Aleksis Kivi

Tapahtumat, kohtaamiset, tapaamiset, uutisoinnit.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3357
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Aleksis Kivi

Postby Nefastos » Wed Oct 10, 2018 4:12 pm

Inspiroivaa Aleksis Kiven päivää!

Siitä lähtien kun mummoni luki minulle Seitsemän veljestä 2-3 kertaa ollessani aivan pieni, Kiven vaikutus omaan kokemukseeni kielestä ja kirjallisuudesta on ollut jokapäiväisesti läsnä, ja yksinomaan positiivisena asiana. Minulla on ajoittain vaikeuksia ymmärtää ja rakastaa suomalaista mielenlaatua, mutta Kivi on tehnyt tuon haasteen tuhatkertaisesti helpommaksi ja sympaattisemmaksi.

Lainaan tähän Pekka Ervastin näkemykset suuresta kirjailijastamme 102 vuoden takaa:

Pekka Ervast wrote:Kuka meistä nykyajan suomalaisista olisi tunnustamatta Aleksis Kiven suuruutta? Kuka ei myöntäisi, että hän on suomalaisen kaunokirjallisuuden ensimäinen ja monen mielestä vieläkin voittamaton nero? Ei kukaan ole Kiven jälkeen luonut semmoista mestariteosta romaanin alalla kuin on »Seitsemän veljestä», jonka omaperäisyys, tuoreus ja rauhallinen voima satojen vuosien perästä on vaikuttava yhtä välittömästi kuin tänään. Entä hänen runojensa viehkeä herkkyys ja henkevä haaveellisuus, hänen näytelmäinsä henkilöiden sielullinen tarkkapiirteisyys ja mehevä realistisuus, hänen vuoropuhelujensa verraton kieli, hänen huumorinsa syvä suomalaisuus! Teosofit voivat löytää paljon tuttua ja kotoista hänen — kuten kaikkien suurten runoilijoiden — maailmankatsomuksesta: hänen käsityksensä jumalasta ja luonnosta, ikuisesta elämästä ja tuonelasta osottaa, että hän oli panteismiin taipuva mystikko. Ja koska mystikon tie henkiseen kehitykseen usein on niin sanoakseni realistisesti radikaalisempi kuin esim. okkultistin, on Kivikin antanut kuvan oman tiensä perussävelistä kertomuksessaan »Seitsemästä veljestä».

Tarkotukseni ei kuitenkaan nyt ole syventyä Kiven maailmankatsomukseen, niin mieltäkiinnittävää kuin tämä olisikin. Tarkotukseni on vain V. Tarkiaisen viime jouluksi ilmestyneen ansiokkaan Kivi-biografian mukaan kertoa tämän suuren ja nerokkaan runoilijamme taloudellisista olosuhteista, ja pyydän, etteivät lukijat paheksuisi, että hetkiseksi kiinnitän heidän huomiotaan niin »jokapäiväisiin» asioihin. Jokapäiväiset asiat ovat aina opettavaisia, ja suurten miesten, varsinkin uranuurtajain kuten Aleksis Kiven, taloudelliset seikat kuvastavat selvin sanoin, millä tavalla heidän kansansa ja aikansa vastaanotti heidät. Tervehtikö heidän kansansa heitä ilolla, osottiko se heille ymmärtämystä ja kunnioitusta vai kuunteliko se profeettainsa sanomaa vasta heidän kuoltuaan? »Vaikka Kiven elämänvaatimukset olivat mahdollisimman pienet», sanoo V. Tarkiainen, »ei hän koskaan päässyt tuntemaan vapaan miehen täyttä riippumattomuutta, vaan oli pakoitettu turvautumaan toisten avuliaisuuteen ja syömään armoleipää. Se oli nöyryytys, joka koski häneen kovasti ja vaikutti sangen häiritsevästi hänen kirjalliseen toimeensa.» (Siv. 586 ja seur.) Ja selvillä numeroilla V. Tarkiainen teoksessaan kuvaa Kiven taloudellista tilaa. Aleksis Kivellä oli v. 1869 velkoja korkeintaan kolme tuhatta markkaa. Hän itse laski, että 5 tai 6 vuodessa voisi ne maksaa, jos saisi vapaan ylöspidon ja 600 markkaa vuodessa.

Tämmöinen oli se taakka, josta hän tuskitteli, sillä hänen tulonsa suuresta tuotteliaisuudesta huolimatta eivät riittäneet velkojen maksamiseen. Kivi oli todellinen kirjailija eikä hänellä muita vakinaisia tuloja ollut kuin kirjoistaan saamansa palkkiot. Ja paljonko luulette, että Kivi koko tuotan- tokautenaan, siis vuosina 1860—70, yhteensä ansaitsi? V. Tarkiainen näyttää numerot: kokonaista viisi tuhatta markkaa, siis 500 markkaa vuodessa. Ja sillä summalla piti elää, ei yksistään velkoja maksaa. Tavallinen kirvesmies nautti siihen aikaan parempia tuloja ainakin Helsingin tienoilla. [Seuraa taulukko tuloista.] Kivi kustansi alussa itse kirjansa. Ylläolevan summan lisäksi tulee siis, mitä hän mahdollisesti painotuotteillaan voitti. Tämä kuitenkin, kuten V. Tarkiainen näyttää, korkeintaan saattoi nousta johonkuhun kymmeniseen ruplaan.

Kuinka kummallisesti historia useimmiten on uudistunut! Suurilla jumalallisilla neroilla ei tavallisesti ole ollut sijaa maan päällä. Jollei heitä ole poltettu tai ristiinnaulittu, on heitä parjattu, vainottu tai unohdettu ja heitetty kurjuuteen kuolemaan. Aleksis Kivi kuului niiden suurten joukkoon, jotka pitkin elämäänsä ovat saaneet taistella aineellisen toimeentulon vaikeuksia vastaan, vaikka heidän työnsä on ollut perin toisella alalla. Saahan tosin suurin osa ihmiskuntaa taistella juuri tämän asian puolesta ja kuluttaa siihen enimmät voimansa: mutta eipä heille sitten ole annettukaan muuta tehtävää! Mitä jättiläisvoimia tarvitseekaan siis se ihminen, jolle jumalat ovat uskoneet henkisen tehtävän ja joka niin muodoin on kielletty huolehtimasta omasta personallisuudestaan, kun kuitenkin hänen olosuhteensa pakottavat häntä siitä huolehtimaan!

Onko ihme, että Kivikin lopulta riutui, onko ihme, että sairaus, köyhyys ja yksinäisyyden epätoivo vei häneltä järjen valon? Ja jos te sanotte, että tämä oli hänen personallista karmaansa, aiheutunut hänen omasta menneisyydestään, vastaan minä, että se totisesti sitä oli, sillä se oli tulos hänen suuresta rakkaudestaan Suomen kansaa kohtaan, seuraus siitä lupauksesta, minkä hän ennen syntymäänsä oli tehnyt: palvella uskollisesti tuon rakkaan, rakkaan kansan henkistä edistymistä. Meidän kiitollista siunaustamme ansaitsevat sentähden ne henkilöt, jotka edes jossain määrin oivalsivat Kiven suurta elämäntehtävää ja koettivat häntä auttaa ja avustaa. Muutamia ystäviä hänellä oli — muistakaamme ennen muita neiti Charlotta Lönnqvistiä, — ja ilman heitä hänen elämänvaelluksensa todella olisi ollut liian pimeä. Nyt kun Aleksis Kivi taas kuuluu näkymättömien auttajien joukkoon, nyt eivät personalliset surut ja huolet häntä enää paina, ja nyt hän taas saattaa miettiä palaamista näkyväiseen maailmaan uudella reippaudella ja rohkeudella, mutta osaisimmeko me nyt kaikki olla hänen ystäviään, osaisimmeko me häntä toverina tervehtiä? Tietäjän aarteisto II: s.164-165


Raskaana loppukevennyksenä: "Varit stark onanist"
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
obnoxion
Sodalis
Posts: 1677
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Aleksis Kivi

Postby obnoxion » Wed Oct 10, 2018 5:15 pm

Aleksis Kiven kirjoittama Simeonin näky Saatanasta ja saapasnahkatornista on minusta hienoimpia näkykertomuksia siitä ikuisesta aiheesta - matkasta kuuhun ja takaisin.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests