Page 2 of 2

Re: Yksinäisyys esoteristin haasteena

Posted: Mon Oct 26, 2015 9:27 am
by Tähti
Sitähän sanotaan että ihmiset syntyy tahallaan hankaliin tilanteisiin, jos lähtee siitä että vihkimys on todella haastava juttu, niin saa vähän helpomman asenteen tilanteisiin, onpas hankalaa, tätä odotinkin. Sitten hyvinä aikoina tuntee helpommin kiitollisuutta. 2. Vihkimykseen sanotaan liittyvän juuri katkeruuden ja kiitollisuuden teemat.

Re: Yksinäisyys esoteristin haasteena

Posted: Fri Nov 16, 2018 4:50 pm
by Kavi
Thanatoksessa ensimmäinen keskusteluteema, johon osallistuin oli yksinäisyys.
Monella tapaa tästä on tullut itselleni nyt arkipäiväinen haaste.
Jollakin tavalla tähän liittyy sor Segelin kanssa Häpeä/ylpeys-keskustelussa käyty ajatustenvaihto - syvä erillisyyden tunne ja rajoitteet, jotka johtavat monesti tahalliseenkin vastakkainasettelun.
En tiedä mistä juttu kiikastaa, mutta on ollut yllätyksellistä huomata, että jollain tapaa tämä separatismi ja vastustus tulee tai on siirtynyt myös niin ikään omasta sisäisestä kokemuksesta ulkopuolelle kohdistuen takaisin itseen, näin ollen ruokkien kierettä vielä entisestään.

On jotenkin helppo tajuta Roope Ankan totaalista tuhoa, jos maailma pyörii vaan erillisyyden kamppailussa ja oikeuttaa subjektiivisessa maailmassa tekonsa, eipä sitä tarvitse mitenkään filosofisesti edes ajatella kun sen jo valmiiksi oivaltaa.
Toisaalta, kun koittaakin lukea jotakin kirjallisuutta tästä aiheesta niin seurauksena on äärimmäinen vitutus tiettyä näköalattomuutta kohtaan.

Jossain ajattomuuden tilassa en koe kuitenkaan olevani yksin. Se missä geeni- ja ympäristödeterministi saattaakin ajatella pessimistisesti olevansa voimaton yksilö suvunjatkeena, koen jonkinlaista lohtua ja solidaarisuutta siitä että saan kohdata kenties samoja voimia ja haasteita kuin aiempi polvi seisoen heidän rinnallaan ajattomuudessa. Jos tässä nyt mitään järkeä on.