Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Beshiira
Frater
Posts: 210
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Beshiira » Thu Jan 05, 2017 10:37 pm

Tämä on aihe, jonka pariin selvästi palaan alinomaa. Se tuntuu jopa eräänlaiselta filtteriltä, jonka läpi minulla on usein tapana katsella maailmaa.

Me olemme historiallisen katastrofin partaalla. Ilmastonmuutokselle ilmeisesti periaatteessa vielä voisi tehdä jotain, mutta käytännössä näyttää siltä, että kusessa ollaan. Arviot vaihtelevat, mutta käsittääkseni n. 50-100 vuoden päästä olemme tavalla tai toisella tilanteessa, jossa maailma on perustavanlaatuisesti erilainen kuin nyt. Lisäksi esim. öljyn loppuessa länsimainen hyvinvointi ja järjestys voivat sortua rytisten. Ilmaston lämpenemisen myötä maailmanlaajuista kurjuutta ja pakolaisliikehdintää on luvassa ennennäkemättömällä tavalla, ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla jo nyt. Suunnan vaihtaminen vaatisi perinpohjaisia muutoksia, lähtien siitä, että jokaisen ihmisen tulisi olla valmis tyytymään vähempään. Eli ei tule onnistumaan.

Olen hieman hukassa siinä, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Päällimmäisenä on tietty surua ja voimattomuutta. Suuttumustakin toki monesta syystä - miten on mahdollista, että asioiden muuttamiseksi ei ole tarpeeksi painetta? Olenko jotenkin yksinkertainen, kun ihmettelen, eivätkö näistä asioista päättävät ihmiset tajua, että olisi myös heidän omien etujensa mukaista, että maapalloa ei tuhota?


Okkulttisesti ajatellen voidaan sanoa, että aineellinen maailma on fasadi, ja näin ollen sen mullistuksista suuntaan tai toiseen ei kai pitäisi tehdä niin suurta ongelmaa. Mutta jos ylhäällä on kuten alhaalla, eikö tärkeää ole nimenomaan se, miten toimimme arjessamme ja suhtaudumme sen todellisuuteen? Minä en myöskään saa lohtua mistään "näin sen pitääkin mennä" - tai "se on vain harhaa" -sloganeista. Toisaalta yksittäisen ihmisen arjen valinnat jäävät väistämättä vaikuttavuudeltaan olemattomiksi, joskin sinällään toki tiettyä kunnioitusta tai säädyllisyyttä ilmaiseviksi eleiksi.


Minulla ei ole tähän selkeää vastausta. Kiinnostaisi kuulla näkemyksiänne: Miten suhtaudutte tähän aikamme kenties suurimpaan uhkaan ja tulevaan murhenäytelmään? Toisaalta ihmiskunnalla on pitkä historia lopunajoista varoittelun ja maailmanlopun odottamisen kanssa, eli onko tässä mitään ongelmaa ylipäätään? Toki, jos koko ihmiskunta ei kuole sukupuuttoon, miksei globaalin mullistuksen jälkeistä aikaa voisi nähdä myös jonkinlaisena uutena alkuna, vaikka sitten karuissa oloissakin? Jos aihe kaikesta huolimatta vaivaa, miten tulette sen kanssa toimeen?
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
Otava
Frater
Posts: 168
Joined: Thu Feb 25, 2016 9:26 pm

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Otava » Fri Jan 06, 2017 11:20 am

Hienosti huomasi kuinka verenpaine lähti tasaiseen nousuun tätä lukiessa...

Tragikoominen tilanne, josta on valitettavan vähän todellista voimaa tarjolla ammennettavaksi. Hmm, ehkä. Vihata ja surrahan voi vaikka elämänsä loppuun saakka kuollen katkerana ja surkeana kun maailma ei ollut sitä mitä piti. Minä uskon ihmisen potentiaaliin, mutta maailmahan näyttää juuri sille, miksi tavallinen hengetön ihminen on sen syntisyyspäissään muovannut. Syyttävän sormeni osoitan tämän ajan helppoilijoille, "TAVALLISILLE KUNNON IHMISILLE™", naisten ollessa jotain persettä vatkaavia porsintakoneita ja miesten käytös ja ajatukset siellä lihan- ja perseenhimoisen kulkukoiran tasolla. Kunnon tylsämielisiä vetelyksiä joiden suusta pääsee röyhtäyksinä vain isoja kasoja paskaa, mistään teoista puhumattakaan. Olen minäkin osasyyllinen että eipä siinä...

