The Star of Azazel - Azazelin Tähti

obnoxion wrote:Vaikka asiaa paljon puheen tasolla pyöertetään muuhun suuntaan, käytännössä suuri osa monoteismista on ekskluusivisesti parrakkaan miehen hahmoisten idolin palvontaa, joka voisi yhtä hyvin olla Baal tai Zeus.

Tai Odin. Mielestäni Asatrú on yleensä isäjumalineen samaa kuin Kristillinen Isä-Jumala kultti vaikka nämä nähdään useimmiten jonain vastakohtina. Tieytyssä mielessä ne ovat samalla laila vastakohtia kuin Allah ja Jahve.

Kyllä. Olennaista minusta on että yksijumaluus on käytännössä yksiaspektisuutta. Ja koska yksiaspektisuus on niin poissulkevaa, kyse on usein idolin palvonnasta, vain sillä erityispiirteellä että idoleita on usean sijaan yksi.

Miksi kysyin monoteismista oli siinä, että en juuri keksi uskontoja joissa olisi vain yksi jumalhahmo.Juutalaisuus tulee mieleen näin nopeasti mietittynä.

Kristinuskoa minun on vaikea hahmottaa monoteistisena,vaikka siihen se luokitellaan.En oikein käsitä miksi,vaikka siinä yksi jumalhahmo on yli muiden.Jeesusta en osaa ajatella idolina samoin kuin vaikka Neitsyt Mariaa.Jeesus on mielestäni jumalhahmo hänkin.

Minulle voi perustella asiaa,olkaa hyvä vain,mutta olen valitettavasti omassa mielessäni aika vakuuttunut tästä.Onkohan tässä nyt sen laatikon sisäpuolella vai ulkopuolella?

Gethsemane wrote:Miksi kysyin monoteismista oli siinä, että en juuri keksi uskontoja joissa olisi vain yksi jumalhahmo.Juutalaisuus tulee mieleen näin nopeasti mietittynä.

Niin, se on kai sillä tapaa ainoa. Toisaalta esimerkiksi Shaivismin joitain suuntauksia pidetään monoteismina. Mutta tietyllä tapaa elävän uskonnon sisältä käsin tällaiset luokittelut ovat hiema toissijaisia. Ne ovat yksinkertaistuksia jumalsuhteesta, joka on minusta pinnallisimmillaankin yleensä selvästi monimutkaisempi asia.

Niin.Monoteismi on käsitteenä kyllä harvinaisen ihmislähtöinen jossa löytyy idea jumalasta persoonana,vähän kuin ihmisenä siis.Joskin miten sitten taas luokitella käsittämätöntä,siinäpä ongelma.Mutta ns.pyhää yksinkertaisuuttahan se on ihmiseltä ajatella ymmärtävänsä jumalaa.

Sitten vielä lisäksi kristinuskossa pitäisi ymmärtää pyhää kolminaisuutta.Selkeästi eritellään kolme persoonaa ja halutaan niiden silti olevan yksi.Tässä kohtaa ei kai voi kuin valita miten parhaaksi näkee.

Siltä osin kun asia ei ole liian intiimi niille, jotka osallistuvat toisinaan kristillisiin jumalanpalveluksiin, mikä teille korostuu tärkeänä papin roolissa?

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä papin seremonialliseen toimitukseen. Esim miten ja millä tavalla hän piirtää ristin ilmaan. Tavallisissa jumalanpalveluksissa en hetkeen ole käynyt, mutta erilaisissa muissa toimituksissa kyllä. Häissä, konfirmaatiotilaisuuksissa jne. Monesti nyt vastikään on tullut vastaan sellaisia pappeja, jotka eivät toimituksen jälkeen livistä paikalta vaan lyöttäytyvät juhlijien tai surijoiden joukkoon, kanssaelävät ja juttelevat heidän kanssaan. Minusta tälläinen työ on tai olisi tärkeää uskontokunnasta ja uskostaan riippumatta.

Itse käyn kirkossa harvakseltaan, joten tunnen huonosti saarnojen tavallisia aiheita. Yleensä olen paikalla jonain liturgisena juhlapyhänä, jolloin nämä teemt luontevasti heijastuvat saarnaankin. Eniten minua ilahduttaisi kuitenkin jumalkeskeisyys, eli voidaan kai puhua ylistämisestä - kirjaimellisesti ammattilaisen johtamasta jumalanpalveluksesta. Minua sytyttäisi kuulla uskonnollista puhetta Jumalasta, joka nousee Raamatusta. Mieleeni nousee ehkä tällainen psalmien henkisyys.

Vähiten olisin vastaavasti kiinnostunut kuulemaan saarnoja "päivänpolttavista" yhteiskunnallisista teemoista.

obnoxion wrote:Itse käyn kirkossa harvakseltaan, joten tunnen huonosti saarnojen tavallisia aiheita. Yleensä olen paikalla jonain liturgisena juhlapyhänä, jolloin nämä teemt luontevasti heijastuvat saarnaankin. Eniten minua ilahduttaisi kuitenkin jumalkeskeisyys, eli voidaan kai puhua ylistämisestä - kirjaimellisesti ammattilaisen johtamasta jumalanpalveluksesta. Minua sytyttäisi kuulla uskonnollista puhetta Jumalasta, joka nousee Raamatusta. Mieleeni nousee ehkä tällainen psalmien henkisyys.

Vähiten olisin vastaavasti kiinnostunut kuulemaan saarnoja "päivänpolttavista" yhteiskunnallisista teemoista.

Itse taas näkisin asian niinkin, että tämän hetkiset aiheet kyllä kulkeutuvat yksilöiden mukana kirkkoon, eikä varmasti pappikaan täysin puhtoinen ole tästä aiheesta. Mutta se miten asian kuitenkin esittää on eri asia. Mielestäni moni raamatun paikka psalmit mukaan lukien kyllä muistuttaa ihmistä myös heidän maallisista asioistaan ja vice versa.

Kavi wrote:

obnoxion wrote:Itse käyn kirkossa harvakseltaan, joten tunnen huonosti saarnojen tavallisia aiheita. Yleensä olen paikalla jonain liturgisena juhlapyhänä, jolloin nämä teemt luontevasti heijastuvat saarnaankin. Eniten minua ilahduttaisi kuitenkin jumalkeskeisyys, eli voidaan kai puhua ylistämisestä - kirjaimellisesti ammattilaisen johtamasta jumalanpalveluksesta. Minua sytyttäisi kuulla uskonnollista puhetta Jumalasta, joka nousee Raamatusta. Mieleeni nousee ehkä tällainen psalmien henkisyys.

Vähiten olisin vastaavasti kiinnostunut kuulemaan saarnoja "päivänpolttavista" yhteiskunnallisista teemoista.

Itse taas näkisin asian niinkin, että tämän hetkiset aiheet kyllä kulkeutuvat yksilöiden mukana kirkkoon, eikä varmasti pappikaan täysin puhtoinen ole tästä aiheesta. Mutta se miten asian kuitenkin esittää on eri asia. Mielestäni moni raamatun paikka psalmit mukaan lukien kyllä muistuttaa ihmistä myös heidän maallisista asioistaan ja vice versa.

Aivan niin, ja varmasti moni seurakuntalainen kaipaa papin sanomalta jotain konkreettista kosketuspintaa sekä omiin arkihuoliin että ajankohtaiseen maailmantuskaan. Itse asiassa, kouluvuosinani uskonnolliset aamunavaukset ja koulujumalanpalvelukset olivat normi, ja olenkin tainnut aika monta saarnaa kuulla. Ja tästä on jäänyt se tuntuma että niissä yleensä oli vahvasti huomioitu kohderyhmän oletetut arkihuolet.

Ehkä tämä on vain oma mieltymykseni, että jumalanpalveluksessa jotenkin tulisi koetuksi Jumalan maailman toisenlaisuus verrattuna maailmallisuuteen. Vaikka en ajattele että arki olisi jotenkin erillään Jumalasta, kokisin henkisesti elävöittäväksi saada jumalanpalveluksessa irtioton sekulaareista prioriteeteista. Sanoisinko vaikka niin että kaipaisin ikuisia aiheita, jonkinlasta arjen lävistymistä ikuisuudella...