Re: Hetkessä eläminen
Posted: Wed Nov 30, 2016 2:18 pm
Olin lähestulkoon luomassa uutta aihetta, mutta tajusin että voisin hyvin liittää sen tähän.
Kysyisin siskoilta, veljiltä ja miksei muiltakin veljeskuntaan kuulumattomilta keskittymisestä.
Sopiiko näinkin yksityiskohtainen viesti edes tänne?
Kaikissa kielen oppimisessa minulla on äärettömän vaikeata keskittyä kuunteluun.
Oli kieli sitten mikä hyvänsä, sanat menevät harakoille ja en osaa vastata oikein kysymyksiin.
Toisaalta olen huomannut, jos käytän tahdonvoimaa ja suljen silmät koittaen visualisoida jokaisen sanan, kykenen jonkinmoiseen suoritukseen, mutta tämä kuluttaa voimia todella paljon.
Suomen kuuntelua ei onneksi kouluissa ole ja luulen, että sekin tuottaisi ongelmia jos aihealue menisi hiukan abstraktimmaksi.
En jaksaisi oppimishäiriöitäkään enää tässä ikävaiheessa syyttä.
Olen huomannut, että tämä keskittymisen herpaantuminen tapahtuu joissain tapauksissa myös kaveriporukkan kanssa ja keskusteluissa "häviän" jonnekin sisäisen maailman dialogeihin ja tilanteisiin.
Sekin riippuu vielä onko omassa elämässäni ongelmia tai ristiriitoja.
Mitä enemmän niitä on - sitä syvemmälle siihen joudun ja sitä eläväisemmin ne visiot tilanteista mielessäni näen.
Oppitunneillakin muutamiin otteisiin olen huomannut kadonneeni tästä maailmasta toisaalle.
Armeijassa vartiossa seisoessani tästä oli tosin hyötyä, kun siirsin ajatukset toisaalle ja pystyi elämään ajatuksissaan 40 minuuttia putkeen, mutta nykyään tuntuu että tämänkaltainen piirre ennemin haittaa kaikkea kehitystä.
Uskoisin, että jos lisäisin liikunnanmäärää - saisin hiukan enemmän virettä nostettua, mutta se ei silti poista omaa luonteenlaatuani, joka tosiaan on enemmän alttiimpi yllämainitun kaltaiseen tilaan.
Onko muilla ollut samankaltaisia fiiliksiä? Ja miten olette onnistuneet pääsemään takaisin "hetkeen"?
Kysyisin siskoilta, veljiltä ja miksei muiltakin veljeskuntaan kuulumattomilta keskittymisestä.
Sopiiko näinkin yksityiskohtainen viesti edes tänne?
Kaikissa kielen oppimisessa minulla on äärettömän vaikeata keskittyä kuunteluun.
Oli kieli sitten mikä hyvänsä, sanat menevät harakoille ja en osaa vastata oikein kysymyksiin.
Toisaalta olen huomannut, jos käytän tahdonvoimaa ja suljen silmät koittaen visualisoida jokaisen sanan, kykenen jonkinmoiseen suoritukseen, mutta tämä kuluttaa voimia todella paljon.
Suomen kuuntelua ei onneksi kouluissa ole ja luulen, että sekin tuottaisi ongelmia jos aihealue menisi hiukan abstraktimmaksi.
En jaksaisi oppimishäiriöitäkään enää tässä ikävaiheessa syyttä.
Olen huomannut, että tämä keskittymisen herpaantuminen tapahtuu joissain tapauksissa myös kaveriporukkan kanssa ja keskusteluissa "häviän" jonnekin sisäisen maailman dialogeihin ja tilanteisiin.
Sekin riippuu vielä onko omassa elämässäni ongelmia tai ristiriitoja.
Mitä enemmän niitä on - sitä syvemmälle siihen joudun ja sitä eläväisemmin ne visiot tilanteista mielessäni näen.
Oppitunneillakin muutamiin otteisiin olen huomannut kadonneeni tästä maailmasta toisaalle.
Armeijassa vartiossa seisoessani tästä oli tosin hyötyä, kun siirsin ajatukset toisaalle ja pystyi elämään ajatuksissaan 40 minuuttia putkeen, mutta nykyään tuntuu että tämänkaltainen piirre ennemin haittaa kaikkea kehitystä.
Uskoisin, että jos lisäisin liikunnanmäärää - saisin hiukan enemmän virettä nostettua, mutta se ei silti poista omaa luonteenlaatuani, joka tosiaan on enemmän alttiimpi yllämainitun kaltaiseen tilaan.
Onko muilla ollut samankaltaisia fiiliksiä? Ja miten olette onnistuneet pääsemään takaisin "hetkeen"?