Nefastos wrote:Mikä saa pitämään kiinni idealismista ja hylkäämään sen kuiskuttavan äänen, joka sanoo että maailma on paha & ihmiset yksinkertaisuudessaan suorastaan etsivät kollektiivista kärsimystä? Mikä teillä pitää yllä uskoa elämän vitaaliseen & kauniiseen tarkoituksenmukaisuuteen? Vai onko vaara kyynisyyteen ajautumisesta ylipäänsä vieras?
Tai jos koette tuossa taistelussa nyt tai aiemmin haavoittuneenne, niin mihin yllä mainituista lankeemuksista (esoterian menettäminen, dualismi, alaspäinen tie) koette ajautuneenne?
Tavallaan kaikkiin ja muihinkin. Ne ovat minusta jo sellaisia "stigmoja ristin mysteerissä" jotka pitää jättää auki ja vuotamaan. Se on hankala asia ilmaista ja olen joskus harkinnut eroavanikin sillä perusteella etten pystyisi allekirjoittamaan seuran peruslähtökohtia sen takia. Kuitenkin tässä on minulle jokin sellainen "exoteric blasphemy may be an esoteric arcanum"-asia joka on syvästi henkilökohtainen ja intiimi, valo suoraan Saatanasta jonka takia ylipäätään tälle tielle joskus lähdin.
Mikä muu on pohjimmiltaan
samaa kaikille, egon ja maailman ykseyttä kuin se, että olemme erossa toisistamme ja Jumalasta? Ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta ulos tai sielunsa ikkunoista sisään nähdäkseen sekä helvetillinen katastrofi, että se
kenen syyllisyydestä ja vastuusta tässä "kollektiivisessa kärsimyksessä" on olennaisesti syynsä. Se voidaan nähdä "Jumalana ihmisessä", perisyntinä tai Jumalana tuolla jossain, jotka kuitenkin ovat yksilöllisen ymmärryksen luonnostelemia tulkintoja siitä "miekasta jolla on lävistettävä itsensä" tai "myrkystä joka on juotava", jos ei muuten, niin viimeistään sen satanistin ylpeyden kautta joka tahtoo yksilöityä omaksi olennokseen. "Jokunen aivan todella valitsee myrkyn", muttei ole kenellekään muulle kuin valitsijalle selvää miksi. Valinta tehdään muista syistä.
Mikä pitää yllä uskoa elämän vitaaliseen & kauniiseen tarkoituksenmukaisuuteen? Ei mikään. Tarkoituksenmukaisuutta pidän melkein vihamielisenä ajatuksena sille mitä itse koen. Rakkaus on laki, nähtiin se sitten Eckhartin tai Crowleyn vireessä - tarkoituksenmukaisuus itse esiin piirretty kaaoksen taustasta, omiin päämääriin. Minä-konstruktio maalailee itseään miten huvittaa. Huvitus on perustavanlaatuisempi kuin järki. Logos on se noppa jota Jumala heittelee huvikseen.
Ja siinä että millään ei ole mitään merkitystä on samanlainen äärimmäisimmän mahdollisuuden subliimi kuin pahassa ja subjektiivisesti ajatellussa kuolemassa. Se ei voi olla niin, mutta se on niin & tällä tragedian tunnulla on minulle uskonnollisena tunteena itseisarvo, josta usko johonkin maailmanjärkeen, logokseen melkein vain harhauttaa. Minusta merkitysten riistäminen on ensin, näky kauneudesta sitten. Se on niin totta että on ihan sama onko se totta, tuntuu kuin totuuskin olisi vain privaatio siitä. Näitä rakastuneiden hömpötyksiä. Gotta gamble to win ja dun dun duu.
Kaarne wrote:Nefastos wrote:Mutta on olemassa myös syvemmänlaatuinen uskon menetys, sellainen joka näkee koko olemassaolon (myös transsendentin) sidottuna pahuuteen ja merkityksettömyyteen.
Kai tällaisellekin todellisuudelle tulisi antaa mahdollisuus? Miksei voisi olla niin, että kyseessä on valtava kosminen kusetus, jossa transsendenssin saavuttaneelle olisikin luvassa vain entistä hirveämpiä kärsimyksiä? Ymmärrän toki vaarat tällaisen ajatuksen kultivoimisessa, enkä itsekään esitä tätä minään omana kantanani. Rehellisyyden nimissä on vain sanottava, etten minä tiedä mitä gnostilaisen vapautumisen jälkeen seuraa, ja on myös mahdollista ettei se ole pelkkää autuutta, vaikka toki niin uskonnoilla onkin tapana sanoa.
Sitten herää kysymys, että jos tällaisessa todellisuudessa olisi vielä kumminkin sijaa idealismille, tarkoittaisiko se sitä että idealistin tehtävä on henkilökohtaisesti
muuttaa koko maailma, perinjuurin? Eli työnsarkaa "maailman pelastussuunnitelman" toteuttamisessa olisi… vieläkin enemmän? Hullun hommaa?
Maailmassa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaan ihmisessä joka on valmis tekemään mitä tahansa väistääkseen perusasiat pahuudesta, kuolemasta ja syyllisyydestä. Myrkky sattuu siihen jolla on haava, myrkytetty on siis
tietoinen haavastaan.
Nefastos wrote:Mutta jos ihmiselle alkaa käydä niin että nämä tulevat älyllisesti pyöriteltyjen abstraktioiden sijaan aidoiksi tunnelmiksi, tuollaisesta syvimmänlaatuisesta epätoivosta voi seurata vain mielipuolisuus ja alaspäinen tie. Siinä määrin kuin ihminen alkaa uskoa okkulttiseen todellisuuteen joka kuitenkin sekin on paha, hän menee rikki pahimmalla mahdollisella tavalla.
Kauniisti sanottu, mutta tuon viestin lukee välttämättä oman sydämensä valossa & siltä ei suojele mikään
Mielipuolisuuksia ja alaspäisiä teitäkin valitaan syistä ja syistä ja "syvimmänlaatuisella epätoivolla" on Saatanan henki taustanaan.
Minulla on sellainen tunne että gnostikon ja Jumalan keskustelu vapautumisen jälkeen on jotain tällaista:
https://www.youtube.com/watch?v=sGeCcoJZaL8