Monesti näyttää että kaikki, ihan kaikki on tehty päin HELVETTIÄ, ja suunniteltu vain ihmisen näkökulmaa ajatellen. Ja siinä vaiheessa kun tämä vastenmielinen rotu alkaa vetämään viimeisiä henkäyksiään tunkion keskellä, saattaa joku suuren markan oikea maailman mies jopa miettiä että voikohan häpeään kuolla.

HUH ETTÄ HELPOTTI!

No minä suhtaudun tähän kaikkeen tänä päivänä melko tyynesti. Ei ole kiinnostusta nousta mihinkään puhujan pöntölle puhumaan, koska ihmisiä kiinnostaa minun rupattelut yhtä vähän kuin metsän eläimiä vihaiset luonnonsuojelijat vailla tekoja.

Olen omaksunut itselleni sellaisen huomaamattoman roskien kerääjän ja siivoajan roolin. Muut saavat juhlia ja rellestää, minä siivoan oksennukset ja vien tyhjät pullot kauppaan. Hiluilla ostan jotain mikä ei ole kärsinyt ja ajatellut vain päätyäkseen lautaselleni. Voisi sanoa että tällä hetkellä maailmassa on menossa todelliset maailmanlopun bileet. Sellaiset eliitin ja hyväonnisten bileet! Huonompiosaiset hakkaavat ovea vihaisena, ja sisällä mietitään että jos tuo lauma pääsee tänne niin koko rakennushan repeää liitoksistaan. Siinäpä kielikuvia.

Halu siivota, irtautua tästä maailmasta, ja tehdä oikein lähtee sydämestä, ja siihen pääsee mortifikaation kautta. Lässynlässyn joo, mutta voimia sinulle.

Tämä oli/on minulle hyvin tärkeä artikkeli: http://www.azazel.fi/article/mortifikaatiosta/

Olen pelaillut Falloutia aika paljon niin siitä olen saanut ihan hyviä käyttäytymismalleja ja vinkkejä jos vaikka kohta alkaa rytisemään.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 927
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Insanus » Fri Jan 06, 2017 1:00 pm

Perinpohjainen henkilökohtainen muutos vaaditaan, mutta kenenkään ei välttämättä tarvitse tyytyä vähempään, vaan ehkäpä jopa vaatia enemmän. Oikeastaan tyytyminen on minusta osa ongelmaa. Joitain ei vain "jaksa kiinnostaa" oli se sitten laiskuutta tai kyynistä acediaa, jotkut privatoivat jonkun pikkukaistaleen maailmasta ja omivat sen oman moraalisen mainioutensa leikkikehäksi jossa "minä kannan oman vastuuni, mikseivät muut kanna omaansa", tms. egoismia joka ei todella välitä ihmisistä, eli joka ei sinne päinkään "kanna vastuutaan". En usko että siinä on aina niinkään kyse edes sympatian puutteesta kuin egon heikkoudesta ja jonkinlaisesta suojautumisesta syyllisyydeltä tms ja sen takia tuntuu että ihan kunnon moraaliton sikailu voisi olla monelle vapauttava tantrinen juttu, vaikkei se muuttaisikaan mitään käytäntöä vaan ainoastaan tekisi tietoiseksi ne asiat joita jo tehdään, ilman syyllisyyttä..

