"Valkea raivo"

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

"Valkea raivo"

Post by Nefastos »

Pohjalle haastattelu päivän lehdestä:

Joukkomurhaa suunnitellut tutkija HS:n haastattelussa: ”Pystyn hallitsemaan aivoissani asuvaa tappajaa”

Lyhyesti, Hesari haastattelee aiemmin vihan dominoimaa, sittemmin yhteiskuntaan adaptoitunutta tutkijaa, jolle olennainen käsite on valkean raivon idea:

Hän on luonut myös teorian ”valkoisesta raivosta”, joka tarkoittaa ihmisen sisälle esimerkiksi koulukiusaamisen seurauksena kanavoitunutta raivoa, joka ei purkaudu impulsiivisena väkivaltana vaan pitkäaikaisina joukkotuhofantasioina ja pahimmillaan toteutettuina tekoina.


Tämä lähestymis- tai tulkintatapa asiaan on kiinnostava. Ettei avaus menisi liian pitkäksi aloitankin kysymällä, millaisia ajatuksia teoria (tai haastattelu laajemmin) teissä herättää? Omasta mielestäni tässä on hyvä tarttumapinta siihen psykologiseen kokemukseen, jota Azazelin Tähden kirjallisuudessa on puhuttu al(t)istumisesta alaspäisen tien vetovoimalle; vallan- & väkivallan tarpeen sekoittumiselle siinä muodossa, missä nimenomaan kontrolloitu & usein älykäs ihminen voi valita sielullisen regression suunnan, poispäin (ihmis-)rakkaudesta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: "Valkea raivo"

Post by Sothoth »

Ihan validilta kuvaukselta kyllä vaikuttaa. Kovia kokenut ihminen voi käytännössä padota sisälleen pohjattoman määrän vihaa ja katkeruutta, joka voi joskus lopulta purkautua äärimmäisinä tekoina, joka puolestaan johtaa alaspäiselle tielle. Nimenomaan äärimmäinen kontrolli on tässä varmaankin se avainsana. Ylöspäisellä tiellä puolestaan jokainen vastaava negatiivinen tunne pyritään puhdistamaan kehittävällä ja ei-vahingoittavalla tavalla, mutta alaspäisellä tiellä nuo tunteet padotaan ja kontrolloidaan äärimmäisyyksiin saakka ruokkien omaa alaspäistä vimmaa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Valkea raivo"

Post by Nefastos »

Sothoth wrote:Nimenomaan äärimmäinen kontrolli on tässä varmaankin se avainsana.


Oikean käden tie korostaa nimenomaan kontrollia, useinkaan näkemättä sen vaaroja tosiasiassa käsittelemättä jääneiden asioiden yhä syvempään vaikuttavana puristuksena. Tämä jos mikä on kohta jossa huomaa, että (myöhempään OKT-okkultismiin niin syvästi vaikuttanut) teosofia doktrinoitiin ajalla ennen kunnollista piilotajunnan käsitettä.

Vaarat ovat vähän erilaisia oikean- ja vasemman käden teillä:

1) VKT hallitsemattomana: Henkilö kuvittelee olevansa yksilö, mutta toimii reaktiivisesti & melskaa pahaa oloaan maailmaan suunnilleen sitä mukaa kuin sitä ilmenee.
2) OKT hallitsemattomana: Henkilö kuvittelee toimivansa yhteisön hyväksi, mutta jatkaa sen ongelmia eteenpäin patoamalla vaikeat asiat sisäänsä, josta käsin niillä on yhä suuri vaikka ei aina ilmiselvä vaikutusvoima.
3) OKT kultivoituna: Henkilö toimii yhteisön hyväksi, mutta hintana on se, että hän on tavalla tai toisella rampauttanut itsensä yksilönä. (Onko tämä sitten "Jumalalle mieleistä"? Korostunut altruismi hybriksenä, how about that?)
4) VKT kultivoituna: Henkilö toimii aidosti yksilönä, mutta hänen sisäinen kokemustapansa erkaantuu yhteisöstä sitä kauemmas, mitä syvemmän kosketuksen hän saa henkilökohtaiseen nerokkuuteensa.

"Musta raivo" kuuluu kohtaan 1, "valkea raivo" kohtaan 2, sitä mukaa kun keinotekoinen tai epäonnistunut sublimointiyritys alkaa murtua. Kohdissa 3 & 4 ei ole raivoa, vaan lankeemus tulee, jos on tullakseen, ylpeyden & epätoivon syntien kautta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: "Valkea raivo"

Post by Wyrmfang »

Hyvin tuttua kokemusmaailmaahan tuo on, tosin itsellä on aina ollut sen verran positiivisiakin kiintopisteitä elämässä, että hirvittävän lähellä mitään totaalisen peruuttamatonta ratkaisua ei ole tarvinnut käydä. Sellainen täytyy mainita, että minulle nuo värit assosioituvat aivan päin vastoin; valkoinen tuo mieleen sokean välittömän reaktion merkityksessä "valkoisena hehkuva raivo" kun taas musta tuo mieleen pitkään jatkuvan henkilökohtaiseen mustaan aukkoon putoamisen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Valkea raivo"

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote:minulle nuo värit assosioituvat aivan päin vastoin; valkoinen tuo mieleen sokean välittömän reaktion merkityksessä "valkoisena hehkuva raivo" kun taas musta tuo mieleen pitkään jatkuvan henkilökohtaiseen mustaan aukkoon putoamisen.


Hauska yksityiskohta... tässä on varmaan eroja. Minulle taas musta on väriassosiaationa aina merkinnyt pikemminkin turvaa, & valkoinen on se johon liittyy jollain tapaa saatanallinen haaste paljaudessaan.

Haastateltava on ehkä valinnut valkean liittääkseen siihen sokaisevuuden ohella näennäisen sublimoinnin idean? "Valkoinen" = "sallittu; hyvä"? (Eli tässä oik. "peitetty".)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Einheri
Posts: 111
Joined: Sun Jun 06, 2010 12:23 am
Location: Etelä-Savo

Re: "Valkea raivo"

Post by Einheri »

Nefastos wrote:
Wyrmfang wrote:minulle nuo värit assosioituvat aivan päin vastoin; valkoinen tuo mieleen sokean välittömän reaktion merkityksessä "valkoisena hehkuva raivo" kun taas musta tuo mieleen pitkään jatkuvan henkilökohtaiseen mustaan aukkoon putoamisen.


Hauska yksityiskohta... tässä on varmaan eroja. Minulle taas musta on väriassosiaationa aina merkinnyt pikemminkin turvaa, & valkoinen on se johon liittyy jollain tapaa saatanallinen haaste paljaudessaan.

Haastateltava on ehkä valinnut valkean liittääkseen siihen sokaisevuuden ohella näennäisen sublimoinnin idean? "Valkoinen" = "sallittu; hyvä"? (Eli tässä oik. "peitetty".)
Samankaltainen assosiaatio tuli minullakin, sillä rekisteröin tässä yhteydessä valkoisen raivon tarkoittavan henkistä ja/tai jonkinlaista eettistä polkua, tai vakaumusta, joka mahdollistaa tämänkaltaisen purkauksen ilmentymän.
-Henkisellä ja eettisellä tarkoitan tietysti tässä yhteydessä samalla niitä olettamuksia, jotka saattavat heijastua myös ihmisen tunnerakenteesta, ilman että konkreettiset teot olisivat kylmien faktojen, tai edes metafyysisten mittapuiden edessä tosiasiassa henkisiä, tai eettisiä, sillä (de facto, tästä puuttuu jokin olennainen).
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: "Valkea raivo"

Post by Tulihenki »

User avatar
Noname
Posts: 34
Joined: Wed Apr 27, 2016 12:27 pm

Re: "Valkea raivo"

Post by Noname »

En tiedä mistä asia on kummunnut lapsena, mutta koen omalla tavallani ymmärtävän "Laurin" teoriaa siinä mielin, että lapsuudessa tuota sisällä olevaa vihaa tuli purettua juuri väkivallan kautta, vaikka muuten normaali lapsi olinkin, tietyissä tilanteissa vain päreet paloivat liiankin helposti, ja se eskaloitui nopeasti väkivallaksi. Ymmärsin tosin jo ala-asteen loppupuolella henkisesti taistella tätä käytöstä vastaan, ja seuraava ja viimeinen vastaava selkkaus tapahtuikin kahdeksannella luokalla, ja sen jälkeen en ole sitä väkivaltana purkanut. Tosin eipä tuo ajatustasolla ole minnekkään kadonnut, ja joskus tuntuu että se viha sieltä kumpuaa, ja se välittyy heti ajatuksissa ja omissa tunnetiloissa. Voima-fantasiat ja nimenomaan suuremman skaalan tuho väkivallan kautta ovat tyypillisiä ajatuksia kyseisessä tunnetilassa. Lauri käyttää termiä "valkoinen raivo", itse kutsun kyseistä tilaa "Rage unbound"iksi, koska esittelyn olen täällä enimmäkseen jättänyt väliin englannin kieliset termistöt johtuvat kaksi-kielisyydestäni (samoin huono suomenkielen kirjoitustaitoni).

Kun puhutaaan henkisestä tiestä, Nefastoksen määriteltynä alaspäin johtavan tien vetovoimasta ja sielullisesta regressiosta, se tunne on erittäin viettelevä. Olotila on kaikkeudessaan voimakas ja puhdas, tai siltä se ainakin tuntuu. Johtuen siitä että tunnetilan sain vahvasti yksilöityä, niin "kahlittunakin" sen päästessä hetkellisesti valloilleen se tuntuu jättävän jälkeensä muiston, jota miettiessä tulee jotenkin pervertoitunut olo, että siihen hetkeen tahtoisi palata.
Viimeisestä kerrasta ei ole kauan, olin kerrostaloni edessä tupakalla ja ohikulkevat kolme teiniä keskustelivat kuinka olivat mukiloineet itseään nuorempaa poikaa, ensimmäinen reaktioni oli närkästys, ja siitä kumpusi viha. Tilaa on vaikea kuvailla, se on kuin se osa sinusta, jonka olet niin pitkään piilottanut koputtaa oveasi, ja pyytää päästä sisään, ja kun edes hieman ovea raotat niin hämärtyy koko todellisuuden taju. Tahdoin lyödä nyrkkini betonisen pylvään läpi, ja sillä hetkellä oikeasti tunsin kykeneväni kyseiseen tekoon. Tunnetila ruokkii sinua väkivaltaisilla voima-fantasioilla, jossa täyden vallan antaessasi mikään ei olisi sinulle mahdotonta, ja tuolla voimakkuudella voisit kylvää tuhoa mielinmäärin, lopullisesta tarkoituksestasi riippumatta. Itsellä on erona se että en koe suunnittelevani todellisia hirmutekoja, esimerkiksi juuri näitä kouluampumisia, vaan ne ovat juurikin epärealistisia fantasioita, jolla kyseinen tunne yrittää sinut vietellä, sillä se ei ole siinä onnistunut, en osaa kertoa mitä tapahtuisi, ja näin rehellisesti en lähde asiaa riskeeraamaankaan, koska epäilen että realistiset yritykset tulisivat siinä vaiheessa kuvioihin, sillä tuntuu että väkivalta, ajatuksina ja tekoina ruokkii tuota valkoista raivoa, ja mitä enemmän ruokintumpi se on, sitä nälkäisempi siitä tulee.

Olotilan puhtaudella ja voimakkuudella tarkoitan tunnetta, jossa tunnet päässäsi siristävää ääntä, ääni ei kuitenkaan kumpua korvista, sillä sitä ei kykene musiikilla peittämään. Näkösi heikkenee, ja yksityiskohtiin tarttuminen vaikeentuu. Ajatuksiin tunkeutuu "suuri peto", kirkkaasti tulessa palava hahmo, joka puhuu sinulle, väittäen että tämän tarkoitusperä on pyhä. Se kysyy miksi taistella todellista minääni vastaan, se kuiskaa ajatuksista, jossa itselle annettaisiin kaikki valta, tunnet ylpeyttä olemuksestasi. Jokaisesta kuiskauksesta kehosi tuntee jonkinlaista euforiaa, puhtautta itsensä läsnäolossa. Se näyttää mielessäsi kuvitelmia ja kysyy vahvistavia kysymyksiä. "Eikö ihminen pahuudessaan ansaitse sitä kaikkea, mitä minä sinulle näytän?" Vastaan pyristeleminen johtaa levottomaan ja kiihtyneeseen tunnetilaan, jossa päänsärky on usein oireena. Kyseisestä tunnetilasta poistuessa olo on raukea, ja jonkinlainen itse inho kumpuaa pintaan, sillä laskin tuon tunteen taas pois häkistään. Uskon, että nuo rappuset eivät ainakaan ylöspäin itseäni henkisesti vie, jos niitä pitkin kävelisin.
Explore until epiphany, and beyond.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: "Valkea raivo"

Post by Nefastos »

Tulihenki wrote:Tänään aiheesta tv:ssä.


Katsoin ko. dokumentin (täältä). Mieleni kiinnittyi useampaan asiaan, mutta erityisesti siihen, kuinka ongelman kudelma osuu kaikkialle - ei ainoastaan yksilöön, ei ainoastaan trauman aiheuttajaan, ei sen laukaisijaan, ei yhteisöön, vaan kaikkiin.

Dokumentin päähenkilö ja kertojaääni esittää, tai tulee esittäneeksi, omalle potentiaalisen massamurhaajan psykologialleen seuraavanlaisen kasvukehikon, mitä tulee näihin inhimillisiin virheisiin:

- Kasvattajan virhe, joka korostaa yliminän kontrollia, mutta ei maadoita sitä mitenkään. Äiti on esittänyt kristillisen toisen posken kääntämisen ihanteen & rationaalisen maailmankuvan, mutta näitä ei ole pystytty sijoittamaan mihinkään laajempaan (eettiseen, teleologiseen...) merkityskenttään sillä tavoin, että niistä muodostuisi muuta kuin tunteiden mekaaninen blokki. Tätä korostaa toisen kasvattajan puuttuminen & eräänlainen kuoleman & liikkumattomuuden glorifiointi menetetyssä isässä, joka on samaistumiskohde.

- Kiusaajien virhe purkaa omaa pahaa oloaan & mahdollisesti kateuttaan sopivaan kohteeseen. Selkeimmin osoitettava, banaalisti paha & julma teko, joita maailma valitettavasti on täynnä.

- Valvojien kyvyttömyys/haluttomuus valvoa tilanteita neutraalisti ja onnistuneesti. Niin alemmissa koulutusasteissa kuin dokumentissa mainitussa akateemisessa maailmassa on valvontayksikkönsä teoriassa, mutta käytännössä ne ovat aina inhimillisten ihmisten valvonnassa & herkkiä pettämään.

- Yhteiskunnan laajemman rakenteen kyvyttömyys tunnistaa tätä "valkoisen raivon" (pseudosublimoidun, oikeammin siis vain peitetyn, vihan) ideaa, ja lisäksi yhteiskunnan erikoistilanteissa sallittu dehumanisaatio (vastapuolen vihollistuttaminen sodassa).

- Mahdollisesti myös kertojan oman sosiaalisen älyn kehittymättömyys, tämän keskittyessä ulkoiseen menestykseen ja ollessa kyvytön kohtaamaan haastavia tilanteita jännitteet purkavalla tavalla. Tarve korostaa omaa suvereenia osaamista tällaista ajattelumallia kyseenalaistamatta nousee dokumentissa toistuvasti. Tämä onkin yleensä iso osa vastakkainasetteluja yhä lisäävää sosiaalisten epäonnistumisten spiraalia, kertojan mainitsemaa "kiusatun stigmaa". Sosiaalista kykyä joustaa & sietää ei kaikilla ole yhtä paljon, sillä se vaatii aivan erityistä sosiaalisen älyn taitoa, joka tietysti vammautuu kuten muutkin sosiaaliset taidot sietämättömissä tilanteissa - ja on alun perinkin toisilla heikompi & toisilla vahvempi, kuten kaikki lahjakkuuden lajit.

Kuten voi nähdä, kombinaatio jossa kaikki viisi ehtoa toteutuvat, ei ole edes hirveän harvinainen. Tältä pohjalta en ole koskaan ymmärtänyt (lue: hyväksynyt) massamurhien uutisointien jälkeen mediassa ilmenevää halua nähdä tilanteet täysin käsittämättöminä. Pikemminkin näkisin käsittämättömänä (lue: todisteena hyvän mystisestä läsnäolosta reaalisesti pahassa maailmassa) että tällaisia traagisia katastrofeja ei tapahdu joka päivä kaikkialla.

* * *

Dokumentin lopussa (62 min kohdalla) tulee linkittyminen siihen "pahan ideaaliin", jota AT:n kirjoituksissa paljon on käsitelty. Dokumentin kertoja linkittää oman valkoisen raivon ideansa tietoiseen kehitystiehen: "olen läpäissyt eräänlaisen erikoisjoukkojen koulutuksen". Argarizimissa, joka käsittelee tavallaan juuri tätä helvetin maantiedettä, löytyy itse asiassa hyvin selkeä kohtansa tälle "valkoiselle raivolle" kyseisellä kehitystiellä. Se on älyn lankeemuksen lumiaavikon (yksinäinen separatismi kaikesta elävästä toiseudesta) ja tunteen lankeemuksen sublimoidun (oik. kätketyn) vihan välinen rajatila, jossa tunnehelvetti rationalisoidaan - jäädytetään - pois sitä faktisesti käsittelemättä. (Samaa sanontatapaa käyttää dokumentin kertoja.)

Kun ihminen jossa valtaprinsiippi ei ole päässyt luontevasti toteuttamaan itseään, vaan sisäistä kykyä tuntuu olevan radikaalisti enemmän kuin mahdollisuuksia vaikuttaa ulkoiseen maailmaan, syntyy hirvittävä vallantarpeen paineistus, joka viime kädessä purkautuu väkivaltaan. Ja koska painetta tällaisissa tapauksissa on kehitetty niin tavattoman pitkään, ainoa riittävä väkivalta on mahdollisimman absoluuttinen, idealistinen väkivalta: väkivalta väkivallan takia, sillä vain se tyydyttää edes likimain oman nääntyneen vallantarpeen janon. Lopulta ihmisyys - inhimillinen, luonnostaan enemmän tai vähemmän empaattinen psykologia - luhistuu niihin elementaalisiin voimiin, joita yksilö on padonnut sisäänsä. Okkultistin näkökulmasta erityisen ikävä piirre asiassa on siinä, että edes kuolema ei merkitse tällaisen padotun energian vapautumista. On olemassa okkulttisia ryhmiä jotka pyrkivät seuraamaan tällaisia teitä, mutta niille on ominaista tyhjentyminen ja voiman umpikujat: ne eivät johda kuin äärimmäiseen kiristymiseen ja tyhjentymiseen, jossa kuitenkaan ei ole kyse substanssin (dionyysisestä) muuntumisesta, aidosta hurmoksesta, vaan joko a) Nonamen mainitsemasta valheellisesta hurmoksesta, tai b) vallantarpeen itseisarvoisuudesta, kuten on kyse "langenneen mustan maagikon" kohtalossa, jossa mieli ikään kuin jyrsii itseään loputtomasti. Tätä absurditeetti-futiliteetti-valtapeli -dilemmaa olen käsitellyt Fosforoksen Discordameliorissa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: "Valkea raivo"

Post by Thelithiz »

Mitä mieltä ollaan, voiko väkivaltafantasioita (tai muissa tilanteissa muita) käyttää tunteen/impulssin vaarattomaan purkamiseen, jos se visusti erotetaan mistään suunnittelusta ja todellisuudesta? Vai ruokkiiko tämä vain sitä? Varmaankin, vaikka hetkeksi helpotaisi. Onko se silti sentään parempi kuin oikea toiminta? Ei suinkaan välttämättä. Mielikuvituksen avulla voi arvatakseni selvittää ja ratkaista näitäkin asioita, mikä tosin vaatii tosi osaamista eikä mitään sattumanvaraista ja tunnepitoista. Ja mitä muutenkin pitäisi tehdä siloin kun "musta" tai "Valkea" raivo ottaa valtaansa vaikkei halua? Tunteiden kanssa yleensä lie ensimminen askel sen olemassaolon hyvksyntä ja ymmärrys, mutta mitä näin suurille ja vahingollisille voisi tehdä? Kysymyksiä, kysymyksiä =)
Locked