Ehdottomasti voi, ja uskoisin että ainakin usein se on oikeastaan ainoa keino. Erityisesti taide voi olla tehokas terapiamuoto. Kaikki mikä ihmisessä on jatkaa väistämättä siellä elämäänsä; kaikki kaikessa on millaisen roolin sisällään oleville tunteille antaa. Jos vihaa on padottu niin perusteellisesti kuin tässä aiheessa on kyse, en usko, että sitä voi yleensä hälventää vain huomiotta jättämällä. Tietyntyyppisen ihmisen on helppo sanoa, että pitäisi keskittyä positiivisiin asioihin, kaikkeen siihen mitä rakastaa. "Valkeaa raivoa" poteva ihminen kuitenkin harvemmin rakastaa juuri mitään, ainakaan kovin laaja-alaisesti, jolloin asiaa on pakko lähestyä enemmän velvollisuuden kautta ja vihaa käsittelemällä niin, ettei tule tehneeksi pahaa (AT:n terminologiassa voidaan tietysti puhua rakkaudesta sen Saturnus-aspektissa)Heca wrote:Mitä mieltä ollaan, voiko väkivaltafantasioita (tai muissa tilanteissa muita) käyttää tunteen/impulssin vaarattomaan purkamiseen, jos se visusti erotetaan mistään suunnittelusta ja todellisuudesta?
Ruokkii uskoakseni vain jos itse haluaa niin, jolloin kyse on eräänlaisesta vihameditaatiosta, jota itse asiassa ylipäätään "valkeassa raivo" on jatkuvammassa vähemmän intensiivisessä muodossa.Heca wrote: Vai ruokkiiko tämä vain sitä?
Käytännössä tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, koska asioiden rakentava käsittely ja ongelmia vahvistava vatvominen voivat olla vaikeita erottaa toisistaan.