Minusta on esim. väistelevää laumamielisyyttä miten henkilökohtainen vakaumus mielletään joksikin millä "ei ole mitään vaikutusta" ja seurataan muka "vastentahtoisesti" päättäjää joka viime kädessä on vain joku mesoaja joka on sitä mieltä että hänen vakaumuksellaan on hyvin paljon vaikutusta. Ihan sama onko se poliitikko, yritysjohtaja vai henkinen guru, kun kyse on vain siitä että tiedostaa oman vastuun olevan siellä minne sen on itse antanut ja vielä puhtaasti sen takia että omasta itsestä ei ole päättäjäksi oman elämänsä suhteen. Se, että "kaikki" antavat vallan pois logiikalla "minun päätökselläni ei lopulta mitään väliä, päättäjän päätöksellä paljon väliä" on ainakin osasyy sille ettei "ole tarpeeksi painetta". Paine pitää kestää itse ja se johtaa tietysti psykologisiin kriiseihin ja vaatimuksiin elämäntapamuutoksista jne. mikä on välittömästi epäkivaa siinä missä globaali ympäristökatastrofi joka tappaa kaikki on vasta välillisesti epäkivaa ja myös yhteisöllisempää koska se on "kaikkien vika", "jaettua vastuuta" jne. Toisin sanoen oikea valta annetaan passiivisesti kenelle tahansa joka sen tahtoo ottaa, luottaen vain siihen että hekin antavat vallan muille ylläpitäen johtajuustyhjiötä ja luottamusta markkinoiden itsekorjaavuuden taikavoimaan tms. välillisiä seurauksia. Pääomalle alisteiset arvomaailmat ja johtajuustyhjiöt ja passiivisuus jakavat minusta samaa psyykkistä olemusta, seitsenjärjestelmän kautta tavallaan Jupiterin energian puutostilaa. Ei ole kyse siitä mitä tekee, vaan siitä että ottaa siitä vastuun henkilökohtaisesti - se johtaa ajastaan myös kasvavaan kontrolliin.

Vastuu on minusta vain niillä, jotka kantavat vastuuta. Ei päättäjillä eikä seuraajilla vaan niillä jotka ovat tarpeeksi hereillä voidakseen vaikuttaa omaan ja muiden toimintaan yksinkertaisesti näkemällä selkeästi, kykenemällä sisäistämään sen katastrofin mikä tässä kaikkia uhkaa syvemmin kuin muut, katsomalla eteensä reagoimatta stressin ja negatiivisen psykologisen latauksen voimasta, eli ottamalla itse vastuun. Varjon integroimiseen käy ilmastonmuutos-meditaatio ihan hyvin.
Ei ole "ekologista vastuuta" jossain tuolla ja "henkilökohtaista elämää" jossain täällä, vaan eri tavoin rajattua mieltä, joka on kompleksi johon kaikki mahtuu: radikaali muutos on radikaali - koko olennon lävistävä havahtuminen ja kaikkien asioiden muuttuminen, joita on esoteerisiksi vihkimyksiksikin kutsuttu. Ei niitä tapahdu kuin yksilöityvälle ihmiselle, en ainakaan usko.
Mutta uskon, että jos yksikin ihminen todella näkee tämän hölmöilyn läpi oleelliseen ytimeen, muutos saadaan kyllä aikaan. "Kaikki" odottavat että se yksi ihminen olisi kuka tahansa muu, eivätkä yleensä ota pyrkimyksestä edes seurattavaa ideaa vaan ainoastaan jotain "johon minä en kykene, ehkä joku muu kykenee". "Resurssipula", "poliittinen tahto" ja muu keskustelujen keijupöly on uskoakseni ensisijaisesti, siis psykologisesti, (ei millään käytännöllis-poliittisella tasolla joka on seurauksia ja reaktioita tästä informaatiota prosessoivasta puolisymbolisesta ja tulkkiutuneesta vaiheesta joka yleensä mahdollistaa edes käytännön varsinaisen paljastumisen) tekosyy väistää syyllisyyttä ja omaa vastuuta edes ajatella omakohtaisen niin perinpohjaisen muutoksen tekemistä vakavasti. Jopa maailmansota tuntuu olevan monen mielessä "välttämätön paha" ennemmin kuin henkilökohtainen muutos "joka ei vaikuta mitään"...

Kaikki näkevät kyllä telkkaristakin että laiva on uppoamassa pohjaan ja maailma tulessa, tiedosta ei ole pulaa mutta arkirutiininkin muuttaminen on vaikeaa ihmiselle joka on jumissa, joka ei näe eikä osaa pysähtyä katsomaan ja kokemaan. Muutos on aina ensisijaisesti "sisäinen" mullistus jossa internalisoidaan se mitä jo tiedetään ja se tapahtuu kun käy kävelyllä ja miettii vähän henkilökohtaisesti osallistuvammin niitä juttuja. Uuden mielen myötä löytyy kyllä uusia toimintatapojakin.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Vanadís

