Hetkessä eläminen

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Sothoth
Frater
Posts: 330
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Hetkessä eläminen

Postby Sothoth » Mon Nov 23, 2015 10:04 pm

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt 6:34. Nostanpa tässä esiin varsin olennaisen okkultistin (ja minusta profaaninkin) elämänpolulla. Kyseessä on siis jo ehkäpä kliseeksi muodostunut "hetkessä eläminen". Pointti on käytännössä se, että on hyvä pyrkiä mahdollisimmat huolettomaan tilaan suhteessa elämän realiteetteihin. Olen huomannut monesti, että menneisyyden murehtiminen tai kaipaaminen takaisin on vienyt turhaa energiaa itseltäni, samoin kuin tulevaisuudesta huolehtiminen, joka on mennyt hedelmättömän fantasiankin tasolle joskus. Olisikin hyvä pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman selkeästi, että ainoa tapa vaikuttaa on toimia kunakin hetkenä mahdollisimman oikein. Menneisyydestä ja tulevaisuudesta huolehtiminen vie liikaa energiaa muutenkin stressaavassa maailmassa. Toki jotain hyviä suuntaviivoja ja tavoitteita tulee ja pitääkin olla, mutta tämä ei saisi sokaista siltä, että tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi on olennaisinta, mitä tässä hetkessä teet, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Tähän liittyy myös eräänlainen sisäisen onnen ja huolettomuuden tilan löytäminen, jota kovakaan kärsimys ei horjuta. Saturnaalinen melankolia on hyvä, kaunis ja väistämätön tunne, mutta se ei saisi johtaa lamaannuttavaan masennukseen. Tästä jotain ajatuksia?
User avatar
Einheri
Frater
Posts: 365
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: Hetkessä eläminen

Postby Einheri » Wed Nov 25, 2015 12:05 am

Vaikka tässä onkin paljon kaunista matkassa samaan aikaan, silti tyydyn siteeraamaan nykypäivänä jo hieman vanhaa (ja) erään rap-duon lyrikkaa "Ei huolta huomisesta, kunhan tänään on siistii..".
Ymmärrän toki tämän, mutta karu todellisuus on samalla myöskin tekemisissä sen aspektin kanssa, että se menneisyydessä eletty "siisti päivä" on vastassa myös huomenna ja ylihuomenna :)
-Kyse ei ole niinkään siitä, että tarvitsisi katua asioita, joita on elämässään tehnyt, vaan enemmänkin siitä, että yhden elämän (jos näin haluaa muotoilla) sisältöön mahtuu aika monenlaista kokemusta, jokaisesta emme ole oman elämämme kohdalla välttämättä niin ylpeitä.
-Ennen kaikkea ihan aiheellinen avaus tässä mielessä.
User avatar
Uzra
Posts: 2
Joined: Sat Oct 24, 2015 8:45 pm
Location: Vantaa
Contact:

Re: Hetkessä eläminen

Postby Uzra » Wed Nov 25, 2015 10:56 pm

Ajatuksia aiheesta. Vähän tässä asiaa jo sivuttiinkin, mutta itse näen myös ettei "elä hetkessä" välttämättä ole ohjenuora ylidynaamiseen erittäin nopeatempoiseen elämään, jossa asioiden pitää tapahtua juuri sen hetkisen mielentilan toimesta ilman minkäänlaista kypsää pohdintaa siitä, miten ko asia vaikuttaa henkilön tulevaisuuteen. Huh, miten pitkä lause :). Mutta siis. Pohdinnalla en tässä tapauksessa tietenkään meinaa ylianalysointia siitä esim. ostaako tomaatteja vai kurkkua kaupasta vaan esimerkiksi haluanko myydä kaiken omaisuuteni ja lähteä Laosiin kokeilemaan onneani. Elämän eläminen yleisestikin on hyvin subjektiivista ja toiselle kotona istuminen voi olla yhtä jännittävää kun toiselle maailmanympärimatka. Elää hetkessä voisi olla mielestäni toiselta nimeltään "olla läsnä hetkessä". Tähän liittyy myös elämän eläminen "autenttisesti" eli ei esimerkiksi vain muita ihmisiä miellyttäen. Muiden miellyttäminen noin yleensä on ihan oma topiccinsa ja siihen en nyt lähde rönsyilemään(eli miellyttämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta sitäkin sopisi tehdä vaikkapa kohtuudella kuten montaa muuta asiaa eikä ylenpalttisesti). Itse olen myös valitettavasti törmännyt tapauksiin, jossa ihmiset perustelevat itselleen esim. haitalliset elämäntavat tai muita ihmisiä satuttavan toiminnan ko lauseen parrella "minä vaan elän hetkessä". Aivan kuin tämä "täysillä" eläminen olisi sama asia kun ajattelemattomuus, "hitot kaikista seurauksista koska why not" sekä jonkinlaisen maalaisjärjen puuttuminen.

Elämää voi elää omasta näkökulmastani onnellisesti ja kokemusrikkaasti vaikka suunnittelisi tulevaisuutta ja asettaisi itselleen kiintopisteitä tai vaikka välillä peilaisi nykyistä olemustaan vanhoihin toimintatapoihin. Liika on liikaa oli kyseessä asia kuin asia ja se mikä kenellekin on liikaa on todella yksilöllistä. Omasta asenteesta on paljon kiinni(ja jokaisen mielenterveydestä-->eli mielenterveysongelmat ovat asia erikseen ja tietylllä tapaa oma topiccinsa eli en sotke sitä tähän), miten kohtaa arjen ja sen tuomat haasteet. Ja näitä haasteita on kaikilla. Pitkänäköisyys elämässä tuottaa kuitenkin aika usein hyviä tuloksia(pitkänäköisyys ei ole sama asia kuin spontaanittomuus ja ylivarovaisuus...).
There is no fate.
Hoenir
Posts: 225
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Hetkessä eläminen

Postby Hoenir » Mon Dec 07, 2015 1:45 am

"Hetkessä elämiset" sun muut kliseiksi muodostuneet sanarimpsut kantavat sisällään yllättävänkin syviä merkityksiä, joskus ottaa päähän kun tajuaa pitkän & korkealentoisen filosofisen pohdinnan päätyvän johonkin "se voip olla nuin tai voip olla olemattakkiin"- tyyliseen loppuhuipentumaan :D Hetkessä eläminen on tietynkaltaiselle ihmiselle vaikeaa, joskus sitä suorastaan kammoaa. Tämä aihe herättää ainakin mulla valtavasti ajatuksia, mutta tyydyn tässä sivuamaan aihetta vain yhdestä tulokulmasta käsin, sillä koen sen olevan näissä piireissä mahdollisesti mielenkiintoinen. Kyseessä on siis jaottelu pinnalliseen ja syvälliseen.

Kaikenlaista pinnallisuutta tulee helposti halveksittua. Dokaamiseen, muotiin, hetkellisiin nautintoihin, yhden illan juttuihin ja sen sellaisiin yleisesti "pinnallisina" pidettyihin asioihin ei jaksa kiinnostua aidosti, niitä pitää vain joutavana pintavaahtona missä ei ole syvempää merkitystä. Asioita joita vaan tapahtuu ja joita halutaan kun joku helvetin aivolitku värisyttää sitä ja tätä aivonippeliä. Tämän asian ymmärtämiseksi oleellista ei ole niinkään se, että nämä "pinnallisetkin" asiat ovat omalla tavallaan hyvinkin syvällisiä, vaan se, että miten itse suhtaudumme niihin ehtoihin mitä asetamme asioiden syvällisyydelle ja pinnallisuudelle.

Minusta tuntuu luontevalta kuvata pintatasoa nopean muutoksen tasona. Ilmiöt elävät pintatasolla hyvin intensiivisesti, muutos olevasta ei- olevaan käy nopeasti ja tapahtumien virtaavuus näyttäytyy kaikista selvimmällä tavalla. Sitä voisi kuvata pallona, se kuohuu pinnastaan ja värähtelee sitä hitaammin mitä syvemmälle poraudutaan. Keskipisteen voi ajatella liikahtamattomaksi ja saavutettavaksi jos haluaa, mutta sen ontologisella statuksella ei ole tässä suhteessa niinkään merkitystä. Oleellista on vain se, että syvälle porautuva saa mahdollisuuden tukea jalkansa vakaalle perustalle. Kyse on vallasta, pintatason kaaosmainen virtaavuus ei tarjoa varmaa jalansijaa samalla tavalla missä syvemmän tason ymmärtäminen tarjoaa.

Pinnallisuus on siis jotain, mitä voi ymmärtää tai selittää syvemmän tason ilmiöiden kautta. Tämän ymmärtämisen tarjoama valtasuhde nousee oleelliseksi seikaksi siinä kohtaa, kun halutaan tarkkailla elämää vain jostain tietystä näkökulmasta. Yhden välineen absolutisoiminen tarkoittaa sitä, että tutkimuksen kohde joudutaan alistetamaan välineen omille ehdoille. Pintatason käsittely pelkästään älyllisen etäisyyden kautta halventaa sitä, sen täysi merkitys jää ymmärtämättä mikäli sitä katsotaan vain syvistä vesistä käsin. Ihmisenä oleminen on näiden kaikkien eri tasojen keskuudessa operoimista, ihmistä voisi kuvata jänteeksi joka läpäisee kaikki tasot ytimestä pintaan asti. Pintatason ilmiöt asettavat niihin vakavasti suhtautuvan ihmisen hyvin väkevän eksistentiaalisen haasteen äärelle, niiden parissa eläessään hän kohtaa elämän virtaavan luonteen kouriintuntuvan voimakkaana. Ihmisen ympärillä tapahtuvat asiat toimivat eräänlaisina egon kehoina, minuutemme muodostuu vain suhteessa ulkoiseen. Mikäli ihminen on tarpeeksi rohkea suomaan pintatason ilmiöille niiden ansaitseman merkityksen, niin hän valitsee tuomita itsensä äärimmäisen kehittävään ahdinkoon. Valinnan tulee olla jokahetkinen, tätä ei saa sekoittaa siihen perinteiseen pinnallisuuteen hukuttautumiseen, sillä sen perimmäisenä motiivina on löytää keino paeta merkityksettömyyttä ja muita ahdistavia syviä kysymyksiä.

Minusta tuossa on juuri kyse hetkessä elämisestä. Hetkessä eläminen on jonkinlaista valittua lihaan vaipumista, ja se on minusta kaikkea muuta kuin likaista ja alhaista. Todella henkevää on tulla yhtenäiseksi olioksi, se onnistuu vain elämällä rohkeasti ja yhtymällä aidosti myös niihin pinnallisiin arkipäivän juttuihin. Mitään syvempää merkitystä on turha luulla löytävänsä suoraan hienoista teorioista ja mystiikasta. Minusta sitä ei löydä muuten kuin heittäytymällä suoraan elämään itseensä, kieppumaan siellä pinnallisten ja muuttuvaisten asioiden virrassa avuttomana mutta silti aidosti tilansa valinneena ihmisenä. Tämä paljastaa pintatason syvällisen luonteen, mutta sen paljastumisen ehtona on valittu alistuminen pinnallisuuden repivyydelle. Henki palaa aineeseen ja maailma täyttyy sille, joka uskaltaa elää siellä.

Halusin kirjoittaa tästä tällaisen pitemmän jutun, sillä uskon monien esoteristien kokevan tällaiset asiat jotenkin toissijaisina. Oikeastaan tämänkin roskan olisi vaan voinut tiivistää osuvammin: "Välillä kandee pitää hauskaa"
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
Stephanus
Posts: 20
Joined: Wed Apr 30, 2014 9:47 pm

Re: Hetkessä eläminen

Postby Stephanus » Thu Dec 31, 2015 10:53 am

Hoenir wrote:
Kaikenlaista pinnallisuutta tulee helposti halveksittua. Dokaamiseen, muotiin, hetkellisiin nautintoihin, yhden illan juttuihin ja sen sellaisiin yleisesti "pinnallisina" pidettyihin asioihin ei jaksa kiinnostua aidosti, niitä pitää vain joutavana pintavaahtona missä ei ole syvempää merkitystä.
Tämä mietityttänyt itseänikin. Mainitsemasi asiat ovat juuri niitä itsekeskeisiä hedonistisia piirteitä ihmisessä joista pyrin pitämään itseni poissa ja tästä koen tietynlaista paremmuudentunnetta. Melko huono tapa, tiedän kyllä, mutta hyvä motivaattori itselleni henkisyyden & fyysisyyden polulla. Mutta silti, eikö tuollaiset hetkelliset nautinnot ole juuri hetkessä elämistä ja hetkestä nauttimista, carpe diem? Seurustelin joskus aikoinani hedonistisen henkilön kanssa ja vaikka aina paheksuin hänen elämäntyyliään, jotenkin ymmärsin hänen hetkessä elämistään. Hän ei pelännyt tulevaa ja osasi arvostaa jokaista mahdollisuutta mikä kohdalleen tuli. Siitä huokui miltei stoaalaisuus läpi kun ei miettinyt että mitä jostain on jatkossa luvassa tai miten tulee pärjäämään.

Olen vuosia elänyt harhassa jossa tavoitellut aina parempaa hetkeä nauttia, miettinyt oikeaa hetkeää muistaa läheistä, tehnyt suunnitelmia paremman elämän aloittamisesta jne. "Työ ensi ja sitten vasta huvi", kuten sanotaan mutta siinäkin pitäisi osata pitää järki aina mukana. Koska sitten vain huomasi että se oikea elämä josta olisi pitänyt nauttia oli juuri äsken, se hetki jolloin rakkautta olisi pitänyt vaalia meni sekin ja terveemmän elämänkin olisi voinut aloittaa jo paljon aiemmin. Joten koska "elä hetkessä" on lyhyt ja liian yksinkertainen ohjenuora niin valitettavan harva sitä ottaa tosissaan. Jos se olisi monimutkaisempi ja selittävämpi niin sitten se otettaisiin vakavammin, mutta koska se ei selittele; "elä hetkessä (no compromises, no excuses, nothing to add)" niin siksi se on tehokas, ei mitään muttia!

Pyrin elämään nykyään niin kuin eläisin viimeistä päivääni. Kaikki mitä teen, teen sen huolellisesti, rakastan täysillä, kerron ihmisille rehellisesti mitä mieltä olen asioista tai heistä itsestään enkä siirrä mitään huomiseen mitä ei ole pakko. Tottakai pitkän tähtäimen suunnitelmia pitää olla, mutta jos niitä ei ylikorosta niin ne tulevat kuin itsestään. Ikään kuin säästötili jota ei joka viikko kyttää että paljonko siellä on rahaa. Paremmin se tuntuu karttuvan jos kerran vuoteen vain tarkistaa saldon.

Eräältä toipuvalta ystävältäni kysyttiin että miten hän voi olla juomatta viinaa, niin vastasi että "päivä kerrallaan". Ei siis viikko kerrallaan tai kuukausi kerrallaan, vaan realistinen päivä eli juuri se kyseinen hetki missä juuri nyt eletään.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Re: Hetkessä eläminen

Postby Isobel » Fri Jan 29, 2016 10:44 am

Jos sanotaan jollekkulle ystävälle, että "lakkaa murehtimasta, tänään on tänään ja huomenna on huomenna" niin todennäköisesti vastaus on jotakin tämänkaltaista: "Tiedän, mutta en saa sitä pois päästäni " ( huolta).
Se on varmaan, tai ainakin itselleni on, se vaikeus. Huolehdin liikaa huomisesta, siitä miten siellä pärjään, unohtaen sen faktan, että jos pärjään tässä hetkessä, miksi en pärjäisi huomisessakin?

Se miksi itse huolehdin huomisesta, on se, etten tiedä mitä silloin tapahtuu. Tässä hetkessä tiedän. Toisaalta, vaikka elää päivän kerrallaan, tietääkö aamulla herätessään mitä iltaan mennessä on tapahtunut?
Onko siis päivä kerrallaankin liikaa pyydetty ?

Minulla oli yksi alkoholisti tuttava, joka oli ollut kuivilla jo kuukausia. Kerran hänen kanssaan kahvilla juttelimme juuri sivuten tätä aihetta.
Hän kertoi kuinka on niin helvetin vaikeaa kun kaverit pyytää baariin, eikä hän vielä kykene menemään ilman että retkahtaisi. Ja kuinka on iloinen, että jotkut, minä mukaanlukien, lähden ihan vain kahville.
Tästä johtaen kysyin kuinka hän on pärjännyt. Vastaus herätti minussa oivalluksen.

"Ensin ajattelin, että menen viikko kerrallaan, se ei toiminut, aina jossain kohtaa viikkoa retkahdin. Sitten kokeilin, että menen päivä kerrallaan, sekään ei toiminut. Illalla olin avannut kaljan. Sen jälkeen ajattelin että elämä oli nyt tässä, alkoholin kanssa kait se on sitten elettävä. Soitin tukihenkilölle ja kerroin tämän. Se sano mulle , että jos päivä kerrallaan, on liian vaikeaa, mene tunti kerrallaan, jos se on liian vaikeaa, mene minuutti kerrallaan. Jos sekään ei riitä, ota sekuntti kerrallaan. Ja muista palkita itsesi jokaisesta sekunnista jonka menet. Koska jokainen sekuntti kun elät siinä hetkessä, ilman alkoa. Olet voittaja. "

Oivalsin, että tuon ohjeen mukaan minunkin pitäisi koittaa elää, hetki hetkeltä ilman että joka ikinen tunti olen jo miettinyt huomista. Se saikin minussa aikaan muutoksen, vaikka vieläkin huolehdin ihan liikaa tulevaisuudesta, niin osaan jo paremmin elää hetkessä. Jos tunti on liian vaikeaa, menen minuutti kerrallaan ja muistan onnitella itseäni, jokaisesta minuutista, jonka elän hetkessä, koska silloin olen onnistunut. Pikkuhiljaa minuutti venyi tuntiin, ja tunti päiväksi. Alkoholisti ystäväni oli kuivilla yli vuoden kunnes menehtyi syöpään. Hän oli voittaja yli 365pv. Hänen tarinansa on inspiroinut minua elämään elämääni hetkessä. Sen myötä, että on oppinut elämään hetkessä, on myös oppinut ottamaan sen hetken syvällisemmin, oivaltanut, että se hetki on siinä ja nyt, eikä se tule koskaan takaisin. Sen oivaltamisen jälkeen olen aina pyrkinyt hetkessä tekemään sen, minkä koen ja tunnen oikeaksi. Jos minun tekee mieli siinä hetkessä vetää kumpparit jalkaan ja pomppia poikani kanssa vesilätäkössä, teen sen, huolehtimatta siitä mitä muut ajattelee. Jos minun tekee mieli paneutua meditaatioon, teen sen. Koska se hetki ei palaa.

Tämän myötä olen kasvanut henkisesti paljonkin. Ymmärtänyt hetkessä elämisen tarkoituksen ja sen välttämättömyyden itselleni ja omalle hengelliselle kasvulle. Oma elämäni pyörii hyvin pitkälle kodin ja työn välissä, ja pyhitän automatkani aina mietiskelyyn ja itseni kanssa olemiseen. Sekin on siinä hetkessä, silloin karistan mielestäni kodin ja työn, on olemassa vain minä ja automatka. Se on yllättävän terapeuttista, vapauttavaa ja nautinnollista. Ehkä hieman verrannollinen siihen, että jollekkin se yhden illan juttu voi olla sitä, että on olemassa vain he, ei muuta.

Vielä kun oppisi elämään sekuntti kerrallaan joka hetki.. Mutta ehkä jonkinlainen sidos tulevaan ja huolehtimiseen on ihan tervettä, suunnitelmia pitää olla, niistä vain pitäisi huolehtia vähemmän.
Nosce Te Ipsum
Stephanus
Posts: 20
Joined: Wed Apr 30, 2014 9:47 pm

Re: Hetkessä eläminen

Postby Stephanus » Fri Jan 29, 2016 5:06 pm

Isobel wrote:
Minulla oli yksi alkoholisti tuttava, joka oli ollut kuivilla jo kuukausia. Kerran hänen kanssaan kahvilla juttelimme juuri sivuten tätä aihetta.
Hän kertoi kuinka on niin helvetin vaikeaa kun kaverit pyytää baariin, eikä hän vielä kykene menemään ilman että retkahtaisi. Ja kuinka on iloinen, että jotkut, minä mukaanlukien, lähden ihan vain kahville.
Tästä johtaen kysyin kuinka hän on pärjännyt. Vastaus herätti minussa oivalluksen.

"Ensin ajattelin, että menen viikko kerrallaan, se ei toiminut, aina jossain kohtaa viikkoa retkahdin. Sitten kokeilin, että menen päivä kerrallaan, sekään ei toiminut. Illalla olin avannut kaljan. Sen jälkeen ajattelin että elämä oli nyt tässä, alkoholin kanssa kait se on sitten elettävä. Soitin tukihenkilölle ja kerroin tämän. Se sano mulle , että jos päivä kerrallaan, on liian vaikeaa, mene tunti kerrallaan, jos se on liian vaikeaa, mene minuutti kerrallaan. Jos sekään ei riitä, ota sekuntti kerrallaan. Ja muista palkita itsesi jokaisesta sekunnista jonka menet. Koska jokainen sekuntti kun elät siinä hetkessä, ilman alkoa. Olet voittaja. "

Oivalsin, että tuon ohjeen mukaan minunkin pitäisi koittaa elää, hetki hetkeltä ilman että joka ikinen tunti olen jo miettinyt huomista. Se saikin minussa aikaan muutoksen, vaikka vieläkin huolehdin ihan liikaa tulevaisuudesta, niin osaan jo paremmin elää hetkessä. Jos tunti on liian vaikeaa, menen minuutti kerrallaan ja muistan onnitella itseäni, jokaisesta minuutista, jonka elän hetkessä, koska silloin olen onnistunut. Pikkuhiljaa minuutti venyi tuntiin, ja tunti päiväksi. Alkoholisti ystäväni oli kuivilla yli vuoden kunnes menehtyi syöpään. Hän oli voittaja yli 365pv. Hänen tarinansa on inspiroinut minua elämään elämääni hetkessä. Sen myötä, että on oppinut elämään hetkessä, on myös oppinut ottamaan sen hetken syvällisemmin, oivaltanut, että se hetki on siinä ja nyt, eikä se tule koskaan takaisin. Sen oivaltamisen jälkeen olen aina pyrkinyt hetkessä tekemään sen, minkä koen ja tunnen oikeaksi. Jos minun tekee mieli siinä hetkessä vetää kumpparit jalkaan ja pomppia poikani kanssa vesilätäkössä, teen sen, huolehtimatta siitä mitä muut ajattelee. Jos minun tekee mieli paneutua meditaatioon, teen sen. Koska se hetki ei palaa.

Tämän myötä olen kasvanut henkisesti paljonkin. Ymmärtänyt hetkessä elämisen tarkoituksen ja sen välttämättömyyden itselleni ja omalle hengelliselle kasvulle. Oma elämäni pyörii hyvin pitkälle kodin ja työn välissä, ja pyhitän automatkani aina mietiskelyyn ja itseni kanssa olemiseen. Sekin on siinä hetkessä, silloin karistan mielestäni kodin ja työn, on olemassa vain minä ja automatka. Se on yllättävän terapeuttista, vapauttavaa ja nautinnollista. Ehkä hieman verrannollinen siihen, että jollekkin se yhden illan juttu voi olla sitä, että on olemassa vain he, ei muuta.

Vielä kun oppisi elämään sekuntti kerrallaan joka hetki.. Mutta ehkä jonkinlainen sidos tulevaan ja huolehtimiseen on ihan tervettä, suunnitelmia pitää olla, niistä vain pitäisi huolehtia vähemmän.
Hyvin samanlainen kokemus kuin minulla. Minunkin silmäni lopulta sai aukeamaan ihminen joka on oikeasti kokenut asioita, joutunut tekemään elämän&kuoleman päätöksen ja lopulta taistellut pitääkseen siitä kiinni. Oivaltaminen on juuri se sana mitä itsekin käytän. Nyt kun tapaa uusia ihmisiä, niin joistakin oikeasti huokuu se tunne että he ovat kokeneet jotain ja osaavat elää sen vuoksi että ovat tehneet valtavan työn että voisivat elää. Takana voi olla sairaudesta selviäminen, kolarista toipuminen, vakava masennus tai vaikka se riippuvuussairaus. Siis ihmiset jotka eivät pidä elämäänsä enää itsestäänselvyytenä, heidät kyllä tunnistaa. Tästä syystä koetankin kuulla heidän tarinansa ja oppia heistä.

Oma arki menee myös työn ja vanhemman roolin tasapainossa. Lyhyt mutta hiljainen automatka riittää puistelemaan työn ajatukset mielestäni, en vie töitä kotiin. Myöskään kotihuolia en töihin kanna koska tiedostan että sieltä käsin en niihin voi vaikuttaa. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja se riittää paljoon. Jos se ei riitä, niin pitää muistaa että KAIKKI on kiinni henkilökohtaisista valinnoista. Jos aikaa haluaa järjestää niin se on varmasti järjestettävissä. Tietysti noitten päätösten teko ei ole helppoa ja kenties pelottavaa alkaa karsimaan elämäänsä tietyllä tavoin, mutta ne ovat todellakin vain henkilökohtaisia päätöksiä.
User avatar
Umbrosis
Frater
Posts: 26
Joined: Sun Dec 14, 2014 2:58 am
Location: Satakunta

Re: Hetkessä eläminen

Postby Umbrosis » Thu Mar 03, 2016 1:20 am

Itse elän elämää lähestulkoon pelkästään futuurissa. Voi olla, että jollain tasolla otan jotain irti yksittäisistä hetkistä, mutta tätä tapahtuu kovin harvoin. Ja menneisyyteen en osaa oikeastaan palata lainkaan. Eli toisin sanoen en muista, tai muistele, mennyttä elämää juuri koskaan.

Olen suunnitellut elämääni noin kymmenen vuoden päähän etapit ja tavoitteet jotka tulee saavuttaa. Se luo itselle ja omaan toimintaan tietynlaisen kurin ja järjestyksen, ja tätä kautta tyyneyden ja turvallisuuden. Tottakai tiedostan, ettei kaikki mene putkeen tai täysin suunnitelmien mukaan, mutta vastoinkäymisten kohdalla fokus otetaan taas voimakkaasti eteenpäin kohti tavoitteita, vaikkakin eri reittiä kuin alunperin.

Nuorena koin paljon irrallisuutta omasta elämästä, ja sen hallinnasta. Ei ollut auktoriteetteja, jotka olisivat pitäneet paketin kasassa, ja silloin tämä hetkeen tarttuminen tuntui parhaalta idealta. Ei huolta huomisesta, vaikka koulut menivät päin honkia. Lintsailu, ryypiskely ja nortin vetäminen oli sitä jotain.

Käännekohta ajatteluun tuli kuitenkin sydänoperaation myötä. Olin pitkään kärsinyt synnynnäisistä sydänongelmista, joihin löydettiin ratkaisu kun olin 15-vuotias. Operaation jälkeen aloin ehkä jopa pitää vastenmielisenä sitä carpe diem- meininkiä, jota olin vetänyt siihen asti. Todellisuudessa se oli tuonut itselleni vain pahaa oloa, jota kanavoin itselle ja ympäristölle haitallisesti.

Tämä on oma aatteeni tästä, ja olen varma siitä, että jos elämä olisi mennyt joskus toisin, voisi nyt olla kivampi tarttua hetkeen. Epäilemättä hieno ideologia oikein toimiessaan, ja oikeilla ihmisillä. Minulla ei vaan toimi, mutta en koe minkäänlaista ahdistusta asian suhteen. Ainoastaan tuo vanhojen asioiden totaalinen unohtaminen on hienoinen harmitus. En juuri murehdi menneitä, mutta eipä niitä ilon hetkiäkään kovin mieleen tule.
Rosari
Posts: 48
Joined: Tue Jun 24, 2014 5:29 pm
Location: Helsinki

Re: Hetkessä eläminen

Postby Rosari » Sat Mar 05, 2016 11:17 pm

Hetkessä eläminen menee minulla usein sekaisin kontrollin puutteen kanssa. Ylensyönti, rahan tuhlaaminen, alkoholi, huumeet, huolimaton suhtautuminen rakkauteen/seksiin. You name it. Kaikki pitää kokea heti nyt. Ei jää kiireessä hetkeä elää omaa elämää, vaikka se olisikin rahan kontrollia ja jatkuvaa itsereflektointia.
Voisin sanoa, että nykyään elän enemmän kiinni hetkessäni. Myös omassa irrallisuudessani. Ongelma ei ole läsnäolon puutteesta vaan että teen siitä ongelman. Kun lakkaan hermoilemasta, yllättäen ympäröivät ihmiset, hetket, sekä oma suhtautuminen niihin alkavat kiinnostaa enemmän.

edit:typo
Elämä on kourallinen tomuu
Kaikki muu on rojuu
Lopunajan romuu
Mitä sitte ku symbolit hajoo
Oo se reikä mihin kaikki valo katoo
User avatar
Thelithiz
Posts: 171
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Hetkessä eläminen

Postby Thelithiz » Fri Jun 10, 2016 7:10 pm

Jännä että on erilaisia näkemyksiä/kokemuksia tästä. Hetkessä eläminen, täysillä eläminen, kaiken irti ottaminen voi tarkoittaa kahta lähes vastakkaista asiaa; huoletonta holtittomuutta ja merkityksellisyyteen sitoutumista, ja ehkä jotain siltä väliltä.
Itse koetan parhaani tehdä sitä mitä kulloinkin teen, muuten elämä jää elämättä muuten kuin mielikuvituksessa. Mutta usein ajatukset karkaavat muualle, menneeseen, tulevaan, mahdollisiin ja mahdottomiin keskusteluihin, ja paljolti siihen että mitä pitäisi tehdä. Tarkan suunnittellun ja valmistautumisen olen huomannut hyvinkin vahingolliseksi, mutta ei sitä ilmankaan voi kokonaan olla. Hoenirin mainitsema rohkea heittäytyminen on sekin ihanne joka ei kovin usein tunnu itseltäni luonnistuvan. Tai no, heittäydyn kyllä mutta kauhulla, jopa väkisin ja kamppaillen, koska muuten en ikinä tekisi mitään :)

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest