Tähti wrote: ↑Thu Sep 09, 2021 3:41 pm
HS - Mitä meditaatio meille tekee
Psykoterapeutti Sami Mänty-Aho harjoitti 15 vuotta sitten zen-meditaatiota päivittäin. Nyt Mänty-Aho sanoo, etteivät hänen kohtaamansa zen-ohjaajat ottaneet harjoittajien mielenterveyttä huomioon lainkaan. Meditaation hyödyistä puhutaan yleisesti paljon, mutta ymmärretäänkö mahdollisia haittoja?
https://www.hs.fi/nyt/art-2000008025366.html
Mänty-ahon mukaan yksi vierailijoista käyttäytyi harhaisesti ja oli varmaankin psykoosissa. Silti retriittikeskuksen rutiinit jatkuivat: meditoitiin paljon, kuusikin tuntia päivässä. Nukuttiin vähän, alle kuusi tuntia, hän muistelee.
Vähän jopa joku extremeurheilu tulee itselle mieleen tosta. Itellä ehkä enemmän semmoinen tyyli, että jos ois vaikka joku meditaatioretriitti-tyyppinen juttu, niin 2x 10-15min meditaatio per päivä. Ja jonain päivänä tyytyä minuutin hiljentymiseen, tai jättää kokonaan väliin, ja lähteä vaikka uimaan ja saunomaan mielummin.
Täytynee käydä kirjastossa lukemassa Hesari, kun juttua ei tuosta päässyt lukemaan. Tuosta kuviosta on joskus ennenkin keskusteltu täällä tai jossain muussa AT -yhteydessä ja Zen Centeriin liittyvät käänteet olivat ainakin aiemmin julkisesti luettavissa. Aikanaan kävin itse tuossa paikassa, kun olin zen-buddhalaisuudesta kiinnostunut ja pidin hyvin paljon tämän Sami Mänty-Ahon ohjauksesta. Harmitti suuresti myöhemmin kuulla, että hänen aiheellinen kritiikkinsä harjoitustapoja kohtaan päätyi sittemmin tällaiseen.
Useammassa länsimaisessa jooga- tai meditaatiokoulussa olen törmännyt ehkä tiedostamattomaan ajatukseen siitä, että toistamalla mahdollisimman pitkään jotakin harjoitusta, saavuttaisi jo sillä yksinään edistystä. Joogakoulu Nathassa, jonka parissa ilmeni myös vakavia ongelmia, esitti joku ohjaaja pokkana ajatuksen siitä, että pysymällä pari vuorokautta täydellisesti keskittyen tietyssä asanassa, saavuttaa suoraan valaistumisen. En tiedä opastetaanko alkuperäisissä ohjeissa tällaiseen harjoitukseen. Tuskin aina on selvääkään, mikä se alkuperäinen ohjeistus missäkin tapauksessa on. Joka tapauksessa ensisijaisesti herännyt tunne on se, että olennaisinta on metodi, ei niinkään jokin eettinen pyrkimys tms. Tämä esiintyy joskus siten, että ruokavalioonkin liittyvät ohjeet, kuten veganismiin kannustaminen, kytkeytyy ensisijaisesti puhtauden ajatukseen, eikä tarpeettoman kärsimyksen vähentämiseen.
Kannustan muuten yleisesti fooruminkäyttäjiä sellaiseen, että tähän viestiketjuun postatuista jutuista voisi toisinaan aloittaa ihan omia keskustelujaan. Moni aihe voi liittyä sillä tavoin laajemmin henkiseen harjoitukseen ja sen taustalla vaikuttaviin ajatuksiin, että niiden pohjalta voi syntyä hyödyllistä keskustelua.