskaan vetäytynyt puusepänverstaaseensa omiaan touhuamaan, vaan soimasi ja ruoski aikanaan sekä fariseuksia (kuorettuneen uskonnon edustajia) että lainopettajia (kuorettuneen tieteen edustajia) ulkoisesti ja näennäisesti hyvin ankarasti,
koska hänellä oli sydämessään rakkaus.
Voi teitä...!
obnoxion wrote:Teologiaa tutkittakoon yliopsitolla ainoastaan humanistiselta pohjalta, ja uskonnollinen puoli vetäytyköön kirkon helmaan. Näin tiede saisi mitä haluaisi, ja uskonto saisi mitä se tarvitsisi.
Itse lisäisin tähän vielä kuitenkin sen, että hengellisyyttä ja
henkistä tiedettä pyrittäisiin tuomaan aktiivisesti tieteentutkimuksen pariin. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa, koska tällaiselle löytyy vastarintaa sekä teologien kuin luonnontieteilijöiden parissa, etenkin täällä pohjolan kuppikuntaisissa änkyräpiireissä. Ensinmainitut näkevät sen helposti jonkinlaisena pyrkimyksenä sekularistiseen harhaoppiin ja hyökkäykseen kirkkoa tai teologian dogmatiikkaa kohtaan, kun taas jälkimmäiset pitävät sitä puhtaana hölynpölynä ja hyödyttömänä rahanhukkauksena. Onneksi tähänkin asiaan on
täysin väistämättä tulossa muutos ennen pitkää.