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Vanadís » Fri Jan 06, 2017 1:28 pm

Kaarne wrote:Mutta jos ylhäällä on kuten alhaalla, eikö tärkeää ole nimenomaan se, miten toimimme arjessamme ja suhtaudumme sen todellisuuteen?
Tuossa lauseessa ja pohdinnassasi on paljon viisautta. Ajattelen, että maagikolle on ehdottoman tärkeää tulla yhdeksi Tahtonsa kanssa, tulla magiaksi, joka manifestoituu arkipäivässä ja teoissa. Suurin osa pallontallaajista kuitenkaan ei ole maagikoita tai uskonnollisia ihmisiä, joiden tekoihin vaikuttaisi perinteinen ajatus kuolemanjälkeisestä tekojen punnitsemisesta ja tuomitsemisesta / karmasta. Tämän vuoksi yksilön subjektiivinen universumi voi kestää vain hänen elinikänsä - jolloin hän pyrkii tuottamaan itselle/ryhmälle/kansalleen mahdollisimman paljon mammonaa - saasteista viis. Hän saattaa jopa inhota kaltaisiaan henkilöitä jotka porsastavat ja ajatella, että hänen tekonsa ovat oikeutettuja, koska ne nopeuttavat maailman tuhoutumista "paskaks vaan ja palamaan koska minäkin kuolen".

Ylhäällä kuten alhaalla toimii mielestäni tässä asiassa niin, että "ylhäällä" on maailma, joka kuvastaa ihmisen sekasortoista sisimmän tilaa. Eli heijastumapinta on varsin lyhyt ja tapahtuu maapallon ja ihmisen magnetisoituneen kieroutuneessa suhteessa. Jos Shivalla kaatuu teepannu, en usko, että se sama teepannu kaatuu heti shaiviitti Rauno Rastapäällä.

Maailman tilannetta katson jotenkin hyvin pitkässä mittakaavassa. Oliskohan melkein kaikissa uskonnoissa ja pyhissä kirjoissa viittausta maailmankauden loppuun tai jonkinlaiseen isoon tuhoon. Veikkaisin, että tämä on kirjan kirjoittaneiden henkilöiden projisointia elämänkaaresta - lopussa koittaa jonkinlainen kuolema ja muodon murtuminen. Nuorempana kannoin maailmantuskaa kovastikin ja kuuluin monenlaisiin ympäristö- ja aktivistijärjestöihin. Halusin herättää ja parantaa koko maailman. Nykyään kun ei tuo kuoleminen pelota, niin maailman tapahtumiin ei tule enää ripustauduttua emotionaalisesti tai tuskan kautta. Olen valinnut maagiseksi työkalukseni tässä kohdassa Toiminnan, joka keskittyy lasten ja etupäässä vauvojen kärsimyksen vähentämiseen köyhissä maissa.

Pysyttelen tässä sektorissani ja teen sitä ilon kautta. Kun valinta on nivoutunut osaksi jokapäiväistä elämää, se ei sido energiaa ns. väärällä tavalla, magnetisoivasti ja ajatuksia kahlitsevasti. Jos yrittäisin vaikuttaa vaikkapa eläinten puolesta, poliittisesti, ilmastoasioissa ja mummojen hyvinvoinnin parantamiseksi, miettisin varmaan jatkuvasti mitä minun kannattaisi tehdä seuraavaksi ja olisin imautunut mukaan maailman kärsimyksen pyörään. Tätä on vähän hankala selittää kuulostamatta epäempaattiselta. Mutta siis uskon toimintaan, joka on luonteva osa arkea, vaikkakin henkinen työ on pääasia ja isompi osa pyrintöäni. Tässä fokuksessa on tapahtunut hienoinen muutos parin vuoden aikana, kiitos Nefastoksen ja Wyrmfangin keskustelun Luciferin miitissä.
Tähti
Posts: 173
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Tähti » Fri Jan 06, 2017 2:14 pm

Tässä oli aika hyvin mielestäni semmoinen rento asenne, laitan tähän lainauksena. Ja toivottavasti ei kuitenkaan ihan passiivisuuteenkaan kannustava.


