Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by RaktaZoci »

En ole varma onko aihetta puitu täällä jo aikaisemmin (ja varmasti jossakin muodossa onkin), mutta halusin tuoda yleiseen keskusteluun kysymyksen siitä miten ja missä määrin kukin on pystynyt ja/tai pyrkinyt sulauttamaan yhteen henkistä pyrintöään arjen mundaaneihin ympyröihin?

Itse koen onnistuneeni tässä melko hyvin ja tapauksessani koen Työn olevan joka-aikaista ja heijastuvan melko hyvin sisäisestä ulkoiseen. Mutta kenties muilla onkin toisin? Ovatko jotkut kenties pyrkineetkin erottamaan henkisen elämänsä maallisesta ja jos niin miksi/miten?
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Insanus »

Tästä on varmaan jo joku 5 aihetta, jotka kaikki ovat jääneet muistaakseni yhden sivun vaisuiksi puinneiksi. Mm.keskustelut "arki" ja "henkisen ja maallisen suhteesta" ja "käytännön työ" ajavat takaa tätä. Hyvä kuitenkin että näennäisesti sama threadi syntyy uudestaan vaikka miljoona kertaa, koska se kuitenkin kertoo siitä että ratkaisematon, tai paremminkin vain yhdeltä puoleltaan ratkaistu kysymys elää täällä ja vaatii tulla kysytyksi uudestaan ja uudestaan :)

Minulla menee tämän kanssa kaiken kaikkiaan aika huonosti, mutta jatkuvasti parempaan suuntaan. Eurooppalaista väsymystä ja epäkypsää eskapistista dekadenssia on havaittavissa- intensiteettiä ja jopa käytäntöön soveltavaa näkemystä on, mutta ahdistaa niin saatanasti että tasapainoilu on passiivisen tukahduttamisen ja yksipuolisen räiskähtelemisen kanssa tosi hankalaa. Koen kyllä itsekin niin, että Työ on jokahetkistä & että se "heijastuu sisäisestä ulkoiseen", mutta sitten on maailman paino ja epätoivo ja kadotus, jossa ihanne on kyllä mielessä koko ajan, mutta tuon ja tämän välinen kitka on vähän sellaisessa itsemurha-nyt-tai-seksiä-ja-nopeita-huumeita-24/7-stressissä, jonka meditaatio sammuttaa niin yltiöpassiiviseksi aummani-harerama-ihansamaksi ettei siitäkään tule mitään. On the bright side, on ainakin tosi selkeät vastakohdat joita yrittää ytimeltään yhdistää, eivätkä nekään hetket niin käsittämättömän harvinaisia ole.

Tavallaan voi sanoa, että olen yrittänyt erottaa henkisen elämän maallisesta, joskus aggressiivisestikin käymällä kaikkea yhteiskunnallista "vastaan", mutta siinä on ollut kyse individuaation hakemisesta - että motivaatiot toimintaan heräisivät niin sanotusti "Ylhäältä", eivätkä seuraisi reaktiivista luuppia ja juupas-eipäs-heiluriliikettä niin sanotusti samsarassa.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Nefastos »

RaktaZoci wrote:miten ja missä määrin kukin on pystynyt ja/tai pyrkinyt sulauttamaan yhteen henkistä pyrintöään arjen mundaaneihin ympyröihin? (...) Ovatko jotkut kenties pyrkineetkin erottamaan henkisen elämänsä maallisesta ja jos niin miksi/miten?


Minulle omien mustan (vetäytyvän) & punaisen (vastakohtien problematiikan kautta työtä lähestyvän) ajan elämä oli käytännössä aika lailla henkisen erottamista maallisesta. Tuolloin oman okkulttisen pyrinnön teosofinen pohja käytännössä teki elämästä dualistista, eli taistelin monia asioita vastaan sekä itsessäni että ympäröivässä yhteiskunnassa. Vasta nyt yhdistämisen ideaalin kautta Azazelin Tähdessä olen päässyt yhtenäistämään hengen & arjen tavalla, minkä koen omaksi valkeaksi vaiheekseni. Sen kautta arki - sis. viihde & yhteiskunnallistuminen - & okkulttinen pyrintö ovat yhtä ja samaa poikkeuksellisen tyydyttävällä tavalla. Kompromissit joita tämä on vaatinut eivät ole olleet idealistisia, vaan oman luonteeni heikoimmin kehittyneiden elementtien sietämistä & kärsivällisyyttä niiden kanssa työskentelemisessä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Wyrmfang »

Koen aika samalla tavalla kuin Nefastos. Sen 8 vuoden aikana mitä olen kuulunut seuraan, oikeastaan jokainen olennainen kysymys on kääntynyt päälaelleen (luonnollisesti aivan ytimellisimmän pohjan eli ns. kolminaisen avaimen pysyessä). Koen tämän olleen ensisijaisesti nimenomaan kehitystä kohti henkisen ja maallisen toisiinsa sulauttamista, siinä missä nämä aluksi olivat pitkälti vastakkaisia toisilleen (vaikka toki itse koin tuolloin toisin). Nykyisellään luulisin löytäneeni sellaisen stabiilin pohjan, jossa henkisyys ei ole missään subliimissakaan mielessä pyrkimystä toismaailmallisuuteen, vaan tässä todellisuudessa toimimista elävöittävää. En siis koe, että arjen ja henkisen pyrinnön välillä olisi itselläni mitään ristiriitaa, vaikka tuo pyrintö kokonaisvaltaisena voikin tökkiä aika ajoin pahasti :D
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Hoenir »

Parhaimmillaan henkisyys sulautuu arkeen tasapainoisena itsetutkiskeluna ja sen johdattelemana toimintana ihan normaaleissa arkisissa tilanteissa. Olen joskus sanonut sitä "lankojen punomiseksi", koitan tuoda kauniita ideoita mundaaniin elämääni, se on sellasta arjen merkityksellistämistä kaikista parhaimmilla asioilla mitä tiedän. Yleensähän tuo menee siis päin persettä, mutta onpahan kai aika terve pyrintö koittaa tulla paremmaksi.

Tietty on sitten myös muita konsteja joilla yrittää tutkailla erilaisia tietoisuudentilojaan mutta ne on aika henkilökohtaisia ja toissijaisia. Tuo arkipäivän elämisen taito on ylivoimainen ykkönen, muu tulee sellaisena lisänä siihen. Toistaiseksi kaikki on mennyt ihan mukavasti ilman mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, tietty on joutunut kohtaamaan erilaisia pelkoja ja kysymyksiä kun on alkanut näkemään "enemmän". Parasta on se että nyt tuntuu siltä että hengittää ja tuntee vapaammin, pahinta se että välillä ahdistaa hitosti kun ajattelee itsensä sumppuun ja jää kiertämään kehää asioiden kanssa joista voisi vaan oikeasti jo astua yli.
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
User avatar
Invitus
Posts: 74
Joined: Tue Jul 22, 2014 10:48 pm
Location: Helsinki / Oulu

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Invitus »

Samansuuntaisia ketjuja olen kyllä muutaman huomannut, lisäksi tämä (ainakin vastausten osalta) liippaa hyvin läheltä myös "mitä on hengellisyys" ketjua.

Itselläni on vielä kaukana tämän arjen ja henkisen pyrinnön saumattoman yhteensulauttamisen onnistuminen. Yritän nyt vastata tähän mahdollisimman arkisesti ja samalla tuoda myös "käytännöllisemmän" maallikkonäkökulmaani esille.

Jako minulla on hyvinkin selkeä, töissä ja "arki" -elämässä hengellinen puoli on vielä suhteellisen horroksessa. Kuitenkin lähiaikoina harjoittelun kautta se on alkanut heräilemään ja muistuttamaan olemassaolostaan, olenkin pyrkinyt kultivoimaan tätä mundaanin ja maagisen yhtymää omassa elämässäni aktiivisella arkielämän "hengellistämisellä". Etsimällä kaikesta hyvinkin tavallisesta ja rutiininomaisesta toiminnasta niitä vivahteita jotka yhdistävät alemman korkeampaan yritän etsiä sitä tasapainoa...

Käytännössä sitten menee kuitenkin niin että arki väsyttää ja vuorokausirytmi ei anna tilaa säännölliselle harjoittelulle. Kello kolme yöllä tunnet pakottavaa tarvetta hiljentyä ruokusmietiskelyyn ja kello on soimassa kuudelta ajoissa 14 tunnin päivävuoroa varten... Mitään selkeästi (näkyvää tai "normaalista" arjesta erotettua") hengellistä elämää ei ole mahdollista viettää.

Siksi suosin tätä vaikeampaa, mutta ehkä lopulta hyödyllisempää arkielämään integroitua metodia. Toivottavasti pääsen joskus kokeilemaan myös sellaista hillittyä/hallittua "luostarityylin" elämää... Tämä rönsyilevä avautuminen on hyvä esimerkki kiireisen arjen tuotoksista.
"And so he who looks down at his feet will not know the truth, but he who discerns by the sun which way to go." -Tolstoi
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Cancer »

Minulle henkinen pyrintö siinä muodossa, missä sen voi ja missä haluan yhdistää sen seuraan, on ajattelua. Pyrin yksinkertaisesti saavuttamaan kattavamman ymmärryksen oleellisina pitämistäni filosofiaperinteistä sekä esoterian ja uskonnollisuuden muodoista. Itsenäinen lukeminen, foorumin seuraaminen, sille kirjoittelu sekä vuosi sitten alkanut yliopisto-opiskelu ovat pääasialliset keinot, joilla hiljalleen muotoilen omaa kaiken teoriaani. Erityisesti minua tietysti kiinnostaa tutkia juuri esoteriaa ja muuta uskonnollisuutta, joihin suhtaudutaan mielestäni usein turhan nihkeästi vihkiytyneiden pienen piirin ulkopuolella. Olen lisäksi sitä mieltä, että molempien alueiden tiedosta voi olla suurta itsetuntemuksellista hyötyä kenelle tahansa, vaikka tämä ei olisikaan uskonnollinen ihminen tai edes erityisen kiinnostunut aiheista. Kaikkien etu olisi siis, että oikeanlainen esoteria ja uskonnollisuus pääsisivät pahaenteisestä hörhöaurastaan, ja tämän hyväksi pyrin tekemään oman pienen osani.

Yhteiskunnalliset asiat ovat hiljattain myös alkaneet kiinnostaa minua, ja näen ne olennaisena osana työtä, vaikkei niiden poliittista osuutta seuraan voikaan yhdistää.

Kokemuksellisempi uskonnollisuus on minulta nyt ainakin toistaiseksi pudonnut kokonaan pois. Kokeilin meditaatiota ja rukousmietiskelyä muutamaan otteeseen ennen seuraan liittymistä ja vielä vähän sen jälkeenkin, mutta tällä hetkellä kumpikaan ei tuntuisi mielekkäältä ja tuskin tulee ainakaan lähitulevaisuudessa tuntumaan. Tietyssä mielessä voisi itse asiassa sanoa, ettei minulla ole mitään henkisen pyrinnön ja arjen yhdistämisen ongelmaa, koska elän kokonaan maallista elämää. Toisaalta minulla kuitenkin on hetkiä, joiden aikaisia kokemuksiani voi nimittää uskonnollisiksi - useimmiten taiteen parissa - ja pyrin jopa tietyissä rajoissa "systematisoimaan" näitä, kuten uskonnollinen ihminen omaa harjoitustaan. Jokin jumala on minulle aina läsnä, kun esimerkiksi luen oikeasti subliimin runon; maailmasta tulee hetkeksi elävää myyttiä. En kuitenkaan laske näitä kokemuksia ja niiden pohjalta ajattelua sen työn piiriin, mitä haluan tehdä seuran ohessa, vaan osaksi henkilökohtaista taiteellista "kohtalon etsintääni". Joskus alueet tietysti vuotavat toisiinsa, eikä se ole sinänsä epätoivottavaa: arki vain tulee helpommaksi, kun oletusarvona vetää niiden välille selkeät rajat.

- Tässä kenties versio henkistä ja maallista vastaavien elementtien erottamisesta? Yleisen ja yksityisen erottaminen?
Tiden läker inga sår.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Tähti »

Meinasin jo lopettaa / pitää taukoa tältä foorumilta, kun pitäisi saada arkisessa elämässä tilanne eteenpäin, mutta oon nyt päätynyt vain odottelemaan ja luottamaan elämään.


Oon nyt itse tässä vaiheessa V - härän paimentaminen, nähnyt välillä jopa pilkahduksia tosta VI-vaiheesta, milä olisi erittäin suuri ja toivottava muutos, "Taistelu on ohi; ihminen ei enää välitä saavutuksista ja menetyksistä."
image.jpg
image.jpg (150.56 KiB) Viewed 2693 times
http://siivola.org/markku/krit/itsellee ... .html#bull

Käytännössä teen mitä lystää arjessa, aika viisaksi tässä on jo oppinut sen suhteen mikä itselle on hyväksi, välillä tulee ylilyöntejä kuitenkin. Niistä palaaminen taas fiksuksi hissun kissun, haitallisia tapoja ei kannata pitää pitkään.

Henkinen toiminta on omalta osaltani sitä että koitan meditoida jonkun verran että pysyy yhteys korkeampaan vakaana (5-10min 1-2x/pv), välillä taukoja siitäkin. Sen lisäksi tässä on aika hyvin kuvattu mitä teen:
Eri ihmiset heijastaa Itsen eli isomman minän eri puolia, ärsytys kuvaa haastetta, johon löytämällä oikea avain pääsee eteenpäin. Aika usein avain on saman luonteenpiirteen huomaaminen ja käsittely itsessään.

" KUVASTAMISEN LAKI
Mitä enemmän jonkin toisen ihmisen luonteenpiirre ärsyttää sinua, sitä lujemmin sielusi yrittää saada sinut kiinnittämään huomiosi
tähän itseäsi heijastavaan kuvaan."
http://bethelightandlove.blogspot.fi/20 ... -lait.html

"Haaste on ehkä vähän nykyajan kehitysoptimismilta kalskahtava sana, mutta sitä tarvitaan. Ei ole absoluuttisia ongelmia, koska okkultismissa ei ole perimmäistä duaalisuutta; kaikkein hirveimmätkin helvetit ovat jollain tapaa kokijoilleen merkityksekkäitä. Tuskat ovat haasteita, vaikka kuinkakin vaikeita, sen sijaan että ne ilmaisisivat sattuman tai taivaan mielivaltaa.

Avain on hyvä määritelmä saavutetuista ominaisuuksista & edellytyksistä, koska avain itsessään vaatii vielä kykyä käyttää sitä oikein. Pitää valita oikea avain oikeaan lukkoon."
http://www.azazel.fi/forum/viewtopic.php?f=5&t=485
Rosari
Posts: 23
Joined: Tue Jun 24, 2014 5:29 pm
Location: Helsinki

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Rosari »

Omalla kohdallani arki sekä pyrintö ovat jo pidemmän aikaa lilluneet jonkinlaisessa omassa kaaoksessaan. Ideaaliin päivärytmiini kuuluisi työ, ajattelu ja rituaalien suorittaminen soljuvasti päivän aikana. Tällainen tuntuu kuitenkin hankalalta toistaiseksi, koska rytmini on sekaisin, enkä ole oppinut tekemään päivän askareita säännöllisesti. Sen vuoksi uusien tapojen omaksuminenkin tuntuu täydeltä mahdottomuudelta.

Oman pyrinnön jalostaminen arjen haasteissa nostattaa nykyään lähinnä niskavillat pystyyn. En pärjää maailmassa joka sijaitsee pääni ulkopuolella ja alan pikkuhiljaa hyväksymään sen itsessäni. Luulen että käsitellessäni tarpeeksi pitkään esim. eettisyyttä koskevia kelojani alan pikkuhiljaa näkemään arkimaailmassa ympärilläni myös elävää elämää (haastetta) johon okkultistina haluaisin tarttua. Toistaiseksi sivuutan ulkopuolisen maailman vaikeudet pakenemalla pääni sisään ja sallimalla itselleni halvan hupini: inhota koko muuta maailmaa hiljaa itsekseni.

Se mitä tapahtuu nykyään on omien periaatteiden ja toimintakuvioiden kyseenalaistaminen, sekä filosofisten kysymyksien kysyminen. Sitä tapahtuu lähes koko ajan. Sekä luonnollisesti itsetutkiskelu. Päiväkirja on ollut viimeaikoina kova juttu.
Elämä on kourallinen tomuu
Kaikki muu on rojuu
Lopunajan romuu
Mitä sitte ku symbolit hajoo
Oo se reikä mihin kaikki valo katoo
User avatar
Uzra
Posts: 2
Joined: Sat Oct 24, 2015 8:45 pm
Location: Vantaa
Contact:

Re: Arjen ja henkisen pyrinnön sulauttaminen toisiinsa

Post by Uzra »

Itse olen myös sitä mieltä, että henkisyys on suhteellisen henkilökohtainen asia jokaiselle. Vaikkakin henkisyyden voi sopeuttaa myös työhön riippuen työstä, niin silti. Hengellisyys on tietynlaista asioiden ja itsensä uudelleen löytämistä sekä itseilmaisua erilaisten hengellisten kokemusten tukemana. Itse en eriyttäisi henkistä pyrintöä kuitenkaan täysin omaksi osa-alueekseen koska ihminen on kokonaisuus ja jokaisella on oma tiensä ja omat tapansa kantaa itsensä tuolla tiellä; ns. "kaikki vaikuttaa kaikkeen" . Se, missä vaiheessa niin sanotusti on omalla tiellään vaikuttaa siihen, miten kohtaa asiat muuten elämässä ja mitä valintoja tekee. Se onko jollekulle täysin mahdotonta seurata henkistä pyrintöään ja pyörittää arkea samalla niin sehän onkin sitten oma juttunsa.. Voisin itse ajatella kun en ole ko tilanteessa ollut, että pienillä muutoksilla liittyen arkeen esim. vaikkapa työpaikan muuttaminen tai vanhojen rutiinien muokkaaminen voi olla avain siihen, että voi toteuttaa itseään täysin, jatkaa omaa henkistä kasvua silti tehdä niitä muita maallisia pikkujuttuja, jotta eläminen helpottuu tämän yhteiskunnan puitteissa. Onhan sitten tietenkin mahdollista teoriassa tehdä valinta ja ns. yrittää elää yhteiskunnan ulkopuolella, mutta itse en ota sen tyyppiseen ajatusmaailmaan hirveästi kantaa.. Olen kuullut sanottavan, että "ole se muutos jonka maailmassa haluaisit nähdä" eli oma henkinen pyrintö voisi esimerkiksi olla kaikenlaisten ihmisten/elävien olentojen hyväksyminen ja itsensä hyväksyminen sekä harmoniassa eläminen näiden kaikkien elävien olentojen keskuudessa... Noh sen arjessa soveltaminen olisi mahdollisesti esim. työpaikalla sopuisuus kollegojen kanssa yms. Ja kyllä jonkun näkökanta voisi mahdollisesti olla, että hänen henkinen pyrintönsä on itsensä puhdistaminen "pahasta" sekä koko muun maailman siinä samassa ja tämä manifestoituisi "pahojen asioiden/henkilöiden" tuhoamisella tai itsensä satuttamisella... Noh sekin olisi varmaan täysin oma topiccinsa kuinka paljon oma henkinen pyrintö voi/saa vaikuttaa muuhun ympäröivään maailmaan tai kuuluuko oman fyysisen kehon turmeleminen siihen. Mutta summa summarum niin omasta mielestäni arki ja henkinen pyrintö kulkevat käsi kädessä/soljuvat eteenpäin sopuisasti omalla painollaan eikä siihen pakosti tarvitse erityistä toimintamallia, jotta näin edettäisiin. Voihan sitten tietenkin olla, että olen itse vain rennommin tietyntyyppisiin asioihin suhtautuva taho.
There is no fate.
Locked