The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Itse olen useasti nuorempana aloittanut päiväkirjan, mutta hyvin nopeasti aina tuhonnut kaiken kirjoittamani. Koen ahdistavaksi että minusta jää niin henkilökohtaisia jälkiä. Unipäiväkirjoja ole sen sijaan pitänyt yhtäjaksoisesti vuosia, mutta nekin olen jo tuhonnut.

Olen pohtinut asiaa hiljattain kreikkalaisen kolminaisuuden kannalta: Kykloopit antoivat Zeukselle salaman, Poseidonille kolmikärjen ja Haadekselle näkymättömäksi tekevän koirannahkakypärän. Muutenkin Haades kuvataan yleensä siivekkäänä ja selin kääntyneenä. Ajattelen että tällainen kirjanpito on näkyväksitekevyydessään jotenkin vastakkaista haadeslaiselle, mustalle temperamentilleni.

Kuulin semmoisen idean, että pitäisi päätös-päiväkirjaa, eli laittaisi ylös kaikki jokseenkin merkittävät päätökset, voisi tietty arvioida myös mihin päätökset on perustuneet, tai miten onnistuneet.

Muutenkin joku tommoinen spesifinen päiväkirja vaikuttaa mielenkiintoiselta idealta.

Vähänkin jos on äkkipikaisuuteen taipuvaisuutta varsinkin, niin tuo voisi kyllä auttaa.

Päätänpä tässä ja nyt aloittaa päiväkirjan kirjoittelun. Aikaisemmin on tuntunutkin siltä, että ajatusten ja tunnelmien raapustelu selventäisi aika lailla eri asioita mielessä. Taideideoita, yleisiä mietiskelmiä, muistoja...

On tosin hyvin mahdollista että päätyisin jossain vaiheessa samaan kuin Obnoxion tuossa kuvaili. Täytyy tässä vielä alkaa pohtimaan mitä kaikkea on "hyvä" jakaa lehtiön sivuille tai filtreerata.

Itse en pidä päiväkirjaa, mutta nyt kun miettii niin olen vahingossa keksinyt kuitenkin omalle kohdalleni vielä sopivamman ja hyödyllisemmän uuden vähän vastaavan innovaation.

Eli joinain päivinä tullut tehtyä ehkä jopa 30 uutta muistiinpanoa, ipadin muistiinpanot-sovellukseen, laitan siihen väliaikaiset hyvät ideat mitkä tahdon muistaa ainakin vähän aikaa. Myös kännykästä pääsee näihin, voi matkallakin ideoida tahtoessaan.

Jonkun verran noista on kyllä pysyvämpiä tiedostoja, kuten templaatti Budjetti / yleissuunnitelma-tiedosto, missä kaikki fyysiseen elämään kuukauden aikana liittyvät ideat. Toinen esim Yleinen kauppalista-templaatti. Sitten paljon löytöjä netistä, esim joku sitaatti, tai muutama havainto omasta toiminnasta viikon ajalta, yksityiskohtainen suunnitelma miten hoitaa joku asia, vaan mielikuvitus on rajana mikä voi olla jutun aihe.

Aika paljon liittyy aiheisiin introspektio ja itsereflektio.

"Näiden sijaan okkultistille on välttämättömiä – ja ehdottoman toivottavia kaikille ihmisille – introspektion ja itsereflektion ominaisuudet."

http://www.azazel.fi/lucifer/2017/09/ok ... valinetta/

Poistan näitä välillä, ettei mene ahneuteen / takertumiseksi. Ja sitä kautta tule sekavuutta muistin toimintaan yms.

Tärkeimpiä siirrän vielä evernoteen, mitä käytän pidempi aikaiseenkin juttujen säilytykseen.

obnoxion wrote:Itse olen useasti nuorempana aloittanut päiväkirjan, mutta hyvin nopeasti aina tuhonnut kaiken kirjoittamani. Koen ahdistavaksi että minusta jää niin henkilökohtaisia jälkiä.

Lueskelin eilen pitkästä aikaa jotain vuosien takaisia merkintöjä ja päällimmäisenä jäi mieleen ahdistus siitä mitä on paperille laittanut ja jonkinlainen pakottava tarve kahden käden facepalmiin

No eipä silti, aikaansa kutakin eikä tästä katsauksesta menneeseen jäänyt mitään hirveitä tiloja päälle ja olen oikein sujut sen kans nyt. Aikeena on nyt aloittaa fra Kenaziksen ketjun alussa mainitsema ihan erillinen okkulttisen työn päiväkirja, kun tähän mennessä olen vaihtelevan inspiraation vallassa kirjoitellut vähän minne milloinkin

Suhteeni vanhaan päiväkirjaani, jota kirjoitin lähes katkeamatta vajaan vuosikymmenen, on viime aikoina ilahduttavasti keventynyt. Siinä missä ennen vain taivas oli cringen rajana ajatellessani joitain epärehellisiä (tai liian rehellisiä, itsetiedottomia) kohtia noissa säntillisesti täytetyissä vihkoissa, olen viime kesän ja tämän syksyn aikana pystynyt esim. hauskuuttamaan ystäviäni lukemalla merkintöjeni parhaita paloja ääneen. Samalla, kun olen vapautunut pilkkaamaan menneen itseni tekosyvällisyyttä, olen myös oppinut uudella tavalla arvostamaan kohtia, joissa syvällisyys on todellista. Kirjoittajahahmojen moninaisuus, johon olen pukenut sieluni, on alkanut elää minussa muutenkin kuin itsepintaisina, häiritsevinä haamuina, ja olen jopa harkinnut aloittavani päiväkirjanpidon uudelleen.

Luulen, ettei mikään tästä olisi mahdollista, jos en pari vuotta sitten olisi polttanut suurta osaa päiväkirjastani. (Takkaan lensivät kaikki vihkot, jotka sillä hetkellä tuntuivat raskailta ja sitovilta, eli jokainen kahdeksannestatoista ikävuodestani eteenpäin; nykyään pääsen vanhimpien vihkojen lisäksi lukemaan vain väliaikaisesti hukassa olleita sekä niitä, jotka olin ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi tieto- tai kirjoituskoneella.) Olen harmitellut tuhovimmaani paljon päästyäni siitä yli, mutta toisaalta minusta tuntuu, että jos en olisi tehnyt osaa muistoistani tällä tavoin saavuttamattomiksi, olisivat ne pysyneet yhtä puisevina ja painostavina kuin tuolloin olivat. Osa elämästäni on nyt ikään kuin kartoittamatonta aluetta, jota muusat — muistin tyttäret — luovat jatkuvasti uudelleen. Näin unohdus elävöittää suhdetta menneisyyteen.