Kosminen valo - Kansalaisaktivismin ohjenuorat

• Muistaa, että maailma on illuusio, jolla on ajallinen tarkoitus. Kaikki ongelmat ovat illuusiota.
• Kiinnittymättömyys illuusioon. Toiminta tapahtuu illuusion sisällä.
• Muistaa, että kaikki on pohjimmiltaan täydellistä.
• Olla ottamatta omille harteilleen maailman taakkaa. Sitä painoa ei kukaan yksilö kestä. Maailma kantaa itse itsensä.
• Ei välittää lopputuloksesta. Tärkeintä on tarkoitus, ei tulokset.
• Ei vastata vihaan vihalla, vääryyteen toisella vääryydellä. Parantavan energian täytyy olla korkeampaa taajuutta kuin parannettavan.
• Ketään ei voi auttaa väkisin tai käännyttää väkisin. Vapaan tahdon kunnioittaminen on ensisijaisen tärkeää. Jos joku ei halua kuunnella, ei hänelle pidä väkisin kertoa.
• Kunnioittaa toisten eriäviä mielipiteitä, ja yrittää ymmärtää heidän näkemystään.
• Muistaa, että jokainen on nukkunut jossain syklinsä vaiheessa ja vastustanut totuutta.
• Kun mikään muu ei auta, huumori pelastaa. Maailma on kosminen vitsi, jolle jossain vaiheessa nauramme kaikki yhdessä.

https://kosminenvalo.wordpress.com/2016 ... rantajana/
Jos kirjat kiinnostaa niin tämmöinen on mitä suosittelen. Yleensä hengen näkökulma voi (monissa asioissa) olla lähes päinvastainen kuin pienen egon, sen takia ei juuri huoliin ole välttämättä tarvetta. Yleensä hengen kannalta haastavat tilanteet on enemmänkin hyväksi, kuin menestyskaudet.

Hilarion: The Master plan - Past, present and future of the human experiment on planet earth. Ainakin bookfinder.comin kautta tota voi löytää. Tässä on tarinamuodossa nimenomaan hengen näkökulmasta mitä maapallolla tapahtuu.
Tähti
Posts: 173
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Tähti » Fri Jan 06, 2017 2:40 pm

Oikeastaan historian kirjat ja wikipedia on täynnä esimerkkejä, minkä takia hengen kannalta haastavat tilanteet on pikemminkin hyvä juttu, kuin päinvastoin. Monesti ihmisillä on vaan sen verran varjopuolia, että ei havaita ehkä ollenkaan tuota hengen näkökulmaa tai muisteta sitä pidempään, pelkästään varjopuolet kaikesta jää mieleen.

Esim Suomen historiasta hyvä esimerkki:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_henki
Tähti
Posts: 173
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Tähti » Fri Jan 06, 2017 3:08 pm

Jos onnistuu kehittämään luottamusta, niin ainakin voi luottaa että saa erittäin kehittävän kohtalon, vaikka kaikki menisikin pieleen. Yleensä vaan silloin jos alkaa luottamaan kunnolla, niin helpommin kiinnittää huomiota miten kohtalon voi saada hyväksi.


7 Levels of Security

1) Blind Faith 2) False hope 3) Clinging to tradition 4) Security based on theory 5) Security based on reliable sources 6) Security based on experience/intuition 7) Trust in Tao

http://www.michaelteachings.com/needs_security.html

IMG_3478.JPG

(Esim torium: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Torium- ... ainekierto)
You do not have the required permissions to view the files attached to this post.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1113
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Wyrmfang » Fri Jan 06, 2017 3:10 pm

Vanadís wrote:Ajattelen, että maagikolle on ehdottoman tärkeää tulla yhdeksi Tahtonsa kanssa, tulla magiaksi, joka manifestoituu arkipäivässä ja teoissa. Suurin osa pallontallaajista kuitenkaan ei ole maagikoita tai uskonnollisia ihmisiä, joiden tekoihin vaikuttaisi perinteinen ajatus kuolemanjälkeisestä tekojen punnitsemisesta ja tuomitsemisesta / karmasta. Tämän vuoksi yksilön subjektiivinen universumi voi kestää vain hänen elinikänsä - jolloin hän pyrkii tuottamaan itselle/ryhmälle/kansalleen mahdollisimman paljon mammonaa - saasteista viis. Hän saattaa jopa inhota kaltaisiaan henkilöitä jotka porsastavat ja ajatella, että hänen tekonsa ovat oikeutettuja, koska ne nopeuttavat maailman tuhoutumista "paskaks vaan ja palamaan koska minäkin kuolen".
Minusta taas vaikuttaa, että kuolemanjälkeiseen elämään uskova henkilö voi helpommin viitata kintaalla "tämän maailman" tapahtumiin koska on olemassa jonkinlainen "toinen maailma", joka on perustavampi kuin tämä. Mikäli oma elämä ja ihmiskunta ylipäätään on ainutkertainen ja katoava, ei ole olemassa minkäänlaista tekosyytä olla välittämättä. Olen itse asiassa temperamentiltani sellainen, että ymmärrän tunnetasolla hyvin logiikan, jossa asian katoavuudesta seuraa sen perimmäinen arvottomuus, mutta ajatus perustuu minusta epäilyttävälle psykologialle (josta Nietzsche on sanonut paljon hyödyllistä). Maagikko on tietenkin ymmärtänyt keskeisimmän periaatteensa väärin, jos hän viittaa kintaalla "alhaalla" olevaan mailmaan, mutta samoin ateisti kieltää osan itseään mikäli viisveisaa muista. Luonnollisesti siis nykyisessä hälyttävässä tilanteessa tarvitaan ensi sijaisesti jotain aivan muuta kuin kiistelyä siitä, millainen todellisuuden luonne teoreettisesti katsoen on.

Tapaan antaa äärimmäisen suuren merkityksen ajatukselle siitä, että kaikkein tärkeintä on tahdon suunta, ei niinkään mitä tekee ja kuinka paljon. Tässä on kuitenkin paljon väärinymmärryksen ja itsepetoksen mahdollisuuksia. Oikein ymmärrettynä ideasta pitäisi uskoakseni seurata pitkässä juoksussa jatkuvasti intensiivisempi konkreettinen toiminta (ei välttämättä yksikäsitteisesti laskettavissa olevien tulosten mielessä) ja yhä vähäisempi huomion kiinnittyminen siihen mitä muut tekevät väärin.

Ainakin joillekin voi olla kuitenkin hyödyksi kiinnittää huomiota myös erilaisiin tapoihin, miten sinänsä arvokas järki tai tunne kääntyy itseään vastaan. Nämä kaksi liittyvät tietenkin aina toisiinsa niin hyvässä kuin pahassa, mistä voi kaivaa paljon mielenkiintoisia oivalluksia. Enemmän tunteen tasolla ihminen masentaa kykynsä toimia ja ajattelee, että hänen teoillaan ei kuitenkaan ole merkitystä valtavassa kokonaisuudessa joka menee ns. päin helvettiä. Tämä on "kokonaisuus" on kuitenkin nimenomaan järjen konstruktio; tunne sinänsä ei laskelmoi seurauksia ja niiden hyödyllisyyttä vaan tuottaa toimintaa. Tietenkin myös positiivisesti katsoen tunnepohjainen toiminta edellyttää aina jotain järjen arviointia seurauksista. Enemmän järjen tasolla taas on tyypillistä erilaiset skenaariot, joissa oman toiminnan sijaan keskitytään siihen, mitä muut tekevät väärin, ja toiminta nähdään mielekkäänä vasta kun muut toimisivat toisin.

Maailman tilanne tietenkin näyttää pahalta, mutta ratkaisu, mitä tulisi tehdä ei ole oikeasti mikään ongelma ylipäätään (tai on tietyllä olennaisella tasolla, mutta silloin puhutaan ihmisistä, joiden tehtävä on nimenomaan hakea tieteellisiä laajan mittakaavan malleja). Käytännössä tiedämme kyllä kaikki paljon mitä voimme tehdä kukin omilla tavoillamme, ja ongelma on siinä, että aina löytyy tekosyy olla tekemättä (oli se sitten hengellisyys väärin ymmärrettynä, jokin älyllinen pyörittely jolla asetelma käännetään niin että ilmiselvää velvollisuutta ei muka ole, tai ihan vaan laiskuus ja itsekkyys). Tämän voi kuitenkin kääntää myös toisin päin: jos olemme ainoa laji, joka voi uhata maailmaa sen tuholla, olemme myös ainoa laji, jolla on avaimet ratkaisuun. Toisaalta, ei ole absoluuttista dualismia ihmisen ja luonnon välillä; mistä tahansa älyllisesti kestävästä näkökulmasta luonto sotii pohjimmiltaan myös itse itseään vastaan.

Yleensä ottaen melko hyvä muistutus on aina erilaisten pessimististen tunne- tai älykelojen iskiessä päälle kysyä: hyödyttääkö tämä oikeasti mitään vai olenko vain rakastunut omaan negaamiseeni?
User avatar
Thelithiz
Posts: 171
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby Thelithiz » Sun Mar 12, 2017 4:37 pm

Olen koettanut suhtautua monin eri tavoin asiaan ja ymmärrän kyllä niitä. Siksi ajatelmani vaikuttavat ristiriitaisilta ja usein ovatkin. Toisaalta en jaksa kovin usein uskoa että muille on merkitystä sillä mitä minä päässäni ajattelen. Se ei kuitenkaan toimi että antaa mennä kun on alamäki, ehkä ehdin hankkia itselleni mahdollisimman paljon maallista kivaa. Se että mikään planeetta ei kestä ikuisesti ei myöskään oikeuta olemaan pyrkimättä parempaan, mutta kuolevaisuutemme kannattaa pitää myös mielessä.
Tavallisia kuluttajia ja perseenpyöittäjiä en etupäässä syyttäisi, vaan raha- ja pankkijärjestelmää, jättiyrityksiä ja tehomaataloutta. Myös lisäännymme aivan liikaa poistuman ollessa suhteellisen vähäistä nykyään.

En sitten tiedä miten olen ollut jonkinlaisessa rauhassa viime aikoina asian kanssa. Oikeastaan, kuten arvata saattaa, olen toistaiseksi keskittynyt oman ruumiin ja mielen terveyteni vakauttamiseen, koska onhan sekin osa koko maailman hyvinvointia siinä missä muukin, ja siihen edes pystyn vaikuttamaan. Päätin kerran että oma kunto on hoidettava kohtalaiseksi ennen kuin ja jotta voin auttaa muita. Menee se toki joskus toisinkin päin.

Kaipa myös luotan että asiat lopulta tapahtuvat niin kuin tapahtuvat. Niin on ennenkin käynyt. Ihminen yleensä tekee muutoksen vasta kun se on viime hetkellä välttämätöntä. Myös zeitgeisteiltä sain aikanaan lohtua ja toivoa. Kaipa muutos on juuri niin mahdollinen kuin sen kuvittelemme ja siten luomme. Tai ehkä vain olen vanhetessani turtunut kun huomaan oman angstin sekä ne pienet valinnat turhiksi. Jos koko ihmiskunta ei tee muutosta yhdessä ajoissa, se kuolee hävitettyään ensin kaiken muun Maapallolta. Ehkä olen jotenkin kierosti päätynyt ajoittain sinuiksi asian kanssa. Jos emme opi, ehkä sen pitääkin mennä niin. Silti vaan on velvollisuuteni yrittää. Oma osallisuus kaikkeen tuntuu täysin olemattomalta mutta eihän se täysin ole. Yhdenkin kärpäsen pelastaminen vesilasista on kärpäselle tärkeää. En ole onnistunut ostamaan hyvää omaatuntoa maksamalla hyväntekeväisyyksille. Ei raha ratkaise rahan synnyttämää ongelmaa. Tuo että valitsee jonkin alueen jolla auttaa kuulostaa ihanteelliselta mutta alan aina miettimään että ei voi tehdä hyvää tekemättä myös haittaa jollekulle. Kärpänen olisi päättnyt jonkun ruoaksi. Käsityölangat tehdään öljystä ja lampaista ympäristöä kuluttaen. Ainoa hyvä teko jonka voisin tehdä maailmalle olisi poistua siitä heti ja lahjoittaa ruumiini madoille. Silti on yritettävä jotain muuta. Vaikka tällaista tänään.
v-a
Posts: 56
Joined: Tue May 25, 2010 8:11 pm
Contact:

Re: Ekokatastrofi ja maailman muuttuminen

Postby v-a » Sun Mar 12, 2017 5:56 pm

Kirjasuositus tähän väliin. Itse pidin tästä.
https://atena.fi/kirjat/maailma-ilman-meita-350

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests