Kyynisyyden voittaminen

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Tähti
Posts: 173
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Tähti » Mon Nov 28, 2016 12:37 pm

Nefastos wrote: Yksi tapa päästä kyynisyydestä väliaikaisesti on muuttaa noita energioita itsessään, siirtää ongelma toisaalle. Se on viivytystaistelua, mutta joskus hyväksi, jos tietty tunnetila alkaa muodostua kaikennieleväksi; tällöin periodinen vaihto toiseen tilaan auttaa saamaan näkökulmaa asiaan, vaikka kumpikaan ei olisi itsessään vielä oikea. Itse esimerkiksi pystyn yleensä muuttamaan halutessani depression (kyynisyyden) maanisuudeksi & päinvastoin tarpeen mukaan. Mutta sellainen jonglööraus ei tietenkään voi olla mikään lopullinen vastaus näihin ongelmiin, vaan ehdoton rauha & usko olisi saavutettava tunnetason polaarisuudet ylittävällä tasolla.
Tuota kyllä edelleenkin suosittelen, minkä jo mainitsinkin eli Reishi (tai lakkakääpä suomeksi). Voi tuntua erittäin oudolta suomalaisesta ja länsimaisesta näkökulmasta monelle, mutta Kiinassa tuota on pidetty tärkeimpinä apuvälineitä nimenomaan valaistumiseen.

The Spiritual Uses of Reishi Mushroom
https://www.hyperionherbs.com/spiritual ... -mushroom/

Rooted in body, Rooted in Spirit: 3 Tonic Herbs Every Meditator Should Know About
http://www.elephantjournal.com/2011/11/ ... now-about/

Hyvä kirja myös aiheesta Ron Teeguarden: The Ancient wisdom of the chinese herbs.

Myöskin erittäin paljon tutkittu ihan länsimaisen tieteen mukaan
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Reishi
https://examine.com/supplements/ganoderma-lucidum/


Tuossakin on kyllä helposti vaarana kyynisyys kun yrittää etsiä hyvin toimivaa reishiä, vaikka ei nyt ihan laajaa ole korruptio kuin länsimaisessa lääketieteessä, niin aika samantyylistä välillä kuitenkin. Kohtalaisen hyvin toimivaa reishiä kuitenkin jo vähän helpompi löytää. Tietty sitä jotkut on löytäneet ihan suomalaisesta metsestäkin ja keränneet, suhteellisen harvinainen kuitenkin. Jopa monta tuhatta vuotta kehitetty vielä lisäksi sitä, miten reishiä käytetään, perinteinen suomalainen tyyli ei tässä toimi, eli laitetaan kaikki yhteenä köntsään ja syödään tai juodaan, vähän vaatii enemmän perehtymistä.
User avatar
Beshiira
Frater
Posts: 194
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Beshiira » Mon Nov 28, 2016 8:40 pm

Nefastos wrote:Mikä saa pitämään kiinni idealismista ja hylkäämään sen kuiskuttavan äänen, joka sanoo että maailma on paha & ihmiset yksinkertaisuudessaan suorastaan etsivät kollektiivista kärsimystä?
Minulla herää oikeastaan päällimmäisenä kysymys, että miksi tuo ääni pitäisi hylätä? Minulla ei lähtökohtaisesti ole lukkoonlyötyjä kantoja, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että jos hyvä/paha-pyörittelyyn ylipäätään lähdetään, on rehellisempää ajatella, että maailma ja ihmiset ovat pikemminkin pahoja kuin hyviä. En näe ihmiskunnalle tulevaisuudessa paljoakaan toivoa, mutta tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, enkä ole esim. masentunut tai edes erityisen alakuloinen pääsääntöisesti. Onhan se toki sääli että kaikki menee päin helvettiä, kun ainakin periaatteessa toisinkin voisi olla. Tämä on ehkä se missä idealismi minulla astuu kehiin, että "parempi maailma" on ainakin kuviteltavissa, ja sitä kohti on syytä pyrkiä vaikkei tavoitetta saavuttaisikaan. Ja tällöin myös adeptius tms. tarkoittaisi todellakin transsendenssia, jotakin tämän perinjuurin pahan maailman ylittävää, jotakin aivan muuta.

Vai puhutaankohan tässä jotenkin jopa samasta asiasta mutta eri sanankääntein?

Muistelen, että seuran piirissä on joskus vierastettu perisyntiajatusta, jonka taas itse koen hyvinkin läheiseksi. Kiinnostaisi kuulla myös että miksi näin?

Sinänsä toivoa ja iloa luovia asioita on kaikesta huolimatta useita, itsellenikin sellaisia ovat kyllä eläimet ja luonto (ei sillä etteikö tuo sama korruptio pätisi niihinkin, mutta ainakin eläimissä - kuten vaikkapa ihmislapsissa - on jotain omanlaistaan viattomuutta, klishee tai ei). Samaten on ilahduttavaa, että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pyrkivät aktiivisesti elämässään toteuttamaan parhaansa mukaan esim. nöyryyden, epäitsekkyyden ja oikeudenmukaisuuden ideaaleja, ja esim. tekevät tietoisen päätöksen olla keskittymättä elämässään ensisijaisesti maallisen omaisuuden kartuttamiseen. Tällaisia ihmisiä löytyy ihan oikeasti mm. taiteilijoista ja se jos mikä on rohkaisevaa.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
Sothoth
Frater
Posts: 329
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Sothoth » Tue Nov 29, 2016 12:21 am

Hyvä kysymys. Ehkä jonkinlainen merkityksen tuntu ja pohjimmainen usko ihmisen hyvyyteen, vaikka tapahtuukin niin paljon pahaa. Itse olen sekä ihmisrakas, että eläin/luontorakas, ja kuten obnoxionilla ihmisten konkreettinen auttaminen auttaa myös itseäni jaksamaan. Se, mikä itseäni on vaarassa kyynistää, on se ettei mitään muutosta tunnu tapahtuvan kollektiivisesti ja henkilökohtaisesti samat vanhat ongelmat tuntuvat seuraavan omassakin elämässä. Ihmiset tuntuvat vain toistavan vanhoja virheitään, enkä monessakaan tapauksessa ole nähnyt omassa elämässäni ihmisten muuttuvan radikaalisti parempaan suuntaan. Mutta tässä suhteessa paradoksaalisesti hyvä muistutus itselleni on se, etten ole lopulta minäkään, kuten totesin. Vaikka pyrin kehittymään, vanhat virheet tuntuvat vain toistuvan. Kun huomaa, ettei itsekään kykene vielä täyttämään ideaalejaan (ja miksi heti kykenisi), on turhaa vaatia sitä muiltakaan. Siksi pitää olla kärsivällinen ja pitää kiinni puhtaasta intentiosta omassa elämässä.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3359
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Nefastos » Tue Nov 29, 2016 11:28 am

Kaarne wrote:Minulla herää oikeastaan päällimmäisenä kysymys, että miksi tuo ääni pitäisi hylätä? Minulla ei lähtökohtaisesti ole lukkoonlyötyjä kantoja, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että jos hyvä/paha-pyörittelyyn ylipäätään lähdetään, on rehellisempää ajatella, että maailma ja ihmiset ovat pikemminkin pahoja kuin hyviä. En näe ihmiskunnalle tulevaisuudessa paljoakaan toivoa, mutta tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, enkä ole esim. masentunut tai edes erityisen alakuloinen pääsääntöisesti.


Hyvä pointti, joka nostaa esiin tähän asti tästä keskustelusta poissaolleen epätoivon kahtalaisen ilmentymisen mahdollisuuden. Tuossa avauksessani muovailin ajatuksen niin, että kyynisyys olisi ennen kaikkea uskon puutetta ihmiskunnan, tämänpuolisuuden & siten oman itsen merkityksekkyyteen. Mutta on olemassa myös syvemmänlaatuinen uskon menetys, sellainen joka näkee koko olemassaolon (myös transsendentin) sidottuna pahuuteen ja merkityksettömyyteen. Ja tälle jälkimmäiselle alueelle tultaessa kajotaan sellaisiin mielen perusasetuksiin, että minkäänlaista syytä jatkaa/jaksaa eksistenssiä ei lopulta enää ole. Jatkaakseen elämäänsä jokainen olento kaipaa teleologisen syyn, vaikka se normaalitilanteessa onkin usein tiedostamaton. Terve elinvoima ponnistaa aina salaisen merkityksekkyyden tunnon pohjalta, ja kyynisyys on merkityksekkyyden tunnon rappeutumista.

Kaarne wrote:Muistelen, että seuran piirissä on joskus vierastettu perisyntiajatusta, jonka taas itse koen hyvinkin läheiseksi. Kiinnostaisi kuulla myös että miksi näin?


Tähän löytyy varmasti useampia syitä, joista vähäisin ei liene länsimainen (ja meillä vielä erityisesti VKT:n alleviivaama) yksilöllisyyden painotus. Ajatus siitä että olisi syyllinen lähtökohtaisesti, mitään väärää tekemättä, sotii helposti modernin länsimaisen ihmisen perustavanlaatuista oikeuskäsitystä vastaan. Yleensä asia tuntuu mielekkäämmältä käsittää yksilöllisen väärinteon kautta, menneisyyden karmana, myös siitä syystä että "synnin" käsite ylipäänsä luo helposti melkoisen kuilun ihmisen ja Jumalan väliin. Fosforoksessa ja muualla olen esittänyt, että Jeesuksen sanat Mark.10:18:ssa ("Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.") olisi parempi kääntää ympäri: että kukaan muu ei ole paha kuin Jumala, sillä jokainen erehtyvä olento yrittää toimia oikein omilla vähäisillä kyvyillään. Ainoa joka lopulta on vastuussa on siten absoluuttinen Jumala, koska Hän ainoana on sekä kaikkitietävä että kaikkivoipa. Tämä on tietysti lopulta jossain määrin vertauskuvallista puhetta, psykologisen ja symbolisen rajatilassa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 936
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Kenazis » Tue Nov 29, 2016 2:46 pm

Esoterian menettämiseen en tunne houkutusta, koska näkemykseni esoteriasta on vahvasti sidottu psykologiaan, jolloin välillä näen ns. esoteeriset asiat enemmän psykologiselta kannalta ja välillä ehkä hieman ”korkealentoisemmin”. Jos johonkin tunnen houkutusta (liittyen Nefastoksen esittämiin vaihtoehtoihin), niin se on eräänlainen dualistinen ”kaaos-gnostilaisuus”, jossa houkutukseksi tulee näkemys sieluttomista ja sielullisista ihmisistä. Tästä voikin sitten johtaa monta polkuvaihotehtoa alaspäin ja syvälle.

En oikeastaa vaivu kyynisyyteen – muuta kuin ehkä hetkellisesti ja pinnallisesti – koska olen päätynyt siihen asenteeseen, että miltä vain kannalta asiaa katselee, niin oikein toimiminen ja väkivallattomuus on parhaat vaihtoehdot. Silloin kuin merkityksen tunne on heikoimmillaan niin keskityn ylläpitämään toimintaani (joka on tulosta ”merkityksellisen ajattelun jaksoilta”) ja tekemään asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Jossain välissä inspiraatio ja merkitys taas alkavat loistaa kirkkaampina.

Perisyntiä olen miettinyt aika paljon viime aikoina. Olen aina pitänyt sitä pääosin erittäin huonona oppina. Jo pelkästään sen pohjalta minkälaista ajattelua (ja toimintaa) nousee seuraavista vaihoehdoista: a) olen perimmältään ja pohjimmiltani turmeltunut ja syntinen, b) olen pohjimmiltani ja perimmäiseltä luonnoltani hyvä. Toisaalta perisynnin idean pohtiminen monista eri perspektiiveistä johtaa mielenkiintoisiin ja myös ylentäviin suuntiin. Olenkin pyöritellyt sellaista ajatusta, että Kristinusko on huonoimpia mahdollisia uskontoja massoille ja mahdollisesti syvällisimpiä vaihtoehtoja sellaisille, joilla on sekä älyllistä potentiaalia, syvää itse-reflektion kykyä ja muutenkin vahvasti tasa-painossa. Monet kristilliset perusopit ovat sellaisia, jotka mahdollistaa sekä pahimman mahdollisen toiminnan että parhaimman.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
User avatar
Beshiira
Frater
Posts: 194
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Beshiira » Tue Nov 29, 2016 2:52 pm

Nefastos wrote:Mutta on olemassa myös syvemmänlaatuinen uskon menetys, sellainen joka näkee koko olemassaolon (myös transsendentin) sidottuna pahuuteen ja merkityksettömyyteen.
Kai tällaisellekin todellisuudelle tulisi antaa mahdollisuus? Miksei voisi olla niin, että kyseessä on valtava kosminen kusetus, jossa transsendenssin saavuttaneelle olisikin luvassa vain entistä hirveämpiä kärsimyksiä? Ymmärrän toki vaarat tällaisen ajatuksen kultivoimisessa, enkä itsekään esitä tätä minään omana kantanani. Rehellisyyden nimissä on vain sanottava, etten minä tiedä mitä gnostilaisen vapautumisen jälkeen seuraa, ja on myös mahdollista ettei se ole pelkkää autuutta, vaikka toki niin uskonnoilla onkin tapana sanoa.

Sitten herää kysymys, että jos tällaisessa todellisuudessa olisi vielä kumminkin sijaa idealismille, tarkoittaisiko se sitä että idealistin tehtävä on henkilökohtaisesti muuttaa koko maailma, perinjuurin? Eli työnsarkaa "maailman pelastussuunnitelman" toteuttamisessa olisi… vieläkin enemmän? Hullun hommaa?
Nefastos wrote:Fosforoksessa ja muualla olen esittänyt, että Jeesuksen sanat Mark.10:18:ssa ("Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.") olisi parempi kääntää ympäri: että kukaan muu ei ole paha kuin Jumala, sillä jokainen erehtyvä olento yrittää toimia oikein omilla vähäisillä kyvyillään. Ainoa joka lopulta on vastuussa on siten absoluuttinen Jumala, koska Hän ainoana on sekä kaikkitietävä että kaikkivoipa.
Jos maailmassa pätee jokin yleinen "järjestys" tai laki, toki ihminen on sille alisteinen. Ja ihminen ei voi olla "parempi" kuin voima josta hän on syntynyt ja jonka kanssa hän on lopulta samaa olemusta. Jos siis sanotaan, ettei ihminen ole paha, vaan Jumala yksin, niin toki voidaan ajatella ettei lähtökohtaisesti kukaan yksilö halua aktiivisesti tehdä pahaa. Silti tuntuu myös liian helpolta esittää väite että ihmiset yrittäisivät parhaansa mukaan tehdä oikein, kun minusta näyttää pikemminkin siltä että ihmisiä lähtökohtaisesti ei kiinnosta muu kuin oma mukavuutensa, ja jos esim. oma elämänmalli vaikka välillisestikin saa aikaan kärsimystä muissa, se suljetaan mieluiten mielestä pois niin että - aivan totta - lopulta jää kokemus siitä että "kaikkine virheinenikin minä olen hyvä ihminen". En usko että esim. maailman rikkaimmat ihmiset pystyisivät elämään itsensä kanssa, jos tässä mekaniikka olisi toisenlainen.

Olla "syyllinen lähtökohtaisesti, mitään väärää tekemättä" kuulostaa kieltämättä kurjalta, mutta minä näen tämän ykseys-vastaavuus-vaihdettavuus -ajatuksen kautta niin, että vaikka minua ei voisikaan syyttää yksilönä jonkun toisen tekemistä hirmuteoista, aivan yhtä hyvin, jossain toisessa tilanteessa, minä kykenisin samaan. Olemme kollektiivisesti vastuussa maailman kärsimyksistä. Taipumus pahaan on syvällä ihmisessä ja maailmassa, ja se on ihmisen lähtökohtainen luonto. Miten muuten voisi ollakaan, jos meidät luonut Jumala tai luonto itse on paha?
Nefastos wrote:Tämä on tietysti lopulta jossain määrin vertauskuvallista puhetta, psykologisen ja symbolisen rajatilassa.
Kyllä, ja siksi mietin edelleen että mitenköhän paljon tästä on sitä, että puhumme jokseenkin samasta asiasta mutta hieman eri kulmista.
Last edited by Beshiira on Tue Nov 29, 2016 3:07 pm, edited 1 time in total.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
User avatar
Beshiira
Frater
Posts: 194
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Beshiira » Tue Nov 29, 2016 2:59 pm

Lisään vielä, että kenties tämäkin palautuu viime kädessä ihmisten temperamenttieroihin. Ehkä yllä esittämäni näkemys voi olla yhdenlaiselle mielelle juuri oikea ja rakentavakin tapa ajatella, toisenlaiselle taas tuhoisa. En epäile, etteikö monelle olisi rehellisintä ajatella että ihminen on luonnostaan hyvä.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3359
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Nefastos » Wed Nov 30, 2016 11:21 am

Kenazis wrote:Olenkin pyöritellyt sellaista ajatusta, että Kristinusko on huonoimpia mahdollisia uskontoja massoille ja mahdollisesti syvällisimpiä vaihtoehtoja sellaisille, joilla on sekä älyllistä potentiaalia, syvää itse-reflektion kykyä ja muutenkin vahvasti tasa-painossa. Monet kristilliset perusopit ovat sellaisia, jotka mahdollistaa sekä pahimman mahdollisen toiminnan että parhaimman.

Erittäin hyvä huomio minusta. Ja nyt tullaankin lähelle sitä tulkintaa Jeesuksen erämaakoetuksesta, jonka mukaan "kivien leiviksi muuttaminen" merkitsee hengen puhaltamista eksoteerisiin oppirakennelmiin. Sillä esoteristi tulee huomaamaan, että sellaista kuin kokonaan virheellinen oppi ei ole lainkaan olemassa, vaan kaikkien uskonnollisten symbolien taustalla on henkinen logiikka & rakentava tulkintamahdollisuus. Ongelmana kuitenkin on, että tuo logiikka voi olla ajalle väärä, etäinen ja saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää, vaikka se olisikin perusteltavissa.

Kaarne wrote:Kai tällaisellekin [transsendentin pahuuden & merkityksettömyyden] todellisuudelle tulisi antaa mahdollisuus? Miksei voisi olla niin, että kyseessä on valtava kosminen kusetus, jossa transsendenssin saavuttaneelle olisikin luvassa vain entistä hirveämpiä kärsimyksiä? Ymmärrän toki vaarat tällaisen ajatuksen kultivoimisessa, enkä itsekään esitä tätä minään omana kantanani.

Totta kai, jos toisena vaihtoehtona on asian "pois toivominen", siis silmien ummistaminen ei-toivotuilta vaihtoehdoilta. Mutta jos ihmiselle alkaa käydä niin että nämä tulevat älyllisesti pyöriteltyjen abstraktioiden sijaan aidoiksi tunnelmiksi, tuollaisesta syvimmänlaatuisesta epätoivosta voi seurata vain mielipuolisuus ja alaspäinen tie. Siinä määrin kuin ihminen alkaa uskoa okkulttiseen todellisuuteen joka kuitenkin sekin on paha, hän menee rikki pahimmalla mahdollisella tavalla.

Kaarne wrote:Sitten herää kysymys, että jos tällaisessa todellisuudessa olisi vielä kumminkin sijaa idealismille, tarkoittaisiko se sitä että idealistin tehtävä on henkilökohtaisesti muuttaa koko maailma, perinjuurin? Eli työnsarkaa "maailman pelastussuunnitelman" toteuttamisessa olisi… vieläkin enemmän? Hullun hommaa?

Niin... Ja toisaalta Jeesuksen esimerkin seuraamista.

Kaarne wrote:Jos maailmassa pätee jokin yleinen "järjestys" tai laki, toki ihminen on sille alisteinen. Ja ihminen ei voi olla "parempi" kuin voima josta hän on syntynyt ja jonka kanssa hän on lopulta samaa olemusta.

Onhan täysin mahdollista, että Jumala voi saavuttaa faktisen hyvyyden maailmassa vain ihmisen kautta – ja niin jopa näyttää todella olevan. Jos me täällä olevat olennot sanomme että "Jumala on hyvä" ja kuitenkin tämänpuoliselle sanallemme annamme sellaisen tulkinnan että Jumala transsendenssissa on hyvä vaikka Hän täällä tekee pahaa, eikö tämä ole koko sanan "hyvä" vääntämistä sijoiltaan? Yhtä hyvinhän voimme sanoa, että me olemme Jumalan tapaan hyviä tehdessämme pahaa, koska olemme "Jumalan kanssa lopulta samaa olemusta".

Tämän vuoksi kysymys ei voi olla filosofinen, vaan se on käytännöllinen, ja tämän käytännön kautta tulkitsen myös tarinan Jobista. Jumala vihastui Jobin ystäviin jotka ylistivät Jumalaa, mutta oli mieltynyt Jobiin joka ryhtyi tähän ylistykseen vasta Jumalan nähtyään.

Kaarne wrote:Jos siis sanotaan, ettei ihminen ole paha, vaan Jumala yksin, niin toki voidaan ajatella ettei lähtökohtaisesti kukaan yksilö halua aktiivisesti tehdä pahaa. Silti tuntuu myös liian helpolta esittää väite että ihmiset yrittäisivät parhaansa mukaan tehdä oikein, kun minusta näyttää pikemminkin siltä että ihmisiä lähtökohtaisesti ei kiinnosta muu kuin oma mukavuutensa (...)

Luonnollisesti hyvin suuri osa ihmis- kuten muutakin eläinkuntaa elää flegmaattisessa hedonismissa, vieläpä sellaisessa johon liittyy hyvin usein omien suorastaan julmien taipumusten selittelyä tarpeellisiksi, & taipumus pitää itseään hyvänä on helposti seurausta yksinomaan ajattelemattomuudesta. Tarkoitin, että jokainen olento pyrkii oikeaan toimintaan siltä pohjalta missä se on (eli jolle, loppuun saakka ajateltuna, kaikkivaltias Jumala on sen asettanut). Niinpä esimerkiksi sarjamurhaaja, jouduttuaan omien valintojensa johdosta äärimmäisen pahan spiraaliin, on lopulta kuitenkin ollut vain absoluuttisen hengen ehdoilla ja yllykkeistä omassa flipperissään sinkoillut pallo, joka nyt sattui sinkoutumaan erääseen pahimmista mahdollisista tiloista. Pallo kimpoaa minne seinän kaltevuuskulma sen lähettää; ja jopa "yritys tehdä pahaa" tai "aktiivinen periksianto pahuudelle" ovat nekin ihmiseen yhtä lailla ohjelmoiduiksi tulleita rakenteita. Jos perisynnin ajatus hyväksytyään ja johdetaan johonkin syylliseen, tuo syyllinen voi olla vain Jumala itse – ja tämän logiikan kautta romahtavat kaikki perisynnin teologiset konnotaatiot ihmisestä Jumalasta erotettuna olentona. Vähän kuin isänsä vahtimana ollutta vauvaa syytettäisiin siitä, että tämä työntää isän leikkikaluiksi antamat piikit pistorasiaan ja käräyttää itsensä lisäksi koko talon.

Kaarne wrote:Kyllä, ja siksi mietin edelleen että mitenköhän paljon tästä on sitä, että puhumme jokseenkin samasta asiasta mutta hieman eri kulmista.

Luulen, että melko pitkälle kyse on tästä. Jos oikein ymmärrän, koet että juuri nuo flegmaattinen hedonismi, julmien taipumusten selittelyn tarpeellisuus, ajattelematon taipumus pitää itseään hyvänä & helposti tapahtuva mekaaninen ajautuminen pahuuteen &c. ovat osoitus perisynnistä, siinä missä ne minulle ovat päinvastoin esityksiä tragediasta, jonka käsikirjoittaja voi olla vain Jumala. (Ja sanottakoon nyt esoteerisesti: luonnollisesti ennen kaikkea Jumala ihmisessä, sillä oma maailmankuvani ei ole lopulta mekanistinen tai edes sanan mekaanisessa mielessä deterministinen.)

Kaarne wrote:Lisään vielä, että kenties tämäkin palautuu viime kädessä ihmisten temperamenttieroihin. Ehkä yllä esittämäni näkemys voi olla yhdenlaiselle mielelle juuri oikea ja rakentavakin tapa ajatella, toisenlaiselle taas tuhoisa.

Olen samaa mieltä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 918
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Insanus » Mon Dec 05, 2016 9:11 pm

Nefastos wrote:Mikä saa pitämään kiinni idealismista ja hylkäämään sen kuiskuttavan äänen, joka sanoo että maailma on paha & ihmiset yksinkertaisuudessaan suorastaan etsivät kollektiivista kärsimystä? Mikä teillä pitää yllä uskoa elämän vitaaliseen & kauniiseen tarkoituksenmukaisuuteen? Vai onko vaara kyynisyyteen ajautumisesta ylipäänsä vieras?

Tai jos koette tuossa taistelussa nyt tai aiemmin haavoittuneenne, niin mihin yllä mainituista lankeemuksista (esoterian menettäminen, dualismi, alaspäinen tie) koette ajautuneenne?
Tavallaan kaikkiin ja muihinkin. Ne ovat minusta jo sellaisia "stigmoja ristin mysteerissä" jotka pitää jättää auki ja vuotamaan. Se on hankala asia ilmaista ja olen joskus harkinnut eroavanikin sillä perusteella etten pystyisi allekirjoittamaan seuran peruslähtökohtia sen takia. Kuitenkin tässä on minulle jokin sellainen "exoteric blasphemy may be an esoteric arcanum"-asia joka on syvästi henkilökohtainen ja intiimi, valo suoraan Saatanasta jonka takia ylipäätään tälle tielle joskus lähdin.

Mikä muu on pohjimmiltaan samaa kaikille, egon ja maailman ykseyttä kuin se, että olemme erossa toisistamme ja Jumalasta? Ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta ulos tai sielunsa ikkunoista sisään nähdäkseen sekä helvetillinen katastrofi, että se kenen syyllisyydestä ja vastuusta tässä "kollektiivisessa kärsimyksessä" on olennaisesti syynsä. Se voidaan nähdä "Jumalana ihmisessä", perisyntinä tai Jumalana tuolla jossain, jotka kuitenkin ovat yksilöllisen ymmärryksen luonnostelemia tulkintoja siitä "miekasta jolla on lävistettävä itsensä" tai "myrkystä joka on juotava", jos ei muuten, niin viimeistään sen satanistin ylpeyden kautta joka tahtoo yksilöityä omaksi olennokseen. "Jokunen aivan todella valitsee myrkyn", muttei ole kenellekään muulle kuin valitsijalle selvää miksi. Valinta tehdään muista syistä.
Mikä pitää yllä uskoa elämän vitaaliseen & kauniiseen tarkoituksenmukaisuuteen? Ei mikään. Tarkoituksenmukaisuutta pidän melkein vihamielisenä ajatuksena sille mitä itse koen. Rakkaus on laki, nähtiin se sitten Eckhartin tai Crowleyn vireessä - tarkoituksenmukaisuus itse esiin piirretty kaaoksen taustasta, omiin päämääriin. Minä-konstruktio maalailee itseään miten huvittaa. Huvitus on perustavanlaatuisempi kuin järki. Logos on se noppa jota Jumala heittelee huvikseen.
Ja siinä että millään ei ole mitään merkitystä on samanlainen äärimmäisimmän mahdollisuuden subliimi kuin pahassa ja subjektiivisesti ajatellussa kuolemassa. Se ei voi olla niin, mutta se on niin & tällä tragedian tunnulla on minulle uskonnollisena tunteena itseisarvo, josta usko johonkin maailmanjärkeen, logokseen melkein vain harhauttaa. Minusta merkitysten riistäminen on ensin, näky kauneudesta sitten. Se on niin totta että on ihan sama onko se totta, tuntuu kuin totuuskin olisi vain privaatio siitä. Näitä rakastuneiden hömpötyksiä. Gotta gamble to win ja dun dun duu.
Kaarne wrote:
Nefastos wrote:Mutta on olemassa myös syvemmänlaatuinen uskon menetys, sellainen joka näkee koko olemassaolon (myös transsendentin) sidottuna pahuuteen ja merkityksettömyyteen.
Kai tällaisellekin todellisuudelle tulisi antaa mahdollisuus? Miksei voisi olla niin, että kyseessä on valtava kosminen kusetus, jossa transsendenssin saavuttaneelle olisikin luvassa vain entistä hirveämpiä kärsimyksiä? Ymmärrän toki vaarat tällaisen ajatuksen kultivoimisessa, enkä itsekään esitä tätä minään omana kantanani. Rehellisyyden nimissä on vain sanottava, etten minä tiedä mitä gnostilaisen vapautumisen jälkeen seuraa, ja on myös mahdollista ettei se ole pelkkää autuutta, vaikka toki niin uskonnoilla onkin tapana sanoa.

Sitten herää kysymys, että jos tällaisessa todellisuudessa olisi vielä kumminkin sijaa idealismille, tarkoittaisiko se sitä että idealistin tehtävä on henkilökohtaisesti muuttaa koko maailma, perinjuurin? Eli työnsarkaa "maailman pelastussuunnitelman" toteuttamisessa olisi… vieläkin enemmän? Hullun hommaa?
Maailmassa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaan ihmisessä joka on valmis tekemään mitä tahansa väistääkseen perusasiat pahuudesta, kuolemasta ja syyllisyydestä. Myrkky sattuu siihen jolla on haava, myrkytetty on siis tietoinen haavastaan.
Nefastos wrote:Mutta jos ihmiselle alkaa käydä niin että nämä tulevat älyllisesti pyöriteltyjen abstraktioiden sijaan aidoiksi tunnelmiksi, tuollaisesta syvimmänlaatuisesta epätoivosta voi seurata vain mielipuolisuus ja alaspäinen tie. Siinä määrin kuin ihminen alkaa uskoa okkulttiseen todellisuuteen joka kuitenkin sekin on paha, hän menee rikki pahimmalla mahdollisella tavalla.
Kauniisti sanottu, mutta tuon viestin lukee välttämättä oman sydämensä valossa & siltä ei suojele mikään :)
Mielipuolisuuksia ja alaspäisiä teitäkin valitaan syistä ja syistä ja "syvimmänlaatuisella epätoivolla" on Saatanan henki taustanaan.

Minulla on sellainen tunne että gnostikon ja Jumalan keskustelu vapautumisen jälkeen on jotain tällaista:
https://www.youtube.com/watch?v=sGeCcoJZaL8
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Otava
Frater
Posts: 168
Joined: Thu Feb 25, 2016 9:26 pm

Re: Kyynisyyden voittaminen

Postby Otava » Thu Dec 08, 2016 3:10 pm

Mulle tuli tätä lukiessa ensimmäisenä mieleen kun vuosikokouksessa Nefastos mainitsit kokevasi sympatiaa / myötätuntoa minua kohtaan. Tarkkaa sanamuotoa en nyt muista, mutta jotenkin noin. Siitä nyt on vain se vajaa puoli vuotta aikaa, mutta voin sanoa että niin minäkin, silloista itseäni kohtaan.

Kyynisyyttä vastaan käyn, niin juustoiselta kuin se saattaa kuulostaakin, seuraamalla sydämeni ääntä. Koittamalla tehdä joka tilanteessa hyviä, ja sitä edistäviä päätöksiä, parhaimpani mukaan.

Minulla oli aika pitkään rehellisyyspäissäni tarve kyseenalaistaa että onko Azazelin Tähti minulle vain joku "ilotulitus", kriisissä olevan ihmisen löytämä helppo vastaus jolla saa rehelliset tunteet turrutettua päästen jonkinlaiseen uudelleensyntymisen hurmokseen. Mutta ehkä niin ei ollutkaan!

Luonto (kuolema, Saatana?) on varmaan se suurin avuntarjoaja. Lohduttavaa ajatella ettei ihminen kykene taistuluun näitä vastaan. Ihan kelpo liittolaisia siis. Tästä ajattelusta päässee aika vaivatta oman pienuutensa ymmärtämiseen, ja havaitsee että viha ihmiskuntaa ja sen järjettömiä itsetuhoisia tekoja kohtaan on myös myötätuntoa ja rakkautta. Toki välillä nousee pintaan myös suru & sääli.

Kyllä minä toisinaan koen ylpeyttä että käyn omine pienine tekoineni taisteluun sitä pahaa maailmaa vastaan. Yksinkertaisesti koittaa olla tekemättä / ylläpitämättä asioita joista seuraa turhaa kärsimystä. Pisaroita meressä, mutta minulle riittää tällä hetkellä se että koen tekeväni oikein. Vaikka matkallamme onkin sama päätepiste, niin muut saavat tehdä omat päätöksensä. Minulla on aika vähän kiinnostusta käydä tuulimyllyjä vastaan (kyynisyys heräsi, ohoh). Kyynisyys voitettaneen lopullisesti vain täydellisen henkisen kapinan kautta.

Uusia haavoja tulee jatkuvasti, mutta kovimmat taistelut ja ne syvimmät haavat ovat vielä tulossa, ja niin pitää ollakin! Olen valmis, saa tulla.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest