Omatunto

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Omatunto

Postby Isobel » Wed Feb 28, 2018 10:06 am

Mikä on omatunto? Onko se syvin Minä joka opastaa meitä ja kertoo mikä on oikein ja väärin, aiheuttaa katumuksen jos teemme väärin. Vai onko se kasvatuksen luoma tietoisuus oikeasta ja väärästä? Vai kenties yhteiskunnan yleisesti hyväksymien moraalisääntöjen ulkoa tuntemista?

Onko kaikilla omatunto ja joidenkin vain ollessa vieraantuneet siitä niin, etteivät tunne sitä?

Minun mielestäni omatunto on se syvin Minä Itse, se joka opastaa ja auttaa tekemään oikeita päätöksiä. Joku voi kutsua sitä henkioppaaksi, joku moraaliksi ja joku, kuten minä omaksi tunnoksi.
Se miksi uskon sen olevan syvin Minä Itse, on se, että vaikka ihminen olisi elänyt eristyksissä yhteiskunnasta, omannut välinpitämättömät vanhemmat, hän silti voi erottaa oikean väärästä, tuntea katumusta ja empatiaa, osata tehdä oikein.

Lapsi tietää mikä on oikein ja väärin opettamattakin, hän ei halua että toiseen sattuu vaikka voikin huitasta lelulla kaveria liian kovaa, koska ei vielä tiedä että lelulla huitaisu sattuu. Hän siis ei niinkään opettele sitä mikä on oikein ja väärin vaan enemmänkin sitä mistä teosta tulee mitäkin.

Tässä tietenkin herää kysymys miksi sitten jotkut tekevät niin paljon pahaa jo nuorena ? Syy on sama kuin miksi vanhempi tekee pahaa, hän on vieraantunut Minästään eikä kuule tai halua kuulla sisäistä ääntään.

Kertokaahan omia näkemyksiänne?
Nosce Te Ipsum
Hairetikos
Frater
Posts: 28
Joined: Tue Nov 28, 2017 11:56 pm

Re: Omatunto

Postby Hairetikos » Wed Feb 28, 2018 1:55 pm

Jonkinlainen empatian ja eettisyyden peili, joka voi olla hyvässä ja pahassa ympäristön, kasvatuksen yms. tuote noin lyhykäisyydessään.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Re: Omatunto

Postby Isobel » Fri Mar 02, 2018 10:42 am

Hairetikos wrote:Jonkinlainen empatian ja eettisyyden peili, joka voi olla hyvässä ja pahassa ympäristön, kasvatuksen yms. tuote noin lyhykäisyydessään.
Uskotko siis, että omantunnon kehitys ja sen toimiminen tai toimimattomuus on puhtaasti kasvatuksen ja ympäristön tuotos?
Nosce Te Ipsum
Hairetikos
Frater
Posts: 28
Joined: Tue Nov 28, 2017 11:56 pm

Re: Omatunto

Postby Hairetikos » Fri Mar 02, 2018 1:01 pm

Isobel wrote:
Hairetikos wrote:Jonkinlainen empatian ja eettisyyden peili, joka voi olla hyvässä ja pahassa ympäristön, kasvatuksen yms. tuote noin lyhykäisyydessään.
Uskotko siis, että omantunnon kehitys ja sen toimiminen tai toimimattomuus on puhtaasti kasvatuksen ja ympäristön tuotos?
En toki meinaa että puhtaasti, tuossahan lukee "voi olla." Molemmilla tekijöillä on vaikutusta mutta yhtä lailla positiivinen kehitys ja negatiivinen kieroon kasvaminen ovat mahdollisia näistä tekijöistä huolimatta.
Reprobatus
Frater
Posts: 9
Joined: Thu May 03, 2018 5:55 pm

Re: Omatunto

Postby Reprobatus » Fri Jul 06, 2018 1:35 pm

Isobel wrote:Uskotko siis, että omantunnon kehitys ja sen toimiminen tai toimimattomuus on puhtaasti kasvatuksen ja ympäristön tuotos?
Itselläni on tällä haavaa tähän aiheeseen mielenkiintoinen näkymä, satun näet työskentelemään valtion mielisairaalassa osastolla, jonka potilaat kaikki ovat eriasteisesti persoonallisuushäiriöisiä. Psykopaattisia, tai nykyisin antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, persoonallisuuksia on useampia. Heidän tapauksessaan näkee monesti toistuvia teemoja, joiden myötä omantunnon/empatiakyvyn kehittyminen jää vaillinaiseksi. Näistä yleisimmin tuntuu toistuvan kasvatuksesta ja kasvu-ympäristöstä peräisin olevat tekijät. Persoonallisuushäiriön kuten muidenkin psyykkisten sairauksien kehittyminen on kuitenkin monen tekijän yhteisvaikutus eikä sellaista selkeätä syyseuraussuhdetta välttämättä aina ole: olen nähnyt henkilöitä, jotka ovat kasvaneet ns. normaaleissa perheissä, mutta jotka jo nuorelta iältä ovat osoittaneet olevansa täysin vailla mielenkiintoa elää välittää toisista ihmisistä ja tekevät mitä haluavat välittämättä seuraamuksista, mutta myös henkilöitä jotka ovat kyenneet elämään psyykkisesti sairaiden, välinpitämättömistä vanhemmista huolimatta jossain määrin normaalia elämää, tiettyyn pisteeseen saakka. Yleisesti voisi sanoa, että omatunto kehittyy yleensä normaaliksi suhteessa muihin ihmisiin.

Se, missä määrin asiakaskuntaamme kyetään rehabilitoimaan yhteiskuntakelpoiseksi on hankala kysymys. On joitakin tapauksia, jotka vuosia antisosiaalista elämää vietettyään kyllästyvät elämäntyylinsä aiheuttamiin seuraamuksiin, ts. jatkuvaan vankilassaoloon/päihdeseuraan/mielisairaalavisiitteihin ja alkavat toteuttaa muutoksia elämässään, mutta on toisaalta myös tapauksia jotka lähinnä lusivat odottaessaan saumaa joko karata tai että heitä pidetään riittävän harmittomina jotta pääsisivät jatkamaan siitä mihin jäivät viimeksi siviilissä ollessaan. Näin esimerkiksi joillakin predatorisesti väkivaltaisilla miehillä, joiden muistelut aiemmasta arjesta muistuttaa lähinnä mielikuvamasturbaatiota.

Asian jos vie syvemmälle pohdiskeluun, itse sanoisin että tällaiset omaatuntoa omaamattomat henkilöt ovat jossain määrin vajavaisia kehitykseltään. Heidän persoonansa kehitys on jäänyt jossain vaiheessa keskeneräiseksi ja heistä tulee tuntuma että jotakin puuttuu. Jotkut saattavat tunnistaa tätä taipumustaan jossain määrin, asian riippuessa luonnollisesti häiriön syvyydestä. Yksi keskuudestamme poistunut, siviililaitokseen siirtynyt henkilö kertoi joskus siitä häntä järisyttäneestä realisaatiosta, että toiset ihmiset ovat itsenäisiä persoonia eivätkä vain hänen mielikuvituksensa tulosta. Monet yrittävät tätä sisäistä tyhjiötään (Tyhjyys Sydämessäni? *nudge nudge, wink wink*) täyttää milloin huumeilla, milloin seksillä, mutta harvemmin sitä tyhjiötä onnistuu täyttämään, ilman oman itsen syvällistä tutkiskelua, jos siihen kykenee. Tietenkään en tarkoita, että riippuvuudet tms. olisivat yksinomaan persoonallisuushäiriöisten alaa.

Patrick Bateman Amerikan Psykossa tiivistää asian hyvin: "there is an idea of a Patrick Bateman, some kind of abstraction, but there is no real me, only an entity, something illusory, and though I can hide my cold gaze and you can shake my hand and feel flesh gripping yours and maybe you can even sense our lifestyles are probably comparable: I simply am not there.”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests